POHJAVEDEN SUOJELUN JA KIVIAINESHUOLLON YHTEENSOVITTAMINEN
POHJANMAAN JA ETELÄ-POHJANMAAN POSKI -SELVITYS 2021-2023
1. Mikä on POSKI-selvitys?
Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKI) on vuonna 1994 alkanut valtakunnallinen tutkimus- ja kehittämishanke, jota on toteutettu Suomessa maakunnallisina erillishankkeina. Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien alueilla on tehty vuosina 2021-2023 POSKI-hankkeen päivitystyö, jonka keskeisimmät tulokset on koottu tälle sivustolle. Selvitys toimii keskeisenä taustaselvityksenä Pohjanmaan maakuntakaavan 2050 ja Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan 2050 laatimisessa.
POSKI-hankkeen tavoitteena on tuottaa kokonaisvaltainen kuva Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan kiviainestarpeista sekä pitkän aikavälin suunnitelma toiminnan suuntaamisesta luonnonvarojen kestävä käyttö huomioiden. Hankkeen avulla pyritään turvaamaan kiviainesten saatavuus yhdyskuntarakentamista varten, suojaamaan vedenhankinnalle tärkeiden pohjavesivarantojen saatavuus sekä suojelemaan biologisen, geologisen ja maisemallisen kokonaisuuden kannalta arvokkaat maaperä- ja kalliomuodostumat.
Tarve aiemman Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueille laaditun POSKI-hankkeen päivittämiselle on noussut mm. alueidenkäyttösuunnitelmissa ja kiviaineksen kulutuksessa tapahtuneiden muutosten myötä. Lisäksi uusiokäyttö on aiempaa suuremmassa roolissa kiviainesten kestävässä käytössä. Nämä seikat ovat muuttaneet neitseellisten maa-ainesalueiden ottomahdollisuuksia ja ainesten tarvemääriä rakennusmateriaaleiksi.
Tässä tarinakartassa käsitellään POSKI-selvityksen keskeisimpiä tuloksia sekä taustatietoja selvitysalueen maa- ja kallioperän pääpiirteistä, vedenhankinnasta ja pohjavesien suojelusta, tietoja maa- ja kalliokiviaineksista, luonnonsuojelun huomioimisesta maa-ainesten ottotoiminnassa sekä POSKI-luokittelun pääperiaatteista. Tarinakartta sisältää karttapalvelun , jossa esitetään POSKI-alueet ominaisuustietoineen.
POSKI-hankkeen loppuraportin voit ladata alla olevasta painikkeesta.
POSKI-selvityksen on laatinut Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus yhteistyössä Pohjanmaan liiton ja Etelä-Pohjanmaan liiton kanssa.
Selvitys kattaa Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien alueen.
2. Maaperä
Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maisemarakenteelle luonteenomaista on maiseman suhteellinen tasaisuus, mikä ilmenee esimerkiksi harjumuodostumien vaatimattomina piirteinä muuhun Suomeen verrattuna. Suhteellisesti vähäisten sora- ja hiekkamuodostumien käyttöä maakunnissa rajoittaa niiden sisältämien pohjavesivarantojen merkittävyys yhdyskuntien vesihuollolle.
Selvitysalueen maaperäkartta ja maaperän ominaisuuksien mukaan eroteltavat suuralueet.
Pohjanmaa:
1.1) läntinen rannikkoalue Kaskisista Vaasan Vähänkyrön kautta Vöyrille 1.2) osia lounaisosan moreenipeitteisistä lajittuneiden muodostumien alueista (Maalahti, Korsnäs, Närpiö ja Kristiinankaupunki) 1.3) pieni osa keskiosan laajasta tasankoalueesta (Uusikaarlepyy) 1.4) itäosan pitkittäisharjujen alue (Pietarsaari, Pedersöre, Luoto, Kruunupyy)
Pohjanmaalla yleisesti esiintyviä maaperäkerrostumia ovat kumpumoreenit, savikerrostumat, rantakerrostumat sekä alueen pohjoisosien laajat pitkittäisharjut. Toisaalta aluetta luonnehtii myös paljastuneiden kallioalueiden runsaus alueen pohjois- ja eteläosissa sekä selkeiden harjujaksojen puuttuminen alueen eteläosista. Kumpu- ja päätemoreeneja Pohjanmaalla esiintyy erityisesti Maalahden ja entisen Maksamaan välillä, jossa niiden pintaa peittää ylisuuret lohkareet, mutta jossa moreeniaines syvemmällä ei ole juuri karkeampaa kuin alueella esiintyvä pohjamoreeni. Lounaisosan moreenipeitteisten lajittuneiden muodostumien alueet käsittävät alueet Maalahden eteläpuolelta ja näille on tyypillistä mm. 0,5–2 metrin moreenikerros. Toisaalta Maalahteen ulottuvalla vyöhykkeellä esiintyy selännemäisiä harjuja, joissa aines on tyypillisesti karkeampaa. Pohjanmaan selkeimmät harjujaksot sijaitsevat Kruunupyyn ja Uudenkaarlepyyn välillä. Alueen harjuille on tyypillistä niiden loivapiirteisyys rannikkoa kohden edettäessä. Samalla niiden sisältämä aines muuttuu erityisesti pintaosiltaan hienojakoisemmaksi. Rannikkoalueilla harjut ovat lähes täysin tasoittuneita hiekkakankaita. Tyypillistä näille harjuille on myös se, että niiden sisältämästä aineksesta on pohjavedenpinnan yläpuolella ainoastaan 10 %.
Pohjanmaan läntisellä rannikkoalueella (Kaskinen ja Mustasaari) maa-ainesvarat ovat niukimmat, kun taas lounaisnurkassa (Kristiinankaupunki) ainesta on runsaammin, mutta aines on pääosin hienoa hiekkaa. Selkeimpien harjujaksojen alueella Kruunupyyssä ja Uudessakaarlepyyssä ainesta on luonnollisesti enemmän, mutta pohjavedenpinnan yläpuolisten ainesten niukkuus rajoittaa muodostumien hyötykäyttöä.
Etelä-Pohjanmaa:
2.1) lounaisosan moreenipeitteisten lajittuneiden muodostumien alueet (Kurikka, Teuva, Kauhajoki, Karijoki ja Isojoki) 2.2) keskiosan laaja tasankoalue (Seinäjoki, Isokyrö, Lapua, osia Kauhavasta, Kuortane ja Alavuden länsiosat) 2.3) itäosan harjualue (Evijärvi, Lappajärvi, Vimpeli, Alajärvi, Soini, Ähtäri, Alavuden itäosa ja Kauhavan pohjoisosia)
Etelä-Pohjanmaalla ovat yleisiä savikerrostumat, kun taas rantakerrostumat ja kumpumoreenit vähenevät huomattavasti edettäessä sisämaan suuntaan. Maakunnan eteläosissa yleistyvät varsinkin harjumuodostumat. Erityisesti alueen itäosissa Ähtärin, Soinin ja Alajärven kunnissa harjujaksot erottuvat selkeästi maisemassa. Näillä alueilla aineksen kertyminen on tapahtunut usein matalaan veteen tai korkeimman rannan tasoon, mistä johtuen harjuaines on pintaosiltaan karkeaa. Rannikkoa kohti siirryttäessä harjujen topografia muuttuu loivapiirteisemmäksi. Alueen keskiosia luonnehtii niiden tasaisuus, savisuus ja runsas soistuneisuus, jossa harjujaksot näkyvät vain harvoin juuri ja juuri erottuvina selänteinä. Suupohjan alueella esiintyy yleisesti moreenin peittämiä lajittuneita muodostumia. Etenkin Isojoen ja Kauhajoen alueella moreenipeitteiset esiintymät ovat huomattavan laajoja ja paksuja.
Suupohjan alueella ja laajemmin alueen lounaisosassa maa-aineksia on huomattavan paljon, mutta aines on enimmäkseen hienoa hiekkaa. Itäosien pitkittäisharjujen alueella kokonaisainesmäärät ovat huomattavan suuria, kun taas keskiosien (Seinäjoki, Isokyrö, ja Kauhava) matalien harjujen käyttöä rajoittaa niiden pintaosien silttivaltaisuus karkeampien ainesten sijaitessa syvällä harjujen juuriosissa.
3. Kallioperä
Alueen kallioperä kuuluu kokonaisuudessaan paleoproterotsooisen maailmankauden kivilajeihin, joiden ikä on noin 2–1 miljardia vuotta. Pohjanmaan alueella on hallitsevana pintasyntyiset liuskekivet. Liuskealue on muodostunut sedimentaation ja vulkaanisen toiminnan tuloksena, mutta merkit näistä prosesseista ovat hävinneet mannerlaattojen törmäysten ja ainesten uudelleenkiteytymisen seurauksena. Alueen syväkivet ovat syntyneet samaan aikaan, jonka takia niistä on paikoin havaittavissa samoja suuntauksia kuin liuskealueen kivissä. Svekofennisten pintasyntyisten kivien alkuperä on pääasiassa hiekka-, siltti- ja savisedimenteissä, jotka ovat myöhemmin muuntuneet kovassa paineessa ja korkeammassa lämpötilassa fylliiteiksi, kiilleliuskeiksi, kiillegneisseiksi ja migmatiiteiksi. Metamorfoituneiden sedimenttien joukosta tavataan metavulkaniitteja. Välikerroksina esiintyy myös kvartsi-maasälpäliuskeita sekä piidioksidin saostumisen seurauksena syntyneitä serttejä, joista huomattavin esiintymä on Lapuan Simpsiön alueella.
Keski-Suomen granitoidialue käsittää suurimman osan Etelä-Pohjanmaan eteläisistä ja itäisistä alueista sekä Pohjanmaan rannikkoalueen Vaasasta pohjoiseen. Alue on osa varhaisproterotsooisia syväkiviä, jotka ovat valtaosin graniitteja, granodioriitteja ja tonaliitteja. Näistä pääasiassa maasälvistä ja kvartsista koostuvista kivilajeista käytetään yhteisnimitystä granitoidi. Alueen synty juontaa pääasiassa tapahtumiin, jossa syväkivet kiteytyivät peruskallion kohotessa poimuvuoristoksi noin 1900 miljoonaa vuotta sitten. Tarkemmin jaoteltuna alueen syväkivet ovat synorogeenisiä kiviä, joiden katsotaan syntyneen laattojen törmäysvyöhykkeellä poimutuksen, magmatismin ja maankuoren paksuuntumisen seurauksena. Tutkimusalueen sisäpuolelle osuvan granitoidisen alueen erikoisuuksia ovat mm. Kauhajoella esiintyvä vulkaanisen näköinen intermediäärinen kivi, jota granitoidiset juonet leikkaavat. Vaasan ympäristössä on taas isolla alueella heterogeenistä kiveä, jossa tavataan merkkejä migmaattisesta kiillegneissistä homogeeniseen ja karkeaan granodioriittiin.
Selvitysalueen yksinkertaistettu kallioperäkartta. Pohjanmaan liuskealue (PL) ja Keski-Suomen granitoidialue (KSG). Kivilajiseurueiden jälkeen mainitut luvut viittaavat ikäluokkaan (Ma = miljoonaa vuotta; Ga = miljardia vuotta).
4. Pohjavesi
Vedenhankinta ja pohjaveden suojelu
Vesilaitosten jakamasta talousvedestä on pohjavettä Etelä-Pohjanmaalla 100 % ja Pohjanmaalla noin 45 %. Haja-asutusalueiden vedenhankinta perustuu usein yksittäisten talouksien kaivoihin tai kyläkohtaisiin kaivoihin, eli haja-asutusalueilla talousvetenä käytetään vain pohjavettä. Vesihuoltolaitokset ottavat pohjavettä Etelä-Pohjanmaalla yhteensä noin 18 miljoonaa kuutiometriä ja Pohjanmaalla yhteensä noin 5,5 miljoonaa kuutiometriä. Vedenhankinta-alueet sijaitsevat varsinkin Etelä-Pohjanmaalla usein kaukana veden käyttökohteista, pohjavesimuodostumat ovat pääosin varsin pieniä ja pohjavedenottoa pitää monesti rajoittaa muodostuman enimmäisantoisuutta pienemmäksi, jotta vedenlaatu säilyy hyvänä. Alueen vedenjakelun järjestäminen onkin vaatinut pitkiä putkilinjoja ja laajoja vedenhankinta-alueita.
ELY-keskus luokittelee pohjavesialueet vedenhankintakäyttöön soveltuvuuden ja suojelutarpeen perusteella kahteen luokkaan:
Luokka 1: Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue, jonka vettä käytetään tai on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan tai talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 m 3 /d tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin. Luokka 2: Muu vedenhankintakäyttöön soveltuva pohjavesialue, joka soveltuu antoisuudeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan käytettäväksi kuten 1-luokan pohjavesialue.
Lisäksi E-luokkaan kuuluvat pohjavesialueet, joiden pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen.
Pohjavesialueet
Pohjanmaalla on 84 pohjavesialuetta, joista 58 on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeiksi. Etelä-Pohjanmaalla on 225 pohjavesialuetta, joista 141 on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeiksi. Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan pohjavesialueilla on arvioitu muodostuvan pohjavettä yhteensä noin 100 miljoona kuutiometriä vuodessa. Pohjavesialueita on noin 3,6 % Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien yhteenlasketusta pinta-alasta.
Maa-ainesten otto oli pitkään suurin uhka pohjaveden laadun säilymiselle. Varsinkin rannikkoseudulla maa-aineksia on otettu laajasti pohjavesipinnan alapuolelta, jolloin harjuihin on muodostunut pohjavesilammikoita. Nykyään pohjaveden pinnan alapuolelle ulottuva maa-ainesten ottaminen vaatii yleensä vesilain mukaisen luvan, eivätkä luvan myöntämisen edellytykset yleensä täyty. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan luokitelluilla pohjavesialueilla ei pääsääntöisesti olekaan enää voimassa olevia maa-ainesten ottolupia. Joillakin pohjavesialueilla on kuitenkin pohjaveden pinnan yläpuolella paksusti maa-ainesta, ja maa-aineslupa voidaan myöntää. Tällaisia alueita on esimerkiksi Kristiinankaupungissa, Kauhajoella ja Alavudella.
5. Luontoarvot
Luonnonsuojelu ja maa-ainesten otto
Maa-ainesten ottamisella on monia ympäristövaikutuksia, jotka kohdistuvat etenkin maisemakuvaan sekä ottamisalueen geologisiin ja biologisiin luonnonarvoihin.
Maa-ainesluvan myöntämisen edellytyksenä pidetään sitä, ettei maa-ainesten ottaminen aiheuta luonnonsuojelulain vastaisia seurauksia. Maa-ainesten ottamista ei lähtökohtaisesti sallita luonnonsuojelualueilla. Lisäksi ottamista voi rajoittaa rauhoitettuja, erityisesti suojeltavia lajeja, luontodirektiivin liitteen IV eläin- ja kasvilajeja sekä suojeltavia luontotyyppejä koskevat säännökset.
Maa-aineslain 3 §:n tarkoittamia erikoisia luonnonesiintymiä, jossa maa-ainesten ottaminen voisi tulla kyseeseen, ovat vähäpuustoiset hiekkadyynit ja kalliojyrkänteiden juurilla esiintyvät jalopuumetsiköt, tapauskohtaisesti myös muut valtakunnallisesti uhanalaiset luontotyypit ja uhanalaiseksi luokitellut lajit sekä ympäristönsuojelulaissa tarkoitetut erityiset luonnonolosuhteet. Lisäksi metsälain 10 § mukaisia tärkeitä elinympäristöjä, jotka erottuvat ympäristöstään ja ovat metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä, voidaan pitää maa-aineslain tarkoittamina erikoisina luonnonesiintyminä, joille maa-ainesten ottoa ei tulisi suunnitella.
Lajiston ja luontotyyppien monimuotoisuutta turvataan luonnonsuojelualueilla, joiden pohja muodostuu kansallis- ja luonnonpuistoista sekä Natura 2000 -verkostosta. Natura-alueilla ja niiden läheisyydessä toimittaessa tulee huomioida luonnonsuojelulain (9/2023) 5. luvun Natura-säännökset.
Arvokkaat harjualueet
Luonnontilaisia sora- ja hiekkamuodostumia on Suomessa yhä vähemmän ja maa-ainesten ottaminen on muuttanut merkittävästi harjuluontoa ja maisemaa myös pohjalaismaakunnissa. Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueilla on 9 valtakunnallisesti, 27 maakunnallisesti ja 95 paikallisesti arvokasta harjualuetta.
Alueella on kahdeksan harjujensuojeluohjelman aluetta (HSO-alue):
Arvokkaat harjualueet ja harjujensuojeluohjelmaan kuuluvat alueet on otettu POSKI-selvityksessä huomioon maa-ainesten ottamiseen soveltuvien alueiden rajauksissa.
Erillistä nimenomaan harjuluonnon tutkimukseen tähtäävää maastotarkastelua ei POSKI-hankkeen yhteydessä tehty, mutta HSO-alueet ja muut luokitellut harjut otettiin huomioon maa-ainesten ottamiseen soveltuvien alueiden rajauksissa olemassa olevien ilmakuva- ja muiden kaukokartoitusaineistojen avulla. Lisäksi tarkistettiin maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaiden harjualueiden tilanne ja mahdollinen muuttuneisuuden aste 1990-luvulta 2020-luvulle. Nykytilan arviointi tehtiin paikkatietotarkastelulla, jossa alueet tarkistettiin Maanmittauslaitoksen tuottaman rinnevarjosteen ja ilmakuva-aineiston avulla. Lisäksi valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuuluvien harjujen luonnontilaisuutta ja maa-ainesten ottoa on tarkasteltu Suomen ympäristökeskuksen toimesta vuonna 2006.
Vuoden 2006 selvityksen mukaan harjujensuojeluohjelmaan kuuluvat alueet olivat pääosin säilyneet hyvin Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueilla, mutta Pohjankankaan-Nummikankaan (Kauhajoki) sekä Karhukankaan (Kauhajoki) alueilla todettiin olevan laajempaa maa-ainesten ottotoimintaa. Kolmella alueella ei ollut lainkaan ottoa ja kahdella alueella oli kotitarveottoa. Pääasiassa harjujensuojeluohjelman alueilla tapahtuva maa-aineksen ottaminen liittyy vanhojen maa-aineslupien mukaiseen ottotoimintaan tai vanhojen ottoalueiden kunnostamiseen. Valmiiksi avatuilla maa-ainesten ottamisalueilla ottaminen on kuitenkin sallittua maa-ainesluvan mukaisesti.
Arvokkaat kallioalueet
Pohjanmaan maakunnassa on 12 ja Etelä-Pohjanmaalla 32 valtakunnallisesti arvokasta kallioaluetta. Valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden aineistolla ei ole juridista arvoa.
POSKI-hankkeissa on ohjattu maa-ainesten ottoa arvokkaiden kallioalueiden ulkopuolelle tavoitteena alueiden ominaisarvojen säilyttäminen. Hankkeessa on huomioitu myös seudullisesti/ paikallisesti arvokkaat kallioalueet, mikäli niillä ei ole todettu niiden luonnontilaisuutta merkittävästi muuttaneita tekijöitä ilmakuvien ja muiden paikkatietoaineistojen perusteella.
Arvokkaat kivikot
Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla valtakunnallisesti arvokkaita tai valtakunnallisesti melko arvokkaita kivikoita on yhteensä 9 kpl. Kivikkokerrostumat ovat Suomessa merkittäviä muodostumia, joiden ulkoasu ja syntytapa vaihtelee suuresti. Kivikoihin liittyy myös runsaasti luonnon monimuotoisuustekijöitä sekä luonnon- ja maisemansuojelullista, opetuksellista sekä virkistys- ja ulkoilukäyttöön sidoksissa olevaa merkitystä.
Arvokkaat moreenimuodostumat
Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla on yhteensä 24 valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltua moreenimuodostumaa. Näistä neljä aluetta kuuluu luokkiin erittäin arvokas tai hyvin arvokas (Pohjanmaalla), kolme aluetta luokkaan arvokas (Pohjanmaalla) ja 14 aluetta luokkaan merkittävä (7 Pohjanmaalla, 7 Etelä-Pohjanmaalla).
POSKI-hankkeessa arvokkaat moreenialueet on pyritty jättämään maa-ainesalueiksi suunniteltavien alueiden ulkopuolelle.
Arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat
Pohjanmaan maakunnan alueella on yhteensä 14 ja Etelä-Pohjanmaalla 5 valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltua tuuli- ja rantakerrostumaa. Valtaosa kerrostumista kuuluu luokkiin arvokas tai merkittävä.
Alueiden inventointityössä on rajattu ja arvotettu sellaiset tuuli- ja rantakerrostumat, joiden geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat valtakunnallisesti merkittäviä maa-aineslain tarkoittamalla tavalla. Inventoinnissa on otettu huomioon myös luonnonsuojelulaissa osoitetut puuttomat tai vähäpuustoiset hiekkadyynit.
Maa-ainestenottoluvat ja kiviainesvarannot
Suomen ympäristökeskuksen maa-ainestenottoluvat ja kiviainesvarannot -karttapalvelu on tarkoitettu kuntien, toiminnanharjoittajien ja kansalaisten ikkunaksi maa-ainestenottolupa-aineistoon. Maa-ainestenottolupiin sisältyviä tietoja ovat mm. ottamisalueen sijainti ja luvan mahdollistamat ottomäärät, luvan voimassaoloaika sekä otetun maa-aineksen määrä. Karttapalvelusta löytyvät myös kunnittaiset ja vuosittaiset koosteet maa-ainestenotosta.
6. Taustaselvitykset
Kiviaineshuollon toteutuksessa on tänä päivänä entistä tärkeämpää resurssitehokkuuden toteutuminen eli toiminta, jossa kiviaineksia hyödynnetään tehokkaasti, taloudellisesti ja ympäristöhaitat minimoiden. Lisäksi resurssitehokkuutta voidaan edistää lisäämällä louhosten sivukivien sekä uusiomateriaalien, kuten teollisuuden prosessien tai purkamistoiminnan yhteydessä syntyneiden jätteiden, sivutuotteiden tai sellaisenaan maarakentamiseen soveltuvien tuotteiden käyttöä neitseellisten kiviainesalueiden sijaan. Resurssitehokkuuden huomioimiseksi hankkeessa toteutettiin erillisselvitys korvaavien uusiomateriaalien käytöstä molempien maakuntien alueilla. Samassa yhteydessä selvitettiin kiviainesten tarve-ennustetta vuoteen 2050 asti, jonka tuloksiin peilattiin myös kiviainesten riittävyyttä Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla.
Hankkeessa on toteutettu kaksi erillisselvitystä, minkä lisäksi hankkeen aikana tehdyistä luonto- ja maisemainventoinneista on laadittu oma raporttinsa.
Maa- ja kalliokiviainestutkimukset
Tässä POSKI -hankkeessa ei ole tehty uusia maaperätutkimuksia, vaan on tukeuduttu 1990-luvun selvityksiin sekä 2000-luvulla pohjavesialueilla tehtyihin maaperätutkimuksiin ja niiden perusteella tehtyihin rajausmuutoksiin. Tähän on päädytty osittain siksi, että maa-ainesten otto Suomessa on yleisesti suuntautunut viime vuosina kalliokiviaineksen hyödyntämiseen, kun taas soran ja hiekan käyttö on vähentynyt. Lisäksi Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan varsin vähäiset sora- ja hiekka-alueiden esiintymät tunnetaan jo suhteellisen hyvin, kun taas kalliokiviainesten osalta on ollut saatavilla uutta tietoaineistoa tätä hanketta varten. Selvitysalueella sijaitsevien harjujensuojeluohjelmaan (HSO) kuuluvien harjujen luonnontilaa on tarkasteltu Rintalan (2006) valtakunnallisessa selvitystyössä. Tiedot maa-ainesten muodostumatyypeistä, muodostuman pohjatasosta, ainesmääristä sekä maa-aineslajitteesta löytyvät GTK:n valtakunnallisessa maa-ainestietokannasta.
Edellisen POSKI-selvityksen (1994–1997) yhteydessä tehdyt kallion kiviainestutkimukset keskittyivät tuottamaan kattavan kuvan Pohjanmaan-Etelä-Pohjanmaan alueen kallioiden kiviaineksen laadusta ja määrästä ja sekä löytämään ja inventoimaan laadukkaan kalliomurskeen raaka-aineeksi sopivat kallioalueet että kartoittamaan vähemmän vaativiin kohteisiin soveltuvat kallioesiintymät niiltä alueilta, joilla ei tuolloin ollut muita maankäyttöön liittyviä rajoitteita.
Vuosien 1994–1997 kallioalueiden laatuluokat perustuivat erityisesti Tie- ja vesirakennushallituksen (TVH) kiviainesten laatuluokitukseen. Perusteena käytettiin kiviaineksen fysikaalisten lujuusominaisuuksien (hauraus, iskunkestävyys ja hioutuvuus-kestävyys) määrittelyä ja laatuluokkia määriteltäessä kiinnitettiin huomiota muun muassa kallioalueen kivilajivaihteluun, kivilajien raekokoon, rakenteeseen, mineraalikoostumukseen ja rapautumisasteeseen, ts. ominaisuuksiin, jotka on todettu kivien lujuuden kannalta tärkeimmiksi tekijöiksi (taulukko alla).
GTK:n tekemiä kalliokiviainesten kalliolaatuinventointeja toteutettiin 1990-luvulla 928 alueella, ja lisäksi muiden projektien suorittamana yhteensä 1894 alueella, joista potentiaalisiksi kalliokiviainesten tuotantoalueiksi valikoitui sittemmin 166 aluetta. Näistä louhosalueiksi oli vuoden 2022 kesään mennessä päätynyt vain pieni osa. Osaltaan suuri ero tutkittujen ja POSKI-alueiksi valikoitujen välillä selittää sen, miksi vain harva näistä POSKI-alueista on päätynyt varsinaiseksi kalliokiven louhosalueeksi. Selvitysalueella sijaitsee runsaasti muitakin kiviainesten ottotoimintaan soveltuvia alueita.
7. Menetelmät
POSKI-hankkeessa tarkasteltiin edellisessä POSKI-hankkeessa (1999) mukana olleiden sora- hiekka- ja kallioalueiden sekä tämän päivitystyön aikana laaditun, erillisen kalliokiviainesselvityksen, kohteiden soveltuvuutta maa-ainesten ottoon. Aiemman POSKI-hankkeen alueista huomioitiin luokkiin maa-ainekseen soveltuva (M) ja osittain soveltuva (O) luokitellut alueet. Lisäksi aiemmin soveltumattomiksi (E) luokitellut alueet tarkistettiin mahdollisten muutosten varalta. Lähtöaineistossa oli 611 sora- tai hiekka-aluetta, 166 kalliokiviainesaluetta ja 72 uutta potentiaalista kalliokiviainesaluetta.
Selvitystyön vaiheet:
Poissulkeva analyysi
Selvityksessä on tarkasteltu luonto-, suojelu-, maisema-, sekä muita rajoittavia maankäyttömuotoja ja niiden suojavyöhykkeitä suhteessa mahdollisten maa- ja kallioalueiden sijaintiin. Arvoalueen osuessa kallio- tai harjualueelle sen luokittelua tarkastettiin tarvittaessa. Analyysissa huomioitiin myös muita aineistoja, jotka eivät suoraan vaikuttaneet alueen luokitteluun. Tällaisia olivat esimerkiksi sijoittuminen tuulivoimatuotantoon soveltuvalle alueelle tai virkistysalueelle tai sen läheisyyteen.
Poissulkevassa analyysissä käytetyt paikkatietoaineistot, tietolähteet ja sovelletut suojavyöhykkeet:
- Maakuntakaavojen maisema-, taajamatoiminta- , suojelu- ja kulttuuriperintöalueet (Maakuntien liitot)
- Maakuntakaavojen virkistysalueet (Maakuntien liitot)
- Asuin- ja vapaa-ajan rakennukset (MML) 100 m / 500 m
- Kulttuurihistoriallisesti merkittävät rakennetut ympäristöt, RKY (Museovirasto)
- Muinaisjäännösalueet ja -pisteet (Museovirasto)
- Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet /VAMA (SYKE)
- Vesialueet; uomaverkosto ja isommat vesistöt (SYKE) 100 m
- Arvokkaat kallioalueet (SYKE)
- Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat (SYKE)
- Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat (SYKE)
- Valtakunnallisesti arvokkaat kivikot (SYKE)
- NATURA 2000 -alueet (SYKE)
- Luonnonsuojelu- ja erämaa-alueet (SYKE)
- Luonnonsuojeluohjelma-alueet, sis. harjujen suojeluohjelma 198 (SYKE)
- Maakotkan, merikotkan ja kalasääsken tiedossa olevat pesäpuut (EPOELY, SYKE) 1000 m / 500 m / 500 m
- Pohjavesialueet (EPOELY, SYKE)
- Metsälain arvokkaat elinympäristöt (Metsäkeskus)
Luonto- ja maisemainventoinnit
Luonto- ja maisemakartoitusten tarveharkinta kohdistettiin alueille, jotka täyttivät seuraavat kriteerit:
- edellisissä POSKI-hankkeissa tai uudessa kalliokiviainesselvityksessä todettu täysin tai osittain seudullisesti tärkeiksi ainestenottoalueiksi
- poissulkevassa paikkatietoanalyysissa ei perusteita luokitella maa-ainesten ottoon soveltumattomaksi (E) alueeksi
- ilmakuva- ja paikkatietotarkastelun perusteella luonto- ja/tai maisema-arvoja
Selvityksiä ei suunnattu esimerkiksi pohjavesialueille eikä alueille, jotka olivat jo merkittävissä määrin avattu maa-ainesten ottotoimintaa varten. Lisäksi luontoinventointien resurssitehokkaassa kohdentamisessa uusien kalliokiviainesalueiden sisällä hyödynnettiin esimerkiksi Zonation 2018 aineistoa monimuotoisuudelle tärkeistä metsäalueista.
Luonto- ja maisemainventoinneissa huomioitiin alueiden geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot sekä muut ottotoimintaan vaikuttavat tekijät, kuten mahdolliset rakennukset ja virkistysrakenteet. Luontoarvojen osalta tavoitteena oli havainnoida valtakunnallisesti uhanalaiset ja silmällä pidettävät luontotyypit, luonnonsuojelulain luontotyypit, vesilain luontotyypit, uhanalainen kasvi- ja eläinlajisto, huomionarvoiset lajit sekä luontodirektiivin lajiesiintymät. Lisäksi huomioitiin muut bioottisen luonnon erityispiirteet, kuten maisema-, kelo- ja lahopuiden esiintyminen. Geologisista erityispiirteistä kirjattiin mahdollisten rotkojen, onkaloiden ja luolien esiintyminen. Maisema-arvoja arvioitiin seuraavien piirteiden mukaan: muodostumien suhteellinen korkeus ja erottuminen ympäristöstä, näköalat ja ympäröivä maisemakuva sekä alueen sisäinen maisemakuva. Lisäksi huomioitiin alueella sijaitsevat rakenteet kuten tiet, sähkölinjat ja rakennukset sekä esimerkiksi ns. hiljaiset maisemat.
Luontotyypeistä ja luontoarvoista koostettiin kokoomatiedostot, joita voidaan hyödyntää osana myöhempiä jatkoarviointeja mahdollisten maa-ainesalueiden perustamisessa. Jokaiselta kohteelta otettiin lisäksi valokuvia.
Luonto- ja maisemainventointien raporttiin: Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan POSKI-selvitykseen 2021-2023 liittyvä luonto- ja maisemaselvitys
Yhteensovittaminen ja luokittelu
POSKI-hankkeen (2021–2023) keskeisenä tavoitteena on ollut tarkistaa edellisessä selvityksessä (1999) maa- ja kalliokiviainesten ottoon määriteltyjen, mutta vielä laajasti maa-ainesten otolle avaamattomien alueiden nykytila sekä päivittää luokittelua tarvittaessa. Maa- ja kalliokiviainestuotantoon soveltuvia alueita on arvioitu myös sillä perusteella, missä on alueellisesti nähty erityistä tarvetta esimerkiksi rakentamisessa tarvittavalle maa- ja kiviainekselle.
Huomioiden tulevaisuuden kiviainestarve ja alueiden suhteellisen vähäiset ottamiseen soveltuvat sora- ja hiekkavarannot, päätettiin POSKI-hankkeessa keskittyä erityisesti aiempien sekä uusien kalliokiviainesalueiden selvittämiseen.
Alueiden luokittelutyötä ohjasi POSKI-päivitysprojektin Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan työryhmä, johon kuului edustajia molemmista maakuntaliitoista sekä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta. Työryhmään lukeutui maakuntakaavoituksen, ympäristönsuojelun, luonnonsuojelun ja pohjaveden suojelun asiantuntijoita.
Luokitteluprosessi käynnistyi alkuperäisen kiviainesvarantoihin perustuvan POSKI-aineiston sekä uusien kalliokiviainesalueiden arvioimisella maa-aineslain, ympäristönsuojelulain, vesilain, luonnonsuojelulain, muinaismuistolain, maankäyttö- ja rakennuslain sekä metsälain ympäristökriteerien avulla. Tämä toteutettiin poissulkevan analyysin ja luonto- ja maisemainventoinnin tulosten perusteella. Tulosten perusteella laadittiin ehdotukset maa-ainesten ottoon soveltumattomista alueista (E-alueet), maa-ainesten ottoon osittain soveltuvista alueista (O-alueet) sekä maa-ainesten ottoon soveltuvista alueista (M-alueet).
E-luokan alueet ovat alun perin arvioitu ainesten ottamiseen soveltuvaksi kiviaineksen määrän ja laadun perusteella. Tehtyjen jatkoselvitysten eli yhteensovittamistyön seurauksena alueet on kuitenkin kirjattu luokkaan E, koska ne sisältävät sellaisia arvoja, joiden toivotaan säilyvän myös tulevaisuudessa tai ne sijaitsevat joko kaava-alueella, asutusalueella tai muulla maa-ainestoiminnan estävällä alueella.
O-luokan alue on kyseessä, mikäli arvokkaita luontoarvoja esiintyy alueella pistemäisesti. Luokittelutyössä on sovellettu yleistä varovaisuusperiaatetta esimerkiksi sen mukaan, jos luonto- tai maisema-arvojen huomioimisen jälkeen jäljelle jäävä alue on pinta-alaltaan pieni tai alueen sisältämä ainesmäärä on suhteellisen vähäinen, on alue kirjattu luokkaan E.
Tuloksia tulkittaessa on kuitenkin huomioitava, että maa-ainesten ottamiseen soveltumattomiksi luokitellut alueet eivät välttämättä sisällä sellaisia erityisiä lainsäädännöllä suojeltavia maisema- tai luontoarvoja, joiden takia ottamistoimintaa ei voitaisi sallia. Käytetty kriteeristö perustuu pääosin POSKI-hankkeissa valtakunnallisesti käytettyyn terminologiaan ja ohjeistukseen.
M-luokan alueet on tarkistettu paikkatietoaineistojen ja luonto- ja maisemainventointien perusteella. Näin on pyritty varmistumaan siitä, että alueilla ei ole esteitä maa-ainesten otolle. Ottoaluekohtaisia määriä ja ottotoimintaa varten tulee tehdä tarkentavia tutkimuksia myös M-alueille. POSKI-hankkeen yhteydessä saatuja tuloksia voidaan kuitenkin hyödyntää hankkeiden tarkemmassa suunnittelussa. POSKI-hankkeen rajallisista resursseista johtuen ja kalliokiviainesalueisiin keskittymisen myötä kaikkia aiemmin osittain hiekka- ja sora-ainesten ottoon soveltuviksi osoitettuja alueita (O-alueet) ei ole käyty läpi tarkempien maastoinventointien avulla. Paikkatietoaineistojen perusteella näillä alueilla voi esiintyä muita rajoittavia tekijöitä, tai ne on arvioitu nykyisen maankäytön perusteella sellaisiksi, joilla ei ole odotettavissa olevia merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja.
POSKI-hankkeen luokittelutulokset eivät tällaisenaan ole oikeudellisesti sitovia ja varsinainen alueiden käytön yhteensovittaminen tehdään erikseen molempien maakuntien maakuntakaavoituksessa sekä kuntien yleiskaavoituksessa. Ensisijaisesti kiviainesten ottoa säätelee maa-aineslaki.
Maa- tai kalliokiviainesten ottamiseen soveltuva alue, M
- Alue ei sijaitse luokitetulla pohjavesialueella
- Alueella ei ole tiedossa olevia maa-aines- tai luonnonsuojelulain mukaisia ottamistoiminnan esteitä
- Alueella ei ole havaittu tarkempien luonto- ja maisemainventointien perusteella merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja
- Ottamismahdollisuudet harkitaan tapauskohtaisesti lupakäsittelyn yhteydessä
- Alueen maa- ja kiviainesvarat ovat seudullisesti tai paikallisesti merkittäviä laadun, määrän ja/tai sijainnin perusteella.
Maa- tai kalliokiviainesten ottamiseen osittain soveltuva alue, O
- Alueella voi pienialaisesti sijaita huomioon otettavia luonto- tai maisema-arvoja, esim. metsälain mukaisia tärkeitä elinympäristöjä, muita luontoarvoja, muinaismuistokohteita tai pohjavesialueita (nämä poikkeukset osoitetaan aineiston ominaisuustiedoissa)
- Alueet voivat sijaita osittain asutuksen/infrastruktuurin lähellä (ottamistoimintaa ei ohjata alueille, jotka lähempänä kuin POSKI-hankkeissa yleisesti käytössä olevat suojaetäisyydet asutukseen)
- Ottamismahdollisuudet harkitaan tapauskohtaisesti lupakäsittelyn yhteydessä
Maa- tai kalliokiviainesten ottamiseen soveltumaton alue, E
- Alueella on tiedossa olevia laajamittaisen maa- ja kalliokiviainesten ottamisen kanssa ristiriidassa olevia arvoja/tekijöitä. Näitä ovat esimerkiksi luokitellut pohjavesialueet, suojelu- ja Natura 2000 -alueet, maakuntakaavassa osoitetut arvokkaat maisema-alueet, valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ja arvokkaat harjualueet.
- Alueet, jotka sijaitsevat täysin asutuksen ja/tai muun tärkeän infrastruktuurin vaikutuspiirissä
8. Tulokset
Kallioperän kiviainesalueet ja -varat
Pohjanmaalla tarkistettuja POSKI-kalliokiviainesalueita (1999) oli 71 kpl. Arvioitujen alueiden kalliokiviainesmäärä oli yhteensä n. 97 milj. k-m 3 , josta täysin kalliokiviaineksen ottoon soveltuvia (luontoinventoinneilla tarkistettuja M-alueita) oli 34 kpl, pinta-alaltaan 323 ha ja ainesmäärältään 42,3 milj. k-m 3 . Näistä soveltuvista alueista A-luokan (TVH 1988) kiviainesta oli 4,1 milj. k-m 3 , I-luokan kiviaineksia 7,1 milj. k-m 3 , II-luokan kiviaineksia 18,7 milj. k-m 3 ja III- tai >III luokan kiviaineksia 12,4 milj. k-m 3 .
Etelä-Pohjanmaalla tarkistettuja kalliokiviainesalueita oli 48 kpl. Arvioitujen alueiden kalliokiviainesmäärä oli yhteensä n. 178 milj. k-m 3 , josta täysin kalliokiviaineksen ottoon soveltuvia (M-alueita) oli 48 kpl, pinta-alaltaan 650 ha ja ainesmäärältään n. 99 milj. k-m 3 . Näistä soveltuvista alueista A-luokan (TVH 1988) kiviainesta oli 1,2 milj. k-m 3 , I-luokan kiviainesta tarkistetun luokituksen M-alueilla on yhteensä 13,3 milj. k-m 3 , II-luokan kiviainesta 76,9 milj. k-m 3 ja III-luokan kiviaineksia 7,8 k-milj. k-m 3
Uusia potentiaalisia kalliokiviainesalueita tarkasteltiin tarkemmin yhteensä 64 kpl. Näistä Pohjanmaan maakunnassa sijaitsee 17 kpl, pinta-alaltaan 2241 ha ja Etelä-Pohjanmaalla 47 kpl, pinta-alaltaan 4918 ha.
Maanpinnasta 10 metrin syvyyteen louhittuna Pohjanmaan uudet potentiaaliset kiviainesalueet sisältävät kalliokiviainesta arviolta 431 milj. k-m 3, joista täysin soveltuvien (M) alueiden massamääräksi on arvioitu n. 59 milj. k-m 3 . Etelä-Pohjanmaalla vastaavat luvut ovat 986 milj. k-m 3 ja 229 milj. k-m 3 (M-alueet).
Käyttöarvoltaan korkeimman kiviainesluokan eli raidesepeliksi (käyttökohdearvioluokka 5) ja/tai asfaltiksi (käyttökohdearvioluokka 4) soveltuvaa ainesta löytyy erityisesti Etelä-Pohjanmaalta. Myös Pohjanmaalla on hyödynnettävissä näitä 4 ja 5 luokan aineksia osittain soveltuvilla (O) alueilla. Kantavien rakenteiden ainesta (käyttökohdearvioluokka 3), betonin kiviainekseksi soveltuvaa ainesta (käyttökohdearvioluokka 2) sekä vähemmän vaativiin rakenteisiin, kuten infraan ja talonrakennukseen tarvittavaa ainesta (käyttökohdearvioluokka 1) arvioidaan löytyvän hyvin sekä Pohjanmaalta että Etelä-Pohjanmaalta.
Pohjanmaan POSKI maaperä- ja kiviainesalueet kunnittain
Etelä-Pohjanmaan POSKI maaperä- ja kiviainesalueet kunnittain
9. Karttapalvelu
Karttapalvelu POSKI 2021-2023
Maa- ja kallioperäalueiden luokitteluaineisto on tuotettu osana pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisen (POSKI) -hanketta.
Voit tarkastella POSKI-selvityksen tuloksia klikkaamalla alueita kartalla. Kartan oikeasta yläkulmasta karttanäkymä laajenee uuteen välilehteen. Maaperä- ja kiviainesalueet löytyvät kunnittain myös POSKI-hankkeen kirjallisesta loppuraportista .
Aineisto on tuotettu vuosina 2021-2023, eikä se ole päivittyvä. Aineiston omistaa ja siitä lisätietoja antaa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus.
Selvityksessä luokiteltujen maa- ja kallioperäalueiden aineistot voi ladata paikkatietomuodossa (ArcGIS shapefile) alla olevista linkeistä.
