Hoitokalastus järven kunnostuksessa
Tämä tarinakartta vie sinut virtuaalimatkalle Länsi-Uudenmaan järville ja muuallekin.
Hoitokalastus
![](https://cdn.arcgis.com/sharing/rest/content/items/67f770ca87a64be79f757be311b42a44/resources/1576138557899.jpeg?w=20)
Hoitokalastuksella pyritään vähentämään särkikalan määrää järvessä. Kuva: Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö
Mitä hoitokalastus on?
Hoitokalastuksen tarkoituksena on lisätä petokalojen biomassan osuutta vesistössä. Tämä tehdään kalastamalla särkikaloja, jotka käyttävät ravintonaan eläinplanktonia ja pohjaeläimiä. Hoitokalastus on eräs useista menetelmistä, joiden avulla vesistöjä voidaan kunnostaa ja sanaan viitataan usein ravintoketjukunnostuksen, ravintoverkkokunnostuksen tai biomanipulaation synonyymina. Käytännössä nämä usein tarkoittavatkin samaa, mutta tarkasti ottaen hoitokalastuksella viitataan itse kalojen poistoon, ravintoverkkokunnostukseen voi liittyä itse hoitokalastuksen lisäksi muitakin menetelmiä kuten petokalojen istuttamista.
Särkikalojen kuten lahnan (yllä) ja sulkavan (alla) runsas esiintyminen vähentää eläinplanktonin määrää vesistöissä. Tämä puolestaan lisää kasviplanktonin (levän) määrää, sillä eläinplankton käyttää ravintonaan kasviplanktonia.
Opi lisää hoitokalastuksesta katsomalla Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön toteuttama hieno video:
Mitä hoitokalastus on?
Hoitokalastus on myös eri asia kuin koekalastus. Koekalastuksen tarkoituksena on kerätä tietoa kalaston rakenteesta, minkä avulla puolestaan on mahdollista muodostaa arvio vesistön kunnostustarpeesta. Varsinainen kunnostusmenetelmä valitaan myöhemmin – menetelmänä voi olla hoitokalastus tai jokin muu, tai myös näiden yhdistelmä.
Alla olevissa kuvissa on esiteltyinä koekalastuksessa käytettäviä verkkoja sekä malli niiden asettelusta.
.
Verkkojen asetteluperiaate koekalastuksessa (yllä) sekä lähikuva verkosta, jossa on käytetty eri silmäkokoja koekalastusta varten (alla). Lähde: M. Olin, A. Lappalainen, T. Sutela, T. Vehanen, J. Ruuhijärvi, A. Saura ja S. Sairanen: Ohjeet standardinmukaiseen koekalastukseen. RKTL:n työraportteja 21/2014.
Särkikaloja vähentämällä pyritään muuttamaan vesistön ravintoverkon rakennetta sekä parantamaan sen ekologista tilaa. Tavallisimmin hoitokalastusta tehdään pienissä ja keskikokoisissa järvissä, joiden sisäinen ravinnekuormitus on suuri, mutta hoitokalastusta on kunnostusmuotona käytetty myös esimerkiksi Itämeressä. Tässä tarinakartassa keskitytään järvissä tehtävään hoitokalastukseen.
Petokalat kuten hauki käyttävät ravintonaan särkikaloja.
Särkikalat hyötyvät vesistöjen rehevöitymisestä kun taas petokalakanta kärsii siitä. Särkikalat pöyhivät pohjasedimenttiä ravintoa etsiessään. Syntyy noidankehä: pohjasta vapautuu ravinteita, mikä pienentää vesistön happipitoisuutta. Särkikalat myös sietävät petokaloja alhaisempia happipitoisuuksia, mikä usein pahentaa kalakannan vinoutumista entisestään ja vesistön ekologinen tila jatkaa heikentymistään.
Kuva oik.: Hoitokalastusta Poikkipuoliaisella 2019. Miska Etholen ja Esa Suoanttila. Kuva: Juha Uusitalo.
Miten hoitokalastus vaikuttaa järven tilaan?
Kalakannan muuttamisen lisäksi hoitokalastuksen avulla on mahdollista vähentää myös vesistön sisäistä kuormitusta, sillä kun särkikaloja on vähemmän, myös pohjan pöyhintää on vähemmän eikä ravinteita pääse entiseen tapaan vapautumaan pohjasedimentistä. Petokalojen kuten kuhan ja suurikokoisten ahventen suhteellisen osuuden kasvaminen voi parhaimmillaan näkyä koko ekosysteemissä: Särkikalojen määrän vähentyminen kasvattaa eläinplanktonin määrää. Kasvanut eläinplanktonin määrä ja sisäisen kuormituksen vähentyminen puolestaan vähentävät kasviplanktonin määrää. Vesi alkaa kirkastua.
Särkikalat sekä ahven ja kiiski keräävät myös itseensä huomattavan määrän fosforia (0,7 - 0,8 % tuorepainosta), josta merkittävä osa saadaan poistettua järvestä kalastamalla näitä lajeja. Tällä voi olla vaikutusta koko vesistön ravinnekiertoon.
Monissa järvissä sisäisen kuormituksen ohella on kuitenkin haasteena myös ulkoinen kuormitus. Tämän vuoksi hoitokalastuksen on oltava jatkuvaa ja säännöllistä, jotta saavutetut hyödyt eivät menisi hukkaan. Tästä aiheesta kerrotaan lisää myöhemmin.
Soveltuuko hoitokalastus kaikkiin järviin?
Oheisessa kartassa on kuvattuna suomalaisten järvien ekologinen tila (lähde: SYKE). Useat sellaiset järvet, joiden ekologinen tila on luokiteltu joko tyydyttäväksi (kartalla keltainen), välttäväksi (kartalla oranssi) tai huonoksi (kartalla punainen), voisivat hyötyä hoitokalastuksesta, sillä rehevöityneiden järvien kalasto on yleensä särkikalavaltainen, ja kaloja on muutenkin runsaasti. Tämä ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, sillä menetelmän soveltuvuus riippuu myös useista muista tekijöistä.
Suomen pintavesien ekologinen tila.
Hoitokalastuksella voidaan päästä hyviin tuloksiin, jos järven ulkoinen kuormitus on pientä. Vastaavasti, jos rehevöityneen järven ulkoista kuormitusta ei ole saatu kuriin, pitkälläkään aikavälillä hyviä tuloksia ei todennäköisesti saavuteta. Tilanne voi parantua hetkellisesti, mutta jos suuri ulkoinen kuormitus jatkuu, se yleensä palautuu nopeasti ennalleen.
Järven tila sekä siihen vaikuttavat tekijät on arvioitava ennen mahdollisen hoitokalastuksen aloittamista. Kalakannan rakenne on arvioitava esimerkiksi koekalastuksin, minkä lisäksi kokonaisfosforin ja a-klorofyllin pitoisuudet (μg/L) sekä näiden suhde on selvitettävä. Fosfori (kemiallinen merkki P) on elintärkeä ravinne monille organismeille, mutta jos pitoisuus ylittää määrätyn tason, leväkukintojen määrä saattaa kasvaa merkittävästi. A-klorofyllipitoisuus puolestaan kertoo itse leväkukintojen määrästä ja a-klorofyllin ja fosforin suhde antaa viitettä järven kalakannan rakenteesta; mitä korkeampi suhdeluku on, sitä enemmän vesistössä on särkikaloja, joita olisi poistettava.
Jos fosforipitoisuus järvessä ylittää pysyvästi arvon 50–100 μg/L (tämä riippuu järven tyypistä sekä muista tekijöistä), ulkoinen kuormitus on todennäköisesti suurta. Yksin hoitokalastuksella ei tässä tilanteessa oletettavasti ole mahdollista saavuttaa tavoiteltavaa hyötyä – myös ulkoista kuormitusta olisi rajoitettava.
Myöskään sosiaalisia tai yhteiskunnallisia tekijöitä ei voi jättää sivuuttamatta hoitokalastushanketta aloitettaessa. Erityisesti Itämeren sisälahdissa hankkeet ovat aiheuttaneet kiistaa ammattikalastajien sekä paikallisten vapaa-ajankalastajien ja vesialueen omistajien välillä. Ammattikalastajien mukaan hoitokalastuksella voidaan poistaa ravinteita tehokkaasti, mutta paikalliset asukkaat ja vapaa-ajankalastajat ovat kokeneet, että hoitokalastuksen seurauksena petokalakannat ovat romahtaneet ja tilanne muuttunut kestämättömäksi.
Hoitokalastukseen liittyy myös paljon virheellistä tietoa. Ravintoverkkokunnostus on kokonaisuutena monimutkainen prosessi ja valittavasta menetelmästä riippumatta on aina ensin käännyttävä alan asiantuntijoiden puoleen. (Omat yhteystietomme ovat tämän tarinakartan lopussa.) Jokainen voi tehdä arvioita kalakannan laadusta ja sen kehittymisestä sekä järven tilasta itse, mutta viime kädessä luonnontieteissä päteviksi osoitetut standardoidut menetelmät ovat paras apuväline selvittämään, miten järven tai muun vesialueen tila pitkällä aikavälillä kehittyy.
Jos hoitokalastuksen tarve on pystytty osoittamaan koekalastuksin, oikein toteutettuna siitä on pitkällä aikavälillä hyötyä sekä itse vesistölle että sen käyttäjille. Suunnittelun sekä varsinaisen toteutustavan merkitystä ei voi korostaa liikaa.
Kuinka yleistä hoitokalastus on?
Uusimaa on Suomen maakunnista tiheimmin asuttu. Tämä tarinakartta keskittyy läntisen Uudenmaan alueen järviin, dataa on kerätty myös muualta, mutta ei yhtä tarkasti. Yleisesti läntisellä Uudellamaalla on paljon maa- ja metsätaloutta, mikä näkyy vesistöjen tilassa. Jätevesien osuus kuormituksesta on sen sijaan pienentynyt parantuneen puhdistustehokkuuden ansiosta ja myös puhdistamojen määrää on vähennetty. Läntisen Uudenmaan alueella hoitokalastus on kunnostusmenetelmänä yleistynyt 1990-luvun alkupuolelta lähtien.
Läntisen Uudenmaan ja Suomen lisäksi hoitokalastusta on käytetty järvien kunnostusmuotona hyvin tuloksin myös ulkomailla kuten Etelä-Ruotsissa. Länsi-Uudenmaan lisäksi dataa on kerätty erityisesti Hola Lake -hankkeen kumppanien hankealueilta: Vesijärveltä (Lahti), Säkylän Pyhäjärveltä ja Etelä-Ruotsista. Itse hankkeesta on lyhyt esittely tämän tarinakartan lopussa.
Vinkki: Klikkaamalla kartan pisteitä näet lisätietoja järvestä.
Kartalla järven kohdalla olevan pisteen väri kertoo, onko hoitokalastusta kyseisessä järvessä tehty. Vihreillä merkityissä järvissä hoitokalastusta on tehty, mustilla merkityissä ei. Kysymysmerkillä merkittyjen järvien tilanteesta meillä ei ole tietoa, ja otamme sitä vastaan mielellämme (ks. yhteystietomme tarinakartan lopusta).
Kokonaissaalis 1990-luvulta lähtien
Jotta hoitokalastuksella saataisiin pitkällä tähtäimellä positiivisia vaikutuksia, järvestä on poistettava riittävä määrä kalaa. On pystytty osoittamaan, että särkikalavaltaisissa järvissä vuosittaisen saalistavoitteen määrä (kg/ha) on riippuvainen järven fosforipitoisuudesta ja se on laskettavissa empiiristen kokeiden perusteella muodostetun matemaattisen yhtälön avulla.
Läheskään kaikilla järvillä tietoa saaliin koosta ei ole kerätty systemaattisesti tai sitä ei ole raportoitu. Oheisessa kartassa näkyy järvien yhteissaalis tonneina (1 t = 1000 kg) siltä osin kun tietoa on ollut saatavilla. Zoomaamalla karttaa isommaksi näkyviin tulevat kaikki hankkeeseen osallistuneet ruotsalaiset ja suomalaiset järvet. Ympyrän koko havainnollistaa kokonaissaaliin määrää 1990-luvulta lähtien. Vaikka kokonaissaaliin määrä olisi melko suuri, sen vaikuttavuus voi silti pitkällä aikavälillä jäädä pieneksi.
Jos hoitokalastussaaliin koko ja laatu kalalajeittain on systemaattisesti raportoitu, on mahdollista nähdä, miten nämä ovat ajan saatossa muuttuneet sekä millaisia muutoksia ravintoverkossa on mahdollisesti tapahtunut. Näiden tietojen perusteella on myös mahdollista tehdä ennusteita siitä, minä vuodenaikana kyseisessä järvessä hoitokalastusta olisi ensisijaisesti syytä tehdä.
Käytettävissämme olleiden tietojen mukaan Länsi-Uudenmaan alueella hoitokalastuksen yhteissaalis vuosilta 1990-2022 on noin 2000 tonnia. Todellisuudessa luku on tätä suurempi, sillä läheskään kaikista järvistä ei ole raporttia saaliin koosta tai laadusta, vaikka hoitokalastusta olisikin niissä tehty.
Hoitokalastus-menetelmät
Nuottaus on hoitokalastuksessa yleisesti käytetty menetelmä. Yleensä nuottaukset tehdään joko syys- tai talviaikaan kun kalat ovat parveutuneet. Keväisin puolestaan rysäpyynti on toisinaan osoittautunut nuottausta tehokkaammaksi. Tietyissä olosuhteissa myös katiskoilla on saatu hyviä tuloksia, ja ne soveltuvatkin ns. jokamiehen hoitokalastukseen. Kaloja voidaan poistaa myös troolaamalla , jos ne ovat kerääntyneet ylemmän ja alemman vesikerroksen väliseen harppauskerrokseen. Edellä mainittujen lisäksi voidaan käyttää myös paunettia eli avorysää (ks. video alla). Paunetin erottaa tavallisesta rysästä sen avoin peräosa, jonne myös massaltaan suuri kalansaalis mahtuu vahingoittumattomana.
Hoitokalastusta Vesijärvellä
Jos hoitokalastettava järvi on pieni, työ on mahdollista tehdä talkoovoimin. Muuten sekä suunnittelussa että toteutuksessa tarvitaan ammattilaista. Kun saalistavoitteen koko (kg/ha, ks. yllä) on määritetty, alkuvaiheessa aloitetaan tavallisesti noin kolme vuotta kestävä tehopyyntivaihe, jonka aikana saalistavoite on noin 200 kg/ha. Tämä on tarpeellista, sillä särkikalojen lisääntymistiheys kasvaa alkuvaiheessa. Tehopyyntivaiheen jälkeen voidaan siirtyä ylläpitovaiheeseen, jolloin riittää pienempi saalis.
Hoitokalastusta paunetilla eli avorysällä
Hoitokalastusta on mahdollista tehdä käytännössä kaikkina vuodenaikoina. Nuottaaminen on mahdollista myös talvella. Myös ruokakalaksi saalis soveltuu parhaiten talvisin, sillä kylminä kuukausina sen laatu on korkeimmillaan.
Hoitokalastusta voi myös tehdä talvella jään päältä: kuten tässä talvinuottauksella.
Hoitokalastus on yleensä tehokalastusta. Janne Käpylehdon hieno dronevideo nuottauksesta.
Hoitokalastus käytännössä: Yhdeksän esimerkkijärveä Suomesta ja Ruotsista
- Enäjärvi (Vihti)
- Hiidenvesi (Vihti ja Lohja)
- Karhujärvi (Siuntio)
- Kaljärvi (Kirkkonummi)
- Hepari (Kirkkonummi)
- Lohjanjärvi (Lohja)
- Vesijärvi (Lahti)
- Säkylän Pyhäjärvi (Säkylä, Eura, Pöytyä)
- Finjasjön (Hässleholm, Ruotsi)
Esimerkki 1: Enäjärvi (Vihti)
Enäjärvi sijaitsee Vihdin kunnassa, läntisellä Uudellamaalla. Järvi on pinta-alaltaan 4,92 neliökilometrin suuruinen. Keskisyvyys on 3,22 metriä ja suurin syvyys 9,10 metriä. Enäjärvi oli aiemmin erittäin rehevöitynyt, mihin syynä olivat suuri valuma-alueelta alkunsa saanut ulkoinen kuormitus sekä 1970-luvun loppupuolelle saakka Nummelan taajamasta järveen lasketut jätevedet. Vaikka ulkoinen kuormitus vähentyi, Enäjärven tila ei parantunut. Tämä herätti paikallisissa asukkaissa huolta, minkä seurauksena Enäjärvelle perustettiin suojeluyhdistys vuonna 1974. Yhdistys oli ensimmäisiä laatuaan Suomessa ja samalla merkittävä alkusysäys pitkään kestäneelle kunnostushankkeelle.
Enäjärven ekologinen tila oli luokiteltu 1990-luvun alkupuolella huonoksi, sekä kalakuolemat että leväkukinnot olivat yleisiä.
Hoitokalastusta Enäjärvellä kesällä 2019
Hoitokalastus Enäjärvellä aloitettiin vuonna 1993 särkikalojen tehopyynnillä, tavoitteena oli sisäisen kuormituksen vähentäminen. Tehopyynti jatkui vuoteen 1997, minkä jälkeen siirryttiin ylläpitovaiheeseen. Uusi kolmivuotinen tehopyyntijakso aloitettiin vuonna 2022.
Enäjärvellä on paikallinen suojeluyhdistys, Siuntionjoen latvajärvien suojeluyhdistys LASY ry, jonka alueeseen kuuluvat myös Poikkipuoliainen, Tervalampi ja Huhmarjärvi. Yhdistyksen jäsenet tekevät vapaaehtoistyötä järven hyväksi. Vuoteen 2019 saakka Enäjärvellä toimi Enäjärven suojeluyhdistys VESY ry, ja kolmella muulla järvellä PoTeHu ry. Nämä yhdistyivät Siuntionjoen Latvajärvien Suojeluyhdistys Lasy ry:ksi vuonna 2020. Vesiensuojeluyhdistykset ovat olleet aktiivisia nimenomaan hoitokalastuksen toteuttamisessa ja hankkiessaan resursseja tähän toimintaan. Itse hoitokalastus on ostettu palveluna alueella hoitokalastusta tekeviltä yrittäjiltä sekä vapaaehtoistyönä. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää kalastusyrittäjiä, jotta tarvittava määrä hoitokalastusta pystytään toteuttamaan Enäjärvessä ja alueen muilla järvillä.
Yleisin Enäjärvellä käytetty menetelmä on aiemmin ollut nuottaus, joka on osoittautunut toimivaksi. Myös rysiä ja paunetteja on käytetty lahnan, särjen ja salakan pyynnissä apukeinoina vaihtelevin tuloksin. Tärkeimmät saalislajit Enäjärvellä ovat särki, lahna, salakka, pasuri ja kiiski.
Vinkki: Klikkaa pinkkiä palloa kartalla niin saat näkyviin vuosittaiset kalansaaliit!
Hoitokalastusta Enäjärvellä kesällä 2019
Hoitokalastuksen aloittamisen jälkeen Enäjärvellä on tehty paljon kalastoon sekä järven ekologiseen tilaan liittyvää tutkimusta, tarkastelun kohteena ovat olleet muun muassa kasvi- ja eläinplanktonyhteisöt sekä vesikasvit. Tulosten perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei järven tilaa ole vielä toistaiseksi saatu hoitokalastuksella merkittävästi parannettua. Yhtenä tekijänä on pidetty järven aikaisempaa suurta ulkoista ravinnekuormitusta, joka vaikuttaa edelleen. Myös suuresta kokonaissaaliista huolimatta saaliin koko on aiemmin vuosien varrella jäänyt minimitavoitteesta. Matemaattisen mallin mukaan järvestä olisi poistettava kalaa noin 150 kilogrammaa hehtaaria kohden vuodessa, ja keskimääränen saalis vuosina 1995-2021 on ollut vain murto-osa siitä (36 kg/ha/v).
Saaliin osalta tilanne kuitenkin kääntyi, sillä vuonna 2022 alkaeessa uudessa kolmivuotisessa tehopyyntihankkeessa järvestä poistettiin heti ensimmäisenä vuonna ennätykselliset 116 tonnia kalaa, jolloin saaliiksi tuli 236 kilogrammaa hehtaaria kohden. Tavoitteet ylittänyt poistomäärä parantaakin tehopyynnin onnistumismahdollisuuksia tulevaisuudessa entisestään.
Nyt järvellä tehtävät toimenpiteet pohjautuvat vuonna 2020 laadittuun Enäjärven kunnostussuunnitelmaan . Tällä hetkellä Enäjärvi kuuluu myös Elinvoimainen ja esteetön Siuntionjoki 2030 -vesistövisioon, jota LUVY koordinoi. Voit seurata Enäjärven tapahtumia myös Siuntionjoen latvajärvien Facebook -sivuilla sekä LUVYn ylläpitämillä Vesientila -sivuilla!
Esimerkki 2: Hiidenvesi (Vihti/Lohja)
Syvyyskartta Hiidenvedestä sekä järven sijainti Suomessa.
Hiidenvesi on Lohjanjärven jälkeen Uudenmaan maakunnan suurin järvi. Sen pinta-ala on 30 neliökilometriä, ja valuma-alueen koko puolestaan 935 neliökilometriä. Hiidenvesi koostuu neljästä erillisestä selästä, Kirkkojärvestä, Mustionselästä, Nummelanselästä sekä Kiihtelyksenselästä. Nämä poikkeavat olosuhteiltaan ja vedenlaadultaan huomattavasti toisistaan. Kiihtelyksenselällä on syvänteitä, ja tällä alueella on myös Hiidenveden syvin kohta, 33 m. Muilta osin järvi on varsin matala (ks. kartta yllä).
Hiidenvesi on kärsinyt valuma-alueelta peräisin olevan ulkoisen kuormituksen aiheuttamasta rehevöitymisestä kauan. Rehevöityminen on suurelta osin ihmisen toiminnan aikaansaamaa, mutta siihen on vaikuttanut myös valuma-alueen savinen maaperä, josta järveen on päässyt kulkeutumaan ravinteita. Lisäksi 1970-luvun alkuun saakka Hiidenveteen laskettiin vielä yhdyskuntajätevesiä puhdistamattomina. Järven ekologinen tila alkoi heiketä rajusti 1950-luvulta alkaen ja sen happipitoisuudet romahtivat. Tämä puolestaan aiheutti pohjasedimenttien vapautumisen ja järven sisäinen kuormitus lisääntyi.
Hoitokalastus Hiidenvedellä sai alkunsa paikallisten asukkaiden aloitteesta. Sen avulla haluttiin pysäyttää järven rehevöityminen. Kalakannan selvittämiseksi järvessä tehtiin koekalastuksia kaikuluotauksin ja nuottauksin vuosina 1994–1995, ja myös hoitokalastus aloitettiin vuonna 1995. Tehopyyntivaihe kesti vuoteen 1998 ja ylläpitovaiheeseen siirryttiin vuonna 1999. Ylläpitovaihetta jatkettiin vuoteen 2004 saakka, minkä lisäksi Hiidenvedellä tehtiin myös säännöllisiä koekalastuksia vuosina 1997–2010, joiden perusteella oli mahdollista selvittää mahdollisia muutoksia kalakannassa.
Pyyntimenetelminä Hiidenvedellä käytettiin pääasiallisesti nuottausta ja rysiä. Troolausta kokeiltiin vuonna 1999.
Kokonaissaaliista 72 prosenttia oli särkikaloja ja 19 prosenttia kuoretta. Ahvenkalojen osuus oli 9 prosenttia. Yksittäisestä lajeista painon perusteella yleisimmät olivat särki ja salakka.
Vinkki: Klikkaa pinkkiä palloa kartalla niin saat näkyviin vuosittaiset kalansaaliit!
Hoitokalastusta Hiidenvedellä pidetään epäonnistuneena. Fosfori- ja a-klorofyllipitoisuuksissa tai kalakannan rakenteessa ei havaittu toivottuja muutoksia. Särkikalojen osuus pysyi suurena. Kuten Enäjärvellä, suuren ulkoisen kuormituksen epäillään vaikuttaneen merkittävästi epäonnistumiseen. Hiidenvedellä on havaittu myös suuria määriä sulkasääsken toukkia sekä Leptodora-petovesikirppuja. Sekä sulkasääsken toukat että petovesikirput saalistavat eläinplanktonia. Koska eläinplanktonia on vähemmän, tämän seurauksena kasviplanktoniin kohdistuva saalistuspaine pienenee ja leväkukinnat lisääntyvät. Myöskään laskettuun vähimmäissaalistavoitteeseen ei päästy, jonka olisi pitänyt olla kaksinkertainen saavutettuun (24 kg/ha) nähden.
Lisätietoja Hiidenveden tilanteesta ja kunnostuksista on LUVYn koordinoiman Hiidenveden kunnostus -hankkeen sivuilla sekä LUVYn ylläpitämillä Vesientila -sivuilla.
Esimerkki 3: Karhujärvi (Siuntio)
Karhujärvi on Siuntion kunnan alueella sijaitseva matala järvi. Sen pinta-ala on 1,88 neliökilometriä ja keskisyvyys 2,15 metriä. Järven vedenpintaa on laskettu läheisten peltojen viljelyolosuhteiden parantamiseksi. Karhujärven virkistysarvo on suuri ja sen ympäristössä on sekä pysyvää että vapaa-ajan asutusta. Järveen kohdistuu suurta hajakuormitusta maa- ja karjataloudesta. Lisäksi Nummelan taajaman jätevedet ohjataan Karhujärveen laskevaan Risubackajokeen.
Karhujärvi kärsii rehevöitymisen aiheuttamista leväkukinnoista sekä alhaisista happipitoisuuksista ja sen ekologinen tila on luokiteltu välttäväksi. Kuten rehevöityneissä järvissä yleensä, kalakanta on särkikalapainotteinen.
Vinkki: Klikkaa pinkkiä palloa kartalla niin saat näkyviin vuosittaiset kalansaaliit!
Fosforikuorman ja a-klorofyllipitoisuuden pienentämiseksi sekä kalakannan parantamiseksi Karhujärvessä aloitettiin hoitokalastus vuonna 1996. Suurimmillaan särkikalojen osuus kokonaissaaliista oli 97 % vuonna 2004.
Fosforipitoisuuden perusteella lasketun kokonaissaaliin olisi Karhujärvessä yllettävä 150 kilogrammaan hehtaaria kohden. Tähän saakka luku on ollut 85-95 kg/ha. Vuonna 2019 hoitokalastusta Karhujärvessä on päätetty jatkaa. Ekologisen tilan parantamiseksi ulkoisen fosforikuormituksen olisi kuitenkin vähennyttävä lähes 90 prosenttia nykyisestä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hoitokalastuksen rinnalla myös ulkoista kuormitusta olisi saatava merkittävästi vähennettyä.
Myös Karhujärvi kuuluu Elinvoimainen ja esteetön Siuntionjoki 2030 -vesistövisioon , jota LUVY koordinoi. Karhujärven kunnostussuunnitelma laadittiin hankkeessa vuoden 2020 aikana. Tutustu Karhujärveen myös LUVYn Vesientila -sivuilla. Karhujärven suojeluyhdistys on pitkään tehnyt työtä Karhujärven tilan parantamiseksi.
Esimerkki 4: Kaljärvi (Kirkkonummi)
Hoitokalastus Kirkkonummen Kaljärvessä aloitettiin vuonna 1998. Järvi on matala ja sen suurin syvyys on 3,5 m.
Kaljärvi kärsii rehevöitymisestä ja sen ravinnepitoisuudet ovat suuret. Kalasto on särkikalavaltainen, yleisimmät lajit ovat särki, salakka, lahna ja pasuri. Järven ulkoinen kuormitus väheni merkittävästi Veikkolan jäteveden puhdistamon lopetettua toimintansa vuonna 1991. Nykyisin kuormitusta aiheuttavat muun muassa maatalous sekä haja-asutusalueiden jätevedet sekä hulevedet, jotka ovat vuonna 2021 tehdyn selvityksen mukaan järven suurin yksittäinen ulkoinen ravinnekuormittaja. Lisäksi järveen suuntautuva ulkoinen fosforikuormitus ylittää kriittisen kuormituksen rajan.
Vuoteen 2019 mennessä Kaljärvestä oli poistettu noin 40 tonnia kalaa, ja keskimääräinen saalis (noin 50 kg/ha) on jäänyt selvästi laskennallisen saalistavoitteen (150 kg/ha) alapuolelle. Vuonna 2020 aloitettiin uusi kolmivuotinen tehopyyntivaihe, jonka keskimääräiseksi saaliiksi saatiin noin 104 kg/ha. Myös tämä luku on laskennallista saalistavoitetta pienempi, mutta yleisesti ravintoketjukunnostushankkeissa on saatu myönteisiä vedenlaatuvaikutuksia myös silloin, jos tehokalastusvaiheessa kolmen vuoden aikana poistomäärä on ollut vähintään 200 kg/ha. Tämä ylitettiin Kaljärven tehopyyntivaiheessa selvästi.
Vinkki: Klikkaa pinkkiä palloa kartalla niin saat näkyviin vuosittaiset kalansaaliit!
Vaikka Kaljärven hoitokalastuksella ei vielä tällä hetkellä ole nähtävissä selviä vedenlaatuvaikutuksia, tilannetta kannattaa seurata. Myös hoitokalastuksen jatkaminen on tärkeää, jotta järveen syntyvät suuret särkikalavuosiluokat saadaan pidettyä kurissa. Jos hoitokalastus lopetettaisiin, järven tila palautuisi todennäköisesti ennalleen tai se saattaisi jopa henkentyä. Tärkeää on kuitenkin keskittyä myös ulkoisen kuormituksen vähentämiseen.
Kaljärvi kuuluu Veikkolan vesistöt -hankkeeseen , jota LUVY koordinoi. Lue Kaljärvestä myös LUVYn ylläpitämältä Vesientila -sivustolta ja seuraa paikallisen vesiensuojeluyhdistyksen Kirveksen toimintaa Facebookissa .
Esimerkki 5: Hepari (Kirkkonummi)
Hepari on matala ja erittäin rehevöitynyt järvi Kirkkonummella. Järven pinta-ala on 0,6 neliökilometriä ja suurin syvyys 3,6 metriä. Vuonna 1992 Heparin ekologinen tila oli hälyttävän huono massiivisten leväkukintojen vuoksi. Fosforipitoisuus on sittemmin laskenut, mutta järven tila on edelleen luokiteltu huonoksi. Kuten Kaljärvellä, myös Heparilla maatalous ja haja-asutuksen jätevedet ovat aiheuttaneet merkittävän osan kuormituksesta.
Heparin nykytilaa voi havainnollistaa lukuarvoilla: järvi on luokiteltu rehevöityneeksi jos sen fosforipitoisuus ylittää 20 μg/L. Heparilla lukuarvo oli kesäkuussa 2018 suurimmillaan 170 μg/L.
Heparilla on järven tilan parantamiseksi käytetty useita erilaisia kunnostusmenetelmiä. Vaikka järvi on matala, happipitoisuudet pohjalla ovat olleet äärimmäisen alhaisia, mitä on pyritty korjaamaan hapettamalla järveä keinotekoisesti.
Vinkki: Klikkaa pinkkiä palloa kartalla niin saat näkyviin vuosittaiset kalansaaliit!
Hoitokalastus Heparilla aloitettiin vuonna 1999 nuottaamalla. Keskimääräinen saaliin koko on ollut noin 36 kg/ha ja särkikalojen osuus tästä on ollut yli 80 prosenttia.
Hoitokalastuksen vaikutukset Heparilla eivät toistaiseksi ole tiedossa. Jos lähtökohtana käytettäisiin matemaattista yhtälöä, saaliin koon pitäisi ylittää 200 kg/ha. Heparin kohdalla vähimmäissaaliin määrittäminen ei kuitenkaan ole näin suoraviivaista, sillä hoitokalastuksen ohella kunnostuksessa on käytetty myös muita menetelmiä. Hoitokalastusta olisi todennäköisesti kuitenkin tehostettava.
Tällä hetkellä hoitokalastusta jatketaan osana kunnostusta, ja Heparin veden laatua sekä hoitokalastuksen vaikutuksia tarkkaillaan säännöllisesti. Paikalliset Sjökullan ja Kylmälän osakaskunnat ovat olleet aktiivisia järven kunnostustyössä jo vuosikymmeniä. Hepari on nyt myös osa Elinvoimainen ja esteetön Siuntionjoki 2030 -vesistövisiota , jota LUVY koordinoi. Heparin ja sen naapurijärven, Petäjärven, kunnostussuunnitelmat on julkaistu vuonna 2020. LUVYn ylläpitämillä Vesientila -sivuilla on lisätietoja järvestä.
Esimerkki 6: Lohjanjärvi (Lohja)
Lohjanjärvi on 93 neliökilometrin pinta-alallaan Uudenmaan maakunnan suurin järvi. Sen keskisyvyys on 12,7 metriä ja suurin syvyys 55 metriä. Järven virkistysarvo on huomattava, sen ranta-alueilla ja saarissa on noin 3000 vapaa-ajan asuntoa.
Lohjanjärven pinta-alasta nykyään yli 50 prosenttia on hyvässä ekologisessa tilassa. Hoitokalastusta Lohjanjärvellä on tehty ainoastaan järven koillisosassa sijaitsevalla, muusta järvestä varsin erillisellä Maikkalanselän alueella (ks. kartta). Maikkalanselän tila puolestaan luokiteltiin 1990-luvulla välttäväksi, minkä jälkeen alueelle tehtiin kunnostussuunnitelma.
Maikkalanselällä hoitokalastettiin vuosina 1999–2005. Tarkoituksena oli parantaa kalaston rakennetta, millä puolestaan uskottiin olevan positiivisia vaikutuksia vedenlaatuun. Lisäksi alueella tehtiin koekalastuksia vuonna 2002. Koekalastustulosten mukaan särkikalojen ja ahventen osuus kalakannasta on noin kaksi kolmasosaa. Yleisimmät lajit ovat lahna, pasuri, särki ja sulkava.
Hoitokalastuksesta suurin osa tehtiin nuottaamalla. Rysiä ei käytetty, sillä mukaan ei saatu tarpeeksi vapaaehtoisia. Viiden vuoden aikana kokonaissaalis oli 108 tonnia ja minimitavoite 118 kg/ha pääsääntöisesti saavutettiin. Saalis koostui pääasiassa salakasta ja sulkavasta.
Hoitokalastusta syysnuottauksella
Minimisaalistavoitteen saavuttamisesta huolimatta Maikkalanselän hoitokalastusta ei pidetä kokonaisvaikutuksen kannalta tyydyttävänä. Fosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet eivät laskeneet, kasviplanktonin määrä pysyi siten samana kuin sen määrä oli ennen hoitokalastuksen aloittamista. Kuten usean muun järven kohdalla, ulkoinen kuormitus on todennäköisesti vaikuttanut järven tilaan negatiivisesti. On myös mahdollista, että hoitokalastuksen vaikutukset näkyivät Maikkalanselästä alajuoksulle päin muualla Lohjanjärven alueella, mutta näitä mahdollisia vaikutuksia ei kuitenkaan ole mahdollista todentaa.
Nykyisten tulosten valossa hoitokalastuksen jatkamista Maikkalanselällä pidetään epätodennäköisenä.
Vinkki: Klikkaa pinkkiä palloa kartalla niin saat näkyviin vuosittaiset kalansaaliit!
Lisätietoja Lohjanjärvestä on LUVYn ylläpitämillä Vesientila -sivuilla .
Esimerkki 7: Vesijärvi (Lahti)
Vesijärvi sijaitsee Päijät-Hämeen maakunnassa. Hoitokalastus Vesijärvellä aloitettiin vuonna 1989 mittavalla tehopyynnillä, joka kesti vuoteen 1993. Enonselältä poistettiin troolaamalla tuhat tonnia kalaa, enimmäkseen kuoretta ja särkeä. Tehopyynti paransi järven tilaa huomattavasti ja tämän jälkeen järveä on hoitokalastettu vuosittain saavutetun tilanteen ylläpitämiseksi.
Vesijärvi on edelleen rehevä järvi, jossa myös kalantuotanto on runsasta. Hoitokalastuksilla pyritään estämään särkikalojen runsastuminen, jolloin saadaan vähennettyä järven sisäistä kuormitusta, tuettua arvokalakantojen tuottavuutta sekä poistettua ravinteita kustannustehokkaasti.
Alla olevalla videolla Jukka Ruuhijärvi kertoo tarkemmin Vesijärven hoitokalastuksesta.
Jukka Ruuhijärvi: Vesijärven hoitokalastus
Vesijärven hoitokalastus perustuu Vesijärven kalastusalueen laatimaan käyttö- ja hoitosuunnitelmaan, jossa minimisaaliin kooksi on määritetty 20 kg/ha. Hoitokalastusta tehdään osana Vesijärvisäätiön laatimaa Vesijärvi-ohjelmaa ja sen organisoinnista vastaa Lahden ympäristöpalvelut. Hoitokalastusta tehdään kaupungin omana työnä (20-50 tonnia/v), vesialueen omistajien talkookalastuksena (15-25 tonnia/v) sekä hoitokalastusurakointina.
Urakoinnista on viime vuosina vastannut rysäkalastuksen osalta T:mi Ile’s Fisk (30-60 tonnia/v) ja nuottauksesta järvikalastus Turtiainen Ky (50-150 tonnia/v). Hoitokalastuksessa keskeinen tapahtuma on myös joka talviset pyydystalkoot, joissa rakennetaan vapaaehtoisten kalastajien voimin uusia pyydyksiä ja korjataan vanhoja.
Vinkki: Klikkaa pinkkiä palloa kartalla niin saat näkyviin vuosittaiset kalansaaliit!
Hoitokalastusta tehdään läpi vuoden katiskoilla (ks. kuva Menetelmät-osiossa) painottuen maaliskuuhun. Keväällä ja alkukesällä kalastetaan rysillä. Nuottapyynti tapahtuu enimmäkseen loppusyksyllä ja talvella, tosin talvipyynti on ollut viime vuosina vähentynyt. Troolausta käytettiin menetelmänä lähinnä tehopyyntivaiheessa. Hoitokalastus kohdistuu etupäässä särkeen ja lahnaan, joskin myös pasureita, salakkaa, kuoretta ja pientä ahventa päätyy saaliiksi. Suurimmat hehtaarisaaliit on saatu Enonselältä, Paimelanlahdelta ja Laitialanselältä muiden alueiden pyynnin ollessa vähäisempää. Kajaanselällä hoitokalastusta ei viime vuosina ole juuri tehty.
Hoitokalastussaalis on mennyt aikaisemmin lähinnä turkiseläinten rehuksi ja kompostoitavaksi, mutta viime vuosina jo lähes puolet saaliista on mennyt hyötykäyttöön ihmisravinnoksi. Suurin osa hyötykäyttöön toimitetusta saaliista menee elintarvikejalostukseen useille eri toimijoille ja pieni osa annetaan yksityistalouksien käyttöön. Lahden kaupunki ylläpitää sähköpostirinkiä, jonka kautta ilmoitetaan kiinnostuneille mahdollisuuksista hakea hoitokalastuskalaa ilmaiseksi omaan käyttöön. Elintarviketeollisuus valmistaa lahnasta ja särjestä kalamassaa järvikalapihvien raaka-aineeksi sekä särkisäilykkeitä. Tulevaisuudessa on tavoitteena kehittää hoitokalastuksen logistiikkaa. Lahden kaupungin tavoitteena on rakentaa lajittelutila järvikalalle, mikä parantaisi elinkeinokalastuksen toimintaedellytyksiä Vesijärvellä ja kasvattaisi särkikalojen elintarvikekäyttöä.
Vuodesta 1987 jatkuneella hoitokalastuksella Vesijärvestä on poistettu laskennallisesti noin 34,4 tonnia fosforia. Ennen tehokalastusta särjen todettiin olleen merkittävä ravinteiden kierrättäjä Vesijärvessä. Kalastolla on todettu olevan keskeinen rooli myös Vesijärven ravintoverkossa. Etenkin kuoreen viimeaikaiset suuret kannanvaihtelut ovat heijastuneet suoraan eläinplanktonin suurimpiin laiduntajiin.
Ravintoverkkovaikutuksia tehostetaan samaan aikaan tehtävillä petokalaistutuksilla, jolloin hoitokalastustarve pienenee. Myös kalastuksensäätelyllä pyritään turvaamaan riittävä petokalakanta. Tehtävää riittää edelleen, jotta kalasto saadaan hyvään ekologiseen tilaan.
Alla olevalla videolla on kerrottu tarkemmin siitä, miten Vesijärven tilaa on parannettu. Video on englanninkielinen.
Video Vesijärven kunnostuksesta (englanniksi).
Esimerkki 8: Säkylän Pyhäjärvi (Säkylä, Eura, Pöytyä)
Säkylän Pyhäjärvi (usein vain Pyhäjärvi) sijaitsee Säkylän, Euran ja Pöytyän kuntien alueilla Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Järven pinta-ala on 155 neliökilometriä. Järvi koostuu yhdestä suuresta selästä ja siinä on vain vähän saaria. Kohtuullisen suuresta pinta-alasta huolimatta järven vesitilavuus on suhteellisen pieni, sillä sen keskisyvyys on vain 5,5 metriä. Säkylän Pyhäjärven ekologista tilaa on tutkittu vuosikymmenten ajan. Järven virkistysarvo on merkittävä ja sen vettä käytetään myös raakaveden lähteenä.
Säkylän Pyhäjärvi on kärsinyt rehevöitymisestä 1980-luvulta alkaen ja hoitokalastukset aloitettiin vuonna 1995. Vuosituhannen alkupuolella kasviplanktonin määrä oli ennätyksellisen alhainen, mutta rahoituksen puuttumisen ja nopean ulkoisen kuormituksen kasvun myötä se palautui tätä edeltäneeseen tilaan. Vuodesta 2010 lähtien Suomen valtio on rahoittanut hanketta. Ilmastonmuutos aiheuttanee järvelle tulevaisuudessa suuria haasteita. Jääpeitteisen ajan lyheneminen lisää ulkoista kuormitusta.
Kuten aiemmin todettiin, kalastolla on suuri merkitys järvien ravinnekierrossa. Säkylän Pyhäjärvessä hoitokalastuksella on pystytty vähentämään ravinnekuormitusta merkittävästi.
Kalojen merkitys järven ravinnekierrossa on suuri. Laskettu fosforin massatase Säkylän Pyhäjärvessä osoittaa, että hoitokalastuksella järven fosforipitoisuutta on mahdollisuus laskea 26 prosentilla. Lähde: Pyhäjärvi-instituutti.
Seuraavassa videossa Anne-Mari Ventelä kertoo lisää Säkylän Pyhäjärven hoitokalastuksesta vuosina 1995-2005:
Anne-Mari Ventelä: Säkylän Pyhäjärven hoitokalastus 1995-2005
Vinkki: Klikkaa pinkkiä palloa kartalla niin saat näkyviin vuosittaiset kalansaaliit!
Kaiken kaikkiaan hoitokalastusta Säkylän Pyhäjärvessä pidetään onnistuneena hankkeena, ja sitä on suunnitelmissa jatkaa. Vuonna 2019 järven ekologinen tila on luokiteltu hyväksi, mutta järveä itsessään pidetään riskivesistönä.
Sen lisäksi, että hoitokalastus on vaikuttanut järven tilaan positiivisesti, myös paikalliset yrittäjät ovat hyötyneet hoitokalastushankkeesta. Särjellä on alueella merkittävä kaupallinen arvo, minkä lisäksi myös kuoreen suosio näyttäisi olevan kasvussa.
Alla artikkeli, kuinka särjestä tuli suosittu ruokakala Säkylän Pyhäjärven alueella:
Esimerkki 9: Finjasjön (Hässleholm, Ruotsi)
Finjasjön on ravinnerikas järvi lähellä Hässleholmia Pohjois-Skånessa. Järven pintaa laskettiin 1800-luvulla kolme metriä, jolloin järven tilavuuskin pieneni merkittävästi. Järveen alettiin johtaa puhdistamattomia jätevesiä 1920-luvulta alkaen, ja 1940-luvulla alkoivat leväkukinnat. Tämän jälkeen jäteveden puhdistus on kehittynyt huomattavasti ja ravinteiden pääsy järveen on vähentynyt. Järven kunnostustoimet ovat sisältäneet muun muassa pohjasedimenttien ruoppaamisen, joka sittemmin osoittautui kalliiksi mutta toimimattomaksi kunnostusmenetelmäksi.
Hoitokalastus Finjasjöllä aloitettiin vuonna 1992. Vuosina 1992-1994 järvestä poistettiin 430 tonnia kalaa, mikä näkyi merkittävänä vedenlaadun paranemisena: fosforin ja typen pitoisuudet laskivat ja näkösyvyys kasvoi. Edelleen järvessä on silloin tällöin sinileväkukintoja, mutta ero aikaisempaan on huomattava.
Hoitokalastusta Finjasjöllä. Lähde: Johan Forssblad.
Vuosina 1992-2007 hoitokalastusta tehtiin pääasiassa troolaamalla, mikä sai myös kritiikkiä, sillä mukana nousi merkittävä määrä ei-toivottujakin kalalajeja.
Alla olevassa kuvassa on nähtävillä Finjasjön fosforipitoisuuksien muutokset ennen hoitokalastusta ja sen jälkeen. Vasemmassa reunassa on fosforipitoisuudet ennen hoitokalastusta vuosina 1988-1992 ja oikeassa hoitokalastuksen aloittamisen jälkeinen tilanne vuosina 2012-2018. Pitoisuudet ovat pienentyneet noin 75%. Lähde: Johan Forssblad, Regito AB.
Finjasjönin Fosforipitoisuudet ovat pienentyneet noin 75% hoitokalastuksen aloittamisen jälkeen. Lähde: Johan Forssblad, Regito AB.
Hoitokalastusta Finjasjöllä. Lähde: Johan Forssblad.
Seuraavassa videossa Lubbe kertoo vielä kalaston hoidosta sekä vesistön ennallistamisesta sekä näiden merkityksestä urheilukalastukselle Ruotsissa. Video on ruotsinkielinen.
Kalaston hoitoa ja vesistön ennallistamista (Klara vatten)
Hoitokalastussaaliin käyttö: esimerkkejä herkullisista aterioista
Tavallisimmin hoitokalastussaalis on viety kompostoitavaksi, eläinten rehuksi tai maanparannusaineeksi. Elintarvikekäyttö on ollut viime aikoina kasvussa, ja hoitokalastussaaliin käyttö elintarvikkeena onkin ympäristöteko.
Hoitokalastussaaliina tullutta särkeä ja muita särkikaloja voi käyttää herkullisten aterioiden valmistukseen. Erilaisia reseptejä ja ruokalajeja on useita riippuen saaliin koosta ja saaliiksi saaduista kalalajeista ja esittelemme tässä niistä muutamia suosikkejamme inspiraation lähteeksi. Mukana on sekä ruokaohjeita että esimerkkejä ruokakaupoista saatavista jalostetuista elintarvikkeista.
Kartan pisteitä klikkaamalla pääset lukemaan reseptejä sekä katsomaan kuvia ruoka-annoksista. Tervetuloa makumatkalle!
Alla on lisäksi kaksi videolinkkiä, ylemmässä on tietoa hoitokalastuksesta ja alemmassa erinomainen Maa- ja kotitalousnaisten tekemä video särkikalojen perkaamisesta ja fileoinnista.
Jalostetut elintarvikkeet
Suomessa useat yritykset ovat olleet kiinnostuneita kasvattamaan särjen ja muiden särkikalojen osuutta ruoantuotannossa. Tällaisten tuotteiden käyttäminen mahdollistaa nopean ja helpon, mutta samalla ympäristöystävällisen aterian valmistamisen.
Ohessa John Nurmisen Säätiön Lähikalahankkeessa syntyneen tuotteen, Pirkka-Saaristolaiskalapihvien mainosvideo esimerkkinä.
Pirkka saaristolaiskalapihvi - särkikalat käyttöön, ravinteet kiertoon
Tulevaisuus: hoitokalastus-potentiaali Länsi-Uudellamaalla
Vesien tilan luokittelu on osa vesienhoitolain (1299/2004) soveltamista ja vuonna 2000 voimaan tulleen EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin, VPD:n (Euroopan yhteisö 2000) täytäntöönpanoa. Lainsäädäntöjen tavoite on vesien tilan huononemisen estäminen sekä yleisesti vesistöjen vähintään hyvän ekologisen ja kemiallisen tilan saavuttaminen. Tilaa arvioidaan ihmisen toiminnan aiheuttamien ekologisten muutosten perusteella. Tilan arvioinnin avulla saadaan tieto niistä vesistä, jotka tarvitsevat toimia hyvän tilan saavuttamiseksi tai sen ylläpitämiseksi. (Aroviita ym. 2019)
Länsi-Uudenmaan järvien ekologinen tila
Länsi-Uudellamaalla on 122 järvivesimuodostumaa ja näistä 52 on hyvää huonommassa tilassa (Mäntykoski 2020). Tässä yhteydessä on arvioitu hoitokalastuspotentiaali näistä järvimuodostumista 44:lle. Arviosta on jätetty pois muun muassa alueen suurimmat järvet kuten Hiidenveden altaat lukuun ottamatta Kirkkojärveä, Lohjanjärven osat lukuun ottamatta Maikkalanselän vesimuodostumaa sekä Hormajärvi, sillä tällä hetkellä on epävarmaa, onko hoitokalastus sopiva kunnostustapa niille.
Suomen kaloista on mitattu fosforipitoisuutta ja se on särkikaloissa ollut 0,73–0,91 % tuorepainosta (Puustinen ym. 2019). Tehokkaalla hoitokalastuksella on mahdollista saada vähennettyä järven vesimassan sisältämästä fosforimäärästä huomattava osa. Kalojen mukana voidaan saada poistettua esimerkiksi puolet järven vuosittaisesta ulkoisesta fosforikuormasta. Tehokas kalastus voi lisäksi vähentää kesäajan sisäistä kuormitusta, kun pohjaa pöllyyttävien lahnojen määrä vähenee.
Saaliin käyttö elintarvikkeena
Järvien hoitokalastussaalis on päätynyt vain pieneltä osin ihmisravinnoksi. Vuonna 2018 suomalaiset söivät kotimaista kalaa alle 4 kg ja tuontikalaa hieman yli 9 kg (fileepainoksi laskettuna). Eniten kotimaisista kaloista syötiin kirjolohta (1,2 kg). Kotimaisen kalan kulutusta ja vajaakäytössä olleiden hoitokalastussaaliiden käyttöä ihmisravinnoksi ovat edistäneet viime vuosina muun muassa Hola Lake Länsi-Uusimaa -hanke ja Tanakka-hanke. Viime vuosina kauppoihin on saatu säilykkeitä ja kalajalosteita, joissa raaka-aineena on käytetty aiemmin vajaakäytettyjä särkikaloja kuten särkiä, pasuria ja lahnaa. Osa on kalastettu järvistä ja osa rannikkovesistä.
Kuva oikealla: nuottausta Tervalammella Vihdissä vuonna 2019.
Kalojen makuvirheet ovat hidastaneet hoitokalastussaaliin käyttöä ihmisravinnoksi. Makuvirheitä tulee ennen kaikkea silloin, jos hoitokalastus toteutetaan lämpimän veden aikaan. Makuvirheisiä kaloja voisi kuitenkin käyttää esimerkiksi koiranruoan raaka-aineena tai biokaasun tuotantoon. Koiranruokakäyttö vaatii kuitenkin tehokkaan kylmäketjun, ja tämän toteutuminen voi etenkin kesäaikana olla hankalaa, sillä kalat alkavat pilaantua nopeasti. Jos kylmäketjun toteuttaminen ei ole mahdollista, saaliin käyttö biokaasun raaka-aineeksi voi olla perusteltua. Sen sijaan syksyn ja talven hoitokalastussaaliit sopivat yleensä erinomaisesti ihmisravinnoksi ja elintarviketeollisuuden käyttöön. Näin on myös syksyisen ojapyyntisaaliin tapauksessa. Kylmään aikaan myös kylmäketju on kesäaikaa helpompi toteuttaa. Hoitokalastussaalis muodostuu osin hyvin pienikokoisesta kalasta, mutta viime vuosina on pystytty kehittämään kalankäsittelylaitteita, jotka soveltuvat myös pienikokoisille kaloille.
Tarvittavan hoitokalastussaaliin määrän arviointi Länsi-Uudenmaan alueella
Ilmastonmuutoksen myötä talvinuottaus jään päältä tulee vähenemään Etelä-Suomessa. Nuottausta voi kuitenkin olla mahdollista jatkaa talvisin veneestä käsin.
Seuraavassa esitellään Länsi-Uudenmaan alueen (Hanko, Raasepori, Inkoo, Siuntio, Kirkkonummi, Karkkila, Lohja ja Vihti) laskettu hoitokalastuspotentiaali kymmenelle vuodelle. Tarkasteluun otettiin ne järvet, jotka olivat vuoden 2019 ekologisen tilan arvioinnissa hyvää huonommassa tilassa (kuva 1). Jeppesen & Sammalkorpi (2002) ovat laskeneet reheville ja särkikalavaltaisille järvillä riittävän hoitokalastussaaliin määrän yhtälön tehokkaimmassa kalastusvaiheessa:
Kaavassa y on hoitokalastuksen tehopyyntivaiheen (ensimmäiset kolme vuotta) saalismäärä (kg/ha*v) ja x puolestaan järven kokonaisfosforipitoisuus (µg/l). Kokonaisfosforipitoisuus otettiin ympäristöhallinnon VEMALA-kuormitusmallista, ja lukuarvona käytettiin vuosien 2012–2019 keskiarvoa.
Hoitokalastustarvetta vähennettiin, jos oli tiedossa, että järvessä on esimerkiksi hyvä petokalakanta. Saadut arvot kerrottiin järven pinta-alalla ja tehopyynnin saalistarve laskettiin kolmelle ensimmäiselle hoitokalastusvuodelle. Lisäksi tehopyyntiä seuraavalle neljälle vuodelle laskettiin ylläpitohoitokalastuksen tarve. Tämän laskettiin olevan 5–50 kg/ha. Myös nämä tulokset kerrottiin järven pinta-alalla ja kaikki tulokset laskettiin yhteen. Kymmenen vuoden jaksoon katsottiin siis kuuluvan kolme vuotta tehopyyntiä ja neljä ylläpitävää hoitokalastusta, kun kaikkina vuosina hoitokalastusta ei tehdä.
Laskentaan ei otettu mukaan Hiidenvettä ja Hormajärveä, joiden soveltuvuus hoitokalastukseen on vielä epäselvä. Lohjanjärvestä laskennassa mukana on vain Maikkalanselän-Aurlahden vesimuodostuma, sillä muu osa Lohjanjärvestä on hyvässä ekologisessa tilassa. Lohjanjärven hoito hyväkuntoisena järvenä kuitenkin todennäköisesti edellyttäisi kalastuksen tehostamista, ja kaupallisen kalastuksen kehittämistä on suunniteltu. Lohjanjärven potentiaali laskettiin erikseen. Saalistavoitteen arvioitiin olevan hieman alle 30 prosenttia siitä, mikä se kokonaisfosforipitoisuuden perusteella laskettuna olisi. Lohjanjärven osuudeksi lukuun ottamatta Maikkalanselän-Aurlahden aluetta arvioitiin 10 vuodessa olevan jopa yli 1 000 tonnia (1 000 000 kg) kalaa.
Länsi-Uudenmaan alueen järvien hoitokalastuspotentiaali seuraavan kymmenen vuoden ajalta on arvioitu 3 300 tonnia kalaa. Lohjanjärven ottaminen mukaan kokonaisuudessaan toisi lisäksi 1 100 tonnia kalaa. Laskennassa ei ole huomioitu Länsi-Uudenmaan laajaa ja rehevää rannikkoaluetta, jonka potentiaali hoitokalastussaaliin tuottajana olisi varovaisenkin arvion mukaan vähintään samansuuruinen kuin kaikista järvistä saatava saalis. Näin ollen koko Länsi-Uudenmaan hoitokalastuspotentiaali olisi kymmenelle vuodelle vähintään 9 000 tonnia kalaa.
Tekstissä käytetyt lähteet
Aroviita, J., Mitikka, S. & Vienonen, S. (toim.) (2019): Pintavesien tilan luokittelu ja arviointiperusteet vesienhoidon kolmannella kaudella. – Suomen ympäristökeskuksen raportteja 37/2019. Internet-julkaisu: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/306745 (viitattu 30.9.2020)
Jeppesen, E. & Sammalkorpi, I. (2002): Lakes. – Teoksessa: Perrow, M.R. & Davy, A.J. (toim.): Handbook of ecological restoration Vol 2: Restoration in practice. Sivut 297–324.
Mäntykoski, A. (2020): Hyvää huonommassa tilassa olevat järvimuodostumat Länsi-Uudellamaalla. – Sähköpostiviesti 22.5.2020.
Puustinen, M., Tattari, S., Väisänen, S., Virkajärvi, P., Räty, M., Järvenranta, K., Koskiaho, J, Röman, E., Sammalkorpi, I., Uusitalo, R., Lemola, R., Uusi-Kämppä, J., Lepistö, A., Hjerppe, T., Riihimäki, J. & Ruuhijärvi, J. (2019): Ravinteiden kierrätys alkutuotannossa ja sen vaikutukset vesien tilaan. KiertoVesi-hankkeen loppuraportti. - Suomen ympäristökeskuksen raportteja 22/2019. 143 s.
Mitä teen, jos olen kiinnostunut itse aloittamaan hoitokalastuksen lähijärvelläni?
Mitä tietoja tarvitaan?
Ennen hoitokalastushankkeen aloittamista on saatava tietoa järven tilasta, kuormituksesta ja kalakannasta. Tässä käytetään apuna standardoituja koekalastusmenetelmiä.
Tämän lisäksi on selvitettävä järven typpi-, fosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet. Kokonaisfosforipitoisuuden avulla voidaan selvittää saalistavoitteen määrä. Eläinplanktonista sekä järven pohjaeläimistöstä kerättävä tieto on edellisten ohella myös hyödyllistä, sillä tämä yhdessä ravinnepitoisuustietojen kanssa kertoo järven ravintoverkon rakenteesta. Hoitokalastussaaliin käyttö on myös tärkeää suunnitella etukäteen.
Hankkeen aikana
Jos päätös hoitokalastuksesta tehdään, tiedot vuosittaisen saaliin koosta ja rakenteesta lajeittain on listattava systemaattisesti ja huolellisesti muistiin. Tämä on tärkeää, sillä pitkän aikavälin tietojen avulla on mahdollista nähdä kalaston rakenteessa mahdollisesti tapahtuvia muutoksia. Tiedoista näkee myös sen, onko laskennalliseen minimisaalistavoitteeseen päästy.
Koekalastusten tekeminen hoitokalastusjakson aikana on myös hyvin tärkeää. Koekalastustietojen avulla on mahdollista saada alustavaa tietoa siitä, onko hoitokalastuksesta ollut hyötyä. Joitain muutoksia järvissä on mahdollista nähdä myös paljain silmin: jos särkikalakanta on laskussa, vähentyneen pohjan pöyhinnän seurauksena vesi alkaa vähitellen kirkastua. Tämän muutoksen pitäisi näkyä myös itse hoitokalastussaaliin rakenteessa särkikalojen osuuden laskuna.
Jos hoitokalastushankkeen aikana alkaa näyttää siltä, ettei järven tilassa ole tapahtunut muutosta, on selvitettävä, mistä tämä johtuu. Onko hoitokalastus toteutettu oikein? Onko saalistavoitteeseen päästy? Onko ulkoinen kuormitus yhä liian suurta hoitokalastuksen onnistumisen kannalta? Voisiko kunnostuksessa hyödyntää jotain muuta menetelmää hoitokalastuksen ohella? Tällaisiin kysymyksiin vastaaminen vaatii ammattilaista. Jos tarvitset apua, ota yhteyttä asiantuntijoihimme (ks. yhteystiedot tämän tarinakartan lopussa).
Lisää tietoa hoitokalastuksen menetelmistä ja parhaista käytännöistä löydät esimerkiksi näiden linkkien takaa:
- Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö: https://www.vesijarvi.fi/hoitotoimet-ja-seuranta/hoitotoimet/hoitokalastus/
- Pyhäjärvi-instituutti: http://www.pyhajarvensuojelu.net/default4.asp?active_page_id=163
- Nostetta Särkikaloista seminaarin materiaalit: https://www.xamk.fi/tapahtumat/nostetta-sarkikaloista/
- John Nurmisen Säätiön Lähikalahanke: https://johnnurmisensaatio.fi/hankkeet/lahikalahanke/
- Kari Kinnunen: www.hoitokalastus.com
- Jomiset Oy: http://www.jomiset.fi/94492858
- Pyydyksistä: https://www.kivikangas.fi/rysat
Keitä olemme?
Hola Lake - Järvien kokonaisvaltaisen hoidon kehittäminen (engl. Holistic Approach in Lake Restoration)
Hola Lake on kansainvälinen, yleishyödyllinen vesienhoidon kehittämis- ja yhteistyöhanke, jossa on mukana kolme suomalaista ja yksi ruotsalainen tutkimusorganisaatio.
Hankkeen tarkoituksena on kehittää vesienhoitoa kokonaisvaltaisesta näkökulmasta. Mukana ovat sekä sisäinen että ulkoinen kuormitus, joiden aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan toimia sekä järvessä itsessään että sen valuma-alueella.
Lue lisää täältä .
Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto: Eurooppa investoi maaseutualueisiin.
Hankekumppanit:
Käytetyt lähteet
Uudenmaan ELY-keskus, Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, Pyhäjärvi-instituutti, Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö, Lohjan Kalaseura ry, Siuntionjoen latvajärvien vesiensuojeluyhdistys, muut paikalliset vesiensuojeluyhdistykset sekä osakaskunnat.