Taiteilijan kaupunki: Helene Schjerfbeck

Kodin ympäristö asukkaineen

Helene käytti usein maalaustensa malleina lähistöllä asuneita hyvinkääläisiä. Joukossa oli mukana hänen ystäviään, naapureitaan, vuokraisäntiään ja -emäntiään, ompelijattaria, palvelijattaria, tehtaan tyttöjä, lapsia ja nuoria. Monet hänen henkilökuviensa mallit asuivat taiteilijan kodin ohi kulkeneen vilkkaan Hyyppärän maantien varrella.

Naapurista löytyi esimerkiksi vaihdemies Karl Lintumäki, jonka tyttäret Anna ja Irene toimivat Helenen malleina Lukevat tytöt -maalauksessa (1907). Anna toimi mallina myös maalauksessa Hiljaisuus (1907) ja Irene maalauksessa Lukeva tyttö (1907).

Muutto Hyvinkäälle merkitsikin Helenelle palaamista maalaamisen pariin hiljaisemman kauden jälkeen. Hyvinkäällä hän sai rauhan keskittyä taiteen tekemiseen, minkä seurauksena taiteilija irtautui vanhasta ja löysi uudelleen maalaamisen ilon. Samalla hän etääntyi Helsingin taide-elämästä, eikä edes käynyt pääkaupungissa viiteentoista vuoteen. Kirjojen, lehtien ja matkoilta keräämiensä muistikuvien turvin hän seurasi kuitenkin aktiivisesti taiteen kehitystä. Hyvinkään aikoina Helene maalasi monet maineikkaimmista maalauksistaan.

1.  Helenen vuokrakoti sijaitsi kolmen huvilan tontilla. Vuodesta 1908 lähtien kulku huviloille tapahtui Hyyppärän ja Vaiveron maanteiden risteykseen pystytetyn suuren elokuvateatterimainoksen alla olevasta kaariportista. Kuva 1910-luvulta.  
2.  Elävien kuvien teatteri Arenan mainoskyltti vuodelta 1910.  
3.  Hyyppärän maantien asukkaita kuvattuna viulua soittavan Kalle Saukkosen valokuvausstudiossa noin vuonna 1910.  
4.  Kalle Saukkosen Elävien kuvien teatteri Arena sijaitsi Helenen kodin lähellä Siltakadulla. Kuva 1920-luvulta.  

Matkalla asemalle

Helenen kodilta hieman aseman suuntaan sijaitsi täysihoitola Solbo. Sen omistaja Martha Grönholm oli yksi Helenen parhaita ystäviä ja lähinaapureita Hyvinkäällä. Grönholm aloitti täysihoitolan pidon Solbossa vuosisadan vaihteessa. Hirrestä rakennettu talo oli osittain kaksikerroksinen ja vuoraamaton. Sisätiloja koristivat hienot klassiset ja jugendtyyliset kaakeliuunit. Solbon asukkaat saivat ruokansa asemaravintolasta, jota Martha Grönholm myös pyöritti.

Solbon naapurissa, osoitteessa Solbonkatu 3 sijaitsee Laineen talona tunnettu asuin- ja liiketalo 1900-luvun vaihteesta. Ennen Lainetta rakennuksen omisti Aatu Lilja, jonka ammatiksi on mainittu sekä leipuri että maalari. Liljat asuivat talossa ja pyörittivät leipomoa sen ulkorakennuksessa. Liljan tytär Taimi oli Helenen ystävä ja toimi mallina maalauksiin Pukukuva I (1908–09) ja Pukukuva II (1909). Myöhemmin 1910-luvun alussa Taimi Liljalla oli oma sekatavarakauppa villatehtaan vuokratalossa, joka sijaitsi Siltakadun varressa lähellä Helenen kotia.

Pukukuva II valmistui vuonna 1909. 27.10.1909 samana vuonna uutisoi sanomalehti Uusmaalainen seuraavasti: ”Sunnuntaina klo puoli 4 aamulla heräsivät ihmiset Hyvinkäällä palotorvien toitotuksiin ja kellojen kilinään. Pian huomattiin pimeästä nousevista liekeistä, että tuli oli irti aiwan lähellä asemaa kaupp. A. Liljan ulkorakennuksessa (leipomotuvassa). Paikalla rientämeen palokunnan ja wäkijoukon avulla saatiin tuli riwakan toiminnon jälkeen sammumaan n. puolessa tunnista, waikkapa kaikista lähikaiwoista wesi loppuikin. Mainittu rakennus paloi jokun verran pilalle, samoin siinä säilytetyt tavarat, kuten 15 säkkiä ruisjauhoja, wehnäjauhoja joku säkki y.m. Aiwan vieressä olewa, erään suutarinliikkeen työhuone niinikään paloi katottomaksi j.n.e. Tulipalo arwellaan muuten murhapoltoksi, johon useat seikat wiittaavatkin.” Asuinrakennus on samalla tontilla sijainneen leipomon tulipalosta huolimatta edelleen pystyssä ja se onkin yksi Hyvinkään vanhimpia rakennuksia.

1.  Martta Grönholmin piti Solbo-nimistä täysihoitolaa lähellä rautatieasemaa 1900-luvun alussa.  
2.  Kauppias Emil Laineen asuin- ja liiketalo sijaitsi Solbon täysihoitolan naapurissa.  
3.  Helenen mallina ollut Taimi Lilja on kuvassa keskellä. Kalle Saukkonen, 1910.  
4.  Hangon radan ylikulku Siltakadulle päin kuvattuna. S. Sylva, 1933. 

Rautatieasema

Hyvinkään elämään toivat väriä ylhäiset, pääradan asemaa käyttäneet ylhäiset pietarilaiset parantolavieraat ja Hangon aseman kautta kohti Hangon satamaa ja sitä kautta Amerikkaa matkaavat siirtolaiset. Helene kertoi kirjeessään ystävälleen elokuussa 1904, että parantolan väkeä ei ollut lähiaikoina juuri näkynyt, mutta että ”teillä liikkui paljon juutalaisia ja kreikkalaisia, kirjavia ja kovaäänisiä. --- Kun äiti meni käymään kotileipomossa, siellä istui upseeri pidellen naisihmistä sylissään!”

Helenen kodin lähellä sijainnut asema oli monella tapaa keskeinen paikka Helenen elämässä. Esimerkiksi posti piti noutaa aseman vieressä sijainneesta postitalosta, joka valmistui 1907. Koska Helene ei erityisemmin nauttinut kotitöistä, kuten ruoanlaitosta, hakivat Schjerfbeckit usein myös ruokansa asemaravintolasta, jota pyöritti valtionrautateiden ylipuutarhurin leski, Helenen ystävä ja naapuri Martha Grönholm.

Samalla taiteilija saattoi luonnostella asemalla seisovia matkustajia kämmenen kokoiseen lehtiöönsä. Helenen malliksi päätyi myös Hyvinkään aseman asemapäällikkönä 1917-1927 työskennelleen Isak Alfred Plyhmin tytär Verna, joka on ikuistettu Hyvinkään taidemuseossa esillä olevaan teokseen Asemapäällikön tytär (1918–1923).

1.  Hyvinkään rautatieasema vuonna 1890.  
2.  Hyvinkään aseman henkilökuntaa vuonna 1907.  
3.  Hyvinkään rautatieasema vuonna 1921.  

Hangon rata

Helenen aikaan Hyvinkää oli useamman rautatien solmukohta. Päärata kuljetti matkustajia etelän suuntaan Helsinkiin ja Tampereen kautta kohti pohjoista. Sen kanssa Hyvinkäällä ristesi toinen, Pietarista Riihimäen kautta Hyvinkäälle ja siitä Hankoon johtava rata.

Hanko–Hyvinkää-rata oli Suomen ensimmäinen yksityisin varoin rakennettu rautatie, jonka rakentamisen rahoittivat pietarilaiset liikemiehet. Ajatuksena oli, että Hangon hyvä sijainti pitäisi sataman auki Pietaria pidempään talvellakin. Rata päätyi kuitenkin valtion omistukseen pian liikenteen alkamisen jälkeen.

Hyvien junayhteyksien ja ympärivuotisen ulkomaanliikenteen johdosta satama muodostui Suomen merkittävimmäksi siirtolaisten lähtösatamaksi. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Hyvinkäätä pidettiin Hangon eteisenä, tärkeänä välietappina laivalippuja ja matkaeväitä hankittaessa.

Helene kirjoitti veljelleen Hyvinkäälle muutettuaan: ”Pääasiassa aion maalata sisällä, äiti mallina. Ulkona teen vähäisiä harjoitelmia parin pienen mallin kanssa. Mutta jotain voin täälläkin tehdä, nimittäin luonnoksia. Minä tutkin ryhmiä, erityisesti perjantaisin kun emigrantit matkustavat ohi. Juuri tätä haluan tehdä mikäli vain saan voimia, nimittäin maalata ensi kesänä ulkona monia malleja. Et voi kuvitella miten suuri ilo se on. Mutta kaikki täytyy tehdä hetkessä, ajattelematta mitään taiteellisuuksista tai suhteista, ei ole aikaa. Tärkeää on vain se, miten he seisovat ryhmässä. Kotona minä sitten ”väritän” takkeja ja housuja ja liinoja muistista ja muistiinpanojen pohjalta.”

1.  Hangon radan Hyvinkään asema avattiin 8. lokakuuta 1873. Asemarakennus on arkkitehti Ossian Bergbomin suunnittelema.  
2.  Hangon ratapiha-aluetta 1960-luvulla. Voitto Kivi.  

Hyvinkään parantola

Paremman väen lepo- ja toipumispaikaksi suunniteltu parantola kietoutuu monella tapaa Helenen elämään Hyvinkäällä. Jo ennen lopullista muuttoaan Hyvinkäälle Helene oli vieraillut paikkakunnalla useampaan otteeseen äitinsä kanssa nauttimassa sen suotuisasta ilmanalasta. Taiteilijan arkkitehtiveli Magnus Schjerfbeck oli myös suunnitellut toimintansa vuonna 1896 aloittaneen parantolan ensimmäiset, puurakenteiset päärakennukset.

Helene tunsi myös parantolan pitkäaikaisen ylilääkärin Josef Sandelinin, joka toimi taiteilijan lääkärinä määräten tälle hoitoja ja lääkkeitä. Sandelinin tytär Marianne on kuvattu Hyvinkään taidemuseossa esillä olevaan maalaukseen Marianne Ruovedellä (1926). Teos oli taiteilijalle poikkeuksellisesti maalattu valokuvan perusteella sen jälkeen, kun Marianne oli menehtynyt nuorena opiskelijana.

Sisällissodan aikaan, alkuvuodesta 1918 Helene oli myös hetken aikaa parantolalla paossa kotoaan. Parantolassa oli vierashuoneita 150 asiakkaalle, mutta jo sisällissodan alkaessa tammikuussa sinne oli majoitettu kaikkiaan jo 220 henkeä. Heistä valtaosa oli Venäjän vallankumousta paennutta väkeä, joka ei tiennyt, minne mennä. Helene ja äiti nukkuivat sohvalla.

Kuten Helene kertoo: ”Helmikuun alussa pakenimme Parantolaan, vaarallisimpaan paikkaan Hyvinkäällä. Mutta siellä ahdistelivat punaiset yhä enemmän… Naisilla ei ollut niin välitöntä vaaraa. Lapset pelastivat meidät. Eräänä yönä tulivat punaiset aseineen Parantolaan. Paljon väkeä oli käytävässä, toisia kellarissa, ulkopuolellakin istui kansannaisia lapsineen, kaikki saivat kokoontua sinne. Miehet kävivät vielä kaksi kertaa, mutta menivät taas pois tekemättä mitään pahaa – talossa oli liian paljon lapsia”.

1.  Toinen Magnus Schjerfbeckin 1896 suunnittelemista Hyvinkään parantolan huviloista. Vita villa -nimellä tunnettu rakennus on edelleen olemassa.  
2.  Lars Sonckin suunnittelema uusi parantolan päärakennus vuoden 1917 laajennuksen jälkeisessä asussaan.  
3.  Parantolan ylilääkärin Josef Sandelinin nuorena menehtynyt Marianne-tytär kuvattuna noin vuonna 1920.  

Torckellin paperikauppa

Kauempana Helenen kodista, rautatien toisella puolella, Hyvinkään pääkadun varrella Kauppalankadun ja Ahjonkadun risteyksessä sijaitsi Helenen ystävien Essi, Huldi ja Lilly Torckellin paperikauppa ja kahvila. Talon paikalle rakennettiin 1960-luvulla kerrostalo, joka sai taas antaa sijaa seuraavalle kerrostalolle 2012.

Torckellin paperikaupan lähellä asui Seppä Mäkisen perhe. Myöhemmin perhe muutti lähemmäksi Heleneä ja Mäkisen lapset toimivat Helenen malleina ja auttelivat taiteilijaa erilaisissa kotitöissä.

Perheen Poika Einari, joka hakkasi taiteilijalle halkoja ja kantoi vettä, istui taiteilijan mallina teosta Halkopoika (1910) varten. Einarin sisar Martta on puolestaan ikuistettu teokseen Sirkustyttö (1916). Maalaus on tehty sen jälkeen kun Martta oli hoitanut muutaman päivän ajan Helenen kodin viereen pysähtyneen sirkuksen esiintyjäperheen lapsia.

1.  Pipolan kulma vuonna 1925. Keskellä kuvaa Torckellin (Torkkeli) neitien paperikauppa ja sen takana Ahjon rakennuksia.  
2.  Sahrmanin (myöhemmin Mäkinen) perheen lapset toimivat Helenen malleina. Lapset vasemmalta lukien Elma, Einari, Lyyli ja Martta seisoo isänsä edessä. Kuva vuodelta 1910.  
3.  Martta Mäkinen studiokuvassa vuosi Sirkustyttö teoksen valmistumisen jälkeen. Kalle Saukkonen, 1917.  

Villatehdas

Hyvä sijainti radan varressa ja pääkaupungin kupeessa oli houkutellut insinööri Ossian Donnerin perustamaan villatehtaan Hyvinkäälle noin kilometrin päähän asemalta nykyisen Donnerinkadun ja Kauppalankadun kulmassa olleelle tontille vuonna 1892. Vuonna 1895 tehdas muutti uusiin tiloihin nykyiselle paikalleen ja vuonna 1903 sen nimeksi vakiintui De Förenade Yllefabrikerna Ab eli Yhdistyneet Villatehtaat Oy. 

Villatehdas toi töitä paikkakunnalle, mutta vei Heleneltä mallit, jotka ehtivät istumaan taiteilijan malleina vain sunnuntaisin. Tunnetaan kuitenkin ainakin yksi tehtaan Helenelle tarjoama malli: englantilainen Mabel Ellis, joka toimi taiteilijan mallina maalauksessa Hiihtäjätär (1909). Ellisin isä oli tullut perheineen Hyvinkäälle 1800-luvun lopussa työskennelläkseen villatehtaan asennustöissä. Myöhemmin muun perheen palattua Englantiin jäi Mabel asumaan Hyvinkäälle. Vaikka välimatka Helenen kodin ja villatehtaan välillä ei ollut pitkä, taiteilija liikkui harvemmin sillä puolella kaupunkia. Kirjeessään ystävilleen hän kirjoittaa, ettei jaksanut kävellä kotoaan torille, joka sijaitsi 1900-luvun alussa villatehtaan portin edessä Kutomokadun ja Parantolankadun risteyksessä.

Helenen fyysinen elinpiiri Hyvinkäällä ei ollutkaan kovin laaja. Muiden terveysongelmien lisäksi taiteilijaa vaivasi hänen jalkansa, jonka reisiluu oli luutunut väärin sen jälkeen, kun taiteilija oli murtanut sen kompuroituaan lapsena kotiportaissaan. Huonosti parantunut jalka jätti taiteilijalle elinikäisen ontumisen ja teki liikkumisesta raskasta.

1.  Villatehtaan kutomo 1920-luvulla. Tehtaan työläisistä valtaosa oli naisia. 
2.  Villatehdas muodosti pieneen Hyvinkään asemakylään maamerkin, joka näkyi savupiippuineen kauas. Vuonna 1900 villatehtaan alueelle valmistui uusi iso tehdasrakennus, jonka näyttävä ulkokuori viesti tehtaan menestyksestä. Toripäivät pidettiin tehtaan portilla.  
3.  Kahvikutsut Perttulan talossa 1910-luvulla. Helenen mallina toiminut Mabel Ellis on keskimmäisessä rivissä toinen vasemmalta.  

VR:n keskustaimisto

Hyvinkään nykyistä ydinkeskustaa hallitsi lähes rautatien rakentamisesta asti Valtionrautateiden keskustaimisto. Taimisto aloitti toimintansa Hyvinkäällä vuonna 1874 ja se säilyi puutarhasaarekkeena keskellä kasvavaa Hyvinkäätä vuoteen 1962 asti.

Suomen rautateiden tärkeimmistä puistosuunnitelmista vastasi keskustaimiston ylipuutarhuri Willy Nykopp. Nykoppin perhe asui taimiston laidalla, vastapäätä Helenen toista Hyvinkään kotia. Nykoppin musikaalisesti lahjakas tytär Helny toimi mallina Schjerfbeckin teoksissa Laulajatar (1916-1917) ja Laulajatar keltaisessa hatussa (1917). Helene kirjoitti Helnylle saatuaan ensimmäisen maalauksen valmiiksi: "Neiti hyvä, Onko minulla mitään toivoa nähdä Neiti luonani 5-6 kertaa, kuten aikaisemmin? Maalaisin mielelläni nuoren naisen suuressa, mieluimmin valkoisessa tai ruusunpunaisessa kesähatussa, hieman runollisesti, nopeasti tehtynä. Tiedän, että Neidillä on sellainen hattu. Nyt pyydän siis Neitiä ystävällisesti vastaamaan kyllä tai ei. Jos vastaus on kyllä, olen kotona lauantaina tai maanantaina."

1.  Valtion rautateiden keskustaimisto, jonka takana näkyy villatehdas. Kuva n. 1920-luvulta.  
2.  Pääradan ylittävä vartioitu tasoristeys vuonna 1920. Radan jälkeen oikealla alkaa VR:n keskustaimisto.  
3.  VR:n ylipuutarhurin talo Hämeenkadun varressa. Talo purettiin 1960-luvulla.  

Caloniuksen huvilat

Vuosi 1923 merkitsi muutosta Helenen henkilökohtaisessa elämässä, kun hänen äitinsä Olga kuoli sydänkohtaukseen. Helene muutti sen jälkeen uuteen kotiin. Caloniuksen huvilana tunnettu rakennus sijaitsi rautatieaseman eteläpuolella Jokelaan menevän maantien varressa. Yhteensä Caloniuksella oli kolme huvilaa. Helene asui yhden niistä eteläpäädyssä tilavassa asunnossa.

Erik Calonius oli muuttanut Hyvinkäälle 1914 toimiakseen Yhdistyneiden Villatehtaiden lääkärinä. Pian hänestä tuli myös Helenen ja hänen äitinsä lääkäri. Calonius oli myös Helenen ystävä ja tukija ja omisti aikanaan noin 40 Helenen maalausta. Caloniuksen vaimo Adelina on ikuistettu Helenen maalaukseen Naamiaiset (1923).

Helene oli mielissään uudesta kodistaan, jossa oli kaksi huonetta ja keittiö. Hän asui huvilassa muutaman vuoden, kesäkuuhun 1925 asti, jonka jälkeen muutti pois Hyvinkäältä Tammisaareen.

Muuttonsa jälkeen Helene summasi tunteensa vanhasta asuinkaupungistaan kirjeessään ystävälleen: ”Hyvinkäällä ihmiset olivat villejä ja löivät toisensa kuoliaaksi, mutta sanoivat välillä jotain runollista ja tunteenomaista – täällä puhutaan kadulla ruoasta.”

1.  Tohtori Eric Caloniuksen talo Jokelankadun varrella. Voitto Kivi, 1950-1960-luku.  
2.  Caloniuksen talossa toimi myöhemmin mm. Långin sekatavarakauppa ja Soitin-Aitan myymälä. Talo purettiin 1960-luvulla.  
3.  Caloniuksen talo talvella sisäpihanpuolelta kuvattuna 1920-luvulla.