Hyvinkään julkiset taideteokset

Hitsaajat

Kirjastoaukiolla sijaitsevan, kuvanveistäjä Mauno Oittisen (1896–1970) tekemän kuusi ja puoli metriä korkean Hitsaajat-veistoksen (1959–1962) aiheena ovat satamanosturia hitsaavat miehet. Hitsaajat on moderni ja lujarakenteinen työn eetoksen kuvaus, jonka ilmava rakenne hakee vertaistaan.  

Oittinen oli tyylittelijä, joka hankki käytännön oppinsa veistäjän työhön Wäinö Aaltosen oppilaana ja poimi taiteeseensa elementtejä herkällä vaistolla. 1920- ja 30-luvuilla hän ikuisti veistosmuotoon mm. Jean Sibeliuksen, Aino Ackten ja F. E. Sillanpään. 1940-luvulla Oittinen lähti vaimonsa kanssa Amerikkaan, josta he päätyivät Meksikon puolelle asumaan. Oittinen löysi merten takaakin suurmiehiä veistostensa malleiksi, kun hän ystävystyi arkkitehti Frank Floyd Wrightin sekä legendaarisen muraalimaalari Diego Riveran kanssa.

Lopulta Oittinen palasi takaisin Suomeen 1960-luvun vaihteessa juuri Hitsaajat-teoksen houkuttelemana. Työn oli tilannut Hyvinkään suuryritys Kone, jonka johtajana toimi tuolloin vuorineuvos Heikki Herlin, Mauno Oittisen siskon mies. Kone lahjoitti teoksen Hyvinkään kaupungille, joka sijoitti sen vuonna 1962 Jussintorin kulmille pienen mäen laelle. Hitsaajat-teoksesta tuli nopeasti nuorison suosima ajanviettopaikka. Sen loivalla jalustalla oli mukava viettää iltaa ja katsella haaveilleen korkeuksiin teoksen rakenteiden läpi. Juuri näin teos oli tarkoitettukin tarkasteltavaksi. Monumentin paikkaa jouduttiin siirtämään 1980-luvun vaihteessa, kun uuden Jussintorin liike- ja taidekiinteistön rakentaminen alkoi. Paikka vaihtui omenapuutarhan toiselle puolelle ja on kesäisin satojen punaisten kukkien ympäröimänä. Kukat symboloivat tulta, hitsauksen keskeistä elementtiä.     Teos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin. 

Arjen kulku

Hyvinkäällä pitkään asuneet ja työskennelleet kuvanveistäjät Anneli Sipiläinen (s. 1940) ja Maija Helasvuo (s. 1968) ovat tehneet punasavesta Villatehtaan ulkoseinässä sijaitsevan Arjen kulku-teoksen (1999) kolme naishahmoa.

Hahmot symboloivat aamulla töihin kiiruhtavia naistyöntekijöitä, jotka ennen kulkivat samaa reittiä moninaisiin työtehtäviinsä Ossian Donnerin vuonna 1892 perustamaan villakehräämöön. Laajasti Hyvinkään kaupunkikehitykseen vaikuttaneen Villatehtaan työntekijöistä suuri enemmistö olikin naisia. Alun perin yhteensä viisi naishahmoa käsittänyt teos oli mukana TAJU 99 -nykytaidetapahtumassa, joka jatkoi Hyvinkään rikasta kuvataideperinnettä tuomalla nähtäväksi monumentaalisia teoksia. Näyttelyn jälkeen kolme naishahmoa sijoitettiin pysyvästi Villatehtaalle. Reliefien materiaali on peräisin Kärkölässä sijainneelta, vuonna 2014 toimintansa lopettaneelta Lappilan tiilitehtaalta. Teos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin.

Rautatienrakentajien muistomerkki

Kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen 1956 veistämä Rautatienrakentajien muistomerkki paljastettiin Helsingin – Hämeenlinnan radan rakentamisen 100-vuotisjuhlien yhteydessä 4.3.1957. Patsas sijaitsee hieman syrjäisellä paikalla Aseman koulun ja Urakansillan välimaastossa 27 askelmaa korkealla kummulla. Ideana oli, että teosta tarkastellaan alhaalta ylöspäin. Veistoksen ympäristön suunnitteli kuvanveistäjän poika, arkkitehti Matti Aaltonen. Veistoksen sijaintipaikalta aloitettiin sata vuotta aiemmin pääradan rakentamisen suurin ja vaikein urakka, Lohjanselän puhkaiseminen. Nykyistä vilkasta junaliikennettä tarkkaileva patsas onkin pystytetty kunnioittamaan niiden miesten muistoa, joka 1850-luvun lopulla Helsinki-Hämeenlinna-rataa rakentaessaan kokivat kovia puhkaistessaan vahvaa kalliota ratalinjan tieltä juuri Hyvinkään kohdalla. Veistoksen jäntevä, ylävartalo paljaana seisova mies on eräänlainen työn ja sankaruuden vertauskuva. Kuvanveistäjän mallina on ollut VR:n konepajan levyseppä Aarno Seppälä, joka tunnettiin myös painijana. Korkealla kummulla jalustan päällä seisova hahmo pitelee toisessa kädessään lekaa ja katsoo ylväästi kaukaisuuteen. Patsaan jalustassa on teksti ”RAUTATEITTEMME RAKENTAJILLE 1857–1957” sekä lista patsashankkeen rahoittajista. Hankkeessa olivat mukana Hyvinkään kauppala, Rautatiehallitus, Suomen Rautatieläisten liitto, Rautatievirkamiesliitto, Suomen Veturimiesten liitto sekä monet suuret yritykset aina karamelli- ja viinatehdasta myöten. Veistoksen alla olevat ratakiskot lahjoitti Suomen Rautatiemuseo. Teos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin.

Helene Schjerfbeck-seinä

Riihimäenkatu 2:ssa sijaitsevan kerrostalon seinään ilmestyi keväällä 2023 talon julkisivuremontin yhteydessä taidemaalari Helene Schjerfbeckin (1862-1946) suurikokoinen omakuva. Koko kerrostalon korkuinen teos on suurennos Turun taidemuseon kokoelmiin kuuluvasta Schjerfbeckin maalaamasta Hopeataustaisesta omakuvasta vuodelta 1915.

Taiteilijan katse tulee kuvassa aavistuksen yläviistosta ja alkuperäisen maalauksen sävymaailma on kauttaaltaan hopeanharmaa. Kuva ei ole muraalimaalaus, vaan se on painettu useille, läpivärjätyille julkisivulevyille, joten kuva kestää paikallaan niin kauan kuin seinälevytkin kestävät.

Maalaus, jonka pohjalta toisinto on tehty, on maalattu sinä aikana, jona Helene Schjerfbeck asui ja työskenteli Hyvinkäällä. Hänen nyt jo purettu kotitalonsa sijaitsi paikalla, josta taiteilijan omakuva nyt tarkkailee vanhan kotikaupunkinsa elämänmenoa. Kuvan tilasi seinään Asunto-osakeyhtiö Hyvinkään Tornin hallitus julkisivuremonttinsa yhteydessä.

Sisarukset

Kuvanveistäjä Anneli Sipiläisen (s. 1940) Sisarukset-veistos vuodelta 1977 sijaitsi pitkään Hyvinkään yhteiskoulun edessä Uudenmaankadun varressa. Kun koulu muutti uuteen Kipinä-taloon sen valmistuttua 2021, siirrettiin Sisaruksetkin uuteen paikkaan Kipinä-talon etupihalle. Veistoksen klassinen aihe kuvaa, miten vanhempi lapsi pitää sylissään pienempää. Mallina ovat toimineet taiteilijan omat lapset. 1970-luvulla, kun taiteilija itse eli aktiivisinta perhe-elämää, lapsiaiheet korostuivat muutenkin Sipiläisen tuotannossa. Myös teosten leikkisyys oli silloin huipussaan. Ihmisfiguurit ajoivat pyörällä, seisoivat käsillään, tasapainoilivat nuoralla ja tekivät siltoja.

Anneli Sipiläisen työskentelyä on hallinnut kaksi klassista veistäjän materiaalia, pronssi ja puu. Pronssiveistoksissaan hän on usein etsinyt sulavaa liikettä, rytmiä, plastista muotoa ja pinnan eloisaa muotoilua. Ihminen on ollut Sipiläiselle aina keskeinen aihe, vaikka myöhemmin taiteilijan tuotannosta löytyy myös paljon eläinaiheisia teoksia.

Teos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin.

Villateollisuuden muistomerkki

Donnerinpuistossa Torikadun ja Hämeenkadun kulmassa sijaitsee Arkkitehti Jarl Eklundin (1876-1962) suunnittelema Villateollisuuden muistomerkki. Muistomerkki on pystytetty paikalleen vuonna 1956 kunnioittamaan Villatehtaan perustajaa Ossian Donneria, ja aloite siihen tuli Yhtyneet villatehtaat Oy:n työntekijöiltä.

Muistomerkki koostuu Vehmaan punaista graniittia olevasta, nelikulmaisesta ja ylöspäin kapenevasta pylväästä, eli obeliskista ja sen juurella sijaitsevasta suorakulmion muotoisesta vesialtaasta. Obeliskiin on kiinnitetty Ossian Donnerin pronssinen profiilikuva, joka on kuvanveistäjä Gerda Qvistin (1883-1957) käsialaa. Qvist oli ensimmäisiä suomalaisia naiskuvanveistäjiä ja erityisesti kotimaisen mitalitaiteen uranuurtaja.

Obeliskin takapuolella on latinankielinen teksti Ingenio et labore, kyvykkyydellä ja kovalla työllä. Sen lisäksi obeliskin jalustassa lukee: ”Vuoden 1892 maaliskuussa perusti Ossian Donner Hyvinkäälle pienen villakehräämön, josta hän kehitti suuren teollisuuslaitoksen. Patsas on pystytetty aloiterohkeuden ja tulevaisuuden uskon kunniaksi.” Yhtyneet villatehtaat Oy pystytti patsaan vuonna 1956 ja lahjoitti sen Hyvinkään kauppalalle. Nykyisin teos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin.

Hyvinkää Express

Vuonna 2018 paikoilleen maalattu Hyvinkää Express -teos tulee kaupunkiin saapujaa vastaan Läntisen yhdystien melumuurissa moottoritieltä keskustaan päin ajettaessa.

Hyvinkään kaupungin graffititaustaiselta kuvataiteilija Jussi TwoSeveniltä (s. 1983) tilaama teos kunnioittaa Hyvinkään pitkää historiaa rautatiekaupunkina. Hyvinkää Expressiksi nimetyssä, ”liikkuvassa” teoksessa veturi lähtee kasvamaan veturin osista kokonaiseksi veturiksi, kun teoksen ohi ajetaan Koneen kiertoliittymältä keskustaan päin.

Teoksen mallina toimi von Trapp-niminen veturi, joka kulki Hanko-Hyvinkää väliä 28 vuotta. Se hankittiin Yhdysvalloista Baldwinin veturitehtaalta halvan hinnan ja nopean toimituksen takia. Tämä ”Villin lännen” veturi poikkesi hyvin paljon muista suomalaisista vetureista esimerkiksi sen koristeellisen maalauksen ja suuren etulyhdyn takia. Sen erikoinen pillin ääni kuului kuulemma Hyvinkäältä Riihimäelle saakka.  Teos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin.

Hyöky

Kuuluisan hyvinkääläisen kuvanveistäjä Terho Sakin (1930-1997) veistämä, vuonna 1970 valmistunut Hyöky sijaitsee arkkitehti Raimo Valjakan suunnitteleman Sveitsin uimalan sisäpihalla. Veistosta hallitsee pysäytetty uhkaava liike. Veistoksen massiiviset orgaaniset pronssimuodot kohoavat rajusti ylöspäin nousevan aallon tavoin valmiina syöksymään pian taas takaisin alas. Ylöspäin suihkuava vesi kimaltelee veistoksen kiiltävää ja tyyntä sisäpintaa vasten.

Terho Sakki tunnetaan sekä julkisten monumenttien veistäjänä että taitavana mitalien tekijänä, ja hän olikin yksi oman sukupolvensa keskeisiä veistäjiä. Hän aloitti uransa 1950-luvun lopulla, kun abstrakti taide löysi lopullisesti tiensä Suomeen. Taiteilijan näkemyksen mukaan "luonto oli taiteen opettaja", vaikka lopullinen teos olisikin abstrakti. Terho Sakille luonnonmuodot ovatkin olleet useimmiten teosten lähtökohtana. 

Teos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin.

Jälki

Kuvanveistäjä Tiina Torkkelin (s. 1969) Jälki-veistos tilattiin taiteilijalta Renton kenkätehtaan 80-vuotisjuhlallisuuksiin, ja se paljastettiin toukokuussa 2018. Veistos sijaitsee Renton entisen kenkätehtaan pihassa osoitteessa Suutarinkatu 2. Kenkätehdas aloitti toimintansa nimellä Hyvinkään Jalkinetehdas vuonna 1920, ja kenkien valmistus paikalla päättyi vuonna 1990.

Torkkelin veistos kuvaa kengänpohjaa ja siihen laskeutunutta perhosta. Pohjakuvio toistaa Renton kenkätehtaalla tuotannossa olleen kengän pohjakuviota. Kengänjälki kertoo niin Renton historiasta, kuin yleisemmällä tasolla siitä vaikutuksesta, jonka jätämme sukupolvien ketjussa jälkeemme.

Teoksessa esiintyvä perhonen kuuluu sinisiipisiin, joka on maamme toiseksi yleisin päiväperhosheimo. Perhonen edustaa teoksessa muutosta, liikettä ja uudistumista. Teksti kengänpohjan laatassa kysyy katsojalta: "Kenen jäljissä kuljet? Minkä jäljen jätät?"

Lieska-Liisa

Paavolan koulun pihassa asustelee tiettävästi Hyvinkään ainoa oikea lohikäärme, vuonna 1975 Paavolaan muuttanut Lieska-Liisa. Veistoksessa on näkyvissä vain pää ja häntä, muu osa lohikäärmeestä on piilossa hiekan alla.

Betoniveistos on tunnetun kuvanveistäjä Anneli Sipiläisen (s. 1940) tekemä. Nimensä veistos sai siitä, että alkuun se sylki tulta suustaan. Lieska-Liisa valmistui samaan aikaan koulun kanssa ja paljastettiin Paavolan koulun vihkiäisten yhteydessä. Veistos on kestänyt hyvin aikaa, vaikka se on koko ajan koululaisten kiipeilyn ja leikkien kohteena.

Anneli Sipiläisen työskentelyä on hallinnut kaksi klassista veistäjän materiaalia, pronssi ja puu, mutta hän on tehnyt töitä myös muista materiaaleista, kuten betonista ja terrakotasta. Hänen taidettaan on sijoitettu usein koulujen, sairaaloiden, asuinalueiden läheisyyteen. Sipiläinen toivoikin, että ihmiset voisivat samaistua veistoksiin ja ne antaisivat leimaa alueelleen.

Teos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin.

Tietä käyden tien on vanki

Hyvinkäällä syntynyt kuvataiteilija Jani Leinonen (s. 1978) toteutti uniikin, peräti 300 neliömetrin kokoisen teoksen Sillankorvankadulle Hyvinkään rautatieaseman viereen vuonna 2017 osana valtakunnallista UPEA17-katutaidehanketta. Nimetön graffititeos oli osa Hyvinkään kaupungin 100-vuotisjuhlallisuuksia.

Kansainvälisestikin mainetta kerännyt Leinonen on suomalainen kuvataiteilija, joka tunnetaan yhteiskunnallisesti kantaaottavista teoksistaan. Tutut hahmot ja brändit ovat usein Leinosen teosten aiheina. Taiteensa kautta Leinonen haluaa herättää ihmisiä kriittiseen ajatteluun. Hänen kritiikkinsä on usein huumorin värittämää irrottelua kaikkien tuntemilla symboleilla.

 Suurikokoisessa graffitimaalauksessa on teksti ”Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki.” Teksti on Aaro Hellaakosken runo, jonka jokaisen sanan Leinonen on toteuttanut jonkin tutun tuotemerkin tyyliin. Teoksessa esiintyvät sanat ovat muunnelmia Tiedon, Fazerin, Telian, Koffin, Valion, Alepan, Koneen, ABC:n, Tuplan ja R-kioskin logoista.

Teos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin.

Ovi

Toukokuussa 1998 paljastettiin Hyvinkään ydinkeskustassa kookas monumentti, joka oli ensimmäinen naistaidemaalarille omistettu veistos Suomessa. Kyseessä on Tapio Junnon (1940-2006) Ovi-muistomerkki, joka on saanut innoituksensa Helene Schjerfbeckin samannimisestä maalauksesta vuodelta 1884. Samalla se on ylistys Hyvinkäällä yli 20 vuotta asuneelle taidemaalarille. Teoksen jalustaan on kaiverrettu Schjerfbeckin lausuma: ”Luulen, että vain paluu yksinkertaisuuteen ja rauhaan, vaatimattomuuteen voi pelastaa maailman”. 

Schjerfbeckin Ovi-maalaus oli keskeinen teos taiteilijan matkalla kohti modernimpaa ja pelkistetympää ilmaisua, joka kehittyi erityisesti hänen Hyvinkään vuosiensa aikana. Maalauksessa ovi erottaa luostarin sisä- ja ulkotilan toisistaan. Eräiden arvioiden mukaan maalaus kuvaa Schjerfbeckin sisäistä yksinäisyyttä, kun maailma avautuu vasta oven toisella puolen.

Junnon monumentti ottaa hieman eri asetelman. Se on avaran taivaan alle sijoitettu muurinpätkä, jossa on ovi, muttei selkeää sisä- tai ulkotilaa. Teosta voi katsoa molemmin puolin, autotieltä tai kävelykadulta, joiden väliin se on sijoitettu. Sijoituspaikka on mietitty tarkkaan ja siihen on haettu vaikutteita Schjerfbeckin useista puistonpenkki-aiheisista maalauksista. Pieni viheralue teoksen ympärillä on nimetty Schjerfbeckin puistikoksi.

Oven läpi tulviva valo on keskeinen elementti sekä Schjerfbeckin, että Junnon teoksissa. Koko Junnon tuotannossa valon ja valaistumisen teemalla onkin olennainen merkitys. Muurin pronssipintaa ei ole kiillotettu vaan pyritty tekemään pikemmin valoa itseensä imeväksi rosopinnaksi, jolloin kaikki valo keskittyy oven kohdalle.

Teos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin.

Kasvu

Kuvanveistäjä Terho Sakki (1930-1997) on tehnyt useita Hyvinkään ulkotilassa sijaitsevista julkisista veistoksista. Niin myös tämän Kasvu-nimisen veistoksen vuodelta 1986. Terho Sakki tunnetaankin sekä julkisten monumenttien veistäjänä että taitavana mitalien tekijänä. Hän oli yksi oman sukupolvensa keskeisiä veistäjiä. Sakki aloitti uransa 1950-luvun lopulla, kun abstrakti taide löysi lopullisesti tiensä Suomeen.

Kasvu-veisto tuntuu nousevan keskeltä nurmikkoa kuin vartensa mullasta työntävä kasvi. Vaikutelmaa vahvistaa se, että veistos nousee suoraan maasta, eikä sillä ole erillistä jalustaa.

Vaikka veistoksen voi ajatella olevan abstrakti, sitoo sen nimi teoksen Sakille tyypilliseen tapaan luontoon. Taiteilijan näkemyksen mukaan "luonto oli taiteen opettaja", vaikka lopullinen teos olisikin abstrakti. Terho Sakille luonnonmuodot ovatkin olleet useimmiten teosten lähtökohtana.  Veistoksen on lahjottanut Hyvinkään kaupungille Kauppahuone Pyrhönen, jonka myymälä sijaitsi aiemmin nykyisen K-supermarket Vieremän paikalla osoitteessa Riihimäenkatu 10.

Teos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin.

Kavio-Kaisa

Hyvinkään kaupunki tilasi kuvanveistäjä Irma Melajalta (1955-1991) hevosaiheisen veistoksen Puolimatkan koulun pihalle, jonne se asennettiin vuonna 1982. Nimensä Kavio-Kaisa valkobetoninen ratsu sai Puolimatkan koulun oppilaiden keskuudessa pidetyn nimikilpailun perusteella.

Veistoksessa hevonen koskettaa turvallaan takajalkaansa, jolloin kohtaan muodostuu ”astinlauta” hevosen selkään kiipeämistä varten. Taiteilija suunnitteli eläimen asennon tietoisesti niin, että se mahdollistaisi lasten toiminnallisen leikin veistoksen kanssa.

Melaja oli Hyvinkäällä syntynyt lahjakas kuvanveistäjä, joka opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa 1975–1980. Erityistä hänen työskentelyssään oli täydellinen keskittyminen hevosaiheisiin. Hevoset kuvastavatkin taiteilijan herkkää suhdetta eläimeen. Veistosten rinnalla Melaja teki hyvin herkkävireisiä hevosaiheisia piirroksia.

Veistos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin.

Rusetti

Ympäristötaiteilija ja arkkitehti Kaisa Berryn (s. 1974) sekä taiteen, muotoilun ja maisema-arkkitehtuurin rajapinnassa työskentelevän arkkitehti Maija Gulinin vuonna 2017 valmistunutta Rusetti-teosta suunniteltaessa on lähdetty liikkeelle sen käyttäjistä.

Kenttäkadun päiväkodin pihassa se on sijoitettu osaksi päiväkodin jokapäiväistä elämää lasten leikkien alustaksi ja toteutettu turvallisista, pehmeistä materiaaleista. Teoksen suunnittelun lähtökohtana oli päiväkodin luontoteema, joka näkyy pihassa joutsenhahmona. Kenttäkadun päiväkoti oli valmistuessaan 2017 Suomen ensimmäinen Joutsenlippu-päiväkoti, joka täytti tiukat ympäristö- ja terveysvaatimukset. Teoksessa on kuvattuna pitkäkaulainen joutsen punaisella pohjalla ja vihreitä lumpeenlehtiä. Joutsenen muodot ovat kumpuja, joiden päällä lapset voivat kiipeillä ja hyppiä. Teoksen värimaailma juontaa juurensa nykyisen päiväkodin paikalla olleesta Hyvinkään ensimmäisestä päiväkodista (1924) sekä taiteilija Akseli Gallen-Kallelan teoksista. Teos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin.

Säästäväisyys

Gunnar Finne (1886–1952) oli suomalainen kuvanveistäjä, jonka tunnetuimpana teoksenaan pidetään Esplanadin puistossa Helsingissä sijaitsevaa Zacharias Topeliuksen muistomerkkiä Taru ja totuus.

Hyvinkäälle Finne on tehnyt Säästäväisyys-nimisen teoksen vuonna 1934. Säästäväisyyttä symboloiva teos esittää viljalyhdettä kantavaa miestä, jonka vierellä seisoo lapsi.

Teos sijaitsee Siltakadun ja Hyvinkäänkadun risteyksessä tiilitalon seinässä, sisäänkäynnin yläpuolella. Rakennus, jossa teos sijaitsee, on vanha Hyvinkään Säästöpankin talo. Sen suunnitteli aikanaan Kytäjän kartanon omistaja, arkkitehti Väinö Vähäkallio. Veistoksen ilmentää rakennuksen arkkitehtuurin kanssa samaa modernistista muotokieltä.

Syli

Taiteilija Timo Salmen Syli-niminen veistos vuodelta 1990 levittää kätensä kutsuen lapsia syliinsä istumaan Hangonsillan päiväkodin pihassa. Veistos on tehty värikkäistä mosaiikkilaatoista, jotka on sommiteltu sen pintaan eläviksi muodoiksi.

Timo Salmi oli pitkään Hyvinkään taidekoulun kuvanveiston opettaja. Hänen omimmat materiaalinsa ovat aina olleet puu, kivi ja betoni. Salmen usein jyhkeät puuveistokset ovat usein veistettyjä luonnonilmiöitä. Salmi on tunnettu myös piippuja kuvaavista sarjoistaan.

Teos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin.

Aavan meren...

Osoitteessa Munckinkatu 49 sijaitsee rakennusmestari Arvi Rostilan suunnittelema Hyvinkään järjestötalo, joka rakennettiin vuosina 1950-1959 talkoovoimin. Kun rakennus täytti 40 vuotta vuonna 1999, tilattiin sen seinään Hannu Lindholmin (s. 1951) seinämaalaus Aavan meren...

Järjestötalolla on järjestetty tansseja jo 1960-luvulta lähtien, minkä vuoksi tanssi valikoitui aiheeksi myös Hannu Lindholmin maalaukseen.

Hannu Lindholm on pitkän linjan hyvinkääläinen taidegraafikko ja taidemaalari, joka on opiskellut Hyvinkään taidekoulussa ja käynyt Suomen Taideakatemian koulun 1970–75. Lindholm on toiminut yli 30 vuoden ajan myös Hyvinkään taidekoulun opettajana. Teos on tilaustyö taiteilijalta.

Kiikku

Timo Salmen (s. 1947) Kiikku (1993) Hyvinkäänkylän koulun pihalla on sisarteos Hangonsillan päiväkodin pihassa sijaitsevalle Sylille. Tämäkin veistos on Sylin tapaan valmistettu betonista ja värillisistä mosaiikkipaloista. Sen kaareva, lähes abstrakti muoto muistuttaa keinua. Taiteilija itse kutsui sitä Kiikuksi, mutta Hyvinkäänkylän koulun oppilaat nimesivät sen Kehdoksi. Veistosta ei saa liikkeelle, mutta sen sisään voi asettua ja kuvitella olevansa kehdossa keinumassa.

Timo Salmi oli pitkään Hyvinkään taidekoulun kuvanveiston opettaja. Hänen omimmat materiaalinsa ovat aina olleet puu, kivi ja betoni. Salmen usein jyhkeät puuveistokset ovat usein veistettyjä luonnonilmiöitä. Salmi on tunnettu myös piippuja kuvaavista sarjoistaan.

Teos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin.

Korkokuva

Laurean seinässä Uudenmaankadun varressa olevalla Korkokuvalla (1966) on kuvanveistäjä Terho Sakin (1930-1997) Hyvinkäällä sijaitsevista julkisista teoksista vahvin yhteys 1960-luvun alun suomalaista kuvataidetta hallinneeseen informalistiseen tyylisuuntaan.

Sakki suunnitteli Korkokuvan vuonna 1966 valmistuneeseen Hyvinkään kauppaoppilaitoksen rakennukseen. Reliefin muoto kasvaa hallitun vapaasti seinäpinnassa ja suuntautuu kohti vapaata katutilaa rikkoen rakennuksen seinälinjan. Myöhemmin sisäänkäynnin suojaksi rakennettu katos valitettavasti osittain peittää veistoksen.

Hyvinkääläinen Terho Sakki tunnetaan sekä julkisten monumenttien veistäjänä että taitavana mitalien tekijänä, ja hän olikin yksi oman sukupolvensa keskeisiä veistäjiä.

Teos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin.

Perhoset

Itseoppinut taiteilija Mantra (s. 1987) on Ranskan lupaus muraalitaiteelle. Lahjakkaan taiteilijan maalaukset herättävät esiin luonnon, joka ei ole kaupungin sykkeessä läsnä. Hyvinkäälle Mantra on toteuttanut suuren perhosaiheisen seinämaalauksen seitsemänkerroksisen talon julkisivuun junaradan varteen. Teos valmistui osana valtakunnallista UPEA18-katutaidehanketta elokuussa 2018.

Muraaliin on kuvattu viisi eri perhosta. Ylhäältä alas lueteltuna ne ovat suokeltaperhonen, suruvaippa, nastakehrääjä, haapaperhonen ja auroraperhonen. Seinämaalaus on toteutettu hyvin realistisesti, vaikka perhosten fyysinen koko on huomattavan suuri. Maalauksen taustan syvyysvaikutelma tekee perhosista hyvin elävän oloisia.

Mantra on kansainvälisesti tunnustettu muraalitaiteen tekijä. Taiteilijan graffititeoksia on esillä esimerkiksi Buenos Airesissa, Seattlessa, Wienissä, Pariisissa, Limassa ja Bogotassa. Nimensä mukaisesti Mantra pyrkii taiteellaan jättämään urbaaniin ympäristöön jälkiään kuin toistettuja mantroja.

Teos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin, mutta se on tarkoitettu väliaikaiseksi.

Pieni osa

Hyrian Kruunu-kampuksen pihalle valmistui syksyllä 2022 kuvataiteilija Simo Ripatin (s. 1975) teos Pieni osa. Teos on kokonaisuus, jonka muodostavat pronssivaluna toteutettu veistososa sekä sen varjoa kuvaava seinämaalaus.

Veistososuuteen kuuluu viisi vaihtelevan kokoista maalattua ja patinoitua, lahoavaa puuntynkää esittävää pronssiosaa. Seinälle maalatussa, puiden varjoja kuvaavassa osassa istuu sen lisäksi yhdellä oksalla pieni kuusitiainen. Tämä pieni yksityiskohta houkuttelee katsojaa etsimään varjon lintua (turhaan) myös veistoksen oksalta.

Teos perustuu ajatukselle siitä, että ihmisen ajatusmaailma kehittyy koko hänen elämänsä ajan. Sama koskee ympäristön muuttumista suuremmassa mittakaavassa: yksi sukupolvi ei todista maailman muutoksen kokonaisuutta, vain pienen osan siitä. Teoksen voi katsoa kuvaavan tällaista hidasta muutosta, jossa muuttuneesta tilanteesta tulee vaivihkaa aina uusi perustaso.

Hyrian tilausteos on toteutettu puoliksi Taiteen edistämiskeskus Taiken myöntämän avustuksen turvin Kruunukampuksen perusparannusurakan yhteydessä.

Liikettä tilassa

Läntistä yhdystietä ajaessa saattaa nähdä vilaukselta Kirkkarin Mantelinpuistossa sijaitsevan moniosaisen Liikettä tilassa -veistoksen. Teos on taiteilija Antero Ruotsalaisen (s. 1937) suunnittelema ja se voitti Alfred Kordelinin Säätiön Hyvinkään osaston ja Asuntokunta Oy Hyvinkään Hakan vuonna 1970 järjestämän Mantelinpuiston veistoskilpailun.

Kilpailulautakunnan mukaan Ruotsalaisen teoksessa on lähestytty ”suihkukaivoajatusta uudella, omaperäisellä ja hyvässä mielessä lystikkäälläkin tavalla”.

Teos muodostuu vesialtaasta ja ikään kuin liikkeessä olevasta pallosta, joka on heitetty nurmikolta keskellä veistosta sijaitsevan betoniseinän aukon läpi vesialtaaseen. Vesialtaaseen päätyessään pallon "molskahdus" altaaseen roiskauttaa vettä suihkukaivomaisesti ympärilleen.

Ruotsalaisen taiteelle ovat ominaisia geometrisia perusmuotoja tutkivat teräsveistokset. Hän oli myös erityisen kiinnostunut teräsbetonin, raudan ja teräksen soveltuvuudesta veistosmateriaaleiksi. Sen lisäksi Antero Ruotsalainen oli kehittämässä valon, äänen, musiikin ja liikkeen soveltamista veistoksiin jo 1970-luvulla. Teos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin.

Paavolan muraalit

Paavolassa Jussilankatu 2–4:n perusparannusremontin myötä myös talojen ulkopinta sai piristystä: kaksi talon päätyä ja kadun päädyssä oleva piippu saivat pinnalleen muraalimaalaukset kesällä 2022.

SAV Taidekollektiivin taiteilijat Jesse Pasanen (s. 1986) ja Essi Ruuskanen (s. 1989) maalasivat asuinrakennusten seinien päädyt yhteistyössä. Seinäpäätyjen maalaukset aukeavat katsojan eteen yhtenäisenä kokonaisuutena siten, että niiden välistä voi kävellä talojen sisäpihalle. 

Seinämaalauksen keskiössä on iso ikkuna, joka jatkuu seinäpäädystä toiselle. Ikkunaa kehystää huone, ja taiteilijoiden mukaan maalauksessa ollaankin kuvitteellisessa "Paavolan emännän" olohuoneessa. Seinillä on tapetit ja huoneessa muun muassa kakluuni, sohva ja kukka-asetelma. Ikkunanäkymän maisemassa näkyy Hyvinkää kirkko, maauimalan hyppytorni, uusi silta ja muita hyvinkääläisille tuttuja rakennuksia. Taustalla avautuu Sveitsistä inspiraationsa saanut vuoristoinen ja metsäinen maisema. 

Hieman erillään muista maalauksista sijaitsevan savupiipun maalasi SAV:in Maikki Rantala (s. 1981). Rantalan maalaama piippu on alueen postinumerolla varustettu maamerkki, joka leikkii kiinteistön käytöstä poistetun lämmityspiipun muodolla ja käyttötarkoituksella. Piipussa kuvatut haikarat ovat samalla kotiin onnea tuova symboli.  

Muraalit olivat Hyvinkään Vuokra-asuntojen tilaustyö osana kiinteistöjen perusparannusurakkaa.

Papyrus

Hyvinkään terveysaseman sisäpihalla, vanhan parantolarakennuksen kainalossa sijaitsee kuvataiteilija Osmo Valtosen (1929-2002) Papyrus-teos. Taiteilijalle Papyrus oli hänen ensimmäinen ulkotilaan suunniteltu teoksensa. Kaupunki tilasi Valtoselta teoksen vuonna 1984.

Osmo Valtonen oli suomalaisen kineettisen taiteen pioneereja, joka on tunnettu erityisesti erilaisista liikkuvista hiekkapiirtureistaan. Ilmiöt, joita taiteilija on töissään halunnut käsitellä, tulevatkin havainnollisemmiksi liikkeen kautta. Osmo Valtonen oli keskeisiä taiteilijoita 1972 perustetussa Dimensio-ryhmässä, jonka jäsenet olivat kiinnostuneita taiteen, tieteen ja teknologian välisestä yhteistyöstä.

Ulkotilassa oleva valoteos oli teoksen valmistumisen aikaan harvinainen maassamme. Teoksen keskeiset elementit olivat vesi, valo ja liike. Vesialtaan mukulakivistä rakennetut seinäpinnat muistuttavat vanhojen rakennusten sokkelia. Suomen sääolosuhteissa teos on ollut haavoittuvainen, mutta perinpohjaisen remontin jälkeen se palaa alkuperäiseen loistoonsa kesän 2023 aikana.

Teos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin.

Puro

Hyvinkääläisen kuvanveistäjä Terho Sakin (1930-1997) teoksia on sijoitettu ympäri kaupunkia. Yksi paremmin piiloon jäävistä teoksista on Saukkosenkujalla sijaitseva vuonna 1979 valmistunut pronssinen Puro, josta on käytetty myös nimeä Saukonpesä. Veistoksen suihkuava vesi korostaa pronssin kiillotettuja pintoja vastakohtana suihkualtaan pyöreistä kivistä tehtyyn pohjaan.

Veistoksen luontoa imitoiva muotokieli tuo mieleen keväisen, kivikkoista rinnettä alas juoksevan puron. Veden liike onkin ollut tärkeä innoittaja taiteilijan monille veistoksille. Taiteilijan näkemyksen mukaan "luonto oli taiteen opettaja", vaikka lopullinen teos olisikin abstrakti. Terho Sakille luonnonmuodot ovatkin olleet useimmiten teosten lähtökohtana.

Suihkukaivon toinen nimi Saukonpesä viittaa lähellä sijainneen liikemies Kalle Saukkosen huvilaan. Saukkonen oli 1900-luvun alkupuolen hyvinkääläinen liikemies, joka mm. perusti Hyvinkäälle elokuvateatteri Arenan vuonna 1914, omisti valokuvaamon sekä järjesteli siirtolaisten matkoja Amerikkaan.

Suihkukaivon on lahjoittanut Hyvinkään kaupungille Rentto Oy. Nykyisin se kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin.

Puutarhamaisema

Kun Kaupunkisillan päiväkodin rakennus valmistui vuonna 1987, hankittiin sen ulkoseinään kuvanveistäjä Anneli Sipiläisen (s. 1940) reliefi Puutarhamaisema. Reliefin aiheena on puutarha, jonne on sijoitettu pöytä ja tuoli. Teoksesta löytyy myös pari lintua. Anneli Sipiläisen työskentelyä on hallinnut kaksi klassista veistäjän materiaalia, pronssi ja puu, mutta hän on tehnyt töitä myös muista materiaaleista, kuten betonista ja terrakotasta. Hänen taidettaan on sijoitettu usein koulujen, sairaaloiden, asuinalueiden läheisyyteen. Sipiläinen toivoikin, että ihmiset voisivat samaistua veistoksiin ja ne antaisivat leimaa alueelleen. Sipiläisen julkisia teoksia löytyy Hyvinkään lisäksi Tampereelta, Nokialta, Riihimäeltä ja Kotkasta.

Teos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin.

Pärskepyrstö

Hyvinkään Parantolan puistossa sijaitsee kuuluisan hyvinkääläisen kuvanveistäjä Terho Sakin (1930-1997) pronssinen Pärskepyrstö-teos vuodelta 1961.

Pärskepyrstö on saanut muotonsa pieneläinten ja lintujen kalloista, joita Sakki keräili maastossa liikkuessaan. Veistoksessa kallon puhkotun, keveästi avautuvan rakenteen sisältä suihkuaa vettä alas veistosta ympäröivään vesialtaaseen.

Taiteilijan näkemyksen mukaan "luonto oli taiteen opettaja", vaikka lopullinen teos olisikin abstrakti. Terho Sakille luonnonmuodot ovatkin olleet useimmiten teosten lähtökohtana.

Pärskepyrstön on lahjoittanut Hyvinkään kaupungille Asuntokunta Oy Hyvinkään Haka. Nykyisin teos kuuluu Hyvinkään kaupungin taidekokoelmiin.