Pohjoisen maisemahelmet

Yhteistyöllä elinvoimaa Pohjois-Pohjanmaan perinnemaisemista

Pohjoisen maisemahelmet

Perinnebiotoopit ovat maaseutumaisemamme helmiä, pitkän perinteisen maatalouskäytön synnyttämiä luonnonniittyjä, hakoja ja metsälaitumia.

Ne ovat lajistoltaan rikkaita ja niillä on myös esteettisiä arvoja. Maatalouden muutoksen seurauksena niiden määrä ja hoidon tila on laskenut viime vuosikymmeninä. Tarvitaan uutta otetta ja keinoja tilanteen parantamiseksi.

Tämä tarinakartta esittelee kahdeksan onnistunutta perinnebiotooppien kunnostusesimerkkiä, joiden kunnostukseen Pohjoisen maisemahelmet -hanke on osallistunut.

Tervetuloa tutustumaan maisemahelmiin eri puolilla Pohjois-Pohjanmaata!

Hyönteis- ja kasvilajistoa Tikanlanton niityllä
Hyönteis- ja kasvilajistoa Tikanlanton niityllä

Maisemahelmet-hankkeet

Pohjois-Pohjanmaan perinnebiotooppien hoitoa on edistetty kahdessa ProAgria Oulu/Oulun Maa- ja kotitalousnaisten hallinnoimassa hankkeessa vuosina 2019–2024.

Pohjoisen maisemahelmet -hanke edisti perinnebiotooppien hoitoa Pohjois-Pohjanmaalla vuosina 2019–2022. Hankkeen aikana hoitoa järjestettiin usealle arvokkaalle perinnebiotooppi- ja maisemakohteelle.

Kylien maisemahelmet -hankkeessa etsittiin keinoja maaseutuluonnon ja maisemien ylläpitoon yhdessä mukaan ilmoittautuneiden maaseutukylien kanssa vuosina 2022–2024. Hankkeeseen osallistui viisi kylää: Iinattijärvi Pudasjärveltä, Markkuu Tyrnävältä, Petäjäskoski Oulaisista, Rautio Kalajoelta ja Tavastkenkä Pyhännältä.

Pohjoisen maisemahelmet -hanketta rahoitti Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta sekä Muhoksen ja Taivalkosken kunnat sekä Raahen, Pudasjärven ja Kuusamon kaupungit ja Haapaveden-Siikalatvan seutukunta.

Kylien maisemahelmet -hanketta rahoitti Euroopan maaseuturahasto sekä Kalajoen, Oulaisten ja Pudasjärven kaupungit, ja Pyhännän ja Tyrnävän kunnat.

Kissankelloja Tikanlanton niityllä
Kissankelloja Tikanlanton niityllä

Lue lisää

Ota yhteyttä

Kalle Hellström maiseman- ja luonnonhoidon asiantuntija

puh. 043 825 525 kalle.hellstrom@maajakotitalousnaiset.fi

Kimalainen rantatädykkeellä
Kimalainen rantatädykkeellä

Sotkajärvi

Sotkajärvi. Laajenna napsauttamalla.

Pudasjärvellä Sotkajärvellä on Iijoen sivuhaaran Pöllänjoen varressa maakunnallisesti arvokas tulvaniittyjen kokonaisuus. Tulvaniittyjä alettiin kunnostaa Helmi-ohjelmalla vuonna 2021 ja jatkohoidosta huolehtivat oman kylän lampaat. 

Hiastinhaara ja Patakari

Hiastinhaara ja Patakari. Laajenna napsauttamalla.

Pohjois-Iissä Iijoen sivuhaaran Hiastinhaaran varressa on suosittu luontopolku lintutorneineen. Aluetta ovat hoitaneet lampaat jo vuodesta 2014. Vuonna 2022 kunnostettiin uusi Junnilan laidun Hiastinhaaran yläosassa. Hoitoa organisoi Pohjois-Iin kyläyhdistys.

Haukiputaan Asemakylä

Haukiputaan Asemakylä. Laajenna napsauttamalla.

Haukiputaan Asemakylällä on entisen Pohjola-opiston rannassa Oulun kaupungin omistamaa virkistysaluetta Kiiminkijoen rannassa. Kesällä 2021 aloitettiin kyläyhdistyksen hoitamana lammaslaidunnus ja samalla testattiin , miten lampaat pitävät kurissa haitallista vieraskasvilajia, lupiinia.

Kiimingin Takunsaari

Kiimingin Takunsaari. Laajenna napsauttamalla.

Kiiminkijoen saaressa on pieni vanha laidunniitty, joka oli pitkään hoidotta. Tätä paikallisesti arvokasta perinnebiotooppia on hoidettu niittotalkoilla viikateniitolla vuodesta 2019.

Markkuun niityt

Markkuun niityt. Laajenna napsauttamalla.

Tyrnävän Markkuulla on Ängeslevänjokivarressa entisille pelloille syntyneitä niittyjä, joiden hoitoa kyläyhdistys on aloitellut vuodesta 2018. Niittyjen läpi kulkee suosittu luontopolku.

Kankkulan niityt

Kankkulan niityt. Laajenna napsauttamalla.

Kankkulan niityt sijaitsevat Taivalkosken Tyräjärven valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella. Aiemmin peltokäytössä olleelle kohteelle on syntynyt kauniisti kukkivia tuoreita heinäniittyjä. Hoitomuotona on traktoriniitto.

Tikanlanton niityt

Tikanlanton niityt. Laajenna napsauttamalla.

Tikanlanton niityt sijaitsevat Muhosjoen varressa ja ovat kehittyneet entisille pelloille. Natura-alueena oleva valtionmaan niitty kunnostettiin Helmi-rahoituksella 2021 ja eteläpuolista yksityismaan niittyä on hoitanut viljelijä traktoriniitolla.

Vepsänkylän laitumet

Vepsänkylän laitumet. Laajenna napsauttamalla.

Ylikiimingin Vepsänkylällä aidattiin kesällä 2022 entisiä viljelys- ja laidunalueita lammaslaitumiksi. Aitaamiseen saatiin valtion Helmi-elinympäristöohjelman rahoitus. Jatkossa laitumia hoitavat lampaat ja toimintaa organisoi kyläyhdistys.

Iinattijärvi

Iinattijärvi. Laajenna napsauttamalla.

Iinattijärven kylä sijaitsee Pudasjärvellä Syötteelle vievän tien varrella. Iinattijärvi on maakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö. Iinattijärvellä on useita pienialaisia niittykohteita, joita hoidetaan pääosin niittämällä. Alueella on myös runsaasti poroheinäniittyjä. 

Tavastkengän laitumet

Tavastkengän laitumet . Laajenna napsauttamalla.

Tavastkenkä sijaitsee Pyhännällä lähellä Kainuun ja Pohjois-Savon rajaa. Tavastkenkä on maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta ja maakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä. Kylää ja kylämaisemaa on kehitetty pitkäjänteisesti jo vuosien ajan. Kylän keskeisimpiä maisemakohteita on raivattu talkoovoimin ja hoidetaan nautalaidunnuksella. 

Rautio, Typön lammaslaidun

Rautio, Typön lammaslaidun. Laajenna napsauttamalla.

Raution kylä sijaitsee Kalajoella. Suomen Kylät ry valitsi Raution Suomen Vuoden Kyläksi 2022. Kylän maisemakohteiden hoitoon haettiin ympäristösopimus keväällä 2024 ja alueita hoidetaan lammaslaidunnuksella. 

Petäjäskoski

Petäjäskoski. Laajenna napsauttamalla.

Petäjäskosken kylä sijaitsee Oulaisten kaupungissa. Petäjäskoski on määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Pyhäjoen rantojen tulvapenkereet ovat omaleimainen osa jokivarren maisemaa. Tulvapenkereiden raivaukseen ja jatkohoitoon etsitään ratkaisuja.

Sotkajärvi

Pudasjärvellä Sotkajärvellä on Iijoen sivuhaaran Pöllänjoen varressa maakunnallisesti arvokas tulvaniittyjen kokonaisuus. Tulvaniittyjä alettiin kunnostaa Helmi-ohjelmalla vuonna 2021 ja jatkohoidosta huolehtivat oman kylän lampaat. 

Hiastinhaara ja Patakari

Pohjois-Iissä Iijoen sivuhaaran Hiastinhaaran varressa on suosittu luontopolku lintutorneineen. Aluetta ovat hoitaneet lampaat jo vuodesta 2014. Vuonna 2022 kunnostettiin uusi Junnilan laidun Hiastinhaaran yläosassa. Hoitoa organisoi Pohjois-Iin kyläyhdistys.

Haukiputaan Asemakylä

Haukiputaan Asemakylällä on entisen Pohjola-opiston rannassa Oulun kaupungin omistamaa virkistysaluetta Kiiminkijoen rannassa. Kesällä 2021 aloitettiin kyläyhdistyksen hoitamana lammaslaidunnus ja samalla testattiin , miten lampaat pitävät kurissa haitallista vieraskasvilajia, lupiinia.

Kiimingin Takunsaari

Kiiminkijoen saaressa on pieni vanha laidunniitty, joka oli pitkään hoidotta. Tätä paikallisesti arvokasta perinnebiotooppia on hoidettu niittotalkoilla viikateniitolla vuodesta 2019.

Kohde ei ole vierailukohde.

Markkuun niityt

Tyrnävän Markkuulla on Ängeslevänjokivarressa entisille pelloille syntyneitä niittyjä, joiden hoitoa kyläyhdistys on aloitellut vuodesta 2018. Niittyjen läpi kulkee suosittu luontopolku.

Kankkulan niityt

Kankkulan niityt sijaitsevat Taivalkosken Tyräjärven valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella. Aiemmin peltokäytössä olleelle kohteelle on syntynyt kauniisti kukkivia tuoreita heinäniittyjä. Hoitomuotona on traktoriniitto.

Tikanlanton niityt

Tikanlanton niityt sijaitsevat Muhosjoen varressa ja ovat kehittyneet entisille pelloille. Natura-alueena oleva valtionmaan niitty kunnostettiin Helmi-rahoituksella 2021 ja eteläpuolista yksityismaan niittyä on hoitanut viljelijä traktoriniitolla.

Vepsänkylän laitumet

Ylikiimingin Vepsänkylällä aidattiin kesällä 2022 entisiä viljelys- ja laidunalueita lammaslaitumiksi. Aitaamiseen saatiin valtion Helmi-elinympäristöohjelman rahoitus. Jatkossa laitumia hoitavat lampaat ja toimintaa organisoi kyläyhdistys.

Iinattijärvi

Iinattijärven kylä sijaitsee Pudasjärvellä Syötteelle vievän tien varrella. Iinattijärvi on maakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö. Iinattijärvellä on useita pienialaisia niittykohteita, joita hoidetaan pääosin niittämällä. Alueella on myös runsaasti poroheinäniittyjä. 

Tavastkengän laitumet

Tavastkenkä sijaitsee Pyhännällä lähellä Kainuun ja Pohjois-Savon rajaa. Tavastkenkä on maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta ja maakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä. Kylää ja kylämaisemaa on kehitetty pitkäjänteisesti jo vuosien ajan. Kylän keskeisimpiä maisemakohteita on raivattu talkoovoimin ja hoidetaan nautalaidunnuksella. 

Rautio, Typön lammaslaidun

Raution kylä sijaitsee Kalajoella. Suomen Kylät ry valitsi Raution Suomen Vuoden Kyläksi 2022. Kylän maisemakohteiden hoitoon haettiin ympäristösopimus keväällä 2024 ja alueita hoidetaan lammaslaidunnuksella. 

Petäjäskoski

Petäjäskosken kylä sijaitsee Oulaisten kaupungissa. Petäjäskoski on määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Pyhäjoen rantojen tulvapenkereet ovat omaleimainen osa jokivarren maisemaa. Tulvapenkereiden raivaukseen ja jatkohoitoon etsitään ratkaisuja.

Sotkajärvi

Sotkajärvi on lintuvesien suojeluohjelmaan kuuluva järvi Iijoen keskijuoksulla Pudasjärvellä. Sotkajärveen laskevan Pöllänjoen suulle on muodostunut tulvien kasaama sedimentti, jolle on syntynyt laajoja tulvaniittyjä.

Nämä luonnontilaiset tulvaniityt on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaiksi perinnebiotoopeiksi. Alueella on myös erityisiä maisema-arvoja.

Sotkajärven tulvaniitty

Lajisto

Sotkajärvellä ovat edustettuina hyvin eri tulvaniittyvyöhykkeet. Lähimpänä järveä on korte- ja saratulvaniittyjä sekä niiden yläpuolella heinätulvaniittyjä. Heinätulvaniityn valtalajit ovat viitakastikka, rukohelpi ja nurmilauha.

Korkeimmilla töyräillä, varsinkin Pöllänjokeen rajautuen, on tuoreita-kosteita suurruohoniittyjä, joille ovat tyypillisiä mesiangervo, rantatädyke, keltaängelmä ja ranta-alpi.

Kuivemmilla töyräillä ylempänä jokivarressa esiintyy pienruohotulvaniittyjä. Tyyppilajeina pienruohotulvaniityillä kasvaa mm. kielo, mesimarja, punanata, siankärsämö ja tuoksusimake.

Kuivat tulvaniittytyypit ovat nykyisin harvinaisia ja siksi niiden hoito on tärkeää.

Pöllänjoen rannalla kasvava rantatädyke

Alueen hoito

Sotkajärvellä on ollut asutusta 1700-luvulta saakka ja vesistöjen varsien luonnonniityiltä on tehty heinää siitä asti. Laajimmillaan niittyjen käyttö on ollut 1800-luvun lopulla.

Niitto tapahtui 1930-luvulle asti käsin, sen jälkeen tulivat hevosvetoiset niittokoneet. Hevosniitosta siirryttiin traktoriniittoon 1950- ja 1960-luvuilla. Koneet kuljetettiin saariin esim. veneiden ja ponttoonien avulla. Kuiva heinä säilytettiin niityillä ladoissa, joista se kuljetettiin talolle talvella hevosella tai traktorilla.

Monella tilalla karjanpito loppui 1970-luvulla ja luonnonniityt jäivät pois käytöstä, mutta Pöllänjokivarressa oleva niittyä ja Vasikkasaarta hoidettiin niittämällä vielä 1990-luvulla. Vasikkasaaren edustan kortteikkoa ovat poromiehet niittäneet porojen rehuksi.

Vanha lato rantaniityllä

Sotkajärven tulvaniittyjen suurin uhka on niiden umpeenkasvu. Säännöllisen niiton jälkeen aluetta on hoidettu raivaamalla pajukkoa ja nuorta puustoa.

Alueen umpeenkasvamista voidaan estää myös laidunnuksella. Monet tulvaniittyjen kasvi- ja lintulajit hyötyvät alueen raivaamisesta ja laidunnuksesta. Laidunnus antaa tilaa vaateliaillekin kasvilajeille ja pitää yllä esimerkiksi monien kahlaajien elinympäristöjä. Sotkajärvellä on havaittu mm. heinätavi, jouhisorsa, liro, mustaviklo ja suokukko.

Nykyään jokivarren niittyjä laiduntavat Koskenlampurit-lammastilojen lampaat. Sotkajärven tulvaniittyjen hoitoa edistettiin Pohjoisen maisemahelmet -hankkeessa järjestämällä maastotyöpaja kesällä 2019 ja neuvottelemalla kohteen Helmi-rahoituksesta. Metsähallitus aloitti tulvaniityn raivauksen Helmi-rahoituksella syksyllä 2021 ja kesällä 2022 alkoi lammaslaidunnus. Sotkajärven lintutornin taukopaikalle uusittiin hankkeen toimesta myös luontotaulu syksyllä 2022.

Hiastinhaara ja Patakari

Hiastinhaaran ja Patakarin laidunalue on suosittu virkistyskohde Pohjois-Iissä. Laidunalue sijaitsee Iijoen pohjoisen sivuhaaran, Hiastinhaaran alaosassa ja Hiastinlahden rannassa. Hiastinhaaran suisto on kapeiden jokiuomien, saraikkoniittyjen valtaamien entisten jokiuomien ja pensoittuneiden saarien mosaiikkia.

Laidunalueen läpi kulkee luontopolku päättyen Hiastinlahden rantaan, josta avautuu kaunis näkymä lahdelle ja rantaniitylle. Laidunalueen luonnosta pääsee nauttimaan luontopolun varrelta löytyvällä laavulla, nuotiopaikalla ja Patakarin lintutornilla.

Alue on osa Natura 2000-suojeluverkostoa ja osa alueesta on yksityistä suojelualuetta. Hiastinlahti puolestaan kuuluu lintuvesiensuojeluohjelmaan. Hiastinhaaran laidun on paikallisesti arvokas perinnebiotooppi.

Lampaat kulkevat Hiastinhaaran perinnebiotoopilla

Lajisto

Hiastinhaaran laitumen perinnebiotoopit ovat valoisaa, harvapuustoista ja heinävaltaista hakamaata pääpuinaan harmaaleppä ja hieskoivu. Patakarin laitumella puusto on tiheäpää ja aluskasvillisuutta on niukasti. Hiastinhaaran laitumen pohjoisosassa ja lintutornin läheisyydessä olevat rantaniityt ovat alueen edustavimpia luontotyyppejä.

Rantaniityillä esiintyy mm. uhanalaista paunikkoa, nurmitatarta ja rantanätkelmää. Rantametsissä kasvaa lisäksi mm. nurmilauhaa, mesimarjaa, lehtovirmajuurta, luhtavuohennokkaa, jouhivihvilää ja suo-orvokkia.

Hiastinhaaran ja Patakarin luontopolku

Alueen monipuolinen luonto mahdollistaa monenlaisten lintujen pesinnän. Hiastinlahden pesimälajistoon kuuluvat mm. sinisorsa, jouhisorsa, lapasorsa, valkoviklo ja punajalkaviklo. Muuttoaikaan alueella tavataan myös mm. heinätaveja, uiveloita, mustalintuja ja pilkkasiipiä. Muuton aikaan alueella on tavattu levähtävän jopa 250 suokukkoa.

Rehevät lehtimetsät ja lahopuut tarjoavat elinpaikan ja ravintoa monille lintulajeille. Luontopolun varrella voi keväällä ja alkukesällä kuulla mm. sirittäjän, lehtokertun, mustapääkertun, mustarastaan ja laulurastaan laulua. Alueen lajistoon kuuluu pikkutikka, käpytikka ja palokärki. Pohjantikka ja valkoselkätikka ovat satunnaisia vieraita.

Hiastinlahti

Alueen hoito

Hiastinhaaran pohjoisosat ovat olleet läheisen Kemiläisen tilan laidunniittyjä vielä 1960–70 -luvuilla. Laiduneläiminä on tuolloin ollut lehmiä. Tämän jälkeen alueen hoidossa on ollut 30–40 vuoden tauko, aina vuoteen 2014 saakka.

Tuolloin Pohjois-Iin kyläyhdistys aloitti Hiastinhaaran laitumen (n. 5 ha) hoidon yhteistyössä alueen lampureiden kanssa. Laidunalueen kunnostuksiin on tehty paljon talkootyötä. Aluetta on hoidettu lampailla laiduntaen ja aluetta hakamaisemmaksi raivaten.

Alue laajeni vuonna 2018, kun laitumeen liitettiin Patakarin lammaslaidun (2,2 ha). Tällä hetkellä alueen laidunnuksesta vastaavat Korpiniityn Lammastilan lampaat.

Vuonna 2022 kunnostettiin uusi laidunalue Hiastinhaaran yläosassa, Junnilantien varressa. Pohjois-Iin kyläyhdistys sai kunnostukseen JärjestöHelmi-tuen. Yhdistys sai apua rahoitushaussa Pohjoisen maisemahelmet -hankkeelta. Hiastinhaaran luontopolun lähtöpaikalle tuotettiin hankkeessa luonto-opastaulu keväällä 2021. 

Haukiputaan Asemakylä

Haukiputaan Asemakylän laidunalue sijaitsee noin 3 km päässä Haukiputaan keskustasta, Kiiminkijoen pohjoispuolella. Alueella on aikaisemmin toiminut Pohjola-opisto, jonka rannassa nykyään on niittymäistä virkistysaluetta. Suosittu virkistysalue jatkuu läheiseen Myllysaareen, jossa on kävelypolkuja ja uusi laavu.

Vuosien mittaan virkistysalueelle on levinnyt haitallista vieraslajia, komealupiinia. Komealupiini on kauniista ulkomuodostaan huolimatta haitallinen sekä luontaiselle kasvilajistolle että pölyttäjille. Komealupiini leviää helposti ja on työläs hävitettävä. Laidunnus ovat kuitenkin erinomainen keino pitää kasvi kurissa ja estää sen leviäminen laajemmalle alueelle.

Luontopolku ja laavu Haukiputaan Asemakylän virkistysalueella

Lajisto

Entisen Pohjola-opiston rannassa on niittymäistä virkistysaluetta, johon lupiini on vuosien mittaan levinnyt. Rannan tuntumassa on kosteahkoa niittyä, jossa kasvaa mm. mesiangervoa, kastikoita, nurmilauhaa, puna-ailakkia, karhunputkea, mustaherukkaa ja saroja. Laitumen länsipää on tuoretta niittyä ja sillä kasvaa mm. metsäkurjenpolvea, metsämaitikkaa, nurmitädykettä, niittymaarianheinää ja niittynurmikkaa. Maisemaa kaunistavat alueen länsiosassa kasvavat suurikokoiset koivut.

Haitallinen vieraslaji komealupiini on levittäytynyt Kiiminkijoen varteen

Alueen hoito

Komealupiinin torjunta aloitettiin niittotalkoilla kesällä 2020. Niiton yhteydessä rannan maisemaa avarrettiin raivaamalla pajukkoa. Lammaslaidunnus aloitettiin seuraavana kesänä aitaamalla Kiiminkijoen rantaan lampaiden kesälaidun.

Alueen hoidon kulmakivenä oli toimiva yhteistyö eri tahojen välillä ja alueen asukkaiden aktiivisuus. Alueen hoito aloitettiin vieraskasvien torjuntaan liittyvässä erillishankkeessa, jota hallinnoi Oulun Infra -liikelaitos.  Aitauksen pystytyksestä ja eläinten valvonnasta vastasi Haukiputaan Asemakylän Kyläyhdistys ry.

Pohjoisen maisemahelmet -hanke auttoi kohteen laidunnuksen suunnittelussa keväällä 2021. Yhteistyötahoina olivat myös ProAgria Oulun/Oulun Maa- ja kotitalousnaisten Vieraskasvit hallintaan -hanke ja Haipuksen lammastila. Kohde ei ole tällä hetkellä hoidon piirissä.

Aitatalkoot Haukiputaan Asemakylällä

Lampaat aloittavat laidunnuksen aikaisin kesällä, jolloin komealupiinin versot ovat vielä nuoria, eikä kasvi ole tuottanut myrkyllisiä aineita sisältäviä siemeniään. Lampaiden hoidosta ja valvonnasta vastaa Haukiputaan Asemakylän Kyläyhdistys ry:n jäsenet ja alueen asukkaat.

Kiimingin Takunsaari

Takunsaari on Kiiminkijoessa sijaitseva vanha laidunsaari. 1990-luvulla niitty on luokiteltu paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Vuonna 2018 tehdyssä inventoinnissa niittylajiston havaittiin vähentyneen. Hakamaan erityispiirteitä oli kuitenkin säilynyt ja niityllä kasvaa edelleen monia perinnebiotoopeille tyypillisiä kasvilajeja.

Takunsaaren niitty on yksityisessä omistuksessa, eikä ole yleinen vierailukohde.

Maisema Takunsaaren niityltä

Lajisto

Perinnebiotooppi koostuu avoimesta niitystä ja puustoisesta hakamaaosasta. Avoimen niityn valtalajeina kasvaa nurmipuntarpää, peltokorte, metsäkurjenpolvi ja hiirenvirna. Alueen rehevämmässä eteläosassa kasvaa myös korkeaa heinäniittyä sekä vadelmaa. Niittylajeista alueelta löytyy rantatädykettä, kissankelloa, niittynätkelmää, aitovirnaa, rohtotädykettä ja silmäruohoa. Jokitörmän hiekkaisella kohdalla esiintyy mäkitervakkoa ja karvaskallioista sekä rantakalliolla kissankäpälää.

Hakamaanosalla puusto on varttunutta sekapuustoa. Kenttäkerroksen valtalajit ovat lillukka, peltokorte ja kielo. Hakamaaosa on säilynyt melko avarana ja pensaikkoa on syntynyt vain vähän.

Niittynätkelmä

Alueen hoito

Niityn pohjoispuoli on vanhaa laidunhakaa. Saaressa on pidetty lypsylehmiä, jotka käytiin lypsämässä veneellä joen toiselta puolelta. Alue on toiminut myös ponilaitumena ja tämän jälkeen vasikkalaitumena 1980- ja 1990-luvuilla. Alueen eteläosassa on viljelty ruista.

Alue on ollut hoidotta parikymmentä vuotta mikä näkyy pensoittumisena ja umpeenkasvuna. Niittyä on hoidettu niittotalkoilla kolmena kesänä vuosina 2019–2021. Talkoot järjesti Pohjoisen maisemahelmet-hanke. Yhteistyötahoina talkoissa olivat eri kerroilla PSK-Aikuisopiston luontoalan opiskelijat, Mielenvireys ry:n Tolppa-hanke ja Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistys.

Niitto ja niittojätteen kuljettaminen pois niityltä köyhdyttää aluetta lähemmäs perinnebiotooppien kasvilajiston vaatimaa ravinnetasoa.

Niittotalkoot

Markkuun niityt

Tyrnävän Markkuun kylän sydämessä kulkeva luontopolku on suosittu virkistyskohde. Luontopolun alkuosa kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen Limingan lakeuden kulttuurimaisemaan, joka ilmenee niittyjen ja metsien vehmaana kumpuiluna Ängeslevänjoen varrella. Alueella on pitkä käyttöhistoria ja Palon tilan entisille pelto- ja laidunmaille on kehittynyt paikoin edustavaa niittykasvillisuutta. 1700-luvulta peräisin olevan Palon tilan vanha päärakennus on arvokas osa kulttuurimaisemaa.

Palon tilan pelto- ja laidunmailla sijaitsee kota huoltorakennuksineen ja ulkonuotiopaikkoineen sekä pieni tanssilava muistona alueen käytöstä kyläläisten juhannusjuhlien viettopaikkana. Luontopolun ylläpidosta vastaa Markkuun Seudun Kyläyhdistys.

Markkuun luontopolun varrella sijaitseva kota ja nuotiopaikka

Lajisto

Alueella on monipuolinen ja vaihteleva lajisto. Palon niittyjen läntisin osa viettää loivasti jokeen päin ja maaperän kosteusolot vaihtelevat tuoreesta kosteaan. Kasvillisuudessa vallitsevat mesiangervo sekä korpi- ja viitakastikka. Lähteisyyttä ilmentävillä kosteilla alueilla kasvaa harvakseltaan tai laikkuina myös mm. vesi- ja viiltosaraa, nurmilauhaa, kevätleinikkiä, karhunputkea sekä huomionarvoisista lajeista rantanätkelmää. Aluueella kasvaa myös kulleroita ja niittymaarianheinää.

Kodan lähiympäristön kuivimmilla kohdilla on ketomaisia niittylaikkuja valtalajeinaan muun muassa lampaannata, nurmirölli, siankärsämö ja viuhkokeltano. Kodan eteläpuolella on kohtuullisen edustavaa tuoretta niittyä, jossa kasvaa niittyleinikkejä, kissankelloja ja silmäruohoja. Huomionarvoisia lajeja ovat ahonoidanlukko ja ketokarvaskallioinen.

Maarianheinä

Alueen itäosassa, luontopolun varrella on pienialainen tuore heinäniitty, jossa kasvaa mm. niittynätkelmää, sarjakeltanoa, aho-orvokkia ja alueellisesti uhanalaista kulleroa. Ängeslevänjokeen viettävällä rinteellä kasvaa entistä lehtipuuhakaa, joka on palautunut muistuttamaan tulvametsää/lehtoa lajistossaan mm. viitakastikka, mesiangervo, peltokorte, huopaohdake, lehtotähtimö ja sudenmarja.

Kullero Markkuun niityllä

Alueen hoito

Alueen hoidosta on merkintöjä jo vuoden 1759 isojakokartassa, jossa alueen jokivarren niityt on merkitty luonnonniityiksi. Myöhemmin niittyjä on otettu viljelykseen ja niitä on viljelty vuoroin viljalla, vuoroin heinällä. Heinänkorjuun jälkeen on karja vielä päästetty laiduntamaan loppukesäksi jokivarteen. Kodan itäpuolella oleva voimakkaasti pensoittunut alue on toiminut ainoastaan laitumena.

Palon tila lopetti jokivarren peltojen ja laidunten käytön 1970-luvun lopulla. Viimeksi kota-alueen niittyä ja sen länsipuolista peltoa on viljelty muutamana vuotena 1980-luvun loppupuolella, jolloin pellolla lainehti ohra.

Markkuun Seudun Kyläyhdistys on hoitanut kota-alueen niittyä 2000-luvun alusta lähtien säännöllisesti niittämällä ja raivaamalla satunnaisesti pensaikkoa. Alueella on myös järjestetty useita niittotalkoita mm. yhteistyössä partiolippukunta Pohjolan Pirteät ry:n kanssa vuonna 2018, Pohjoisen maisemahelmet-hankkeen kanssa vuonna 2020 ja kansainvälisen talkooleirin voimin kesällä 2022. Vuonna 2024 alueen hoitoon saatiin Ely-keskuksen myöntämä Järjestö-Helmi-avustus, jota käytetään pensaikkojen ja puuston raivaukseen.

Kankkulan niityt

Tyräjärven kulttuurimaisema on luokiteltu jo 1990-luvulla valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi (MAO110126). Alue on maisemakuvaltaan vaikuttava ja edustava esimerkki Kainuun vaaraseudulle tyypillisistä maisemista, joissa luonnonmaisema ja maaseudun viljelysmaisema yhdistyvät.

Kankkulan luonnonniitty on laajuudessaan harvinainen ja maisema-alueen arvoja hienosti täydentävä kohde. Kankkulan niitty valittiin myös Maa- ja kotitalousnaisten Vuoden maisematekokilpailun Pohjois-Pohjanmaan voittajaksi vuonna 2020.

Maisema Kankkulan niityltä

Lajisto

Kankkulan niitty on tuore heinäniitty. Heinäkuussa niitty kukkii värikkäänä viuhkokeltanoista, puna-apiloista, niittyleinikeistä ja siankärsämöistä. Niittylajeista mainittakoon myös pikkulaukku, nurmitatar, poimulehti, heinätähtimö ja niittysuolaheinä. Heinistä nurmirölli on valtalaji. Niittymaisemaa elävöittävät kauniit maisemapuut ja yksittäiset katajat.

Heinätähtimö

Alueen hoito

Alueen asutus on aikoinaan muodostunut järvelle avautuvan rinteen laelle, josta pellot viettävät etelään kohti järveä. Rinnepeltoja viljeltiin aina 1990-luvun alkuun asti, jonka jälkeen ne ovat kehittyneet niityiksi. Läpäisevän maaperän ja paisteisen rinteen ansiosta rinteille on kehittynyt monipuolista niittykasvillisuutta.

Niittyjä on niitetty joka kesä 25 vuoden ajan näihin päiviin saakka koneellisesti. Jatkossa hoitoa kehitetään keräämällä niittoaines pois ja poistamalla ylimääräistä puustoa ja vesaikkoa. Niityn vaaliminen ylläpitää hienoa maisemaa ja jatkaa seudun perinteitä.

Pohjoisen maisemahelmet -hanke auttoi kohteen omistajia hoidon tehostamisessa ja hakemaan kohteelle ympäristösopimusta.

Traktori Kankkulan niityllä

Tikanlanton niityt

Tikanlanton niityt sijaitsevat Muhosjoen varressa. Maisema on pienipiirteisen vaihtelevaa ja Muhosjoki on paikoin uurtanut uomansa syvälle Muhos-muodostuman pehmeään maaperään. Alueen luonto on monimuotoinen sekoitus jokimutkien vanhoille pelloille syntyneitä niittyjä, tulvametsiä, juoluoita ja lehtomaisia metsiä. Tikanlanton niityt on inventoitu 1993 maakunnallisesti arvokkaana perinnebiotooppina, kuten myös vuoden 2020 päivitysinventoinnissa.

Tikanlanton niityt koostuvat kahdesta osasta: Pohjois-osan niitty sijaitsee valtion omistamalla maalla ja on osa Natura-suojelualuetta. Eteläpuolen niitty on yksityisessä omistuksessa.

Päivänkakkaroita Tikanlanton niityllä

Lajisto

Niittyjen kuivemmilla kumpareilla on ketomaisia niittyjä. Erityisesti näillä alueilla esiintyy niittylajistoa, kuten kissankäpälä, päivänkakkara, kissankello, tuoksusimake ja siankärsämö. Lähempänä Muhosjokea esiintyy tulvaniityn tyyppistä kasvillisuutta. Alueella esiintyy paikoittain myös lehtolajistoa, kuten kielo, lillukka, metsäkurjenpolvi, lehtokorte ja hietakastikka.  

Kissankello Tikanlanton niityllä

Alueen hoito

Niityt ovat toimineet paikalla sijainneen Lanton tilan heinäpeltoina aina 1970- tai 1980-luvulle asti. Eteläpuolen yksityisomisteista niittyä on niitetty näihin päiviin asti, mutta Pohjoisosan niityllä ei hoitoa ole ollut 30 vuoteen, minkä vuoksi niitty on alkanut kasvaa hiljalleen umpeen.

Tikanlanton niittyjen hoitoa on edistetty Pohjoisen maisemahelmet -hankkeessa. Hanke esitti pohjoispuolen hoitamattoman osan kunnostusta Helmi-kohteeksi ja Metsähallitus kunnosti tämän metsittymisen uhkaaman niityn vuonna 2021 Helmi-rahoituksella. Niityn hoidosta niittotyönä on sovittu Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin kanssa. Ensimmäiset niittotalkoot olivat kesällä 2022. Eteläosan niityn hoidosta vastaa yksityinen viljelijä, joka on hoitanut kohdetta traktoriniitolla.  

Perhonen lehdellä Tikanlanton niityllä

Vepsänkylän laitumet

Vepsänkylä sijaitsee Oulun kaupunkiin kuuluvassa Ylikiimingissä. Vepsä on aktiivinen kylä, jossa on vahva kiinnostus hoitaa kylämaisemaa. Vepsänkylän laidunalue koostuu neljästä erillisestä laitumesta.

Maisema tulevalta laidunalueelta Vepsänkylällä

Lajisto

Laidunten kasvillisuus on pääosin rehevää. Nurmilauha, maitohorsma, koiranputki esiintyvät kaikilla laidunalueilla. Karummilla niittykohdilla on kuitenkin säilynyt myös perinnebiotooppilajistoa, kuten nurmikaunokkia, särmäkuismaa, nurmikohokkia, päivänkakkaraa, harakankelloa ja pikkulaukkua.

Vaihtelua lajistoon tuo mm. pohjoisimman laidunalueen lehtipuuhaka, jossa kasvaa koivua ja monirunkoisia raitoja sekä pieni, melko matalana säilynyt vanha laidunniitty lajeinaan nurmilauha, nurmirölli, mesimarja ja sarjakeltano.

Päivänkakkara

Alueen hoito

Vepsänkylän laitumet ovat entisiä viljelys- ja laidunalueita, joiden hoito on loppunut 1980-luvulla. Osaa alueista on pidetty avoimena niittämällä ja raivaamalla.

Pohjoisen maisemahelmet-hanke auttoi kyläläisiä maisemakohteiden hoidon pohtimisessa ja Helmi-rahoituksen haussa. Laidunten raivaus ja aitaus aloitettiin vuonna 2022 talkootyönä, lammaslaidunnus aloitetaan seuraavana vuonna. Kohteen kunnostus on saanut Helmi-rahoitusta. 

Vepsänkylän lammaslaitumien kunnostuksella ja hoidolla on tavoitteena parantaa seudun perinnebiotooppien tilannetta. Kunnostettavat kohteet ovat olleet pitkään hoitoa vailla, minkä vuoksi lajiston elpymiseen menee joitakin vuosia aikaa. Kohteilla onkin tärkeää pysäyttää laidunten umpeenkasvu, lisätä ravinteiden poistumaa kohteelta ja tuoda valoa maanpintaan, jolloin siemenpankissa säilyneet perinnebiotooppilajit pääsevät kasvamaan.

Laitumien kunnostus ennallistaa myös perinteistä viljelymaisemaa ja laiduntavat eläimet tuovat iloa niin kyläläisille kuin ohikulkeville.

Talkoolaiset raivaavat ja aitaavat laidunaluetta

Iinattijärvi

Iinattijärven kylä sijaitsee Pudasjärvellä Syötteelle vievän tien varrella, n. 35 km päässä Pudasjärven keskustasta. Kyläyhteisö on aktiivinen ja halua kylän ja kylämaiseman kehittämiseen on. Iinattijärvellä on useita pienialaisia niittykohteita. Iinattijärven kiertävältä kylätieltä avautuu kauniita näkymiä järvelle ja sen toisella puolella olevaan viljelymaisemaan. 

Maisema Iinattijärveltä

Lajisto

Nivakorvan niitty (pinta-ala 0,85 ha) on lajistoltaan arvokas ja sillä on edustavaa tuoretta heinäniittyä. Niitty on luokiteltu paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Niityllä on edustavaa perinnebiotooppien kasvilajistoa, mm. päivänkakkara, pikkulaukku, jäkki, nurmitatar, tuoksusimake, niittynätkelmä, viuhkokeltano, siankärsämö ja poimulehti. Muuta niittylajistoa edustavat nurmipiippo, metsäkurjenpolvi, niittysuolaheinä, nurmihärkki, nurmirölli, timotei, hiirenvirna, heinätähtimö, niittyleinikki, nurmilauha ja kultapiisku. 

Muiden, pienialaisempien niittyalueiden kasvillisuus vaihtelee mm. kohteen ravinteisuuden ja kosteuden mukaan. Edustavimpina kasvilajeina mainittakoon Riihiojan peltoniityllä kasvava jäkki, Kankaan vanhalla laidunniityllä esiintyvä ahonoidanlukko ja kissankäpälä sekä Kaarinimessä kasvava ketonoidanlukko ja lampaannata. 

Kukkalajistoa niityllä

Alueen hoito

Iinattijärven niityt ovat kehittyneet perinteisen ja pienimuotoisen maatalouden seurauksena. Iinattijärvellä ei ole enää karjatiloja, mutta peltoala on pysynyt hoidossa suurimmalta osin. Tähän on myötävaikuttanut kylän porotilat, jotka tekevät pelloilta talvirehua. Koska peltoja ei ole juurikaan lannoitettu eikä nurmea uusittu, on niiden kasvillisuus kehittynyt luonnonniityn kaltaiseksi. Osa kohteista voi täyttää jopa perinnebiotoopin kriteerit. Niiden hoito voi kuitenkin jatkua myös nykyisen käytännön mukaisesti, jos omistajat haluavat ne pitää pellon kirjoissa tulevia mahdollisia tarpeita varten.   

Kylämaiseman arvokkaita maisemakohteita, erityisesti järvenrantoja on hoidettu raivaamalla kesällä 2023 ja 2024. Iinattijärven kyläseuralla on maisemanhoidon ympäristösopimus 2023–2028 Nivakorvan (0,85 ha) ja Ruukin niityille (0,1 ha). Nivakorvan niittyä on niitetty säännöllisesti yli 40 vuoden ajan, jolloin sen lajisto on kehittynyt ajan myötä monimuotoiseksi. Umpeutuneempi Ruukin niitty on hankkeen alkamisen jälkeen raivattu ja maisema järvelle avautunut paremmin. 

Muiden niittylaikkujen hoitoon suositellaan erityisesti niittoa ja niittojätteen korjuuta. Pienikokoisilla aloilla niiton toteutukseen soveltuvia menetelmiä ovat käsin tehtävän työn lisäksi niitto pienikokoisella traktorilla tai raivaussahan niittoterällä ja niittojätteen korjuu haravakoneella. 

Niitty

Tavastkengän laitumet

Tavastkenkä sijaitsee Pyhännällä lähellä Kainuun ja Pohjois-Savon rajaa. Tavastkenkä on maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta ja maakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä. Kylää ja kylämaisemaa on kehitetty pitkäjänteisesti jo vuosien ajan. Maastoltaan Tavastkenkä onkin kumpuilevaa maisemaa, jossa joet, purot, järvet ja lammet laikuttavat pelto- ja metsäalueita. 

Keskeisiä maisema- ja niittykohteita alueella ovat Ala-Kurkelan rantalaidun (3,16 ha), joka on arvioitu paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi, keskeisellä paikalla kylätien varressa sijaitseva Pyhännänjoen laidun, Myllykoski, Siikajokeen rajoittuva Opotanlampi, Makkosen metsähaka, Makkolanjärven metsälaidun ja Kurkelanjärven kosteikko. 

Lajisto

Ala-Kurkelan rantalaidun on suurimmaksi osaksi saraikkoista järvenrantaniittyä. Kasvilajiston muodostavat mm. kurjenjalka, vesisara, mesiangervo, järvikorte, tupassara, luhtavilla, lehtovirmajuuri ja suovehka. Laitumen niittymäisin ja kuivin osa on laitumen itäosassa Ala-Kurkelan talolle kohoavan mäen alaosassa oleva vanha nurmipelto/niitty, jossa kasvaa mm. niittynätkelmää, niittyleinikkiä, niittymaarianheinää, jokapaikansaraa, mesiangervoa, lehtovirmajuurta, juolavehnää, koiranputkea ja siankärsämöä.   

Myllykosksella Törmäsenjoen kosken alla on pieni suvanto ja rantatörmällä pieni avoin niittyalue, jota on mietitty myös kylän yhteiseksi piknik-paikaksi. Alueen pohjoisreunalla on kuivempaa hakamaista aluetta, jonka valtapuuna ovat koivut. Kasvilajisto koostuu nurmilauhasta, nurmiröllistä, metsäkurjenpolvesta, lillukasta, huopaohdakkeesta, kultapiiskusta, peltokortteesta, ahomatarasta, lehtovirmajuuresta ja nuokkuhelmikästä. Pyhännänjoen laitumen ja Opotanlammen kasvillisuus on verrattain rehevää. Makkosen metsähaan ja Makkolanjärven metsälaitumen puusto koostuu pääasiassa koivuista, kuusista ja männyistä. Makkosen metsähaan kasvillisuuteen kuuluu mm. nurmilauha, nurmirölli, rohtotädyke, metsäkurjenpolvi, käenkaali, ojakellukka, mesiangervo, kissankello ja nokkonen. 

Alueen hoito

Alueen niittyjä on hoidettu perinteisesti laiduntamalla. Ala-Kurkelan rantalaidunta laidunsi vielä 1990-luvun lopulla Ala-Kurkelan tilan 20-päinen lypsykarja. Myllykosken laitumet, Opotanlampi ja Makkolanjärven metsälaitumet ovat olleet lähialueensa niittyinä ja laitumina vielä 1960-luvulla. 1960-luvulla maaltamuutto vähensi maa- ja metsätalousvaltaisen kylän asutusta vahvasti. 

Kylän keskeisimpiä maisemakohteita on raivattu talkoovoimin ja hoidetaan nautalaidunnuksella. Ala-Kurkelan rantalaidun on ollut kyläseuralla hoitosopimuksessa jo vuodesta 2014. Kokemusta kyläläisillä on siten ehtinyt kertyä perinnebiotoopin kunnostuksesta, talkoilusta, aitojen kunnostuksesta, täydennysraivauksista ja eläinten valvonnastakin. Kansainväliset vapaaehtoisleirit ovat olleet tärkeänä apuna laitumen kunnostustöissä varsinkin alkuvuosina.  Kyläseuralla on ympäristösopimus myös Pyhännänjoen ja Myllykosken laitumille.

Ala-Kurkelan laitumella naudat ovat pitäneet kasvillisuuden matalana melko hyvin. Vesakkoa täydennysraivataan aika ajoin tarpeen mukaan. Myös metsälaitumen puustoa olisi hyvä harventaa aika ajoin. Näin tuodaan valoa niittykasvillisuudelle. Vähän yli 3 hehtaarin koista laidunta on laiduntanut yleensä 3–4 nuorta nautaa.  Pyhännänjoen laitumella puustoa on harvennettu Bioenergian edelläkävijät -hankkeen työnäytöksessä vuonna 2010 sekä kansainvälisen työleirin aikana kesällä 2019. Vesakkoa raivattiin vuonna 2023 ympäristösopimuksen tuella, kun kohteella alkoi laidunnus. Laiduntamalla hoidetaan myös Myllykosken laidunta, Makkosen metsähakaa ja Makkolanjärven metsälaidunta.

Rautio

Raution kylä sijaitsee Kalajoella. Raution kylällä on nykyään n. 1000 asukasta. Suomen Kylät ry valitsi Raution Suomen Vuoden Kyläksi 2022. Rautiossa on edelleen useita maatiloja ja peltoalueet ovat viljelyssä. Typpö on niin ikään Kalajoen kylä Vääräjoen varrella Rautiosta Kalajoen suuntaan. Sekä Rautiossa että Typössä luonto ja perinteinen maalaismaisema ovat lähellä ihmisiä.  

Hankkeessa suunniteltiin kahden kohteen hoitoa, joista toinen sijaitsee Rautiossa ja toinen Typössä. Sekä Typön lammaslaidun että Raution niitty sijaitsevat Vääräjoen varressa. ELY-keskus ei hyväksynyt Raution niittyä sopimukseen, joten ympäristösopimuksen mukainen laidunnus jatkuu vain Typössä.  

Lajisto

Typön lammaslaidun on ollut aikoinaan peltoa, mutta peltokäytöstä on jo aikaa, sillä kasvillisuus on tuoretta-kosteaa suurruohoniittyä ja heinäniittyä. Valtalajit ovat metsäkurjenpolvi, huopaohdake, nurmilauha, mesiangervo, koiranputki, kevätleinikki ja pietaryrtti. Laitumen länsipuolella kasvaa muutamia vanhoja koivuja, jotka elävöittävät maisemaa.

Alueen hoito

Typön lammaslaitumen hoitoon haettiin ympäristösopimus keväällä 2024. Typön kaksi laidunlohkoa aidattiin kiinteällä lammasaidalla kesäkuun alussa 2024. Typön laitumia hoidetaan lammaslaidunnuksella ainakin vuoteen 2028 saakka. Laidunalueen laidunnus aloitetaan mahdollisimman aikaisin alkukesällä, heti kun laitumella on riittävästi syötävää eläimille, normaalivuosina kesäkuun alussa. Alueen kasvillisuus on rehevää ja kasvun hillitsemiseksi ja maiseman avaamiseksi olisi hyvä saada riittävä laidunpaine heti alkukesällä, kun kasvit ovat vielä laiduntajille maittavia. Eläinmäärä sovitetaan laitumen tuottokyvyn mukaan siten, että lauma voisi olla alueella koko laidunkauden ajan. 

Ylläpitoraivausta tehdään kaikilla sopimuslohkoilla jokirannassa tarpeen mukaan. Tärkeä on estää rantatörmän vesakoituminen ja umpeenkasvu. Isompia maisemapuita saa olla harvassa maisemaa elävöittämässä.

Petäjäskoski

Petäjäskosken kylä sijaitsee Oulaisten kaupungissa Pyhäjoen ja Merijärvelle johtavan tien 786 varressa. Petäjäskoski on määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi ja kylällä on useita maakunnallisesti arvokasta rakennetun kulttuuriympäristön kohdetta. Maisemaltaan Petäjäskoski on tasaista ja paikoitellen loivasti kumpuilevaa. Keskeinen elementti maisemassa on Pyhäjoki koskineen ja pitkänmallisine saarineen. Asutus on keskittynyt Pyhäjoen molemmin puolin kulkevien maanteiden varrelle sekä jokilaakson kumpareille. Pyhäjoen rantojen tulvapenkereet ovat omaleimainen osa jokivarren maisemaa. Tulvapenkereiden raivaukseen ja jatkohoitoon etsitään ratkaisuja.  

Lajisto

Jokirantojen kasvillisuus on rehevää joen tuoman ravitsevan lietteen ansiosta. Rantapenkereillä kasvaa mm. mesiangervoa, vadelmaa, kastikoita, maitohorsmaa, huopaohdaketta, metsäkurjenpolvea, peltokortetta ja muita tuoreiden ja kosteiden niittyjen lajeja.  

Alueen hoito

Jokirantojen tulvapenkereitä on tarkoitus hoitaa jatkossa säännöllisellä puuston ja vesakon raivauksella.  Penkkaa ei raivata kauttaaltaan puuttomaksi, vaan luodaan noin 50 metrin levyisiä näkemäaukkoja ja niiden väliin jätetään puustoa. Näin maisema pysyy elävänä, puusto tarjoaa suojapaikkoja eläimistölle ja puusto estää myös rannan eroosiota. Muutamat jokivarren maanomistajat ovat jo raivanneet penkkojen puustoa talvikorjuuna energiapuuksi. Hoidon järjestämisessä on eri vaihtoehtoja: hanketuki, työllisyystyöt, talkoot, sponsorirahoitus jne.  

Perinnebiotoopit kuntoon

Perinnebiotoopin tai luonnonlaitumen hoitoon voi saada Maatalousluonnon ja maiseman hoidon ympäristösopimuksen, jos kohde täyttää tietyt kriteerit. Sopimusalueet ovat pellon ulkopuolisia luonnonniittyjä, hakamaita ja metsälaitumia. Ympäristösopimukset ovat viisivuotisia, ja niitä voivat hakea aktiiviviljelijät ja rekisteröidyt yhdistykset sekä sopivia kohteita omistavat tai vuokraavat yksityiset maanomistajat tietyin edellytyksin. Sopimus tehdään ELY-keskuksen kanssa.

Uuden hoitokohteen käyttöönotto voi edellyttää kunnostusraivausta ja aitaamista. Näihin toimenpiteisiin on jatkossa saatavilla korotettua ympäristösopimuksen tukea. Helmi-elinympäristöohjelmassa rahoitetaan myös kunnostuksia.

Nautojen laiduntamalla hoitama perinnebiotooppi

Mahdollisia hoitokohteita omille eläimille voi kysellä ELY-keskuksista, Metsähallituksen Luontopalveluista tai etsiä Laidunpankista.

Laidunpankki.fi on ilmainen verkossa toimiva palvelu, jossa voi etsiä ja ilmoittaa laiduneläimiä ja laitumia. Lisäksi palvelussa on vinkkejä laidunnuksen suunnitteluun ja tietoa alan palveluntarjoajista. Tietopankki-osassa on linkki vuonna 2021 julkaistuun Sopimuslaidunnus-oppaaseen.

Lampaat syövät puunlehtiä

Mikäli omistat potentiaalisen perinnebiotoopin tai haluaisit alkaa hoitaa sellaista, voit sopia esimerkiksi arviokäynnin kohteella asiantuntijan kanssa. Maa- ja kotitalousnaisten maisema-asiantuntijat antavat neuvontaa perinnebiotooppien hoidon aloitukseen mm. Neuvo-palveluna. 

Asiantuntijat tutustuvat perinnebiotooppikohteeseen

Tekijät

Teksti

Taru Koskinen, Kalle Hellström ja Sini Kaakko / Oulun Maa- ja kotitalousnaiset

Kuvat

Taru Koskinen, Kalle Hellström, Taina Romppanen, Asko Räisänen ja Kalervo Lassila