Siniviherrakenneselvitys - Jyväskylän yleiskaava 2050

Tässä selvityksessä on kuvattu Jyväskylän siniviherrakennetta neljän teeman: maiseman, veden, luonnon monimuotoisuuden ja virkistyksen kautta. Näistä teemoista on lisäksi koostettu synteesinä siniviherrakenteen moniarvoalueita. Selvitys on laadittu Jyväskylän yleiskaavan 2050 tausta-aineistoksi, sitä hyödynnetään lähtötietona yleiskaavan laadinnassa ja sen avulla siniviherrakenteen kokonaisuutta tarkastellaan suhteessa muihin yleiskaavan selvityksiin ja maankäytön muotoihin. Selvitys perustuu paikkatietoaineistoihin sekä asiantuntija-arvioihin. Selvitys luo kokonaiskuvan Jyväskylän siniviherverkostosta nykytilanteessa ja pyrkii osaltaan turvaamaan siniviherrakenteen tilaa jatkossa. 

Aiemmin käytettiin yleisesti termiä viherrakenne kuvaamaan kasvullisten alueiden kokonaisuutta. Sitten siirryttiin termiin siniviherrakenne, kun tarkasteluun sisällytettiin myös vedet. Viime aikoina on pyritty lanseeraamaan termiä, joka ottaisi mukaan myös maaperän, olisiko termi sitten siniviherruskearakenne. Näkemyksen laajetessa ja painopisteiden muuttuessa saatamme jatkossa tarkastella osin samoja asioita elorakenneselvitys tms. termin alla. Tässä selvityksessä päädyttiin kuitenkin käyttämään tällä hetkellä yleisesti käytössä olevaa termiä siniviherrakenne kuvaamaan sitä kokonaisuutta, jolle rungon luo maaperä ja sitä muokkaava vesi, jota kasvillisuus ja eläimistö asuttaa ja joka luo erilaisia virkistyksen paikkoja ja muita arvoja ja hyötyjä myös ihmisille. Siniviherverkosto koostuu laajemmista aluekokonaisuuksista ja kapeammista yhteyksistä, ja se on osin rakennettua ja osin luonnon muovaamaa.

Siniviherrakenne mahdollistaa monenlaisen toiminnan, toteuttaa monta tehtävää ja tuottaa lukuisia ekosysteemipalveluita eli on arvokasta ja hyödyllistä monesta eri näkökulmasta. Alueita, jotka ovat erityisen tärkeitä useammasta eri näkökulmasta, on tässä työssä tunnistettu niin sanottuina siniviherrakenteen moniarvoalueina. Tavoitteina näiden alueiden määrittelyssä on ollut turvata luonnon monimuotoisuutta suojelualueiden ulkopuolella eli laadukkaan mutta ”tavanomaisemman” luonnon turvaaminen sekä riittävän ja saavutettavan lähiluonnon olemassaolon varmistaminen asukkaiden monipuoliseen virkistäytymiseen. 

Tässä raportissa siniviherrakennetta tarkastellaan neljän teeman alla: 

• Maisema
• Vedet 
• Luonnon monimuotoisuus 
• Virkistys 

Näiden teemojen kautta tarkastellaan Jyväskylän metsiä, puroja, puistoja ja muita luonnon sekä rakennetun ympäristön sinisiä ja vihreitä alueita. Pyrkimyksenä on luoda kokonaiskuvaa kaupunkimme siniviherrakenteesta edellä mainituista teemoista tai näkökulmista katsottuna, ja sen jälkeen yhdistää ja arvottaa näitä sisältöjä synteesiksi eli siniviherrakenteen moniarvoalueiksi. Raportin luokittelu teemoihin, kuten luokittelut yleensäkin, on ainoastaan keinotekoinen apukeino pyrkiä jäsentämään kokonaisuutta, joka lähtökohtaisesti ei ole luokiteltavissa. Vuorovaikutus on jatkuvaa, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ristiin kytkennät sekä suhteet asioiden välillä ovat liian monimutkaisia tyhjentävästi kuvattaviksi ja osin varmasti myös tietomme ulkopuolella. Raportin jaottelu käsiteltäviin teemoihin on siis tunnistetusti keinotekoinen ja ainoastaan yksi tapa pyrkiä helpottamaan kokonaisuuden hahmottamista. Tavoitteena on kuitenkin päästä tällä tarkastelulla pohtimaan tiettyjä näkökulmia laajaan aiheeseen. 

Tarkastelu lähtee liikkeelle maiseman teemasta. Eloton maaperä kallioineen sekä karkeampine ja hienompine maalajeineen luo perusrungon sille maisemalle mitä ympärillämme näemme. Toinen teema, jatkuvasti liikkeessä oleva vesi, hioo ja muovaa tätä perusrunkoa. Nämä luovat yhdessä pinnan ja väliaineen kaikelle elolliselle. Erilaiset eliöyhteisöt kirjovat tämän perusrungon pintaa, ja riippuen maaperän laadusta, vesiolosuhteista, tuulisuudesta ja muista kasvupaikka- sekä kilpailutekijöistä kasvi- ja eläinyhdyskunnat muodostuvat eri paikoissa erilaisiksi. Kaiken elollisen perusta luodaan kuitenkin maanpinnan alla, elävässä maaperässä. Sille perustalle rakentuu meille näkyvä elollisuus kasveineen ja eläimineen, koko elämän kirjo. Tätä tarkastelemme kolmannessa luonnon monimuotoisuus -teemassa. 

Eliölajien toiminta vaikuttaa suoraan maisemaan, veteen ja maaperään, ja niiden kautta sekä myös suoraan muihin eliölajeihin. Kaupunkirakentaminen sulkee elävän maaperän asfaltin ja betonin alle, poistaa eliöyhteisöjä elinalueiltaan, aiheuttaa kuormitusta ilmaan ja vesiin sekä paradoksaalisesti myös osin huonontaa ihmisen itsensä elinolosuhteita heikentäen yhteyttä luontoon. Virkistyksen teemassa tarkastelemme tätä problematiikkaa mm. virkistysalueiden riittävyyden näkökulmasta. Kuinka etäälle olemme valmiita rakentamisella eristämään itsemme luonnollisesta elinympäristöstämme? Osana virkistyksen teemaa tarkastellaan myös ympäristömme laatua hiljaisuuden ja latvuspeittävyyden näkökulmista. 

Siniviherrakenteen kokonaisuuteen kuuluu edellä mainittujen lisäksi paljon myös muita näkökulmia kuten metsät ja maaperä. Näitä ei kuitenkaan ole tässä selvityksessä erillisinä teemoina tarkasteltu. Metsät piirtävät usein maiseman siluetin, ne linkittyvät saumattomasti erilaisiin vesimuodostelmiin ollen jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään ja tuottaen elinympäristöjen moninaisuutta. Metsät ovat myös ihmisille luonteva ympäristö palautua rakennetun ympäristön ja hektisen, digitaalisen elämäntyylin aiheuttamista monista epäkohdista ja ongelmista, ja näin ollen ne ovat pääosassa myös virkistystä tarkasteltaessa. Metsien näennäinen puuttuminen teemoista johtuu siis ainoastaan siitä, että ne linkittyvät niin vahvasti ja pääosin jopa luovat perustaa muille teemoille. Maaperä on vielä metsääkin perustavanlaatuisemmin läsnä kaikissa muissa teemoissa. Maaperästä luodaan yleiskuva Maisema-kappaleessa, se on pohjana luomassa eliöyhteisöjen monimuotoisuutta, se mahdollistaa ympäristöt joissa virkistäydytään ja se on vuorovaikutuksessa kaikkien vesimuodostelmien kanssa. Täten, aivan kuten metsienkin osalta, maaperän näennäinen puuttuminen teemoista johtuu siis sen perustavanlaatuisesta sisältymisestä kaikkeen muuhun tarkasteluun.  

Ilmastonmuutos on yksi merkittävimmistä ympäristöömme ja yhteiskuntaamme kohdistuvista uhista. Ilmastonmuutos aiheutuu kasvihuonekaasujen, erityisesti hiilidioksidin, pitoisuuden noususta ilmakehässä. Siniviherrakenne on tärkeässä roolissa ilmastonmuutoksen hillinnässä, sillä yhteyttävät kasvit sitovat ilman hiilidioksidia. Elinvoimaiset metsäalueet toimivat hiilen varastoina ja nieluina hilliten ilmastonmuutosta. Kaupunkivihreän rooli puolestaan korostuu erityisesti ilmastonmuutokseen varautumisessa ja sopeutumisessa, sillä sinivihreällä infrastruktuurilla on monia säiden ääri-ilmiöiden seurauksia lieventäviä tehtäviä, kuten varjostus, viilennys ja hulevesien käsittely.  

Kaupunkien siniviherinfra on myös rakennetun ympäristön luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa avainasemassa, sillä monet eliöt ovat sidoksissa vihreään ja veteen. Ne tarjoavat eliöille muun muassa ravintoa, suojapaikkoja, kulkuyhteyksiä ja pesäpaikkoja. Viheralueiden määrällinen ja laadullinen turvaaminen sekä lisääminen ja monipuolinen sinivihreän infrastruktuurin hyödyntäminen ovat tärkeitä keinoja vastattaessa luontokatoon. 

Kaupungistumisen myötä yhä suurempi osa tulevaisuuden väestöstä asuu kaupungeissa. Myös Jyväskylässä maankäytön suunnittelun keskeisenä tavoitteena on yhdyskuntarakenteen tiivistäminen, ja rakentamista ohjataankin jo rakennetuille alueille hyvien joukkoliikenneyhteyksien sekä muiden kestävän liikkumisen muotojen ääreen. Muun muassa keskustan kehittämisen yhdeksi tavoitteeksi on asetettu asukasmäärän voimakas kasvattaminen täydennysrakentamalla. Kaupunkien tiivistyminen, yhdistettynä ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin ja luontokatoon, alleviivaa laadukkaan siniviherrakenteen tärkeyttä osana viihtyisää ja sopeutuvaa kaupunkiympäristöä. Lisäksi tulevaisuudessa väestö on keskimäärin aiempaa iäkkäämpää. Näin ollen lähiluonnon tarve ja merkitys korostuu entisestään.  

Siniviherrakennetta koskevia tavoitteita kumpuaa yleiskaavatyöhön niin lainsäädännöstä, maakuntakaavoista, Jyväskylän seudun MAL-kehityskuvasta, kaupunkistrategiasta kuin aiemmin laadituista ohjelmista ja muista linjauksistakin. Yleiskaavatyössä huomioitavat siniviherrakennetta koskevat lähtökohdat ja tarkemmat tavoitteet muodostuvat tämän selvityksen sekä yleiskaavan laadinnan aikaisen asiantuntijatyön pohjalta. 

Päätavoitteet koko yleiskaavatyölle määriteltiin tavoiteraportissa, joka hyväksyttiin kaupunkirakennelautakunnassa keväällä 2024. Seuraavassa on kerrottu ensimmäisenä tämän hyväksytyn tavoiteraportin siniviherrakennetta koskeva osuus. Tämän jälkeen on kuvailtu tarkemmin erilaisista muista taustoista kumpuavia täydentäviä ja tarkentavia lähtökohtia ja tavoitteita, jotka ovat olleet tavoiteraportin muotoilujen pohjana. 

Selvityksessä ja yleiskaavan laadinnassa hyödynnetään edellisen Jyväskylän kaupungin yleiskaavan (hyväksytty 2014) aikaisia selvityksiä ja lähtökohtia. Tässä aiemmassa yleiskaavassa on luotu perusrunko Jyväskylän siniviherrakenteelle, jota laadittavana olevassa yleiskaavassa tarkennetaan, tarkistetaan ja saatetaan ajan tasalle. Tämän Taustaa ja lähtökohtia -kappaleen viimeisessä osassa käydään läpi keskeisimpiä aiemmasta yleiskaavasta nousevia huomioita siniviherrakennetta koskien.  

Kaupunkirakennelautakunnan hyväksymiksi yleiskaavan päätavoitteiksi on asetettu resurssiviisas yhdyskuntarakenne, monipuoliset mahdollisuudet elinkeinoille, fiksu ja kestävä liikkuminen sekä vihreä ja sininen ympäristö. Tämän selvityksen kannalta oleellisimman päätavoitteen, vihreä ja sininen ympäristö, viisi osatavoitetta on kirjattu tavoiteraporttiin seuraavasti:  

1. Kehitämme kaupunkiympäristön välittömässä läheisyydessä olevia päävirkistysalueita monipuolisina virkistys- ja luontoympäristöinä. Laajimmat päävirkistysalueet tarjoavat asukkaille mahdollisuudet monipuoliselle virkistys- ja ulkoilukäytölle sekä elämyksellisille ja elvyttäville luontokokemuksille.   
2. Tunnistamme viheralueiden ja kaupunkivihreän merkityksen ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja ympäristöhäiriöiden lieventämisessä. Edistetään monihyötyisen siniviherrakenteen säilymistä ja kehittämistä sekä kasvillisuuspintaisten alueiden lisäämistä myös rakennetussa ympäristössä. 
3. Turvaamme luonnon monimuotoisuutta kytkeytyneellä suojelualueverkostolla ja yhtenäisellä viherrakenteella. Suojelualueverkosto hillitsee luontokatoa kaupunkialueella turvaamalla ja säilyttämällä arvokkaimmat luontokohteet kaupungin omistamilla alueilla. 
4. Vaalimme Jyväskylälle ominaista jylhää järvien ja metsäisten mäkien hallitsemaa maisemakuvaa. Järvien läheisyys on myös osa jyväskyläistä rakennettua kaupunkiympäristöä. Rantojen merkitys asumisessa, virkistyksessä ja tapahtumissa korostuu.
5. Tunnistamme lähivirkistysalueiden merkityksen osana asuinalueiden kehittämistä.  Lähivirkistysalueiden saavutettavuus ja riittävyys turvataan maankäytön tehostamisesta ja täydentämisestä huolimatta. 

Jyväskylän kaupungin yleiskaavan laadintaa säätelee maankäyttö- ja rakennuslaki (nimi muuttuu alueidenkäyttölaiksi 1.1.2025). Yleiskaavan tavoitteiden kannalta keskeisiä lain kohtia ovat alueiden käytön suunnittelun tavoitteet (5 §), valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (22-24 §) ja yleiskaavan sisältövaatimukset (39 §). Lisäksi maankäyttö- ja rakennusasetuksessa on määritelty vaikutusten arvioinnista kaavaa laadittaessa (1§).

Alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen edistää muun muassa:

• turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista;
• rakennetun ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista;
• luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä; sekä
• ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä.

Maankäyttö- ja rakennuslain velvoittamana yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon muun muassa:

• yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;
• mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;
• rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä
• virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat valtioneuvoston päättämiä asioita, joilla on nimensä mukaisesti kansainvälistä, kansallista tai maakunnallista laajempaa merkitystä. Voimassa olevat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on päätetty vuonna 2017. Päätöksen viidestä tavoitteesta erityisesti kaksi liittyvät tässä raportissa käsiteltäviin asioihin:

• Terveellinen ja turvallinen elinympäristö
• Elinvoimainen luonto- ja kulttuuriympäristö ja luonnonvarat

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan tavoitteet on otettava huomioon ja niiden toteuttamista on edistettävä kuntien kaavoituksessa. Yleiskaavoitukseen monet valtakunnalliset alueidenkäytön tavoitteet tarkentuvat maakuntakaavan ohjausvaikutuksen kautta.

Maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa. Yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista.  

Keski-Suomessa maakuntakaavan kokonaistarkistus on vuodelta 2017. Keski-Suomen maakuntakaava 2040 (hyväksytty maakuntavaltuustossa 8.12.2023, mutta ei ole vielä tullut voimaan) kumoaa ja muuttaa osin lainvoimaisen Keski-Suomen maakuntakaavan ratkaisuja. 

Keski-Suomen maakuntakaavassa siniviherrakenteen kannalta keskeiset merkinnöt ovat:

• matkailun ja virkistyksen vetovoima-alue (mm. Taka-Keljo, Päijänne lähialueineen ja Korpilahden kaakkoisosat)
• virkistysalueet ja -kohteet sekä niiden laajenemissuunta (mm. Kolmisoppinen, Laajavuori, Touruvuori, Aittovuori-Savonmäki, Sippulanniemi, Sarvivuori-Kinkovuori, Korpilahden Kotamäki sekä Jääskelä)
• ulkoilureitit ja vesiretkeilyreitit
• ulkoilun yhteystarve (kehämäinen merkintä Jyväskylän keskustaajaman laidoilla)
• maisema-alueet ja kulttuuriympäristökohteet
• Natura 2000 -alueet, luonnonsuojelu- ja suojelualueet

Keski-Suomen maakuntakaavassa 2040 ei edellä kuvattuihin siniviherrakenteen keskeisimpiin sisältöihin ole tullut muutoksia, vaan muutokset ja täydennykset liittyvät tuulivoimaan ja liikenteeseen, joista ensimmäisen osalta Jyväskylän alueelle ei ole esitetty muutoksia. Liikenteen osalta kaavaan tehdyt tarkistukset kohdistuvat Jyväskylässä olemassa olevien väylien merkintöihin sekä uuteen seututiehen välillä Ruoke-Lintukangas. Lisäksi maakuntakaavassa on osoitettu yhteystarvemerkinnällä kansainvälinen pyöräilyreitti EuroVelo11, joka Luhangan kautta Korpilahdelle, sieltä Muuramen ja Kinkomaan kautta Jyväskylän keskustaan ja edelleen Laukaan suuntaan.  

Maakuntakaavan laadinnan osana on tarkasteltu hyvinvoinnin aluerakenteen elementtejä, ja sitä, mitkä maakuntakaavan merkinnät ja määräykset tukevat niitä. Hyvinvoinnin aluerakenne kytkeytyy keskeisesti matkailun ja virkistyksen aluerakenteeseen ja reitistöihin. Hyvinvoinnin aluerakenteen osalta maakuntakaavan keskeisiä elementtejä ovat muun muassa kansallispuistot, virkistysalueet, kulttuurimaisema-alueet, vesistöt, Unescon maailmanperintö sekä seudullinen reittiverkosto, ja ne muodostavat hyvinvoinnin aluerakenteen perusrungon. Näiden lisäksi hyvinvoinnin aluerakennetta tukevat muut luonto- ja kulttuuriympäristökokonaisuudet, matkailu- ja liikuntapalvelualueet ja -kohteet sekä saavutettavuutta korostavat ns. porttipaikat asutuskeskuksissa ja liikenteen solmukohdissa.  

Keskeinen ulottuvuus hyvinvoinnin aluerakenteessa on myös ekologiset näkökulmat, hiilinielut, luonnon monimuotoisuus, ekologiset vyöhykkeet ja yhteydet. Keski-Suomen viherrakenteen luontokohteiden ytimen muodostavat kansallis- ja luonnonpuistot, Natura 2000 -alueet sekä maakunnan arvokkaat luontokohteiden keskittymät. Maakuntakaavan taustaselvityksessä on erityisesti korostettu tärkeänä lähtökohtana luonnon kestävälle virkistyskäytölle laadukasta lähiluontoa ja helposti saavutettavia reitistöjä. Lisäksi tunnistetaan maakunnan merkitys eurooppalaisten kulttuuri- ja pyöräilyreittien risteyskohtana (mm. EuroVelo 11 -reitin kehittäminen) sekä hiljaisten alueiden äänimaisemien huomioon otto alueiden käytön erityispiirteenä. 

Keski-Suomeen on laadittu useita strategioita tai ohjelmia, jotka liittyvät keskeisesti siniviherrakenteen sisältöihin. Näitä ovat Keski-Suomen maakuntastrategian lisäksi erityisesti Keski-Suomen matkailustrategia 2021–25, Keski-Suomen hyvinvointiohjelma 2021-24 sekä Keski-Suomen metsäohjelman 2021-2025. 

Keski-Suomen maakuntastrategiassa (hyväksytty vuonna 2021) on asetettu tavoitteeksi, että Keski-Suomi on hiilineutraali maakunta vuoteen 2030 mennessä. Toimenpiteitä on kirjattu Hiilineutraali Keski-Suomi 2030 -tiekarttaan, jota täydennetään lähivuosina mm. ilmastonmuutokseen sopeutumisen osalta ja laajennetaan se Keski-Suomen luonto- ja ilmastotiekartaksi huomioimaan myös luontokadon torjunta. 

Matkailustrategia nostaa luonnon, hyvinvoinnin ja kulttuurin matkailun vetovoimatekijöiksi. Matkailun vetonauloiksi on tunnistettu Keski-Suomessa muun muassa Alvar Aalto, vesistöt sekä luonnonläheisyys. Hyvinvointiohjelman tavoitteissa luonnon monimuotoisuus, lähiympäristö ja luontoliikunta ovat keskeisessä asemassa. Metsäohjelmassa asetetaan kehittämistavoitteeksi mm. luontomatkailun ja luontoon perustuvat palvelut. Puhdasta metsää, vesistöjä ja ilmaa pitäisi pystyä hyödyntämään entistä paremmin luontomatkailun liiketoiminnassa sekä osana sote-palveluita. Ohjelman mukaan luonto- ja maisemamatkailua voidaan parhaiten tukea kehittämällä jo olemassa olevia luonto- ja retkeilyreitistöjä. Luontoympäristö on myös keskeinen asukkaiden hyvinvointiin liittyvä pitovoimatekijä. 

Kahdeksan kunnan muodostamalle Jyväskylän MAL-seudulle valmistui kehityskuvasuunnitelma vuonna 2023. Se on seudun yhteinen, karttapohjainen pitkän aikavälin suunnitelma alueen yhdyskuntarakenteesta, viherrakenteesta ja liikennejärjestelmästä. Kehityskuvassa tarkennettiin ja konkretisoitiin MAL-sopimukseen kirjattuja tavoitteita ja toimenpiteitä. Työn yksi keskeinen teema oli viherrakenteen ja virkistyskohteiden kehittämisperiaatteet. Työn pohjaksi laadittiin selvitys kaupunkiseudun viherrakenteen päärungosta.

MAL-sopimuksen viherrakennetta koskevat tavoitteet ovat seuraavat:

• seudullisen ja paikallisen viherverkoston muodon ja roolin tunnistaminen
• laajojen rakentamattomien metsäisten alueiden ja merkittävien viheryhteyksien säilyttäminen
• viherpinta-alan säilyttäminen asuinalueiden läheisyydessä
• virkistyskohteiden ja -alueiden saavutettavuuden parantaminen
• yhtenäisen ja kytkeytyneen virkistysreitistön kehittäminen
• viherrakenteen tunnistaminen tulevaisuuden seudullisena vetovoimatekijänä sekä seudun keskeisten virkistyskohteiden kehittäminen

Kehityskuvatyössä tunnistettiin erityisiä monimuotoisuuskeskittymiä erityisesti Päijännettä ympäröivältä laajalta ”Päijänteen viherkehältä” sekä Jyväskylän keskustaajaman tuntumasta eri ilmansuuntiin sijoittuvilta päävirkistysalueilta. Myös Tikkakosken Luonetjärven alue nostettiin esille laajempana monimuotoisuuskeskittymänä. Päijänne lähiympäristöineen nostettiin esille myös virkistysalueiden kehittämisen kannalta potentiaalisimpana alueena Jyväskylän seudulla. Seudun virkistysreiteistä Metsoreitti on maakunnallisesti merkittävä retkeilyreitti, jonka varrelta lähtee useita haaroja eri suuntiin. Jyväskylän kaupungin sisällä keskeisiä kehitettäviä virkistysreittejä ovat Kehä Vihreä, Kehä Siniset sekä Kuokkalan etelärannat.

Kehittämisperiaatteina MAL-kehityskuvassa linjattiin muun muassa seuraavaa:

• laajat yhtenäiset kasvulliset alueet huomioidaan maankäytössä ja ne tulisi pyrkiä säilyttämään pääosin monikäyttöisinä kasvullisina alueina (ts. rakentamattomina)
• maankäytössä on huomioitava tarpeet ekologisille yhteyksille, tarkemmassa suunnittelussa on määriteltävä yhteystarpeiden laadukas sijainti ja niiden tarvitsema laajuus
• erityisesti kuntien raja-alueilla on huomioitava ekologisten yhteyksien toimivuus, erityisinä kohteina nostettiin esille Palokangas (Jyväskylä) – Leppävesi (Laukaa) sekä Kinkomaa (Muurame) – Taka-Keljo (Jyväskylä)
• seudullisesti arvokkaiden luontokohteiden välisten yhteyksien kehittäminen siten, että niistä syntyisi ainakin osin lenkkimäisiä reitistöjä (esimerkiksi Metsoreitin kehittäminen siten, että se palvelisi hyvin myös lähivirkistyksen tarpeita)
• pyöräilyn pääverkon laajentaminen palvelemaan paremmin virkistysalueiden saavutettavuutta
• kehittämisperiaatteiden määrittely lähivirkistysalueilla (esim. saavutettavuuden, esteettömyyden ja palvelutason osalta)

Kehityskuvakartassa esitettiin yhtenä teemana seudulliset virkistysalueet ja virkistysreitit. Jyväskylän kaupungin alueella nämä vastaavat pitkälti maakuntakaavan merkintöjä (Laajavuori, Touruvuori, Aittovuori-Savonmäki, Jääskelä, Sarvivuori, Kolmisoppinen ja Korpilahden Kotamäki), mutta osin näitä aluerajauksia oli tarkennettu, laajennettu sekä tunnistettu tärkeitä kuntarajojen yli jatkuvia yhteyksiä (esim. koillisessa Laukaan rajan tuntumassa) sekä lounaassa Taka-Keljon suunnalla. Lisäksi kehityskuvassa oli virkistysalueeksi nostettu Muuratsalo sekä Tikkakosken Seitsemän kukkulan alue.

Jyväskylä yhdessä muiden Suomen kymmenen suurimman kaupungin kanssa on sitoutunut luontokadon pysäyttämiseen ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen (2024). Kaupungit ovat avainasemassa Kunmingin-Montrealin maailmanlaajuisen biodiversiteettiviitekehyksen sekä EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteiden toteuttamisessa, joiden mukaan luontokato pysäytetään vuoteen 2030 mennessä ja käännetään heti tämän jälkeen elpymisuralle. Jyväskylä haluaa olla mukana tässä työssä sekä aktiivisena toimijana Suomen tulevan luonnon monimuotoisuuden strategian toteuttamisessa. 

Erityisiä siniviherrakennetta koskevia tavoitteita ja toimia on kirjattu Jyväskylän AVOin kaupunkiympäristö -politiikkaan sekä Resurssiviisas Jyväskylä 2040 -ohjelmaan. AVOin kaupunkiympäristö -politiikasta nousevia tavoitteita ovat mm. maiseman arvojen huomioon ottaminen, luontopohjaisten ratkaisujen hyödyntäminen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi sekä ilmastonmuutokseen varautumiseksi sekä ihmisiä liikuttavien ja hyvinvointia tukevien ympäristöjen edistäminen. AVOin -politiikkaan on kirjattu myös tavoitteeksi lähiluontoalueiden saavutettavuudesta huolehtiminen, ja siinä on asetettu määrällinen mittari, jonka mukaan jokaisella jyväskyläläisellä tulisi olla enintään 300 metrin matka lähimmälle virkistysalueelle.

Resurssiviisas Jyväskylä 2040 -ohjelmassa taas on linjattu monia siniviherrakenteeseen suoraan tai välillisesti liittyviä tavoitteita. Ohjelman mukaan vuonna 2040 kaupungin toiminnassa muodostuvat luontohaitat on ehkäisty ja lähellä oleva luonto on monimuotoinen. Ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeuttamista koskevista tavoitteista siniviherrakenteeseen liittyviä ovat erityisesti ohjelmaan kirjatut metsien ja maaperän hiilinielujen huomioon otto, pinta- ja pohjavesien hyvä tila, hulevesien hallinnan kehittäminen ja erityisesti luontopohjaisten ratkaisujen toteuttaminen sekä lämpösaarekeilmiön tunnistaminen ja sen aiheuttamiin haasteisiin vastaaminen. Ohjelmassa on linjattu, että kaupungin omistamista metsistä ja soista on suojeltu 17 prosenttia. Myös lähivirkistysalueiden riittävyys ja saavutettavuus tulee kaavoituksessa turvata.

Myös muista ohjelmista, kuten Luontoliikuntaohjelma, KymppiV -viherpalveluohjelma, Asumisvisio ja Lähiliikuntaohjelma, nousee näkökulmia, joita osaltaan edistetään myös yleiskaavassa. Esimerkiksi luontoliikuntaohjelmassa on nostettu tärkeitä luontoliikunnan edistämisen hankkeita, joiden lähtökohtana on, että kyseiset kohteet tai reitit (esim. Taka-Keljon retkeilyalue tai Kuokkalan etelärantoja kiertävä virkistysreitistö) on huomioitu myös yleiskaavassa. Tuoreessa vuonna 2024 hyväksytyssä Asumisvisiossa on luonto, vehreys ja vesistöt tunnistettu erityisinä asumisen vetovoimatekijöinä. Visiosuosituksena siinä on nostettu esimerkiksi kattavan ja monipuolisen viherympäristön luominen sekä luonnon ja vesistöjen virkistyskäytön ja saavutettavuuden edistämisen.

Jyväskylän aiempi kokonaisyleiskaava on hyväksytty vuonna 2014 ja se sai lainvoiman 2016. Siinä ratkaistiin isoja periaatteellisia siniviherrakennetta koskevia maankäyttölinjauksia, kuten osoitettiin rakentamattomina säilyvät päävirkistysalueet sekä Kehä Vihreän ja Kehä Sinisten kehittämismerkinnät, määriteltiin ensimmäistä kertaa koko kaupungin tasoinen ekologinen viherverkosto, lisättiin merkittävästi luonnonsuojelualueita sekä osoitettiin tärkeitä maisemaselännealueita.  

Aiempi yleiskaava jakautui seitsemälle oikeusvaikutteiselle kartalle. Siniviherrakennetta ja maisemaa koskevat merkinnät sijoittuvat usealle eri kartalle seuraavasti:

1. Yhdyskuntarakenteen ohjaus (pääkartta), jossa esitetään päävirkistysalueet, viheralueet, virkistys‐, matkailu‐ ja vapaa‐ajankeskus sekä Kehä Vihreä ja Kehä Siniset.
2. Luontoarvojen verkottuminen, jossa esitetään Natura 2000 -alueet, luonnonsuojelulain mukaisesti perustetut ja perustettaviksi tarkoitetut alueet ja kohteet, luontoarvoalueet yhdistävä viheralueverkko sekä viheryhteystarpeita.
3. Maisema ja virkistys, jossa esitetään ulkoilupuistot, toiminnallisesti merkittävät virkistyspalvelukohteet, ohjeellinen päävirkistysreitti, arvokkaat maisema-alueet, arvokkaat perinnemaisemat, maisematie ja maisemallisesti merkittävät selännealueet.
4. Vesitalouden suojelu, jossa esitetään pohjavesialueet, pohjavedenottopaikat ja suojavyöhykkeet, Tuomiojärven valuma-alue ja suoja-alue.

Pääkartassa 1 päävirkistysalueet ja viheralueet on esitetty 250x250 metrin ruuduissa kuten muutkin maankäyttömuodot. Nämä kaksi merkintää muodostavat Jyväskylän kaupungin viherrakenteen ”selkärangan”. Päävirkistysalueet ovat kaupunkiseudullisesti merkittäviksi tunnistettuja virkistysalueita. Niillä tulee muun muassa ottaa huomioon maiseman ja luonnon erityispiirteet sekä ekologiset viheryhteydet, ja reittien tulee muodostaa lenkkimäisiä yhteyksiä. Päävirkistysalueina on esitetty Laajavuori, Aittovuori – Savonmäki, Kotalampi ‐ Kolmisoppinen ‐ Taka‐Keljo, Keljonkangas – Iso‐Urtti, Hintusvuori – Jääskelä, Muuratsalo, Länsi‐Palokka, Tikkakosken Seitsemän Kukkulan alue, Touruvuori sekä Korpilahden Kokkomäki.  

Viheralueet ovat muita ruutumaisesti esitettyjä viherrakenteen alueita, jotka ovat tärkeitä erityisesti lähivirkistykselle. Ne ovat ulkoilua ja virkistystä varten varattuja alueita, joille voi sijoittua toimintoja ja reittejä. Niillä tulee ottaa myös huomioon muun muassa maiseman ja luonnon arvot.  

Yleiskaavan toteutumisesta laadittiin vuonna 2023 selvitys, jossa todettiin, että ruututekniikasta johtuen asemakaavalla mahdollistettua rakentamista on sijoittunut myös yleiskaavan vihreisiin ruutuihin. Tarkemmassa kaavoituksessa on pääosin noudatettu yleiskaavan tulkintaperiaatteita ja tavoitteita, mutta haasteitakin on ollut. Siten nyt laadittavassa yleiskaavassa on tarve tehdä tarkempaa analysointia siitä, mitkä ruudut ovat vihreitä ja mitkä eivät. Ruututekniikka on koettu myös rajalliseksi tavaksi esittää olemassa olevan kaupunkirakenteen sisäisiä, usein suhteellisen kapeita ja ”lonkeroisia” lähivirkistysverkostoja. 

Kehä Vihreän ja Kehä Sinisten kehittämismerkinnät osoittavat alueita, jotka ovat tärkeitä virkistys-, kulttuuri- viherympäristö- ja rantavyöhykekokonaisuuksia. Niillä on muun muassa kiinnitettävä huomiota viheryhteyksien ja reittien jatkuvuuteen sekä maisema- ja ympäristöarvojen säilyttämiseen. Kehä Sinisten osalta on määrätty, ettei niille tule kaavoittaa uusia omarantaisia tontteja.  

Aiemman yleiskaavan pohjaksi laadittiin kaupunkiin ensimmäistä kertaa selvitys ekologisesta verkostosta. Yleiskaavassa osoitettujen suojeltavien alueiden määrää lisättiin tuolloin merkittävästi. Lisäksi ekologisen verkostoselvityksen pohjalta osoitettiin erityisiä merkintöjä ja määräyksiä viheralueverkosta ja viheryhteyksistä.  

Aiemman yleiskaavan kolmannessa kartassa esitettiin sekä virkistykseen että maisemaan liittyviä määräyksiä. Näistä ulkoilupuistot muodostavat pääkartassa 1 esitetyistä vihreistä ruuduista koostuvaa viherrakenteen ”selkärankaa” täydentävän merkintätyypin, jonka tavoitteena on ollut turvata asuinalueiden lähivirkistysalueiden riittävyyttä. Kolmannen kartan toiminnallisesti merkittävät virkistyspalvelukohteet ovat – yhtä eli Länsi-Palokan liikuntapuistoa lukuun ottamatta - jo pääsääntöisesti toteutuneita liikunta- tai lähiliikunta-alueita. Kolmannen kartan maisemakohteet ovat pääosin luonteeltaan informatiivisia eli maiseman arvoalueet ja -kohteet pohjautuvat ympäristöhallinnon ylläpitämiin ja luokittelemiin tietoihin koskien esim. arvokkaita maisema-alueita. Sen sijaan maisemallisesti merkittävät selännealueet olivat aiemman yleiskaavan laadinnan yhteydessä luotu uusi merkintätyyppi, jolla haluttiin kuvastaa ja turvata Jyväskylälle tyypillisiä metsäisiä selännemaisemia, jotka erottuvat kaukomaisemassa tärkeinä taustoina ja siluetteina.  

Neljännessä yleiskaavan kartassa esitettiin vesitalouden kannalta tärkeitä merkintöjä ja määräyksiä pohjavesialueiden ja Tuomiojärven suoja-alueen sekä valuma-alueen osalta.  

Tässä luvussa tarkastellaan siniviherrakennetta neljän teeman: maiseman, veden, luonnon monimuotoisuuden sekä virkistyksen kautta. Teematarkastelut perustuvat erilaisiin paikkatietoaineistoihin, niiden analysointiin sekä asiantuntija-arvioihin. Paikkatietoaineistoissa on aina ajantasaisuuteen, kattavuuteen ja sisältöön liittyviä rajoitteita. Tähän työhön on pyritty löytämään mahdollisimman ajantasaisia sekä kattavia aineistoja, joilla voidaan tunnistaa siniviherrakenteen kannalta merkittävää alueellista vaihtelua kaupungin sisäistä vertailua varten.  

Osasta tämän raportin aineistosta (Maisemaselvitys 2024, Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma 2024) on olemassa jo aiemmin laadittu laajempi raportti, josta tähän on nostettu siniviherrakenteen kokonaisuuden kannalta oleellisin sisältö. Osa aineistosta (Pienvesiselvitys 2024, Hiljaisten alueiden selvitys 2024) puolestaan on ainoastaan paikkatietomuotoista ja niiden keskeisin sisältö kuvataan tässä raportissa. 

Maisema koostuu vihervyöhykkeistä ja -alueista, kuten puistoista, metsistä, pelloista ja vesistöistä. Siihen liittyy myös erilaisia viheryhteyksiä ja -väyliä, kuten joet, metsäkaistaleet tai luontopolut. Nämä yhteydet muodostavat ekologisia yhteyksiä eri alueiden välillä ja niiden säilyminen sekä kehittäminen on tärkeää. Alla kuvataan ensin laajemmin Keskisuomalaista ja sitten Jyväskylälle ominaista maisemaa. Ihmistoiminta ja erilainen maankäyttö vaikuttaa monin tavoin maisemaan ja näiden vaikutusten seurauksia tulee tarkastella ja hallita.  

Keskisuomalainen maisema on tyypillisimmillään varsin pienipiirteistä ja monivaikutteista. Kiinteä asutus on tullut alueelle myöhään. Maaperän karuus, korkeusvaihtelut sekä savikkojen vähyys ovat luoneet omanlaisen maaseutumaiseman, jossa on niin itäisiä kuin läntisiäkin vaikutteita. Edellytyksenä asutuksen leviämiselle on ollut yhteys vesistöihin sekä runsaat kaskimaat. Maanviljelys on ensisijaisesti sijoittunut järvien rannoille laskeville viljavammille vyöhykkeille tai mäkien huuhtoutumattomille lämpimille rinteille. 

Keski-Suomi ja Jyväskylä sijaitsevat maisemamaakuntien suhteen Hämeen viljely- ja järvimaan sekä Itäisen Järvi-Suomen rajalla. Täällä onkin näkyvissä vaikutteita molempien piirteistä, Hämeen viljely- ja järviseudun piirteet alkavat voimistua kohden eteläistä Jyväskylää siirryttäessä. 

Alue on ollut aikoinaan vesi- ja tieliikenteen risteyskohta, joka on antanut edellytykset myös metsäteollisuuden kasvulle. Alueella on voimakas teollinen leima, joka on edesauttanut kaupunkien kasvua. Kulttuuriympäristön muovautuminen perustuu vahvasti 1900-luvun perinteeseen.  

Päijänteen rooli Suomen asutushistorian kannalta on ollut varsin merkittävä. Kiinteä asutus keskiajalla on ensimmäiseksi sijoittunut Päijänteen kallioisille rannoille ja lahdenpoukamiin. Päijänne on toisaalta ollut este ja liikkumista rajoittanut tekijä, toisaalta yhdistävä tekijä ja kulkuväylä. Se on jakanut varsin tehokkaasti itäisten ja läntisten kulttuurivaikutteiden leviämissuunnat. Viljelykset ja kylät ovat sijoittuneet lahtien poukamiin rantamaille jyrkkärinteisten kalliometsien reunustaessa viljelymaisemaa. Asuinrakennukset ja tilakeskukset sijaitsevat hieman ylempänä peltojen rinteillä kallioilla tai moreenikummuilla. Tiet noudattavat asutuksen ja viljelysten muodostamia jonomuodostumia.  

Jyväskylän maisemarakenteen tyypillisimmät piirteet ovat voimakkaat maastonmuodot, metsäisyys sekä vesistöjen runsaus. Erityispiirteisiin kuuluvat yksittäiset, maamerkin luonteisesti ympäristöstään nousevat kukkulat, kuten esim. Aittovuori, Roninmäki, Laajavuori ja Kanavuori. Vesistöjen läheisyys korostaa niiden merkitystä suurmaiseman tilallisina rajaajina ja näkymien taustoina. Paikat, joissa vesistöt kuroutuvat maastonmuotojen puristuksessa, ovat maiseman keskeisimpiä solmukohtia. 

Tärkeä identiteettielementti Jyväskylässä on Sisä-Suomen reunamuodostuma, joka kulkee kaupungin halki lounais-koillissuuntaisesti. Erityisen merkittäviä keskustan maisemakuvassa ovat Harju ja Taulumäki.  

Tärkeitä maamerkkejä ovat luonnonmaiseman elementtien lisäksi myös rakennetun ympäristön elementit, kuten Harjun vesitorni, piiput, kirkot, sillat, tornitalot, vesitornit sekä Laajavuori hyppyrimäkineen. 

Vesistöt ovat kaikkialla Jyväskylän alueella keskeisiä maisematekijöitä. Keskustaajaman tuntumassa keskustaa reunustavat sisäjärvet, Jyväsjärvi, Palokkajärvi sekä Tuomiojärvi ovat maisemallisesti ja virkistyksellisesti tärkeitä. Päijänne hallitsee eteläisen Jyväskylän tärkeimpiä maisemia. Ylipäänsä Jyväskylässä järvet, lammet ja purouomat ovat tärkeitä lähimaiseman ja usein myös kaukomaiseman elementtejä.  

Maisemallisesti merkittäviä ovat järviä yhdistävät jokilaaksot: Alvajärven ja Palokkajärven yhdistävä Pappilan- eli Jokelanjoen laakso, pieni Palokkajärven ja Tuomiojärven välinen Löylyjoen ruhjelaakso, Sisä-Suomen reunamuodostuman puhkaiseva Tourujoen laakso sekä Jyväsjärveä ja Päijännettä yhdistävä Äijälänsalmi. Jääkauden aikaisia laaksomuodostumia, jotka erottuvat maisemarakenteessa, ovat myös lukuisat muut murtumalaaksot, kuten Kylmänoron laakso Kuokkalassa tai Köhniönjoen laakso Keuruuntien suuntaisesti.  

Maisemallisesti merkittävät selännealueet

Yksi hallitsevimmista maisemallisista erityispiirteistä Jyväskylässä ovat metsäiset mäkialueet. Tärkeimmät, kaukomaisemassa muusta maastosta korkeammalle kohoavat mäkien lakialueet on osoitettu nykyisessä voimassa olevassa yleiskaavassa omalla erityisellä merkinnällään. Näitä on arvotettu seuraavien kriteerien mukaisesti: sijainti olemassa olevan kaupunkirakenteen tuntumassa tai yleiskaavassa osoitetuilla päävirkistysalueilla, selänteen näkyminen pääteille, selkeä erottuminen ympäröivästä maastosta korkeutensa, topografisen jyrkkyytensä ym. vastaavien ominaisuuksiensa osalta sekä merkitys Jyväskylälle tunnistettavana maamerkkinä, näköalapaikkana tai arvokkaana kallioalueena. 

Arvokkaat maisema-alueet ja perinnemaisemat

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on todettu, että alueidenkäytössä on tarpeen tunnistaa valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet sekä ottaa ne huomioon siten, että niiden arvot turvataan. Valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita koskeva päivitetty inventaario on valmistunut vuonna 2021.  

Keski-Suomen maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ja perinnemaisemat on osoitettu Keski-Suomen maakuntakaavassa. Arvokkaat maisema-alueet ovat edustavimpia maaseudun kulttuurimaisemia. Niiden säilymistä uhkaavat viljelyn loppuminen, rakennusten rapistuminen ja maisemaan sopimaton uudisrakentaminen. Valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita on Suomessa yhteensä 186 kappaletta. Jyväskylässä sijaitsee niistä kolme: Oravivuoren maisemat (jonka aluerajaus ulottuu myös Jämsän puolelle), Putkilahden kulttuurimaisemat sekä Kuukanpään kulttuurimaisema. Lisäksi kaupungissa on neljä maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta: Puuppola, Oittila, Särkijoki sekä Maatianjärvi. 

Perinnemaisemat voidaan jakaa kahteen pääryhmään: rakennettuihin perinnemaisemiin ja perinnebiotooppeihin. Edustavat kohteet ovat näiden kahden tyypin yhdistelmiä. Rakennettuun perinnemaisemaan kuuluvat historialliset rakennukset ja rakennelmat lähiympäristöineen. Perinnebiotoopit ovat kulttuurivaikutteisia, pääosin niitto- ja laiduntalouden muovaamia luontotyyppejä, kuten niittyjä, hakamaita, metsälaitumia ja kaskimetsiä. Niille on kehittynyt omaleimainen kasvi- ja eläinlajisto. Perinnebiotooppien biologinen merkitys on erittäin suuri, ne ovat lajirikkaimpia luontotyyppejämme.  

Jyväskylän kaupungin alueella on viisi maakunnallisesti arvokasta perinnemaisemaa: Autioniemen laitumet, Hiirolan hakamaat, Korpilahden kirkonmäen niitty, Kääjinsalmen laitumet ja Könnön niitty ja haat. 

Maantie Korpilahdelta Luhankaan on osoitettu 3. vaihemaakuntakaavassa maisemallisesti arvokkaana tienä. Maisematie on osa pidempää saaristotiekokonaisuutta, joka alkaa Vääksystä. Se on yksi Suomen kauneimpia maisemateitä. 

Vesistöjen merkitys siniviherrakenneselvityksessä korostuu erityisesti niiden roolista osana ekologista verkostoa ja elinympäristöinä sekä niiden vaikutuksista maisemaan, virkistykseen ja ihmisten hyvinvointiin. Siniviherrakenneselvityksessä pyritään huomioimaan vesistöt kokonaisvaltaisesti osana alueen ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä. Alla kuvataan vesien osalta erikseen pohja-, pinta- ja hulevesiä.

Pohjavedet ovat tärkeä osa siniviherrakennetta ja ekosysteemejä monin tavoin. Ne ovat tärkeä juomaveden lähde ja niiden suojelu on välttämätöntä ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Pohjavedet ovat myös monien ekosysteemien tärkeä osa. Ne voivat toimia lähteenä vesistöille sekä maaekosysteemeille, joista monet lajit saavat vettä ja ravinteita. Pohjavesiin liittyvillä alueilla, esimerkiksi lähteisillä alueilla, voi olla myös maisemallista arvoa. Ne voivat vaikuttaa myös alueen mikroilmastoon ja toimia lämpötilojen tasaajina.

Pohjavesien merkitys korostuu niiden roolista vesistöjen ja ekosysteemien tukijana sekä niiden vaikutuksista ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Pohjavesien suojelu ja kestävä käyttö ovat keskeisiä osia viherrakenteen suunnittelussa ja hallinnassa, jotta voidaan varmistaa niiden säilyminen ja hyödyntäminen tuleville sukupolville.

Suomessa on noin 5000 määriteltyä pohjavesialuetta. Määritelty pohjavesialue on sellainen pohjavesimuodostuma, josta on mahdollista ottaa merkittäviä määriä pohjavettä tai jolla on huomattava merkitys ekosysteemeille. Pohjavesialueiden määrittämisestä säädetään laissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004).

Pohjavesialueita koskevilla rajoituksilla ja määräyksillä pyritään ennalta ehkäisemään pohjaveden pilaantuminen ja turvaamaan pohjavesialueiden vedenhankintakelpoisuuden säilyminen. Pohjavettä koskevaa lainsäädäntöä ja ohjeistusta on käytössä koko EU:n laajuisesta, valtiorajat ylittävästä ohjeistuksesta aina paikalliseen, kunnan sisäiseen ohjeistukseen.

Pohjavesialueet pitää ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa ja rakentamisessa. Pohjavesialueille ei tule esimerkiksi pääsääntöisesti perustaa uusia asuinalueita. Myös runko- ja siirtoviemärit tulee ensisijaisesti sijoittaa pohjavesialueiden ulkopuolelle

Luokittelu

Antoisat pohjavesimuodostumat on rajattu pohjavesialueiksi. Pohjavesialueet jaetaan kolmeen luokkaan niiden käytön ja merkityksen mukaan. Pohjavesialueet pitää ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa ja rakentamisessa.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) luokittelevat pohjavesialueet sen mukaan, kuinka hyvin ne soveltuvat vedenhankintaan, sekä mahdollisen suojelutarpeen mukaan. Luokkia on kolme:

1-luokkaan kuuluvat vedenhankintaa varten tärkeät pohjavesialueet, joiden vettä käytetään tai on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin.

2-luokkaan kuuluvat muut vedenhankintakäyttöön soveltuvat pohjavesialueet, jotka pohjaveden antoisuuden ja muiden ominaisuuksien perusteella soveltuvat 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön.

E-luokkaan kuuluvat pohjavesialueet, joiden pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen.

Jyväskylän pohjavesialueet

Jyväskylän pohjavesialueiden suojelusuunnitelma on päivitetty vuonna 2024. Se kokoaa alueen pohjavesitutkimustiedot ja tiedot pohjavettä vaarantavista riskikohteista. Suunnitelmassa on sovellettu pohjaveden suojelua koskevaa lainsäädäntöä sekä esitetty sen pohjalta toimenpidesuosituksia pohjavesialueilla tapahtuvalle toiminnalle.

Jyväskylän kaupungin alueella on 23 luokiteltua pohjavesialuetta, joiden pääsijaintikunta on Jyväskylä. Pohjavesialueista 10 on vedenhankintaa varten tärkeää pohjavesialuetta (1-luokka) sekä 11 vedenhankintaan soveltuvaa pohjavesialuetta (2-luokka). Lisäksi kaksi pohjavesialueista on luokiteltu vain E-luokkaan kuuluvaksi. Lisäksi on kaksi pohjavesialuetta, jotka sijoittuvat pääosin naapurikuntien alueelle. Näitä pohjavesialueita ei käsitelty tässä suojelusuunnitelmatyössä. Jyväskylän pohjavesialueet liittyvät pääosin Sisä-Suomen reunamuodostumalle ja siihen liittyviin pitkittäisharjuihin.  

Pintavesillä tarkoitetaan pienvesiä (purot, norot, ojat, lammet, lähteet) sekä järviä. Pintavesillä on moninaisia merkityksiä siniviherrakenteen osana. Vesistöt tarjoavat mahdollisuuksia virkistäytymiseen ja niillä on myös ekologista merkitystä. Pintavesien ekologinen tila ja sen parantamiseen vaikuttaminen on keskeinen osa työtä, mitä pintavesien eteen tehdään. Vesistöjen suojelun avulla luodaan parempia elinympäristöjä myös vesi- ja ranta-alueiden eliöstölle. Tämän lisäksi esimerkiksi eroosion hallinta ja tulvasuojelutoimenpiteet ovat tärkeitä pintavesien näkökulmasta. Pintavesien hyvä ekologinen tila on tärkeä osa kestävää ja toimivaa siniviherrakennetta.

Jyväskylässä on runsaasti (331 kpl) järviä. Järvet tarjoavat mahdollisuuksia ulkoiluun, virkistäytymiseen ja harrastamiseen ympäri vuoden. Ne ovat tärkeä osa kaupungin luontoa ja maisemaa.  Jyväskylä sijaitsee vesistöjen solmukohdassa. Päijänne on Jyväskylän suurin järvi ja pinta-alaltaan Suomen 3. suurin järvi.

Jyväskylän kaupunki kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen, suurimmaksi osaksi Suur-Päijänteen alueeseen sekä itäosistaan myös Leppäveden – Kynsiveden alueeseen. Pieni osa luoteisinta kaupunkia kuuluu myös Jämsän reitin valuma-alueeseen sekä Saarijärven reitin valuma-alueeseen.

Vesistöjen tila

Suomen sisävesien ekologinen tila on enimmäkseen hyvä. Se tarkoittaa, että järvet ja joet tarjoavat keskimäärin melko hyvän elinympäristön niiden luontaisille kasvi- ja eläinlajeille.  

Päijänne ja Leppävesi ovat ekologisen luokituksen perusteella hyvässä tilassa. Jyväskylän vesistöjen tila on pääosin hyvässä tai erinomaisessa kunnossa. Poikkeuksen tekee Tourujoen valuma-alueella sijaitsevat Palokka-, Alva- ja Jyväsjärvi, jotka ovat tyydyttävässä tilassa. Tourujoen valuma-alueelle on kohdennettu runsaasti erilaisia vesiensuojelutoimia veden laadun parantamiseksi.  

Tourujoen valuma-alueella sijaitseva Tuomiojärvi on nykyisin luokiteltu hyvään tilaan kuuluvaksi. Tuomiojärvi on merkittävä talousveden tuotantoon käytettävä raakavesilähde. Sille on luotu yleiskaavalla suoja-alue, jonka maankäyttö ei saa vaarantaa järven käyttöä raakavesilähteenä.  

Jyväskylän alueella sijaitsevista järvistä Lehesjärvi-Vähäjärvi on ekologiselta tilaltaan välttävä ja Alanen tilaltaan huono. Jokien osalta Jyväskylän alueella sijaitsee kaksi voimakkaasti muokattua jokea: Autiojoki ja Vaajavirta. 

Vesistöt vaativat jatkuvaa seurantaa ja hoitotoimenpiteitä, jotta vedenlaatu pysyy hyvänä. Kaupungistuminen ja maatalous aiheuttavat ravinnekuormitusta, mikä voi johtaa rehevöitymiseen ja heikentää veden laatua.  

Vesistötulvariskit

Vesistötulvariskit liittyvät tilanteisiin, joissa vesistön, kuten joen tai järven, vedenpinta nousee ja aiheuttaa tulvia ympäröiville alueille. Näitä riskejä voivat aiheuttaa monenlaiset tekijät, kuten voimakkaat sateet, lumen sulaminen tai äkillinen jääpatojen muodostuminen. Vesistötulvat voivat aiheuttaa merkittävää vahinkoa infrastruktuurille, omaisuudelle ja ympäristölle. Ilmastonmuutos voi lisätä vesistötulvariskien esiintymistiheyttä ja voimakkuutta sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä. Tulvariskien hallinta on keskeinen osa ilmastonmuutoksen sopeutumisen toimissa.

Riskien hallinta on keskeisin keino ehkäistä vesistötulvien syntymistä. Maankäytön suunnittelun apuvälineenä voidaan käyttää esimerkiksi vesistötulvariskikarttoja. Tällöin tulvariskien huomioiminen auttaa ennaltaehkäisemään vesistötulvien syntymistä. Jyväskylän kaupungilla on myös määritelty alimmat lattiakorot rantarakentamisen osalta.

Pienvedet

Jyväskylän alueella on useita merkittäviä uomia. Tuomiojärven-Palokkajärven vesistöalueen pääuoma alkaa Tikkakosken Luonetjärveltä Autiojokena ja mm. Korttajärven, Alvajärven, Pappilanjoen ja Palokkajärven jälkeen vedet virtaavat Tourujoen kautta Jyväsjärveen. Keskustaajaman alueella muita merkittäviä uomia ovat mm. Köhniönjärveltä Jyväsjärveen laskeva Köyhänoja sekä Keljon alueelta Jokpakannotkon kautta Päijänteeseen laskeva Keljonpuro. Korpilahdella tärkein uoma on Korpilahden keskustan läpi kulkeva Korpijoki.

Pienvesiselvitys

Pienvesiselvitys on laadittu osana yleiskaavan selvityksiä. Työssä keskityttiin purojen, norojen ja ojien tarkasteluun. Selvityksessä ei tehty järvien, lampien tai lähteiden luokitusta, sillä näiden luokittelemiseksi tarvitaan lisää tietoa. Paikkatietoanalyysissä analysoitiin yhteensä 1 672 kilometriä erilaisia uomia.  

Analysoiduista uomista luonnontilaisiksi luokiteltiin yhteensä 12,6 km uomia.  Luonnontilaisen kaltaisiksi tai luonnontilaistuneiksi  luokiteltiin 20,6 km uomia, ja luonnontilaisiksi/luonnontilaisen kaltaisiksi (uomat, joista ei voitu tunnistaa varmaksi, oliko kyseessä luonnontilainen vai luonnontilaisen kaltainen uoma)  luokiteltiin 3,9 km uomia. Lisäksi vielä tarkastusta/kartoitusta vaativia luonnontilaisia/luonnontilaisen kaltaisia/luonnontilaistuneita uomia on yhteensä 19,1 km. Näiden osalta inventointeja jatketaan vuonna 2025. Yli 90 % kaikista uomista luokiteltiin Ei luokkaa -kohtaan, ts. ojiksi. 

Kantakaupungin uomiin kohdistuu muutospaineita maankäytön laajenemisen ja tiivistymisen myötä. Luonnontilaisten ja luonnontilaisten kaltaisten uomien määrä (sisältäen myös tarkistettavat ja kartoitettavat uomat) tarkastellulla suunnittelualueella on 47,5 km, noin 34 % kaikkien luokiteltujen uomien kokonaispituudesta.

Osa luonnontilaisista ja sen kaltaisista uomista saattaa sijaita alueilla, jossa on maankäytöllistä painetta. Uomien tila on huomioitava ja tarvittavat toimenpiteet tehtävä niiden tilan säilyttämiseksi nykytilanteessa sekä kohdistettaessa toimenpiteitä niiden valuma-alueille. 

Kaupunkirakenteen tiivistyminen ja ilmastonmuutos lisäävät hulevesitulvien riskiä. Jyväskylän kaupungin hulevesien hallinnan kehittämisen tavoitteena on rankka-sadetulvien torjunta, pinta- ja pohjavesien suojelu ja niiden hyvä tila sekä luontaisen veden kiertokulun ylläpito, kuten pohjavesien muodostuminen. Tavoitteena on, että hulevesien hallinnan suunnittelu, rakentaminen ja kunnossapito ovat osa Jyväskylän kaupungissa tehtävää tavanomaista työtä.

Hulevesien hallinnalla pyritään sopeutumaan ilmastomuutoksen tuomiin haasteisiin. Luontopohjaisilla ratkaisuilla voidaan tuoda kaupunkiympäristöön monihyödyllisiä ja sopeutumiskykyisiä hulevesiratkaisuja, jotka toimivat hyvin erilaisissa ja vaihtuvissa tilanteissa, kuten pitkien kuivien kausien, rankkasateiden, jäätymisen ja lumen sulamisen aikana. Luontopohjaisten hulevesiratkaisujen avulla on mahdollista edistää luonnon monimuotoisuutta ja vaikuttaa suotuisasti kaupungin pienilmastoon. Kasvillisuus kerää haitta-aineita vihermassaansa ja suojaa maaperää sekä uomia eroosiolta. Kosteikoissa kasvillisuus tehostaa fosforin pidättymistä ja voi luoda uusia ekosysteemejä pieneliöille. Ojanvarret, purot ja kosteikot toimivat rakennetussa ympäristössä ekologisina käytävinä. Hulevesien hallinnalla ehkäistään haitta-aineiden joutumista ympäristöön ja hulevesivahinkojen syntymistä.

Kokonaisvaltainen hulevesien hallinta on maankäytön, rakentamisen ja ylläpidon läpileikkaava prosessi. Hulevesien hallinta tulee huomioida kaikissa vaiheissa yhtenä osana merkittävää yhteiskuntateknistä järjestelmää. Hulevesien hallinnan järjestelmäratkaisuissa ensisijaisena toimenpiteenä tavoitteisiin pääsemiseksi on minimoida hulevesien muodostuminen. Mikäli kohteessa ei kyetä toteuttamaan hulevesien minimoimista, pyritään kohteessa vähentämään hulevesien määrää, hidastamaan niiden kulkua, johtamaan hulevesiä avoimissa järjestelmissä tai viimeisenä keinona johtamaan hulevedet pois alueelta hulevesiviemäröinnillä. Alueilla voidaan tarvittaessa suunnitella useita hallinnan ratkaisuja, jotta hulevesien hallinnan tavoitteet täyttyvät.

Hulevesitulvariskit

Jyväskylän kaupungin alueella on tehdyn alustavan hulevesi-tulvariskiarvion mukaan hulevesien hallinnan kannalta haastavia alueita. Näiden alueiden hulevesitulvariskin ei kuitenkaan katsota aiheuttavan tulvariskilain mukaisia vahingollisia seurauksia, jonka johdosta Keski-Suomen ELY-keskus on ehdottanut vesistötulvariskien arvioinnissa Jyväskylän nimeämistä muuksi tulvariskialueeksi. Tiiviisti rakennetuilla alueilla hulevesitulvien riski on kuitenkin olemassa ja se tulee maankäytössä huomioida.

Yleiskaavan pohjaksi tehdyssä koko kaupungin kattavassa luonnon monimuotoisuusselvityksessä tarkasteltiin monimuotoisuusarvojen jakautumista kaupungin alueella Zonation -analyysin avulla.  Zonation -ohjelmisto  on paikkatietopohjainen työkalu ekologiaan pohjautuvaan maankäytön suunnitteluun.

Zonation-analyysissa käytettiin laaja-alaisesti käytettävissä olevia paikkatietoaineistoja, jotka kuvaavat sekä lajien, luontotyyppien ja erilaisten luontoarvokohteiden esiintymistä Jyväskylän alueella. Analyysin aineistojen ja menetelmien tarkempi kuvaus löytyy  erillisestä raportista .

Analyysin tuloksena saatiin monimuotoisuusarvojen priorisointikartta, jota käytetään sekä yleiskaavan valmistelussa ja kaavaratkaisun vaikutusarvioinnissa. Tuloskartassa rasterisolujen monimuotoisuusarvot saavat arvon välillä 0-1 sen mukaan mihin järjestykseen ohjelma on järjestänyt solut monimuotoisuuden perusteella ( 0 vähiten arvokas, 1 arvokkain solu). Lopullisessa analyysiversiossa suojelualueverkostoon kuuluvia alueita on käsitelty ns. hierarkisena maskina, ja ne on "pakotettu" jäämään analyysissa maiseman monimuotoisuudeltaan arvokkaimmiksi soluiksi.

Zonation-analyysi toimii myös ekologisesti laadukkaiden viheryhteyksien suunnittelussa. Tämän lisäksi yleiskaavatyön ekologisten yhteyksien analyysissa on hyödynnetty Maari Kosman Pro gradu -työn tuloksia. Maari Kosma mallinsi gradutyössään (2020) liito-oravan elinympäristöverkostoa Jyväskylän alueella. Hän hyödynsi työssään graafiteoreettista lähestymistä, jossa hän tarkasteli liito-oravalle soveltuvan elinympäristön ja niitä yhdistävien kulkuyhteyksien muodostamaa kokonaisuutta. Kulkuyhteydet hän määritteli niin, että ne muodostivat kustannuksiltaan lyhimmän reitin soveltuvien elinympäristöjen välillä. Liikkumisen kustannukset määriteltiin niin, että ne kuvastivat liito-oravan liikkumisen mahdollisuuksia eri maankäyttöluokissa. Liito-oravan kulkuyhteydet kuvastavat puustoiseen viheryhteyteen sidoksissa olevan lajin optimoituja kulkureittejä, ja niitä voidaan käyttää myös muiden metsälajien kulkuyhteyksien tarkasteluun ja suunnitteluun.

Tässä selvityksessä virkistystä tarkastellaan lähinnä kahdesta näkökulmasta: toisaalta virkistysmahdollisuuksia tarjoavien eri kokoisten alueiden ja toisaalta virkistyksellisen laadun näkökulmasta. Virkistysalueita tarkastellaan päävirkistysalueiden, sitä täydentävän muun siniviherrakenteen sekä Kehä Vihreän ja Kehä Sinisten alueellisen kattavuuden, saavutettavuuden, riittävyyden ja käyttäjäpaineen näkökulmista. Virkistyksellistä laatua puolestaan tarkastellaan latvuspeitteisyyden sekä hiljaisuuden näkökulmista.  

Tässä selvityksessä ei tarkastella yksittäisiä toiminnallisia viher-, virkistys- ja liikuntapalvelukohteita kuten esim. leikkipuistoja, erilaisia kenttätoimintoja tai uimarantoja. Näiden palveluiden palveluverkkotasoiset tarkastelut tapahtuvat Viher- sekä Liikuntapalveluiden omien sekä osin myös poikkihallinnollisten selvitysten avulla erilaisten työryhmien ohjauksessa rullaavina prosesseina. Näistä viher- ja virkistyspalvelukohteista sekä niiden kehittämisestä ja investointien ohjelmoinnista raportoidaan KymppiV-viherpalveluohjelmassa sekä Liikuntaolosuhteiden kehittämisohjelmassa.  

Hyvin erilaiset ympäristöt voivat toimia virkistysalueina. Virkistysalue voi olla esimerkiksi laaja rakentamaton metsäalue, jossa voi kävellen kokea luonnonrauhaa tai toisaalta se voi olla vaikka rakennetun kaupunkiympäristön keskellä oleva pieni vihreä keidas, jossa saattaa kuulla linnunlaulun ja kokea vuodenaikojen kierron puun lehvästön vaihtuvissa sävyissä. Virkistyksen paikat ovat siis niin laajuudeltaan kuin laadultaankin hyvin vaihtelevat ja sen myötä myös näiden alueiden tarkastelu sekä määrän että laadun näkökulmasta on haastavaa. 

Lähiulkoilu ja virkistäytyminen näissä erilaisissa ympäristöissä on erittäin tärkeää niin henkisen kuin fyysisenkin terveyden kannalta. Lähiulkoilun suosituimpia aktiviteetteja ovat valtakunnallisen virkistyskäyttötutkimuksen perusteella kävely, koiran ulkoiluttaminen, pyöräily ja juoksulenkkeily. Lähivirkistyksen motiiveina ovat yleisimmin fyysisen kunnon ylläpitäminen, stressistä palautuminen, luonnon rauha ja hiljaisuus, oma aika ja rauha sekä kauniista luonnonmaisemista nauttiminen. Yleisimpiä metsiin liittyviä ulkoiluharrastuksia ovat marjastus, sienestys, kotitarvepuun hankinta sekä yrttien ja muiden luonnontuotteiden keräily. Vesiympäristöjen virkistyskäyttömuodoista suosituinta on uinti. Myös tuore vuoden 2024 Jyväskylän kaupungin liikuntapalveluiden toteuttama Liikuntabarometri-kysely korostaa ulkoliikunnan merkitystä. Kuntoradat, ulkoilureitit ja luontopolut liikuttavat viikoittain kolmannesta jyväskyläläisistä.

Päävirkistysalueet

Jyväskylässä on aiemmassa yleiskaavassa (2014) ja Sippulanniemen osayleiskaavassa määritelty yksitoista päävirkistysaluetta: Laajavuori, Länsi-Palokka, Aittovuori – Savonmäki, Touruvuori, Kotalampi ‐ Kolmisoppinen ‐ Taka‐Keljo, Keljonkangas – Iso‐Urtti, Hintusvuori – Jääskelä, Sippulanniemi, Muuratsalo, Tikkakoski ja Kokkomäki. Nämä ovat laajoja metsäisiä alueita, joille voidaan osoittaa reittejä ja virkistystä palvelevia rakenteita, mutta pääsääntöisesti ei muuta rakentamista. Päävirkistysalueet ovat sijoittuneet tiiviin keskustan läheisen asutuksen ympäristöön sekä kauempien tiiviimpien keskittymien Tikkakosken, Korpilahden sekä Säynätsalon läheisyyteen.  

Muut virkistysalueet 

Päävirkistysalueiden lisäksi kaupungissa on myös paljon muita virkistykseen soveltuvia ympäristöjä. Lähtökohdaksi näiden alueiden tarkastelulle on otettu koko kaupungin alueelle luotu siniviherrakenteen perusrunko (kuvattu kappaleessa 4.2.1), josta paikkatietoanalyysipohjaisesti tunnistettiin yli 20 ja yli 1,5 ha suuruisia alueita ja näitä on tarkasteltu alla olevassa Virkistysalueiden saavutettavuus, riittävyys ja käyttöpaine -kappaleessa maantieteellisen saavutettavuuden näkökulmasta. 

Kehä Vihreä ja Kehä Siniset 

Jyväskylän edellisessä yleiskaavassa (2014) tunnistettiin ydinkeskustaa ympäröivä Kehä Vihreä sekä Jyväs-, Palokka- ja Tuomiojärviä ympäröivät Kehä Siniset. Näiden alueiden ja reittien kehittämismerkinnät ja -määräykset täydentävät viher- ja virkistyspalvelujen kokonaisuutta erityisesti tiiviin keskusta-alueen ympäristössä ja turvaavat keskustan läheisten rantojen säilymistä nykylaajuudessaan yleisessä käytössä.

Kehä Vihreä on tärkeä noin 175 ha kokoinen viher- ja virkistysalueiden sekä vehreiden kulttuuriympäristöjen kokonaisuus tiiviisti rakennetussa kaupunkiympäristössä. Yleisten alueiden lisäksi siihen kuuluu paljon myös yksityisiä alueita ja näin ollen se on kokonaisuutena hyvin erilainen esimerkiksi päävirkistysalueisiin nähden. Kehä Vihreän osalta sen suunnittelu ja kehittäminen on ottanut selkeän harppauksen eteenpäin aiemman yleiskaavan vahvistumisen jälkeen, ja nyt Kehä Vihreän aluerajausta esitetäänkin tarkennettavaksi. Kehä Sinisistä erityisesti Jyväsjärven Rantaraittia on kehitetty urbaanina liikuntaympäristönä ja Palokkajärven ympäri kiertävää reittiä sen opastuksen osalta.  

Virkistysalueiden saavutettavuus, riittävyys ja käyttöpaine 

Virkistysalueiden saavutettavuutta tarkastellaan usein muutamalla suhteellisen vakiintuneella mittarilla. Tässä työssä on käytetty seuraavia virkistysalueiden kokoon ja etäisyyteen liittyviä arvoja: 

• Päävirkistysalueet - etäisyys 2, 3 ja 5 km 
• Vähintään 20 ha suuruiset virkistysalueet – etäisyys 1 km
• Vähintään 1,5 ha suuruiset virkistysalueet – etäisyys 300 m 

Ympäristöministeriön ja monien kansainvälisten suunnitteluohjeiden ja tutkimusten suositusten mukaan lähivirkistysalue pitäisi olla enintään 300 m tai viiden minuutin kävelymatkan päässä kodista. Erityisesti lapsille, iäkkäille ja heikosti liikkumaan pääseville virkistysmahdollisuudet lähellä ovat tärkeitä. Minimikokona lähivirkistystä palvelevalle viheralueelle on pidetty 1,5 hehtaaria. Enintään 1 km etäisyydellä on esitetty tavoiteltavaksi laajempi, 20-25 ha kokoinen viheralue. Saavutettavuus on toki huomattavasti laajempi asia kuin pelkkä etäisyys. Se sisältää myös muun muassa sosiaalisia sekä tiedollisia ulottuvuuksia. Tässä selvityksessä saavutettavuutta on kuitenkin tarkasteltu ainoastaan maantieteellisen etäisyyden näkökulmasta.  

Päävirkistysalueet tulevat uudessa yleiskaavassa oletettavasti säilymään pääosin aiemman kaltaisina ja näin ollen niiden mitoituksen osalta tarkasteltiin aiemmassa yleiskaavassa määriteltyjä päävirkistysalueita. Päävirkistysalueiden läheisyydessä, enintään 2 km päässä, asuu 49 % jyväskyläläisistä. Jos saavutettavuutta laajennetaan 3 km etäisyydelle luku on 77 % ja enintään 5 km päässä päävirkistysalueelta asuu jo 96 % jyväskyläläisistä.   

Vähintään 20 ha kokoisten viheralueiden saavutettavuusalueella (1 km) asuu 89 % jyväskyläläisistä. 

Vähintään 1,5 ha kokoisten viheralueiden saavutettavuusalueella (300 m) asuu 86 % jyväskyläläisistä. 

Kehä Vihreä paikkaa osaltaan keskusta-alueen lähivirkistysalueiden katvetta. Enintään puolen kilometrin päässä Kehä Vihreältä asuu 26 733 jyväskyläläistä ja yhden kilometrin etäisyydellä jo noin joka neljäs jyväskyläläinen (37 171 asukasta). 

Latvuspeitteisyys 

EU:n biodiversiteettistrategian ja ennallistamisasetuksen tavoitteena on pysäyttää luontokato ja kääntää luonnon monimuotoisuuden kehitys myönteiseksi vuoteen 2030 mennessä. Kaupunkivihreän osuutta ja latvuspeitteisyyttä koskevilla tavoitteilla pyritään parantamaan luonnon monimuotoisuuden lisäksi ilmastonmuutokseen sopeutumista. Kaupunkiympäristöissä pyritään lisäämään varjostusta ja haihtuvuutta sekä esimerkiksi sade- ja tulvavesien imeytyspintoja. Asetuksen kohteena olevien kaupunkialueiden viherpeitteisyyden tulee säilyä yli 45 prosentissa ja latvuspeittävyyden yli kymmenessä prosentissa kaupunkien taajama-alueen pinta-alasta valtakunnallisella tasolla mitattuna vuoteen 2030 asti. Vuoden 2030 jälkeen EU:n jäsenvaltiot saavat itse asettaa tavoitteensa lisätä viheralueita ja latvuspeitteisyyttä. Suosituksia on annettu huomattavasti 10 % korkeammista latvuspeittävyyden vähimmäistasoista. Esimerkiksi Pohjoismaisen ministerineuvoston suosituksen mukaan latvuspeittävyyden tulisi olla asuinalueilla vähintään 30 %.

Kaupunkipuiden latvuspeittävyyttä on tarkasteltu pistepilviaineistoon perustuen Kehä Vihreällä ja sen rajaamalla keskusta-alueella. Jatkossa tarkastelua on tarkoitus laajentaa koskemaan myös aluekeskuksia. Latvuspeittävyys ydinkeskustan ruutukaava-alueella on vuonna 2020 ollut seitsemän prosenttia. Samaan aikaan Kehä Vihreällä sekä sen rajaamalla laajemmalla keskusta-alueella latvuspeittävyys oli 20 prosenttia.

Kaupunkihiljaisuus 

Yhtenä virkistyksellistä laatua kuvaavana tekijänä voidaan pitää alueen suhteellista hiljaisuutta, koska alueen meluisuuden koetaan yleisesti heikentävän oleellisesti sen virkistysarvoja. Hiljaisten alueiden määrittely tehtiin laskentamalliaineistolla, joka on laadittu Jyväskylän kaupungin vuoden 2022 meluselvitystä (WSP Finland Oy, 2022) varten. Laskentamalli sisältää kaikkien liikennemääriltään merkittävien katujen ja teiden (KVL > 2000 ajoneuvoa / vuorokausi) sekä rautateiden melulähteet ja niiden liikenteen aiheuttamat meluvyöhykkeet. Laskentamallissa on mukana myös energiayhtiö Alvan Rauhalahden ja Keljonlahden voimalaitokset sekä Valmet Oy:n Rautpohjan tuotantolaitoksen melulähteet ja niiden meluvaikutukset. 

Laskentamallin tulosten perusteella määritettiin meluvyöhykkeet 10 dB, 30 dB, 35 dB, 40 dB, 45 dB ja 50 dB päivä- ja yöaikaisille keskiäänitasoille. Vihreällä värillä on merkattu ne alueet, joilla päiväajan melutaso on 35/40 dB tai alle. Hiljaisia alueita / meluvyöhykkeitä kuvaaviin karttatarkasteluihin lisättiin puistoalueiden rajaukset Jyväskylän kaupungin paikkatietoaineiston pohjalta. Puistoalueiksi määriteltiin hoidetut, virkistyskäyttöön tarkoitetut puisto-, uimaranta- ja hiekkakenttäalueet. 

Lisäksi meluvyöhykekarttaan lisättiin symboleilla muita melua tuottavia toimintoja, joiden aineisto kerättiin Jyväskylän kaupungin ympäristönsuojelun ”myönnetyt ympäristöluvat” -verkkosivuilta sekä Aluehallintoviraston vesi- ja ympäristölupien tietopalvelusta. Myönnettyjen ympäristölupien perusteella karttaan merkittiin louhinta- ja murskausalueita, jätteenkäsittelylaitoksia, maankaatopaikkoja, betonitehtaita, ampumaratoja sekä muita teollisuus- ja tuotantolaitoksia, joiden ympäristölupapäätöksissä niiden mainittiin tuottavan melua. 

Moniarvoalueet osoittavat monesta eri näkökulmasta laadukkaimmat siniviherrakenteen osat. Siniviherrakenteen moniarvoalueiden tavoitteena on toisaalta luonnon monimuotoisuuden turvaaminen suojelualueiden ulkopuolella eli laadukkaan, mutta tavanomaisemman, lähiluonnon turvaaminen. Toisaalta tavoitteena on myös riittävän lähiluonnon turvaaminen monipuoliseen virkistäytymiseen, tätä on arvioitu saavutettavuuden sekä käyttöpaineen näkökulmista.

Koko kaupungin kattava siniviherrakenteen perusrunko on koostettu alueista, jotka sisältävät erilaisia rakennettuja viherympäristöjä sekä luonnonalueita, kuten puistoja, metsiä, niittyjä ja peltoja, sekä vesistöistä ja vesialueita. Yhdessä rakenteet muodostavat sekä virkistysverkostoja että ekologisia verkostoja, jotka tarjoavat monia hyötyjä käyttäjilleen.  

Jyväskylän kaupungin siniviherrakenteen perusrunko on muodostettu useammasta eri lähteestä. Pohja-aineistona on käytetty Urban Atlas 2018 -aineistoa valikoidusti. Urban Atlas -aineisto on osa Euroopan ympäristökeskuksen (European Environment Agency, EEA) tuottamaa Copernicus-ohjelmaa, joka tarjoaa yksityiskohtaisia ja harmonisoituja maankäyttö- ja maanpeiteaineistoja Euroopan kaupunkialueilta. Aineisto sisältää tietoa kaupunkien maankäytöstä ja maanpeitteestä. Aineistosta on poimittu siniviherrakenneselvitystä varten seuraavat tasot: satama-, viher- sekä liikunta-alueet, pellot, laidunalueet, metsät ja kosteikot. Tämän lisäksi tarkasteluun on otettu voimassa olevien asemakaavojen viher- ja urheilualueet eli V-, P- ja U-alkuiset alueet, sekä EV-alueet eli suojaviheralueet ja EH-alueet eli hautausmaat (7/2023). 

Edellä kuvattua siniviherrakenteen perusrunkoa on arvotettu luonnon monimuotoisuutta sekä virkistysarvoja kuvaavilla tekijöillä:  

• Maisema (maisemallisesti merkittävät selännealueet),  
• Hiljaisuus (kaupunkihiljaiset < 40 dB alueet) 
• Luonnon monimuotoisuus 
  • Arvokkaat pienvedet suojavyöhykkeineen
  • Zonation-analyysin arvokkaimmat alueet 

Alla olevassa kartassa on siniviherrakenteen moniarvoalueet muodostettu edellä mainittuja arvottavia tekijöitä käyttäen. Lähtökohtana on siniviherrakenteen perusrunko, josta moniarvoalueet on muodostettu niistä perusrungon alueista, joissa on ainakin yksi arvottava tekijä ja joissa minimileveys täyttyy. Lisäksi alueista on poistettu liian kapeat kohdat (< 150 m), koska kapeilla alueilla reunavaikutuksen takia sekä virkistyskäyttöarvo että luonnonmonimuotoisuus usein kärsivät.  

Laajoja moniarvoalueita muodostuu erityisesti päävirkistysalueille ja niiden tuntumaan. Tiiviimmin rakennetuilla alueilla moniarvoalueet jäävät pienemmiksi ja laajempia alueita muodostuu lähinnä laajempien suojelualueiden yhteyteen.  

Siniviherrakenteen moniarvoalueiden saavutettavuutta on tarkasteltu 1 km saavutettavuudella vähintään 20 ha alueisiin. Tämä osoittaa alueet, joilla moniarvoalue saavutetaan ja toisaalta ne alueet, joilla asukkailla on yli 1 km matka vähintään 20 ha suuruiselle siniviherrakenteen moniarvoalueelle. 

Katvealueina saavutettavuuden näkökulmasta erottuvat erityisesti koillis-lounaissuuntainen vyöhyke keskustan yli Lohikoskelta ja Seppälästä aina Tarhamäen taakse Keuruuntielle, Mannilan ja Ritoniemen alueet sekä Väinölän, Jyskän ja Haapaniemen suunta. Katvealueita muodostuu myös Säynätsaloon ja Lehtisaareen sekä Korpilahden Ikolanmäelle. 

Siniviherrakenteen moniarvoalueiden käyttöpainetta on tarkasteltu suhteessa lähialueen (1 km) väestöön. Alla olevista kuvista siis ilmenee kuinka moni henkilö "kuormittaa" kyseistä moniarvoaluetta (henkilöä / ha moniarvoaluetta, 1 km saavutettavuusalueella). Suurin väestöpaine kohdistuu Kuokkalan Pohjanlammen, Sulkulan ja Ylistönmäen alueille sekä Kypärämäelle.  

Tässä selvityksessä on kuvattu Jyväskylän siniviherrakennetta neljän teeman: maiseman, veden, luonnon monimuotoisuuden ja virkistyksen kautta. Näistä teemoista on lisäksi koostettu synteesinä siniviherrakenteen moniarvoalueita. Moniarvoalueet osoittavat monesta eri näkökulmasta laadukkaimmat siniviherrakenteen osat. Siniviherrakenteen moniarvoalueiden tavoitteena on toisaalta luonnon monimuotoisuuden turvaaminen suojelualueiden ulkopuolella eli laadukkaan, mutta tavanomaisemman luonnon turvaaminen. Toisaalta, tavoitteena on myös riittävän lähiluonnon turvaaminen monipuoliseen virkistäytymiseen. Tässä selvityksessä tunnistetut ja rajatut moniarvoalueet muodostavat yhdessä kaavallisten viher- ja virkistysalueiden sekä eritasoisten suojelualueiden ja yhteysmerkintöjen kanssa siniviherrakenteen perusrungon.

Monet siniviherrakenteen osa-alueista (esim. perinnemaisemat, pohjavedet, maisema-alueet, päävirkistysalueet, Kehä Vihreä ja Kehä Siniset) huomioidaan yleis- ja asemakaavoissa jo nykyisellään hyvin. Alla on nostettu esiin siniviherrakenteen osa-alueita, joiden huomiointiin tulisi yleiskaavan valmistelussa ja sen pohjalta käynnistyvissä myöhemmissä asemakaavaprosesseissa sekä muussa maankäytön suunnittelussa kiinnittää erityistä huomiota:

• Siniviherrakenteen moniarvoalueet
• Maisemallisesti merkittävät selännealueet
• Merkittävimmät pienvedet (purot ja norot)
• Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet ja niiden muodostama verkosto
• Viherrakenteen laatu esim. kaupunkivihreän kehittäminen ja hulevesien laadullinen hallinta
• Viher- ja virkistysalueiden saavutettavuus ja käyttäjäpaine

Myös nyt tekeillä olevan yleiskaavan tavoitteenasettelu nostaa esiin osin hyvin samankaltaisia näkökulmia, kuten pää- ja lähivirkistysalueiden kehittämisen monipuolisina virkistys- ja luontoympäristöinä, maisemakuvan vaalimisen, kaupunkivihreän kehittämisen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen.

Lisäksi, niin globaalit kuin paikallisetkin haasteemme ilmastonmuutoksen, luontokadon, ikääntymisen ja kaupungistumisen äärellä asettavat koko ajan kovenevia haasteita meitä ympäröiville luonnon elementeille. Siniviherrakenne on tärkeässä roolissa ilmastonmuutoksen hillinnässä, sillä yhteyttävät kasvit sitovat ilman hiilidioksidia ja elinvoimaiset metsäalueet toimivat hiilen varastoina ja nieluina hilliten ilmastonmuutosta. Kaupunkivihreän rooli puolestaan korostuu erityisesti ilmastonmuutokseen varautumisessa ja sopeutumisessa, sillä sinivihreällä infrastruktuurilla on monia säiden ääri-ilmiöiden seurauksia lieventäviä tehtäviä. Kaupunkien siniviherinfra on myös rakennetun ympäristön luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa avainasemassa, sillä monet eliöt ovat sidoksissa vihreään ja veteen. Kaupungistumisen myötä yhä suurempi osa tulevaisuuden väestöstä asuu kaupungeissa. Myös Jyväskylässä maankäytön suunnittelun keskeisenä tavoitteena on yhdyskuntarakenteen tiivistäminen. Kaupunkien tiivistyminen, yhdistettynä ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin ja luontokatoon, alleviivaa laadukkaan siniviherrakenteen tärkeyttä osana viihtyisää ja sopeutuvaa kaupunkiympäristöä. Lisäksi tulevaisuudessa väestö on keskimäärin aiempaa iäkkäämpää. Näin ollen erityisesti laadukkaan lähiluonnon tarve ja merkitys korostuvat entisestään.