Rantalaitumet - Perämeren rannikon luontohelmet

Maarit Satomaa

31. toukokuuta 2023

Kansikuva: Marika Laurila/ Luonnonvarakeskus

Rantalaidunnuksen edistäminen Pohjois-Pohjanmaalla

Yleistä hankkeesta

Merenrantalaidunnusta luonnon ja ihmisten hyväksi (RANTALAIDUN) -hankkeessa tarkastellaan rantalaiduntamista kokonaisvaltaisesti. Hankkeessa lisätään tietoa laiduntamisen vaikutuksista ranta-alueiden luonnon monimuotoisuuteen, vesien tilaan, virkistyskäyttöön ja elinkeinoihin.

Hankkeessa parannetaan viljelijöiden ja neuvojien tietämystä rantalaiduntamisen kannattavuuteen vaikuttavista tekijöistä. Viljelijöitä kannustetaan hoidon sopimuskäytäntöjä kehittämällä ja neuvontaa vahvistamalla perinnebiotooppien hoitoon ja lisätään hoidon vaikuttavuutta.

Hankkeen myötävaikutuksesta rantalaiduntaminen on jatkossa entistä kestävämpää, vaikuttavampaa ja arvostetumpaa.

Kuva: Taimi Mahosenaho

Rantalaitumet ovat Perämeren rannikon luontohelmiä -esite

Tutustu rantalaidunnuksesta kertovaan esitteeseen

https://www.proagriaoulu.fi

Rantalaitumet ovat Perämeren rannikon luontohelmiä

Perämeren rannikon matalakasvuiset merenrantaniityt ovat tärkeä elinympäristö monille lintu- ja kasvilajeille. Säilyäkseen avoimina ja matalakasvuisina rantaniityt vaativat säännöllistä hoitoa.

Luontotyyppinä äärimmäisen uhanalaisten merenrantaniittyjen tärkein ja kustannustehokkain hoitomuoto on laidunnus. Valtaosa Suomen merenrantaniityistä keskittyy Pohjois-Pohjanmaalle, jossa hoidon piiriin on saatu noin 5500 hehtaaria merenrantoja 2020-luvun alkuun mennessä. Suurin osa niistä hoidetaan laiduntaen.

Yhteistyöllä ja hoitotoimenpiteillä on saavutettu erinomaisia tuloksia merenrantaniittyjen ja niiden lajien tilan parantamisessa.

Hankkeen toteutusaika on 1.1.2021–30.6.2023 ja toiminta-alue Pohjois-Pohjanmaa.

Luonnonvarakeskus koordinoi hanketta ja osatoteuttajina ovat ProAgria Oulu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Helsingin yliopisto.

Hanketta rahoittaa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto.

Tutustu hankkeen virallisiin sivuihin tästä.

Kuva: Marika Laurila

Esimerkkejä rantalaitumilta

Kempeleenlahti - laidunnusta valtakunnallisesti arvokkaalla lintuvesialueella

Kempeleenlahden rantaniittyjä on hoidettu 2010-luvulta alkaen laiduntamalla. Tavoitteena ovat matalakasvuiset niityt, jotka mahdollistavat esimerkiksi kahlaajien pesinnän ja tarjoavat sopivia levähdyspaikkoja muuttaville linnuille. Monet lajit kuten isokuovi, töyhtöhyyppä ja äärimäisen uhanalainen suokukko ovat hyötyneet hoidosta.

Pitkänokka – Suomen laajin rantalaidunkokonaisuus

Pitkänokka on Liminganlahden ja samalla koko Suomen laajin yhtenäinen rantalaidunkokonaisuus. Sitä laiduntavat muutaman tilan naudat. Noin kuusi neliökilometriä laajalla laidunalueella näkymät ovat ainutlaatuisen avarat. Laidunnuksella on saavutettu erinomaisia tuloksia luontotyyppinä uhanalaisten merenrantaniittyjen ja niiden lajiston tilan parantamisessa. Rantaniittyihin ja niiden hoitajiin pääsee tutustumaan esimerkiksi Sannanlahden, Liminganlahden luontokeskuksen ja Papinkarin lintutorneilta.

Mateenpyrstö – lampaat ilahduttavat merenrantaniityllä Varessäikässä

Mateenpyrstön lammaslaidun ilahduttaa kauniine näkymineen alueella vierailevia. Pitkään jatkuneen laidunnuksen myötä rannalle on kehittynyt lajistollisesti edustavia merenrantaniittyjä. Kohde on maakunnallisesti arvokas perinnemaisema.

Pattijoen pohjoishaaran merenrantaniityt – maakunnallisesti arvokas perinnemaisema

Pattijoen pohjoishaaran merenrantaniityt ovat Raahen alueen laajimmat. Vuonna 2003 alkaneen lihakarjalaidunnuksen myötä alueelle on kehittynyt edustavia matalakasvuisia merenrantaniittyjä ja valoisia hakamaita. Avartunut maisema ja alueen rikas luonto tarjoavat silmäniloa ja paljon nähtävää luontoharrastajille.

Maunuksen niityt – valtakunnallisesti arvokas perinnemaisema

Maunuksen niityt ovat laaja rantaniitty, joka sijoittuu suurelta osin Parhalahti– Syölätinlahti ja Heinikarinlammen Natura-alueeseen. Alue on laaja, edustava ja hyvin hoidettu merenrantakohde, jossa lajisto on monipuolinen ja arvokas.

Kempeleenlahti - laidunnusta valtakunnallisesti arvokkaalla lintuvesialueella

Laidunnuksen myötä korkea järviruoko on vähentynyt ja matalat niittykasvit ovat saaneet elintilaa. Kempeleenlahden laidunrannoilla kasvavia huomionarvoisia lajeja ovat esimerkiksi vesihilpi, suolasara, vihnesara, vilukko, suolasänkiö ja perämerensilmäruoho. Matalissa rantavesissä esiintyy uhanalaista upossarpiota.

Rantaniittyjen hoito on suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtä. Hoitotyötä tehdään yhteistyössä eri tahojen kanssa. Tavoitteena on jokaista osapuolta hyödyttävä, mahdollisimman kestävä ja taloudellinen toteutus. Alueella laiduntaa lampaita ja emolehmiä.

Ajo-ohje: Kempeleenlahden rantaniittyjä pääsee ihailemaan Vihiluodon kyläyhdistys ry:n ylläpitämältä luontopolulta käsin. Luontopolulle pääsee Airport Hotel Oulun parkkipaikalta, osoite Vihiluoto 10, 90440 Kempele.

Kuva: Marika Laurila

Pitkänokka – Suomen laajin rantalaidunkokonaisuus

Laidunrannoilla kasvillisuus on enimmäkseen matalaa ja vyöhykkeistä. Siellä viihtyvät myös uhanalaiset upossarpio, nelilehtivesikuusi ja pikkuruinen paunikko. Maarannan alaosissa kasvillisuus on yläniittyä runsaampaa heinäja sarakasvillisuutta. Ruijannuokkuesikko on näiden niittyjen yksi kauneimpia kasveja esiintyen harvalukuisena Liminganlahdellakin.

Uhanalaisimpia merenrantaniittyjen luontotyyppejä ovat kasvillisuudeltaan aukkoiset suolamaat. Suolasolmukki ja äärimmäisen uhanalainen rönsysorsimo ovat esimerkkejä suolamailla viihtyvistä kasvilajeista.

Arvokas linnusto Liminganlahden niittyjen hoidon keskiössä on alueen arvokas linnusto. Uhanalaiset kahlaajalinnut etelänsuosirri, suokukko ja mustapyrstökuiri ovat paljolti riippuvaisia avoimista merenrantaniityistä. Ne ovat tärkeitä pesimä-, ruokailu tai levähdysalueita myös esimerkiksi jouhi- ja lapasorsalle, kiurulle, keltavästäräkille sekä monille hanhilajeille.

Ajo-ohje: Pitkänokan rantaniittyihin ja niiden hoitajiin pääsee tutustumaan esimerkiksi Sannanlahden, Liminganlahden luontokeskuksen ja Papinkarin lintutorneilta. Sannanlahti: Sannanlahden lintutornilla on pysäköintialue, josta löytyy tulentekopaikka ja kartta alueesta. Lumijoen kirkonkylästä heti Lumijoen sillan länsipuolelta kääntyy Karintie koilliseen. Aja tietä noin 1 ,5 km, jolloin kääntyy tie vasemmalle. Risteyksissä on viitat lintutornille. Aja soratietä noin 3,5 km, kunnes saavut pysäköintipaikalle. Jätä auto sinne ja jatka matkaa jalan. Kävelymatkaa kertyy n. 400 m. Tornille vie hyväkuntoinen sorapolku. Liminganlahti: Virkkulan lintutorni ja Metsähallituksen Liminganlahden luontokeskus, Rantakurvi 6, Liminka.

Kuva: Marika Laurila

Mateenpyrstö – lampaat ilahduttavat merenrantaniityllä Varessäikässä

Vesirajassa vuorottelevat hiekkasärkät ja matalat vesiallikot, joissa kasvaa paikoin uhanalaista upossarpiota. Matalakasvuisten rantaniittyjen huomionarvoista kasvilajistoa ovat muun muassa perämerensilmäruoho, hetekaali, merisara, hentosuolake ja merivihvilä.

Mateenpyrstön rantaniittyjen lintulajisto on monipuolinen. Siellä pesivät monet kahlaajat kuten tylli, punajalkaviklo, rantasipi ja töyhtöhyyppä. Koreimpia rannan siivekkäitä ovat ristisorsa ja meriharakka.

Lampaat ovat sosiaalisia laumaeläimiä. Kaikki syövät, juovat, liikkuvat ja lepäävät samaan aikaan. Lampaat valikoivat tarkasti syömänsä kasvit ja kasvinosat. Lampaat viihtyvät rantalaitumen vaihtelevassa maastossa ja puustoiset hakamaat tarjoavat niille suojaa auringolta ja sateelta. Ulkopuoliset häiriöt kuten kovat äänet ja valonvälähdykset, tai laitumelle päässeet koirat voivat aiheuttaa isojakin vahinkoja. Pelästyneessä ja paniikissa ryntäävässä laumassa lampaat voivat loukkaantua vakavasti. Varotaan siis säikyttämästä eläimiä ja pidetään koirat kytkettyinä!

Ajo-ohje: Varessäikän vene- ja kalasatama, Varessäikäntie 162, Siikajoki.

Kuva: Marika Laurila

Pattijoen pohjoishaaran merenrantaniityt – maakunnallisesti arvokas perinnemaisema

Hoidosta hyötyvät monet matalakasvuisilla niityillä viihtyvät lintulajit. Tällaisia ovat esimerkiksi useat kahlaajalajit kuten punajalkaviklo, töyhtöhyyppä, isokuovi ja äärimmäisen uhanalainen suokukko. Runsaana esiintyvät lokit ja tiirat puolestaan luovat muillekin lajeille turvaa petoja vastaan puolustaessaan tärkeimpiä pesimäalueita. Laidunnuksen myötä korkea järviruoko on väistynyt ja Perämeri näkyy jälleen rantatielle. Matalat niittykasvit ovat samalla saaneet elintilaa. Alueella kasvaa toistakymmentä huomionarvoista kasvilajia kuten vihnesara, suolasänkiö, vilukko, mutayrtti ja hentosuolake.

Ajo-ohje: Rivin kalasatama, Aja Pattijoen keskustasta Siikajoentietä pohjoiseen ja käänny heti kylän jälkeen vasemmalle Kotirannantielle. Runsaan kolmen kilometrin jälkeen kääntyy kalasataman soratie, Rivinrannantie vasemmalle. Risteyksen viitoista näkyvin on Rivin kyltti. Tie jatkuu yli kaksi kilometriä ja saapuu jokivartta ja rantaniittyä seuraillen kalasatamaan.

Kuva: Marika Laurila

Maunuksen niityt – valtakunnallisesti arvokas perinnemaisema

Kohteella on vuodesta 2005 lähtien laiduntanut lihakarja. Laidunnus pitää kurissa korkeampia kilpailevia kasveja kuten järviruokoa ja luo näin tilaa matalakasvuisille lajeille. Tärkeitä alueen kasvilajeja ovat muun muassa perämerensilmäruoho, hentosuolake, suolasara, merisara ja sirohernesara.

Rantavesissä viihtyy uhanalainen upossarpio. Aiemmin uhanalaisen ruijannuokkuesikon kauniit kukinnot värittävät niittyä alkukesällä – se on selvästi hyötynyt niittyjen laidunnuksesta. Maunuksen niityillä viihtyy monipuolisesti matalakasvuisten niittyjen lintulajeja. Tällaisia ovat esimerkiksi useat kahlaajalajit kuten punajalkaviklo, töyhtöhyyppä, isokuovi ja äärimmäisen uhanalainen suokukko.

Alueeseen kuuluu myös puustoisia hakamaita, jotka tarjoavat laiduneläimille suojaa. Hakamailla viihtyy osin eri lajisto kuin avoimilla niityillä: ne lisäävät alueen luonnon monimuotoisuutta. Laiduneläimiä valvotaan alueella päivittäin ja huolehditaan tarvittaessa eläimille juomavesi ja kivennäiset.

Ajo-ohje: Tankokarin lintutorni ja kalasatama, Tankokarinnokka 83, Pyhäjoki.

Kuva: Toni Kippola

Luonnon monimuotoisuus

Hankkeen yksi keskeinen tavoite on tehdä tunnetuksi laiduntamisen hyötyjä rannikkoluonnon monimuotoisuudelle. Tätä tietoa tarvitaan aluesuunnittelun, paikallisen päätöksenteon ja rantalaiduntamisesta käytävän kriittisen keskustelun tueksi.

Hoidon suunnittelun laatu on tällä hetkellä hyvin vaihtelevaa. Hoitotavoitteiden ja toimenpiteiden suunnittelu sekä toteutus voi olla haastavaa, jos huomioon tulee ottaa monia eri tekijöitä alueen luonnossa ja käyttötarpeissa eikä tarvittavia taustatietoa ole aina helposti saatavilla.

Kuva: Marika Laurila

Huom! Tutustu viereiseen Merenrantaniittyjen kasveja- tarinaan hiiren rullaa pyörittämällä.

Esityksen kuvat: Marika Laurila

Tutustu Rantalaidun -hankkeessa tehtyyn Lintujen huomioiminen rantalaidunnuksessa -tietokorttiin

Huom! Tutustu viereiseen Merenrantaniittyjen lintuja- tarinaan hiiren rullaa pyörittämällä.

Eläinten hyvinvointi

Laidunnus edistää eläinten hyvinvointia ja tarjoaa laiduneläimille mahdollisuuden lajinmukaiseen käyttäytymiseen. Laitumilla eläimet pystyvät toteuttamaan käyttäytymistarpeitaan, kuten ravinnonhankinta- ja syömiskäyttäytymistä, lepokäyttäytymistä, vapaata liikkumista, leikkiä, lauman jäseneksi opettelemista, jälkeläisten hoivaamista ja sosiaalista käyttäytymistä.

Laiduntavat eläimet ovat omistajansa vastuulla. Eläinten hyvinvointi tarkistetaan päivittäin ja varmistetaan samalla, että aidat ovat kunnossa ja laitumella riittää syötävää, juotavaa ja säänsuojaa. Valvonnasta huolehtii joko eläinten omistaja tai omistajan kanssa sovitusti toinen henkilö.

Ympäristötukisopimukseen on kirjattu ajanjakso, joka eläinten tulee aluetta hoitaa. Riittävästä hyvälaatuisen ravinnon saannista huolehditaan seuraamalla laidunalueen kasvuston kuntoa ja eläinten kuntoa sekä siirtämällä eläimet eri osaan laidunta tai pois laitumelta kasvuston kunnon mukaan.

Rantalaitumiin kuuluu yleensä vesialueita, jolloin eläimillä on luonnon juomavettä saatavilla meri-, joki- tai ojavedestä. Suomen rannikolla merivesi on niin vähäsuolaista, että se sopii pääosin hyvin laiduneläinten juomavedeksi. Tarvittaessa juomavettä voidaan tuoda ja tarjota laitumella juoma-astioista.

Rantalaitumiin on usein rajattu mukaan myös ranta-aluetta korkeammalla sijaitsevia puustoisia osia. Puusto tarjoaa laiduntajille varjostusta helteisellä säällä, ja meriveden noustessa eläimet pääsevät siirtymään ylemmäs kuivalle maalle. Laidunalueella on oltava aina vähintään kasvillisuuden tuomaa aurinkosuojaa, johon kaikki eläimet pääsevät yhtä aikaa. Avoimet, tuuliset ranta-alueet tarjoavat laidunelämille helpotusta paarmoja ja muita hyönteisiä vastaan.

Tutustu Rantalaidun-hankkeessa laadittuihin suosituksiin liittyen eläinten hyvinvointiin.

Eläinten hyvinvointi

Laidunnukseen liittyy hyvinvointiriskejä, joita voi ja pitää ennakoida. Eläinten lastauksiin, siirtoihin ja purkuihin on varattava riittävästi aikaa. Loislääkintä on tarpeen, jos laitumella on todettu loisia – etenkin nuoret eläimet voivat mennä nopeasti huonoon kuntoon, jos niillä on loisia. Myrkylliset kasvit (kuten rannoilla kasvava myrkkykeiso) on tarvittaessa mahdollisuuksien mukaan kitkettävä pois tai rajattava laitumen ulkopuolelle. Imettävien ja nuorten eläinten hyvinvointia on tarkkailtava erityisen usein ja haettava eläimet tarvittaessa pois laitumelta kuntoutumaan eläinsuojaan.

Aita pitää laiduneläimet niille tarkoitetulla alueella ja auttaa suojamaan niitä erilaisilta häiriöiltä. Aidassa on hyvä olla kylttejä, joissa kerrotaan toiveesta antaa eläinten laiduntaa häiriöttä. Kylteissä tulisi olla eläinten omistajan yhteystiedot, mikäli sivulliset havaitsevat ilmoitettavaa esimerkiksi eläinten tai aitojen kunnossa. Koirat on suositeltavaa pitää pois laitumilta, poikkeuksena laiduneläinten omistajan paimenkoirat. Metsästyslain mukainen koirien kytkemisaika on 1.3.–19.8.

Tavallinen laidunaita ei välttämättä tarjoa riittävästi suojaa petoeläimiä vastaan. Alueiden laajuudesta johtuen petoaitoja on vielä varsin vähän käytössä rantalaitumilla. Laiduneläimet on mahdollista siirtää sovittua aiemmin pois laitumelta, jos petoeläimet aiheuttavat ongelmia.

Rantalaituminen perustaminen ja huolto sekä eläinten hyvinvoinnin tarkkailu laitumella tietävät tuottajalle työtä, mutta vastaavasti työmäärä navetassa vähenee eläinten ulkoillessa. Monen tuottajan mielestä vaivannäkö maksaa itsensä takaisin, kun saa katsella tyytyväisenä laiduntavaa karjaa ja nauttia hoidetusta maisemasta. Maisema-arvon ja luonnon monimuotoisuuden lisääntymisen myötä rantalaidunnuksesta on iloa kaikille.

Viljelijöiden omiin kokemuksiin ja koontiin rantalaidunnuksen hyvistä käytännöistä voi tutustua täällä.

Vesistövaikutukset

Rantalaiduntamisen mahdolliset vesistövaikutukset herättävät huolta. Karjan on epäilty tuovan vesistöihin ihmisille infektiotauteja aiheuttavia mikrobeja sekä ravinteita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsingin yliopisto sekä Luonnonvarakeskus tutkivat Rantalaidun-hankkeessa (2021–2023) laiduntamisen vaikutuksia rannikkovesien hygienia- ja ravinnetilaan Pohjois-Pohjanmaalla.

Laiduneläinten lanta voi aiheuttaa hygieniahaittoja läheisille uimarannoille päätyessään. Rannoilla havaitut ulostemikrobit voivat olla peräisin myös uimareista itsestään, rantojen läheisyydessä pesivistä linnuista tai asutuksen jätevesipäästöistä. Hankkeessa märehtijöiden suolistomikrobeita havaittiin vesistönäytteissä myös uimarannoilla, mutta märehtijäperäisiä taudinaiheuttajia ei havaittu edes laidunten edustojen vesistönäytteissä (Rytkönen ym. 2023). Uimarantojen käyttäjille aiheutuva terveysriski jäi näin ollen vähäiseksi näytteenottoajankohtien vähäsateisissa sääolosuhteissa.

Ravinnetarkasteluissa fosforin ja typen pitoisuudet merivedessä rantalaidunten edustoilla olivat samaa suuruusluokkaa kuin vertailualueilla (Uusi-Kämppä ym. 2023). Korkeimmat indikaattorimikrobien ja ravinteiden pitoisuudet havaittiin joki- ja ojavesissä, joihin vaikuttaa suuresti myös yläpuolisen valuma-alueen kuormitus. Laidunnuksen myötä ravinteiden määrä rantalaitumella vähenee, sillä osa syödyn kasvillisuuden ravinteista sitoutuu eläinten kasvuun (Huuskonen ym. 2022).

Hankkeessa saatuja tuloksia ei ole mahdollista yleistää laajemmin johtuen pienestä otoskoosta. On myös huomioitava näytepisteiden jääminen osin melko kauas rantaviivasta. Tulokset ovat kuitenkin samansuuntaisia kuin aiemmassa Soinisen (2020) vastaavassa tarkastelussa. Tutkimustarvetta on edelleen laidunnuksen vaikutuksista rannan läheisten vesialueiden hygienia- ja ravinnetilaan erilaisissa valumaolosuhteissa.

Tutustu hankkeessa laadittuihin suosituksiin mahdollisten haitallisten valumien minimoimiseksi rantalaiduntamisessa

Kuva: Maarit Satomaa

Merenrantalaitumia laiduntavat tyypillisesti emolehmät vasikoineen, jolloin osa laidunnetun alueen kasvimassan ravinteista sitoutuu vasikoiden kasvuun ja poistuu eläinten mukana laidunalueelta. Loput ravinteista erittyy takaisin laidunalueelle sonnan ja virtsan mukana. Yleisenä periaatteena on, että ympäristösopimuksilla hoidettaville laitumille ei kivennäisiä lukuun ottamatta saa tuoda lisärehua, vaan laiduneläimet kierrättävät rantaniityllä jo luonnostaan olevia, kasvillisuuteen sitoutuneita ravinteita.

Hoitamattomilla merenrantaniityillä kasvaa puolestaan tyypillisesti korkeaa järviruokokasvustoa jopa yli 10 000 kg kuiva-ainetta hehtaarilla. Kuolleen kasvuston hajotessa siitä vapautuu ravinteita maahan ja vesistöön. Laidunalueille tapahtuva fosforin ja typen eritys laskettiin laidunrehun mukana saadun ja eläimiin pidättyvien ravinteiden määrän erotuksena.

Perämeren rantaniityillä laiduntaa tyypillisesti yksi emo–vasikka-pari hehtaaria kohden, ja laidunkausi kestää noin kolme kuukautta. Laskennallinen ravinteiden poistuma laidunalueelta on tällöin keskimäärin 2,2 kg typpeä ja 0,6 kg fosforia hehtaaria kohden. Vastaavasti virtsan ja sonnan mukana laitumelle palautuu kasvillisuudesta peräisin olevaa typpeä 18,9 kg ja fosforia 1,9 kg. Isoilla roduilla (charolais, limousin, simmental) ravinteiden poistuma laidunalueelta on tätäkin suurempi, keskimäärin 2,6 kg typpeä ja 0,7 kg fosforia hehtaaria kohden.

Rantalaidun-hankkeen infograafeissa kuvataan laidunnetun ja hoitamattoman merenrantaniityn ravinteiden kiertoa.

Kuva: Luonnonvarakeskus

Tutustu hankkeessa laadittuun Ravinnekierto merenrantalaitumilla -tietokorttiin: https://jukuri.luke.fi/handle/10024/552398

Infograafeissa esitettyjen kasvillisuuden biomassojen ja ravinnemäärien tietolähteet ovat alla.

Niemelä, M. (2012). Eläimet rantaan – kyllä vai ei? Opas kestävään rantalaiduntamiseen Natureship-projekti. Varsinais-Suomen ELY-keskus. (sivu 22) https://www.doria.fi/handle/10024/87708
Räikkönen, N. (2007). Ruovikkoluokittelu ja ruovikon laatukartoitus bioenergia ja rakennuskäyttöön. Teoksessa: Ikonen I. & E. Hagelberg (toim.), Ruovikot ja merenrantaniityt. Luontoarvot ja hoitokokemuksia Etelä-Suomesta ja Virosta. Lounais-Suomen ympäristökeskus, Turku. Suomen ympäristö 37: 15-23. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38394

Kuva: Luonnonvarakeskus

Tutustu hankkeessa laadittuun Ravinnekierto merenrantalaitumilla -tietokorttiin: https://jukuri.luke.fi/handle/10024/552398

01 / 08

Suunnittelun hyvät käytännöt

Laidunnukseen sopiva alue ja sopimukset

Rantaniittyjen hoito on suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtä. Hoitotyötä tehdään yhteistyössä eri tahojen kanssa.

Tavoitteena on jokaista osapuolta hyödyttävä, mahdollisimman kestävä ja taloudellinen toteutus. Hoitotoimenpiteenä on yleisimmin laidunnus, mutta myös niittokohteita on haettu sopimusten piiriin.

Sujuva luonnon monimuotoisuuden eteen tehtävä työ vaatii etukäteen suunnittelua, sopimista ja tiedottamista.

Rantaniittykohteiden hoidon toteutus perustuu aina kohteen luontoarvoihin ja rahoitusehtojen tuomiin mahdollisuuksiin. Päähoitomuoto rantaniityillä on laidunnus CAP 27 mukaisten ympäristösopimusten turvin.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdyt perinnemaisemien päivitysinventoinnit ovat tuoneet runsaasti uutta tietoa suunnittelijoille ja rantaniittyjen hoitajille.

Inventointitietojen myöstä on tullut esiin paljon kohteiden hoitoon liittyviä onnistumisia, mutta myös tehostamistarpeita luonnonhoidon näkökulmasta. Tärkein merenrantaniittyjen hoidon syy ovat Perämeren rannikon ainutlaatuiset luontoarvot. Ilman säännöllistä hoitoa rannat kasvavat umpeen ja matalakasvuisten niittyjen lajit häviävät. Merenrantaniityt ovat tärkeä pesimäympäristö esimerkiksi monille uhanalaistuneille lintulajeille kuten kahlaajista suokukolle, mustapyrstökuirille ja etelänsuosirrille, vesilinnuista tukkasotkalle, jouhisorsalle ja lapasorsalle, sekä varpuslinnuista kiurulle.

Luontoarvojen säilymiseen hoitokohteilla liittyy erilaisia tekijöitä, joita tulee tarkastella sekä 5-vuotisten sopimuskausien välillä että vuosittain sopimuskauden aikana. Näitä tekijöitä ovat laidunkauden aloitus, sopiva laidunpaine, laidunalueen lohkottaminen, puuston ja pensaikon poisto ja täydennysniitot.

Laidunnusta suunnitellessa kannattaa huomioida myös muut ranta-alueiden käyttäjät kuten lintuharrastajat, mökkiläiset, metsästäjät ja kalastajat. Alueen lähistöllä olevat uimarannat kannattaa myös selvittää.

Rantalaidun-hankkeessa laadittu luontoarvoluokitus auttaa kohdentamaan rajallisia hoitoresursseja luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisille alueille ja suunnittelija tai viljelijä voi tarkastella esimerkiksi hoitoalueen mahdollisia laajentumissuuntia. Toisaalta aineisto ilmoittaa myös alueet, joilla voi olla ristiriitaa laiduntamiseen liittyen. Näin ollen pystytään resursseja suuntaamaan oikeaan suuntaan. Lisäksi hankkeessa laadittu paikkatietoaineisto tuottaa visuaalisesti selkeää luontoarvoaineistoa suunnittelun tueksi.

Kuva: Maarit Satomaa

Rahoitusmahdollisuudet

Tavoitteena on jokaista osapuolta hyödyttävä, mahdollisimman kestävä ja taloudellinen toteutus. Kohteiden peruskunnostukseen ja hoitoon liittyvät rahoitusmahdollisuudet ovat laajentuneet viime vuosina HELMI – elinympäristöohjelman kautta.

Merenrantalaidunkohteiden hoito rahoitetaan kuitenkin pääsääntöisesti Maatalousluonnon ja maiseman hoitoon liittyvän ympäristösopimuksen kautta. Maatalouden ympäristökorvausjärjestelmään kuuluva vapaaehtoinen 5-vuotinen Maatalousluonnon ja maiseman hoitoon liittyvä ympäristösopimus edistää luonnon monimuotoisuutta ja maiseman hoitoa.

Vuokrasopimukset ja tiedottaminen

Aloita vuokrasopimuksiin liittyvät neuvottelut hyvissä ajoin. Merenrantakohteilla on tyypillisesti useita maanomistajia.

Alueen hallinnoijia voivat olla valtio, jakokunnat, osakaskunnat ja yksittäiset maanomistajat. Jakokuntien kokousaikataulut voivat vaikuttaa vuokrasopimuksen laatimiseen.

Vuokrasopimukseen kannattaa kirjata esimerkiksi laidunkauden pituuteen liittyvät käytännöt, kuka huolehtii puuston poistosta ja kuka ottaa hyödynnettävän puuaineksen. Myös sopimuskauden päättymiseen jälkeen tehtävät toimet, kuten vanhan aitamateriaalin poistaminen kannattaa kirjata sopimukseen.

Sopimukseen haettavan alan on oltava hakijan hallinnassa koko sopimuskauden ajan. Jos alue on vuokrattu, hakemukseen on liitettävä jäljennös vuokrasopimuksesta tai muusta sopimuksesta.

Uusien laidunten sijoittamista on hyvä harkita huolellisesti huomioiden mahdolliset ristiriidat ja haitat esimerkiksi rantojen virkistyskäytön suhteen. Laidunnussuunnitelmista on suositeltavaa keskustella alueen asukkaiden ja muiden käyttäjien kanssa, jotta laidunnus päästään toteuttamaan hyvässä hengessä eri näkemykset huomioiden.

Kuva: Maarit Satomaa

Mistä sopiva laidunalue löytyy?

Sopiva ja vapaana oleva laidunkohde voi löytyä esimerkiksi neuvonnan, paikallisen ELY-keskuksen luonnonsuojeluyksikön, osakaskuntien (ranta-alueiden suurimpia maanomistajia) tai laidunpankin kautta.

Selvitystyöt kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen ympäristösopimuksen hakuajankohtaa, joka on muun tukihaun yhteydessä 15.6. mennessä.

Jo pitempäänkin hoidossa olleita kohteita saattaa vapautua uusille laiduntajille ja näiden kohteiden säilyminen hoidossa on luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta tärkeää.

Laidunpankki, www.laidunpankki.fi yhdistää laitumet ja eläimet sekä laiduntamiseen liittyvät palvelut. Laidunpankissa voit ilmoittaa vapaista laitumista tai laiduneläimistä tai etsiä eläimiä maisemanhoitajiksi. Laidunpankista löytyy paljon hyödyllistä tietoa sopimus- ja laidunkäytäntöihin liittyen.

Hoitosuunnitelma

Kohteiden peruskunnostus ja hoito perustuu aina hoitosuunnitelmaan. Hoitosuunnitelma on sopimustahojen yhdessä hyväksymä asiakirja, jossa määritellään seuraavat asiat: a. Suunnitellun hankkeen ja suunnitellun hoidon yleiskuvaus ja tavoitteet, joiden perusteella voidaan arvioida alueen luonto- ja maisema-arvoja tai merkitystä maatalouden vesiensuojelussa.

Kuvataan alueen luontotyypit, jotain vanhasta maankäytöstä, mihin hoidolla pyritään. Selvitä sijaitseeko alue valtakunnallisesti tärkeällä maisema-alueella. Vesistökunnostajan karttapalvelusta löydät esimerkiksi Natura-alueiden rajat ja valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet. b. Lohko- tai hoitokokonaisuuskohtaisesti toteutettavat perustamis-, hoito- ja muut toimenpiteet ja niiden toteutusaikataulu vuosittain.

Voi kuvata mm. raivaus- ja aitaamisjärjestelyjä, laidunnuksen toteuttamiskäytännöt, ajankohdat, eläinmäärät, juomaveden järjestäminen, eläinten valvonta, laitumen lohkotus, täydentävät toimet, esim. täydennysniitto. Toimet on hyvä koota taulukoksi. c. Puustoon kohdistuvat hakkuut ja muut toimenpiteet. Suunnitelmassa on otettava huomioon koko alue ja sen puusto. d. Hoidon vaatima välivuosi laidunnuksessa. e. Selostus, miten toimenpiteet edistävät koko sopimuksen tavoitteiden saavuttamista.

Oikeanlainen hoito yleensä edistää näitä tavoitteita, voi kuvata mitkä luontotyypit ja lajit hyötyvät hoidosta. Monet rantalaitumet kuuluvat Naturaan/ovat suojelualueita, arvio hoidon vaikutuksista. f. Selvitys kaksinkertaisesta rahoituksesta. Selvitys toimenpiteistä, joiden toteuttamisesta maksetaan jo muuta Euroopan Unionin tai kansallisen tukijärjestelmän tukea. g. Sopimuksen vähimmäisvaatimusten mukaiset hoidon vaatimukset ja rajoitukset, jos lohko sijaitsee Natura 2000- tai suojelualueella. h. Selvitys siitä, millaisilla ennakoivilla toimilla sopimukseen haetuilla lohkoilla mahdollisesti olevaa suurepetouhkaa pyritään vähentämään. i. Sopimusalueella sijaitsevien, perinteisten karjatalouteen liittyvien rakennelmien ja rakenteiden ylläpito ja kunnostus sekä alueen laidunnus (kulttuuriperinnön hoito). j. Alueella toteutettavat peruskunnostustoimenpiteet (aitaus, kunnostusraivaus ja petoaitaaminen) ja niiden toteutusvuosi.

Suunnittelenko itse vai tilaanko suunnitelman?

Hoitosuunnitelmaan kannattaa panostaa, sillä se on dokumentti jonka mukaisesti toimenpiteitä sopimusalueella tehdään 5-vuotisen sopimuskauden ajan.

Hyödynnä hoitokohteiden selvittelyyn ja hoitosuunnitelman laatimiseen NEUVO -palvelua. Se on EU:n maaseuturahaston kautta tuettua maatilojen neuvontaa. Voit valita neuvojarekisteristä kunnan, neuvontaosion tai asiasanan mukaan sopivan neuvojan. Neuvojarekisteri löytyy sivulta https://www.ruokavirasto.fi/tuet/maatalous/maatilojen-neuvonta/ . Neuvontaa on mahdollista käyttää myös sopimuskauden aikana esille tulleisiin tarpeisiin, kuten hoitotavoitteiden saavuttamiseen liittyviin arvioihin tai hoitotoimenpiteiden tarkentamiseen. Huomioi, että neuvontakorvaus voidaan hakea tilatunnuksen omaavalle tilalle tai rekisteröityneelle yhdistykselle.

ProAgria Oulun sivuilta löydät VYYHTI -hankkeessa tehtyjä mallisuunnitelmia

Kuva: Kalle Hellström

Dokumentit VIPU-palveluun

Ympäristösopimushaun muututtua sähköiseksi hoitosuunnitelmaan liittyvät asiakirjat tallennetaan VIPU-palveluun. VIPU-palvelun käyttöön voi myös valtuuttaa esimerkiksi neuvojan.

Ruokaviraston VIPU-mobiilia kannattaa jatkossa hyödyntää hoidon raportointiin eli hoitopäiväkirjana. VIPU-mobiiliin voi ottaa sopimusalueelta valokuvia, joihin tallentuu myös sijaintitieto. Tallennetun valokuvan yhteyteen voi kirjata muistiinpanoja kohteelta. Esimerkiksi laidunkauden aloituksesta voi ottaa valokuvan, jossa näkyy päivämäärä ja sijaintitieto. Kuvan yhteyteen voi kirjata muitakin tarvittavia huomioita.

Hoitopäiväkirja voi edelleen olla myös erillinen lomakepohja, jolle vuosittain kirjataan hoitotoimet ja hoidon vaikutukset. Toimenpiteiden ja niiden vaikutusten seuranta ovat tärkeää tietoa kohteiden arvoluokkaa arvioidessa. Arvoluokka vaikuttaa tuen määrään. Sopimukseen liittyvät dokumentit on hyvä tallentaa tiettyyn paikkaan kuten VIPU-mobiiliin, Ympäristökioski-sovellukseen tai käytössä olevan viljelysuunnitelmaohjelmiston dokumenttipankkiin.

Suunnitteluun liittyviä tärkeitä dokumentteja ovat hoitosuunnitelma karttoineen, vuokrasopimukset, ELY-keskuksen tai Metsähallituksen laatima suunnitelma/ inventointitieto. Hoitosuunnitelmassa on esitettävä koko sopimuskauden ajalta lohkokohtaiset toimenpiteet. Näitä hoitosuunnitelman tavoitteita peilataan hoitopäiväkirjan toteutuneisiin toimenpiteisiin.

Viljelijän ja hallinnon välinen ajantasainen tiedonvaihto on tärkeää. Viljelijöiden apuna yhteydenpidossa on mobiilisovellus, Vipu-mobiili. Sovellus on jatkossa jokaisen tukia hakevan viljelijän työkalu.

Vipu-mobiili sisältää hyödyllisiä toimintoja, joiden avulla voit seurata tukiehtojen toteutumista kasvulohkoillasi ja suunnitella lohkoilla tehtäviä toimenpiteitä. Sovellus täydentää Vipu-palvelua, mutta ei korvaa sitä. Tuet haetaan edelleen Vipu-palvelussa, mutta Vipu-mobiilista saat nopeasti tiedon, jos hakemuksessasi havaitaan ristiriitoja satelliittikuviin verrattuna. Sovelluksen avulla voit ottaa kuvia lohkoista ja lähettää ne hallinnolle.

Hoidon vaikuttavuus ja luontoarvot

Määritellään jo suunnitteluvaiheessa asiat joihin kiinnitetään huomiota

Linnusto
Kasvillisuus (esim. uhanalainen lajisto)
Tietty hoitotapa (esim. rotaatiolaidunnus, laidunnuksen aloitus)
Maisema
Virkistyskäyttö
Eläinten hyvinvointi
Lihantuotanto ja tuotteet

Kohteiden luontoarvot ovat hoidon suunnittelun kannalta tärkeää tietoa. Laji.fi -palvelussa voit hakea tietoa muun muassa alueen uhanalaisista lajeista. Kaikki luontoarvotieto ei kuitenkaan ole julkista.

Selvitä ELY-keskuksesta tai lintuyhdistyksestä hoidettavan rantaniityn luontoarvot. Eräiden uhanalaisten lintulajien pesimäalueita on tutkittu pitkään ja saatavilla on tietoa pesinnän turvaavista hoitokäytännöistä.

Suunnittele yhdessä asiantuntijoiden kanssa, miten lintujen tärkeät pesimäalueet huomioidaan laidunjärjestelyissä, esimerkiksi laidunnuksen aloitus ja lohkottaminen. Osalla laidunkohteista voi olla tarpeen tehdä täydennysniittoja tai rannan yläosan pensaikkovyöhykkeiden raivauksia.

Niitto- ja raivaustoimenpiteillä vaikutetaan positiivisesti kohteen monimuotoisuusarvoihin kuten uhanalaisen lajiston säilymiseen alueella. Jos kohde on ollut hoitosopimuksessa aiemmilla sopimuskausilla, keskustele hoitoon liittyvien tahojen kanssa hoidon tavoitteiden onnistumisesta jo sopimuskauden aikana 1-2 kertaa.

Muiden tahojen tekemät suunnitelmat ja inventointitieto suunnittelun tietoon

Vipu - Viljelijän verkkoasioinnissa nähtävillä valtakunnallisen perinnebiotooppien päivitysinventoinnin arvoluokat. Tukitaso määräytyy kohteelle sen mukaan onko kohde valtakunnallisesti arvokas. Vuotuinen korvaus arvoluokan 1 (valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat) kohteille on 610 €/hehtaari/vuosi ja arvoluokan 2 kohteille 460 €/hehtaari/vuosi. Inventoinnissa kerätään tietoa mm. kohteiden kasvillisuustyypeistä ja niiden edustavuudesta sekä kohteen arvosta ja hoitotarpeen kiireellisyydestä. Tämä kaikki tieto on arvokasta suunnitteluun liittyvää taustatietoa.

Kaikki maastosta kerätty tieto on tallennettu inventoijien toimesta Metsähallituksen ylläpitämään ja ympäristöhallinnon käytössä olevaan paikkatietojärjestelmään SAKTI:n. Viljelijöillä ja suunnittelijoilla ei ole pääsyä tuohon paikkatietojärjestelmään.

Hoitopäiväkirjaan dokumentoidaan vuosittaiset työt ja arvioidaan hoidon vaikuttavuutta.

Kohteen arvo ja kehittymismahdollisuuksien arviointi

Rantalaidun -hankkeessa selviteltiin käytäntöjä, miten eri kohteista kerätty tärkeä tieto saadaan hoitosuunnitelmaa laadittaessa käyttöön.

Helpoimmaksi tavaksi osoittautui tiivis vuoropuhelu paikallisen ELY-keskuksen inventoijan sekä Metsähallituksen suunnittelijoiden kanssa. Tärkeäksi työkaluksi muodostui palaverit viljelijän, suunnittelijan ja inventoinnista vastaavien tahojen kanssa. Etäyhteyksien kautta saadaan tehokkaasti asiat selvitettyä ja voidaan tarkastella ilmakuvien perusteella hoitoon liittyviä käytäntöjä ja kohteen kehittymismahdollisuuksia.

Rantalaidunkohteella voi ilmetä lisäniittotarpeita etenkin linnuston kannalta arvokkailla kohteilla. Uusien ympäristösopimuksien myötä voisi ottaa tavoitteeksi pitää hoidon onnistumiseen liittyvän välikatsauksen sopimuskauden puolessa välissä. Rantaniittyjen hoitajat kuulevat mielellään millä tavoin hoitotoimenpiteet ovat vaikuttaneet kohteen luonnon monimuotoisuuden kehittymiseen.

Keskustele mahdollisista sopimuskauden aikaisista muutostarpeista ELY-keskuksen kanssa. Näitä ennalta-arvaamattomia muutoksia voivat olla esimerkiksi sääolosuhteiden (kuivuus, tulvat) tuomat haasteet laidunkauden kestoon liittyen. Kuivalla kasvukaudella voi niityn kasvuston tuotto olla heikkoa ja eläimille ei riitä ravintoa koko laidunkauden ajaksi. Myös petovahingot voivat tuoda muutostarpeita laidunnuksen toteuttamiseen. Huomioi, että ELY-keskuksen tekemä päätös tuen myöntämisestä on tärkeä sopimusasiakirja, missä on täsmennetty hoitokohteella tehtävät toimenpiteet ja hoidon tavoitteet. Ne on hyvä päivittää myös hoitosuunnitelmaan ja lohkokohtaisiin toimenpiteisiin.

Ennen lopullista päätöstä ELY-keskus lähettää päätöksen lausunnolle. Lausuntovaiheessa kannattaa vielä tarkastaa asiakirjassa esitetyt hoitotavoitteet ja toimenpiteet, jotta sopimuksen käytännön toteuttaminen onnistuu hyvässä yhteistyössä koko sopimuskauden ajan.

Kuva: Maarit Satomaa

Rantalaiduntamisen ABC

Taloudellisesti kannattavaa ja muutenkin mielekästä

Selvitä työn taloudellinen kannattavuus. Kannattavuuteen vaikuttaa esimerkiksi laidunalueen sijainti tilakeskuksesta, peruskunnostustoimenpiteiden tarve ja oman konekannan käyttömahdollisuudet kunnostus- ja hoitotoimenpiteissä.

Kohteella tehtäviin hoitotoimiin voi olla tarpeen hankkia tekijä ostopalveluna. Rantaniittyjen niitto- ja raivaustyö voi vaatia kosteammilla kohteilla erityiskalustoa. Selvitä milloin sopimuksiin tehdään päätökset ja millainen on tukien maksuaikataulu.

Rantalaidun -hankkeen järjestämä Rantalaiduntamisen ABC -webinaarisarjan tallenteista löydät tietoa rantalaiduntamisen suunnitteluun: 1.päivä Mistä lähden liikkeelle? 2.päivä Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty 3.päivä Suunnitelmasta toteutukseen

Kysy vinkkejä ja kokemuksia kokeneemmilta rantalaidun-kohteiden hoitajilta.