Kangasalan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma

Rikun pohjavesialueen eteläosassa sijaitsee Kangasalan Veden Rikun vedenottamo. Rikun vedenottamo on otettu käyttöön vuonna 1971 ja sitä on laajennettu ja saneerattu vuosina 1995 ja 2012. Vedenottamon vedenottolupa on 7 900 kuutiota vuorokaudessa (lupatunnus LSVEO 19.2.1979, nro. 28/1979A). Vedenottamon raakavesi on pohjavettä, jota otetaan yhteensä viiden kaivon kautta keskimäärin noin 3 540 kuutiota vuorokaudessa. Rikun vedenottamoalueen pohjaveden pinnankorkeutta ja laatua tarkkaillaan alueelle laaditun tarkkailuohjelman (hyväksytty 30.8.2006) mukaisesti. Rikun vedenottamolla ei ole vesilain mukaisia suoja-aluerajauksia (lähi- ja kaukosuojavyöhyke).

Vesijärven rannalla sijaitsevalta Rikun vedenottamolta saatava vesi on suurimmalta osin Vesijärvestä rantaimeytynyttä pohjavettä. Rantaimeytymisen seurauksena raakavedessä on hieman rautaa ja mangaania. Vedenottamon raakavesi pumpataan viidestä siiviläputkikaivosta pikasekoitusaltaan kautta alavesisäiliöön. Raakavedelle tehdään raudan- ja mangaaninpoisto hiekkasuodatuksella, alkalointikäsittely soodalla sekä desinfiointi natriumhypokloriitilla ja UV-laitteella. Alavesisäiliöstä vesi pumpataan neljän korkeapainepumpun avulla verkostoon.

Rikun vedenottokaivojen raakavedestä analysoidaan tarkkailuohjelman mukaisesti mm. rauta- ja mangaanipitoisuudet. Vedenottamolle tulevan raakaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet ylittävät ajoittain talousvesiasetuksen enimmäisarvot, jotka ovat mangaanille 50 mikrogrammaa litrassa ja raudalle 200 mikrogrammaa litrassa.

Vedenoton määrällä on todettu olevan vaikutusta pohjaveden laatuun Rikun vedenottamolla. Normaalitilanteessa pumpatusta vedestä lähes kaikki vesi on rantaimeytynyttä. Pienemmillä vedenottomäärillä vedenottamolta saatavaan veteen sekoittuu enemmän varsinaisesti harjussa muodostunutta hapekkaampaa pohjavettä. Vedenottoa lisättäessä alkaa myös alueen eteläisimmiltä hienoainesten peittämiltä osilta virrata vähähappisempaa ja heikkolaatuisempaa pohjavettä vedenottokaivoille.

Rikun pohjavesialueella ei sijaitse toiminnassa olevia eikä vanhoja maa-ainesten ottamisalueita.

Rikun pohjavesialueen eteläosa on osittain peltoviljelykäytössä. Pohjavesialueen keskiosa on pääasiassa metsäistä haja-asutusaluetta. Pohjavesialueen pohjoisin osa, eli Santasaaren alue on suurelta osin havumetsää.

Rikun pohjavesialueelle sijaitsee noin 30 asuinrakennusta, muutamia teollisuus- ja liikerakennuksia, muutama vapaa-ajan asuinrakennus sekä Pikonlinnan sairaala-alueen rakennuksia. Pikonlinnan alueella, jossa Rikun pohjavesialueen asutus ja muut rakennuksen pääasiassa sijoittuvat, kiinteistöt ovat suurelta osin Kangasalan Veden ylläpitämän viemäriverkoston piirissä. Pohjavesialueella sijaitsee myös muutamia viemäriverkoston ulkopuolisia kiinteistöjä.

Kangasalan Veden jätevesiviemäriverkoston saneeraustarve on kartoitettu vuonna 2017. Kartoituksen perusteella Rikun pohjavesialueella sijaitsevilla 1970-luvulla asennetuilla viemäriputkilla alkaa olemaan jo saneeraustarvetta.

Kangasalan Veden pohjavesialueelle sijoittuvat jätevesipumppaamot on varustettu automaattisilla hälytysjärjestelmillä.

TOIMENPIDESUOSITUS JÄTEVESILLE:

Pohjavesialueelle sijoittuvat saneeraustarpeessa olevat viemäriverkoston osat tulee kunnostaa erillisen suunnitelman mukaisesti.

Jätevesiverkoston ulkopuolisten kiinteistöjen kiinteistökohtaiset jätevesien käsittelytavat tulee olla kaupungin tiedossa.

Kiinteistökohtaisten jätevesienkäsittelyjärjestelmien tulee täyttää annetut käsittelyvaatimukset.

Pelastuslaitoksen ylläpitämän öljysäiliörekisterin perusteella Rikun pohjavesialueella ei sijaitse yhtään öljysäiliötä.

TOIMENPIDESUOSITUS ÖLJYSÄILIÖILLE:

Öljysäiliörekisteri tulee pitää ajan tasalla. Öljysäiliörekisterin tiedot olisi hyvä löytyä myös sähköisestä paikkatietojärjestelmästä.

Rikun pohjavesialueella sijaitsee yksi maalämpökaivo. Maalämpöjärjestelmän rakentamiseen tarvittavan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen toimenpide- tai rakennusluvan lisäksi tarvitaan pohjavesialueella myös vesilain mukainen lupa. Vesilain mukainen lupa haetaan aluehallintovirastolta.

Vesilain (587/2011) 3 luvun 2 §:n mukaisesti vesitaloushankkeelle on oltava vesilain mukainen lupa, jos se voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos voi aiheuttaa pohjavesiesiintymän tilan huononemista tai olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä. Vesitaloushankkeella tarkoitetaan vesi- tai maa-alueella toteutettavaa toimenpidettä tai rakennelman käyttämistä, joka voi vaikuttaa pinta- tai pohjaveteen, vesiympäristöön, vesitalouteen tai vesialueen käyttöön. Maalämpöjärjestelmän rakentamiselle ei nykyisen oikeuskäytännön mukaisesti useinkaan ole mahdollista myöntää vesilain mukaista lupaa.

TOIMENPIDESUOSITUS MAALÄMPÖKAIVOILLE:

Maalämpöjärjestelmää ei saa rakentaa alle 500 metrin etäisyydelle vedenottamoista ja vedenottokaivoista.

Maalämpöjärjestelmässä käytettävä neste ei saa olla terveydelle tai ympäristölle vaarallista.

Rikun pohjavesialueelta kartoitettiin yksi pylväsmuuntamo ja viisi puistomuuntamoa. Pylväsmuuntamon öljymäärä oli 315 kilogrammaa ja puistomuuntamojen öljymäärä vaihteli 160 – 425 kilogrammaa.

TOIMENPIDESUOSITUS MUUNTAMOILLE:

Vanhat pylväsmuuntamot suositellaan korvattavaksi puistomuuntamoilla, jotka on varustettu öljynkeräysaltailla.

Sähkön jakeluverkon ylläpitäjän tulee pitää ajan tasalla olevaa rekisteriä pohjavesialueilla sijaitsevista öljyjäähdytteisistä muuntamoista.

Rikun pohjavesialueella, Pikonlinnan alueella, sijaitsee Kangasalan Lämpö Oy:n Riunrannan biolämpölaitos. Lämpölaitoksen pääpolttoaineena on hake ja varapolttoaineena maakaasu. Lämpölaitostoiminnassa ei käytetä polttoöljyä.

Lämpölaitoksen lisäksi Rikun pohjavesialueella ei sijaitse muuta teollista toimintaa.

Raikun vedenottamo

Vehoniemenharjun pohjavesialueella sijaitsee Kangasalan Veden Raikun vedenottamo ja vedenkäsittelylaitos valtatie 12 eteläpuolella. Vedenottamon vedenottolupa on 4 500 kuutiota vuorokaudessa (lupatunnus LSVEO 15.5.2001, nro. 40/2000/1). Raikun laitokselta johdetaan pohjavettä keskimäärin noin 2 470 kuutiota vuorokaudessa. Raikun vedenkäsittelylaitos on toimittanut noin kolmanneksen Kangasalan talousvedestä. Raikulta vettä pumpataan pääasiassa Sahalahden tarpeisiin ja pieniä määriä Raikun kylään. Sahalahden alueella elintarviketeollisuuden vedentarve on yli 1 000 kuutiota vuorokaudessa. Vanha Raikun pintavedenottamo, joka sijaitsi Raikun uimarannan läheisyydessä valtatien 12 pohjoispuolella, on poistettu käytöstä.

Raikun vedenottamoalueen pohjaveden laatua tarkkaillaan alueelle laaditun tarkkailuohjelman (10.2.2006) mukaisesti. Pohjaveden laadun tarkkailussa on todettu, että Raikun vedenottamolla pohjaveden happipitoisuus vaihtelee ajoittain lähes hapettomasta hapekkaaseen. Myös pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat ajoittain koholla talousvedelle annetut laatusuositukset ylittävinä pitoisuuksina. Pohjaveden ajoittaisen matalan happipitoisuuden on todettu korreloivan korkeiden rauta- ja mangaanipitoisuuksien kanssa, sillä veden alhainen happipitoisuus aiheuttaa raudan ja mangaanin liukenemista pohjaveteen.

Raikun vedenottamolle on rakennettu maaperän tehohapetukseen perustuva raudan ja mangaanin poistojärjestelmä. Järjestelmä toimii biologisesti ja sen olennaisena osana ovat kolme siiviläputkikaivoa, joiden avulla voidaan hapettaa maaperää ja kustakin kaivosta voidaan vuorollaan ottaa raakavettä tuotantoon. Tehohapetus kiertää kaivojen välillä siten, että yksi kaivo on vuorollaan tuotantokäytössä ja toisesta kaivosta otetaan vesi kolmannen kaivon hapetukseen. Järjestelmä on ollut toiminnassa vuodesta 2014 lähtien. Lisäksi raakaveden käsittelynä Raikun laitoksella on alkalointi ja veden desinfiointi natriumhypokloriitilla ja UV-laitteella.

Muu vedenotto

Vehoniemenharjun pohjavesialueella sijaitsee kaksi vesiosuuskuntaa: Raikunseudun vesiosuuskunta ja Vehoniemen vesiyhtymä. Raikunseudun vesiosuuskunta on vuonna 2011 perustettu vesiosuuskunta, jonka tavoitteena on ollut rakentaa vesi- ja viemäröintilinjat Raikun, Heponiemen ja Vehoniemen kylien alueelle. Verkoston rakennustyöt aloitettiin vuonna 2013 ja viimeinen vaihe saatiin päätökseen vuonna 2015. Osakaskiinteistöjen jätevedet johdetaan kootusti Kangasalan Veden viemäriverkostoon. Talousveden osuuskunnan verkostoon toimittaa Kangasalan Vesi.

Vehoniemen vesiyhtymä ottaa vettä kahdeksan talouden käyttöön Vanhan Pälkäneentien varrella olevasta porakaivosta (syvyys 125 metriä), jonka yhteyteen on rakennettu 3 kuution suuruinen vesisäiliö ja pumppuasema.

Näiden lisäksi Tavase Oy:llä on Raikun vedenottamolla sijaitsevan kaivon lisäksi pohjavesikaivo myös pohjavesialueen kaakkoisosassa.

Lisäksi pohjavesialueella ja sen läheisyydessä on Tavase Oy:n tekopohjavesihanketta varten tekemän kartoituksen mukaan yhteensä noin 85 yksityiskaivoa.

Tavase Oy:n tekopohjavesihanke

Alueelle suunnitellaan TAVASE-tekopohjavesihanketta, minkä vuoksi alueen pohjavesivaroja on tutkittu runsaasti. Tavase Oy:llä on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston 13.12.2019 myöntämä vesilain mukainen lupa (Nro 286/2019) tekopohjavesilaitoksen rakentamiseen ja käyttämiseen, raakaveden ottamiseen Roineesta ja imeyttämiseen sekä pohja- ja tekopohjaveden ottamiseen osakaskuntien talousvesikäyttöön Kangasalan puolella Vehoniemenharjun pohjavesialueella. Lupa ei ole lainvoinmainen ja asian käsittely on tällä hetkellä kesken Vaasan hallinto-oikeudessa.

Tavase Oy:n tekopohjavesilaitos koostuu Vehoniemenharjulla kahdesta tuotantoalueesta (TUA1 ja TUA2). Lisäksi Tavase Oy:llä on kolmas tuotantoalue (TUA3) Pälkäneen kunnan puolella erillisellä pohjavesialueella. Tavase Oy:llä on lupapäätöksen mukaan lupa imeyttää raakavettä Vehoniemenharjulla sijaitseville tuotantoalueilla yhteensä 50 000 kuutiota vuorokaudessa vuosikeskiarvona ja 65 500 kuutiota vuorokaudessa kuukausikeskiarvona. Lisäksi saadaan yli-imeyttää 5 000 kuutiota vuorokaudessa. Tekopohjavettä ja pohjavettä saadaan ottaa yhteensä 50 000 kuutiota vuorokaudessa vuosikeskiarvona ja 65 500 kuutiota vuorokaudessa kuukausikeskiarvona. Tekopohjavesilaitoksen käyttö, vedenotto ja yli-imeytys toteutetaan siten, että Raikun vedenottamon luvan haltijalla on etusija alueen vedenottoon ja oman lupansa mukaiseen talousvesikelpoiseen 4 500 kuutiota vuorokaudessa kokonaismäärään kuukausikeskiarvona laskettuna.

Vehoniemenharjun pohjavesialueesta on noin 80 prosenttia metsäalueita. Osa alueen metsäalueista on ojitettu. Viljelykäytössä olevia peltoalueita ja muita maatalousalueita pohjavesialueella sijaitsee etenkin pohjavesialueen kaakkoisosassa.

Vehoniemenharjun pohjavesialueella sijaitsee noin 50 asuinrakennusta, noin 40 talousrakennusta, muutamia liikerakennuksia ja maatalousrakennuksia sekä noin 10 vapaa-ajan rakennusta. Huomattava osa vakituisessa käytössä olevista asuinrakennuksista on sijoittunut Raikun alueelle, missä on Kangasalan Veden ja Raikun seudun vesiosuuskunnan ylläpitämät jätevesiviemäriverkostot. Jätevesiviemäriverkoston ulkopuolella sijaitsevilla kiinteistöillä jätevesien käsittely tapahtuu kiinteistökohtaisilla jätevedenkäsittelyjärjestelmillä.

Kangasalan Veden pohjavesialueelle sijoittuvat jätevesipumppaamot on varustettu automaattisilla hälytysjärjestelmillä.

TOIMENPIDESUOSITUS JÄTEVESILLE:

Pohjavesialueelle sijoittuvat saneeraustarpeessa olevat viemäriverkoston osat tulee kunnostaa erillisen suunnitelman mukaisesti.

Jätevesiverkoston ulkopuolisten kiinteistöjen kiinteistökohtaiset jätevesien käsittelytavat tulee olla kaupungin tiedossa.

Kiinteistökohtaisten jätevesienkäsittelyjärjestelmien tulee täyttää annetut käsittelyvaatimukset.

Vehoniemenharjun pohjavesialueella ei sijaitse maalämpökaivoja.

Vehoniemenharjun pohjavesialueelta kartoitettiin kolme pylväsmuuntamoa ja kaksi puistomuuntamoa. Kaksi pylväsmuuntoa ja yksi puistomuuntamo sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella. Pylväsmuuntamoiden öljymäärä oli 109 – 170 kilogrammaa ja puistomuuntamoiden 325 – 455 kilogrammaa.

TOIMENPIDESUOSITUS MUUNTAMOILLE:

Vanhat pylväsmuuntamot suositellaan korvattavaksi puistomuuntamoilla, jotka on varustettu öljynkeräysaltailla.

Sähkön jakeluverkon ylläpitäjän tulee pitää ajan tasalla olevaa rekisteriä pohjavesialueilla sijaitsevista öljyjäähdytteisistä muuntamoista.

Vehoniemenharjun pohjavesialueella ei sijaitse teollisuutta tai muuta teolliseen toimintaan verrattavissa olevaa toimintaa.

Lintusyrjän pohjavesialueella sijaitsee Kangasalan Veden Lintusyrjän vedenottamo. Vuonna 2017 Lintusyrjän vedenottamolta otetaan vettä noin 114 kuutiota vuorokaudessa Kuhmalahden alueen tarpeisiin. Lintusyrjän vedenottamolla raakaveden pH:ta säädetään soodaliuoksella ja raakavesi desinfioidaan UV-laitteella. Lisäksi vedenottamolla on mahdollisuus raakaveden desinfiointiin natriumhypokloriitilla.

Alueen pohjavesi on luontaisesti lähes raudatonta ja mangaanitonta pehmeää pohjavettä ja täyttää lievää happamuutta lukuun ottamatta  STM:n talousvedelle asettamat laatuvaatimukset ja -suositukset .

Lintusyrjän pohjavesialueella ei sijaitse MATTI-rekisteriin merkittyjä kohteita.

Lintusyrjän pohjavesialue on suurelta osin havu- ja sekametsää. Pohjavesialueen itä- ja länsireunoilla on myös ojitettuja suoalueita. Alueella ei sijaitse peltoviljely- tai muita maatalousalueita.

Lintusyrjän pohjavesialueen pohjoisosassa sijaitsee yksi vapaa-ajan asunto. Alueella ei ole kunnallista viemäriverkostoa.

Pelastuslaitoksen ylläpitämän öljysäiliörekisterin mukaan Lintusyrjän pohjavesialueella ei sijaitse yhtään säiliörekisteriin merkittyä öljysäiliötä.

Lintusyrjän pohjavesialueella ei sijaitse maalämpökaivoja.

Lintusyrjän pohjavesialueelta kartoitettiin yksi pylväsmuuntamo, joka sijaitsee pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolella. Muuntamon sisältämä öljymäärä oli 110 kilogrammaa.

Lintusyrjän pohjavesialueen läpi kulkee Lintusyrjäntie, jolla on liikennettä vähäisissä määrin. Lintusyrjäntie ei ole merkittävä tieyhteys vaarallisten aineiden kuljetuksille.

Lintusyrjän pohjavesialueella ei sijaitse teollisuutta tai muuta teolliseen toimintaan verrattavissa olevaa toimintaa.

Kuhmalahden Kirkkoharjun pohjavesialueella on Vehkajärven vedenottamon kaivo, josta on arvioitu otettavan talousvettä noin 4 – 5 kuutiota vuorokaudessa noin 30 ihmisen tarpeisiin. Lisäksi alueella on yksityisiä kiinteistökohtaisia kaivoja. Alueella sijaitsee myös Kangasalan Veden vedenottamo, joka ei ole vielä käytössä. Pohjavesialueella tehdyissä tutkimuksissa on todettu pohjaveden sisältävän paikoitellen kohonneita pitoisuuksia rautaa ja ammoniumia. Myös nitraattipitoisuuden on todettu olevan ajoittain koholla.

Kuhmalahden Kirkkoharjun pohjavesialueella ei sijaitse MATTI-rekisteriin merkittyjä kohteita.

Pohjavesialueen eteläosassa sijaitsee Vehkajärven hautausmaa.

Kuhmalahden Kirkkoharjun pohjavesialueella on maatalous- ja peltoviljelyalueita etenkin pohjavesialueen keskiosassa itä- ja länsireunoilla. Peltoviljelykäytössä olevia alueita on ojitettu.

Kuhmalahden Kirkkoharjun pohjavesialueesta on noin 50 prosenttia havu- ja sekametsäalueita.

Kuhmalahden Kirkkoharjun pohjavesialueella sijaitsee muutamia vakituisia asuntoja ja loma-asuntoja. Loma-asunnot sijoittuvat etenkin pohjavesialueen pohjoisosaan Tommanlahden ranta-alueelle, kun taas vakituinen asutus keskittyy pääasiassa pohjavesialueen eteläosaan Vehkajärventien molemmin puolin. Asutuksen määrä pohjavesialueella on kokonaisuudessaan vähäistä.

Kuhmalahden Kirkkoharjun pohjavesialueella ei sijaitse kunnallista viemäriverkostoa, vaan alueella on kiinteistökohtaiset jäteveden käsittelyjärjestelmät.

TOIMENPIDESUOSITUS JÄTEVESILLE:

Jätevesiverkoston ulkopuolisten kiinteistöjen kiinteistökohtaiset jätevesien käsittelytavat tulee olla kaupungin tiedossa.

Kiinteistökohtaisten jätevesienkäsittelyjärjestelmien tulee täyttää annetut käsittelyvaatimukset.

Pelastuslaitoksen öljysäiliörekisterin perusteella Kuhmalahden Kirkkoharjulla ei sijaitse öljysäiliörekisteriin merkittyjä öljysäiliöitä.

Kuhmalahden Kirkkoharjun pohjavesialueella ei sijaitse maalämpökaivoja.

Kuhmalahden Kirkkoharjun pohjavesialueelta kartoitettiin yksi pylväsmuuntamo pohjavesialueen keskiosassa pohjaveden muodostumisalueella. Muuntamon öljymäärä oli 67 kilogrammaa.

Kuhmalahden Kirkkoharjun pohjavesialueella ei sijaitse teollisuutta tai muuta teolliseen toimintaan verrattavissa olevaa toimintaa.

Vuortenharjun pohjavesialueella ei ole kunnallista vedenottamoa. Alueen pohjavettä hyödynnetään tällä hetkellä yksityiskäytössä olevista kaivoista. Alueelta otetaan talousvettä arviolta alle 10 kuutiota vuorokaudessa ja alle 50 henkilön tarpeisiin.

Alueen pohjavedessä on todettu paikoitellen kohonneita rauta- ja mangaanipitoisuuksia. Myös veden happipitoisuuden on todettu olevan välillä alhainen. Kohonneet rauta- ja mangaanipitoisuudet sekä alhaiset happipitoisuudet ovat tyypillisiä etenkin pienehköillä harjuilla, joiden reuna-alueet ovat tiiviiden maa-ainesten peittämiä. Näillä alueilla pohjaveden heikompi happitilanne aiheuttaa raudan ja mangaanin liukenemista pohjaveteen.

Vuortenharjun pohjavesialue soveltuu vedenhankintaan, joskin kohonneet rauta- ja mangaanipitoisuudet saattavat asettaa käytöllä rajoitteita. Pohjavesialueella sijaitsevilla lähteillä ei ole todettu olevan merkitystä vedenhankintaan.

Vuortenharjun pohjavesialueella ei sijaitse MATTI-rekisteriin merkittyjä kohteita.

Vuortenharjun pohjavesialueelle ei sijoitu maataloustoimintaa. Pohjavesialueella on runsaasti metsäalueita, joista osa on ojitettu. Etenkin pohjavesialueen reuna-alueilla on myös suoalueita, jotka ovat pääasiassa ojitettuja.

Vuortenharjun pohjavesialueella ei sijaitse vakituisia tai vapaa-ajan asuntoja. Alueella ei täten ole myöskään viemäriverkostoa tai kiinteistökohtaisia jätevedenpuhdistamoja, öljysäiliöitä eikä maalämpökaivoja.

Vuortenharjun pohjavesialueella ei sijaitse sähköasemia eikä puisto- tai pylväsmuuntamoja.

Vuortenharjun pohjavesialueella ei sijaitse teollisuutta tai muuta teolliseen toimintaan verrattavissa olevaa toimintaa.

Seuraaviin kappaleisiin on koottu yleisiä rajoituksia ja suosituksia, jotka tulee ottaa huomioon pohjavesialueella. Rajoitukset ja suositukset perustuvat lainsäädäntöön. Lisäksi rajoituksissa ja suosituksissa on huomioitu myös Kangasalan kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä ja rakennusjärjestyksessä annetut pohjaveden suojelua koskevat määräykset.

Uudet jätevesien runko- ja siirtoviemärit tulee ensisijaisesti pyrkiä sijoittamaan pohjavesialueiden ulkopuolelle ja vähintään 500 metrin etäisyydelle vedenottamoista ja vedenottokaivoista. Myös uudet jätevedenpumppaamot tulee ensisijaisesti pyrkiä sijoittamaan pohjavesialueiden ulkopuolelle.

Pohjavesialueella sijaitsevan viemäriverkoston kunto tulee tarkastaa riittävän usein.

Kunnan tulee tiedottaa asukkailleen jätevedenkäsittelyyn liittyvistä ohjeista, suosituksista ja velvollisuuksista.

Pohjavesialueella sijaitseva kiinteistö tulee ensisijaisesti liittää keskitettyyn jätevesijärjestelmään. Toissijaisena vaihtoehtona tulee harkita kiinteistökohtaista jätevesienkäsittelyä.

Pohjavesialueilla jätevesien johtaminen maaperään ilman käsittelyä on kiellettyä. Jätevedet voidaan johtaa tiiviiseen umpisäiliöön, joka on varustettu täyttymishälyttimellä. Jätevedet voidaan käsitellä myös pienpuhdistamossa tai esim. maasuodattamossa, jossa on tiivistetty rakenne, mikäli puhdistetut jätevedet voidaan johtaa tiiviissä rakenteessa pohjavesialueen ulkopuolelle.

Kiinteistökohtaisten jätevesien käsittelyjärjestelmien suunnittelijalla tulee olla riittävä pätevyys. Käyttöä ja huoltoa varten kiinteistön jätevesijärjestelmästä on oltava ajan tasalla olevat käyttö- ja huolto-ohjeet.

Ajoneuvojen, veneiden, koneiden ym. laitteiden pesu on kielletty pohjavesialueella muualla kuin tähän tarkoitukseen rakennetulla pesupaikalla, josta pesuvedet johdetaan hiekan- ja öljynerotuskaivojen kautta yleiseen jätevesiviemäriin viemärilaitoksen hyväksymällä tavalla tai pohjavesialueen ulkopuolelle.

Pohjavesialueelle ei tule asentaa uusia maanalaisia tai suojaamattomia maanpäälle sijoitettavia öljysäiliöitä uudisrakennuskohteissa eikä vanhan säiliön vaihdon yhteydessä.

Uudet säiliöt tulee sijoittaa maan päälle tai rakennusten sisätiloihin. Säiliön tulee olla kaksoisvaipallinen tai se tulee sijoittaa tilavuudeltaan riittävään, tiiviiseen suoja-altaaseen (vähintään 100 prosenttia säiliön tilavuudesta). Öljysäiliö tulee varustaa asianmukaisilla vuodonvalvonta- ja hälytyslaitteilla sekä ylitäytönestolla.

Mikäli säiliö sijoitetaan ulos, tulee se suoja-altaineen kattaa siten, etteivät sadevedet pääse täyttämään allasta.

Tärkeillä pohjavesialueilla sijaitsevat maanalaiset öljysäiliöt tulee tarkastuttaa säännöllisesti  KTM:n päätöksen 344/83  mukaisesti:

Säiliön kuntoluokka A: Tarkastusväli metallisäiliölle 5 vuotta ja muille säiliöille 10 vuotta.

Säiliön kuntoluokka B: Tarkastusväli 2 vuotta

Säiliön kuntoluokka C: Säiliö on poistettava käytöstä 6 kuukauden kuluessa.

Säiliön kuntoluokka D: Säiliö on poistettava käytöstä välittömästi.

Muut kuin  KTM:n päätöksen 344/1983  mukaiset säiliöt tulee tarkastaa kunnan ympäristönsuojelumääräysten mukaisesti.

Pohjavesialueella sijaitsevaa maanalaista öljysäiliötä ei tule kunnostaa pinnoittamalla. Pinnoituksen jälkeen säiliön kuntoa ei voida enää luotettavasti tarkastaa, eikä siten säiliön kuntoluokkaa voida määrätä.

Käytöstä poistetut öljysäiliöt tulee poistaa maaperästä putkistoineen. Säiliön käytöstä poistosta (myös muut kuin maanalaiset öljysäiliöt) tulee ilmoittaa alueen pelastusviranomaiselle.

Pelastusviranomaisen tulee tiedottaa kiinteistön omistajia öljysäiliöihin liittyvistä ohjeista, suosituksista ja velvollisuuksista.

Öljysäiliöitä ja niiden riskienhallintaa on käsitelty tarkemmin mm. TANKKI-hankkeessa laaditussa oppaassa  Ennakoi ja karta kalliita öljyvahinkoja - Opas öljysäiliön omistajille ja haltijoille  (lähdeviite: Asikainen T. & Kärnä P., Lahden ammattikorkeakoulu, 2014).

Maalämpöjärjestelmän rakentaminen edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpide- tai rakennuslupaa, jota haetaan kunnasta. Lisäksi maalämpöjärjestelmän rakentaminen edellyttää pohjavesialueella myös vesilain mukaista lupaa, jota haetaan aluehallintovirastolta.

Maalämpökaivoja ja niihin liittyvien ympäristöongelmien ehkäisyä on käsitelty Ympäristöministeriön  Ympäristöoppaassa 2013 Energiakaivo – maalämmön hyödyntäminen pientaloissa  (lähdeviite: Juvonen J. & Lapinlampi T., Ympäristöministeriö, 2013). Oppaassa on pyritty antamaan sekä maalämpöjärjestelmien toteuttamiseen että vallitseviin lupakäytäntöihin valtakunnallisesti yhtenäiset suositukset ja toimintaohjeet.

Maalämmön hyödyntämiseen liittyviä porakaivoja ja keruuputkistoja ei tule rakentaa alle 500 m etäisyydelle vedenottamoista tai tutkituista vedenottopaikkoista. Myös lähiympäristön yksityiskaivoihin tulee jättää riittävä suojaetäisyys. Suojaetäisyyksistä on määrätty tarkemmin Kangasalan kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä.

Pohjavesialueella sijaitsevien kiinteistöjen maalämpöjärjestelmissä ei saa käyttää ympäristölle tai pohjavedelle vaarallisia lämmönsiirtoaineita.

Lämpöpumput tulee varustaa järjestelmällä, joka hälyttää mahdollisista vuodoista lämmönkeruupiirissä. Vuodoista tulee ilmoittaa ympäristönsuojeluviranomaisille.

Maalämpöjärjestelmien huollon ja laitteiston purkamisen yhteydessä on lämmönsiirtoliuos otettava talteen. Liuosta ei saa päästää maaperään.

Suunniteltaessa rakentamista pohjavesialueelle on tarvittaessa tutkittava rakentamisen vaikutukset pohjaveden laatuun, pinnankorkeuteen ja virtausolosuhteisiin sekä liitettävä tämä tutkimus lupahakemuksen mukaan.

Rakentamista koskevat pohjaveden suojelun kannalta keskeiset ohjeet ja määräykset annetaan ensisijaisesti alueelle laaditussa asemakaavassa. Mikäli pohjavesialueella ollaan rakentamassa alueelle, jolla ei ole voimassa olevaa asemakaavaa, on rakentamisesta hyvä pyytää ELY-keskuksen lausunto.

Pohjavesialueella tehtävissä maanrakennustöissä on kiinnitettävä huomiota maaperän ja pohjaveden pilaantumisen vaaran estämiseen. Maata kaivettaessa on pohjaveden ylimmän pinnan ja maanpinnan välille jätettävä riittävä suojakerros. Täyttöjä tehtäessä on kiinnitettävä huomiota täyttömaa-aineksen laatuun (muun muassa raekoko ja mahdolliset haitta-ainepitoisuudet).

Rakennustyönaikaiset pohjaveteen kohdistuvat muutokset edellyttävät asiantuntijan laatimaa pohjaveden hallintasuunnitelmaa ja siihen liittyvää pohjaveden tarkkailuohjelmaa. Rakennushankkeeseen ryhtyvän tulee huolehtia suunnitelman ja tarkkailuohjelman asianmukaisesta toteuttamisesta.

Pohjaveden muodostumisen ja määrällisen pysyvyyden turvaamiseksi puhtaita hulevesiä ei tule tarpeettomasti johtaa pohjavesialueen ulkopuolelle. Puhtaat hulevedet, kuten kattovedet tulee ensisijaisesti imeyttää niiden syntypaikalla (omalla tontilla).

Muodostuvien hulevesien määrää voidaan vähentää vettä läpäisevillä pintamateriaaleilla.

Hulevesien maahan imeytyksessä tulee huomioida hulevesien laatu. Piha-alueiden ja -katujen hulevedet voidaan imeyttää maahan pohjavesialueella, mikäli niistä ei aiheudu riskiä pohjaveden laadulle.

Mikäli hulevedet sisältävät haitta-aineita ja niistä voi aiheutua riskiä pohjaveden laadulle, tulee hulevedet johtaa pohjavesialueen ulkopuolelle.

Kangasalan kaupunki on aloittanut hulevesien hallintasuunnitelman laatimisen. Suunnitelmassa tullaan antamaan tarkempia ohjeita hulevesien hallintaan liittyen.

Peltoviljelyn lakisääteiset toimenpiteet perustuvat pääosin  EU:n nitraattidirektiiviin (91/676/ ETY) , joka on pantu toimeen Valtioneuvoston asetuksella eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (ns.  nitraattiasetus 1250/ 2014 ). Nitraattiasetus on voimassa koko maassa ja se koskee kaikkia maatiloja riippumatta siitä, onko tilalla esimerkiksi ympäristölupaa.

Pohjavesialueella ei tule käyttää lietelantaa, virtsaa tai puristinnestettä, jätevesilietettä taikka muuta nestemäistä orgaanista lannoitetta peltoviljelyssä, ellei erikseen voida osoittaa, ettei kyseisen lannoitteen käytöstä aiheudu riskiä pohjaveden laadulle.

Kuivalannan käyttöä tulee välttää erityisesti pohjaveden muodostumisalueella, ellei erikseen voida osoittaa, ettei siitä aiheudu haittaa pohjavedelle. Kuivalantaa voidaan levittää pohjavesialueella muodostumisalueen ulkopuolella, jos levitys tapahtuu keväällä ja lanta mullataan mahdollisimman nopeasti.

Muita kuin orgaanisia lannoitteita voidaan käyttää pohjavesialueella kasvin ravinnetarpeen edellyttämiä määriä.

Lannoitemäärät tulee mitoittaa lannoitussuunnitelmaan nitraattiasetus huomioiden. Pohjavesialueella ei tule harjoittaa väkilannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden runsasta käyttöä ts. muuta kuin tavanomaiseen peltoviljelyyn liittyvää käyttöä.

Tietyille kasvinsuojeluaineille asetettuja pohjavesialueita koskevia käyttökieltoja ja rajoituksia tulee noudattaa. (Listat Tukesin Internet-sivuilla:  https://tukes.fi/kemikaalit/kasvinsuojeluaineet/ymparistorajoitukset-ja-suositukset/pohjavesirajoitus )

Pohjavesialueella ei tule tehdä ojituksia tai mekaanista maanmuokkausta, josta voisi aiheutua pohjaveden purkautumista, likaantumista tai humuspitoisten pintavesien imeytymistä maaperään. Ojitussuunnitelmista ja maanmuokkauksesta tulee pyytää ELY-keskuksen tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen lausunto.

Pellonraivauksen mahdollisuus ja luvantarve pohjavesialueella tulee varmistaa ELY-keskuksesta.

Eläinsuojalla tulee olla ympäristölupa, jos se on tarkoitettu esimerkiksi vähintään 250 lihasialle tai lannantuotannoltaan taikka ympäristövaikutuksiltaan vastaavalle muulle eläinmäärälle. Myös pienemmälle eläinsuojalle on haettava ympäristölupa, jos toiminta sijoitetaan 1- tai 2-luokan pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa.

Uusia karjasuojia tai lantavarastoja ei pääsääntöisesti tule perustaa 1- tai 2-luokan pohjavesialueille.

Ympäristöministeriön hevostallin ja kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeista löytyvät tarkemmat ohjeet toiminnan sijoittamiseen ja harjoittamiseen liittyen (lähdeviitteet:  Ympäristöministeriön moniste 121, 2003  ja  Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2010 , 2010).

Pohjavesialueille ei tule perustaa uusia turkistarhoja.

Tuotantoeläimiä ei tule haudata pohjavesialueelle.

Metsätalouden toimenpiteet eivät yleensä edellytä ympäristölupia. Metsätaloustoimintaa pohjavesialueilla ohjeistetaan muun muassa  Metsähallitus Metsätalous Oy:n ympäristöoppaassa (Metsähallitus Metsätalous Oy, 2018)  ja  Tapio Oy:n Metsänhoidon suositukset -oppaassa (Tapio Oy, 2019) . Myös Metsätalouden vesiensuojelu -aineistossa käsitellään metsätaloutta pohjavesialueilla  (TASO-hanke, Joensuu et al. 2012) .

Pohjavesialueilla metsäalueita ei tule kulottaa. Myös raskasta maanmuokkausta tulee välttää. Mikäli muokkaus on välttämätöntä, suositeltavin menetelmä on vain kivennäismaan pintaa paljastava kevyt laikutus.

Ojitussuunnitelmista ja maanmuokkauksesta tulee pyytää ELY-keskuksen tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen lausunto.

Pohjavesialueilla ei suositella tehtävän puuston kasvun lisäämiseen tähtääviä lannoituksia. Pohjavesialueen läheisyydessä lannoitteiden levityksessä jätetään vähintään 50 metrin lannoittamaton suojavyöhyke lannoitettavan alueen ja pohjavesialueen rajan väliin.

Pohjavesialueilla ei tule käyttää kemiallisia kasvinsuojeluaineita.

Kantoja ei tule korjata pohjavesialueilta.

Pohjavesialueille ei tule suunnitella eikä sijoittaa uutta teollisuutta tai varastointia, josta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Mikäli toimintojen sijoittaminen on kuitenkin perustelluista syistä välttämätöntä, niiden aiheuttamat riskit pohjavedelle tulee poistaa teknisin ja toiminnallisin keinoin. Tarkemmat määräykset toimenpiteistä annetaan tapauskohtaisesti ympäristöluvassa.

Ennen toiminnan sijoittamista pohjavesialueella on selvitettävä yksityiskohtaisesti muun muassa suunnitellun sijoituspaikan maaperä- ja pohjavesiolosuhteet sekä arvioitava pohjavedelle mahdollisesti aiheutuvat riskit. Pohjavesialueelle sijoittuessaan toiminta tulee suojata kaksinkertaisesti ja joskus myös kolminkertaisesti.

Pohjavesialueelle sijoittuvalle ympäristöluvalliselle teollisuus- ja yritystoiminnalle tulee määrätä ympäristöluvassa pohjaveden tarkkailuvelvoite.

Mikäli riskien poisto suojatoimenpitein ei ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista, tulee toiminta siirtää pohjavesialueen ulkopuolelle.

Teollisuusrakennuksia koskevat kaikki rakentamiseen, jätevesiin ja öljysäiliöihin liittyvät ohjeet.

Pohjavesialueilla jo sijaitsevan teollisuus- ja yritystoiminnan osalta on otettava huomioon muun muassa seuraavaa:

Kemikaalien varastointi ja käyttö tulee saattaa paloviranomaisten tietoon ja asianmukaiseen rekisteriin.

Teollisuusrakennuksien kaikkien rakenteiden tulee olla sellaisia, että ne estävät nestemäisten aineiden pääsyn maaperään ja pohjaveteen. Tähän kuuluvat muun muassa varastot, piha-alueiden ja ajoväylien päällysteet, viemäröinti ja lattiakaivot.

Mahdollisesti likaiset hulevedet on johdettava pohjavesialueen ulkopuolelle/ hulevesiviemäriin.

Pohjavesialueille ei tule rakentaa uusia suojaamattomia muuntajia.

Pohjavesialueella sijaitsevat suojaamattomat pylväsmuuntamot tulee vaihtaa puistomuuntamoiksi verkostoinvestointien yhteydessä.

Maa-ainesten ottamisen suunnittelussa, järjestämisessä ja jälkihoidossa tulee huomioida ympäristöministeriön julkaisun  ”Maa-ainesten ottaminen – Opas ainesten kestävään käyttöön” (Ympäristöministeriön julkaisuja 2020:24)  ohjeet tai myöhemmin annetut ympäristöhallinnon ohjeet.

Vanhat maa-ainesten ottamisalueet tulee siistiä poistamalla mahdolliset romut ja jätteet. Tarpeeton kulku vanhoille ottoalueille tulee estää esimerkiksi lohkarein. Tarvittaessa kunnostusta vaativille vanhoille maa-ainesten ottamisalueille tulee laatia kunnostussuunnitelma.

Kotitarveotosta on suositeltavaa tehdä ilmoitus kunnan ympäristövalvontaan aina, kun suunnitellaan ottoa pohjavesialueella. Maa-aineslain mukainen ilmoitusvelvollisuus koskee yli 500 kiintokuutiometrin kotitarveottoa.Kotitarveottoa koskevat samat  maa-aineslain  3§:n rajoitukset kuin luvanvaraista maa-ainesten ottoa.

Pohjavesialueille ei tule suunnitella uusia pääväyliä tai muita merkittäviä liikenneyhteyksiä ennen erillistä tarvehankintatarkastelua ja pohjaveden mahdollisen laadullisen tai määrällisen heikentymisen riskinarviointia. Ensisijaista on kuitenkin pyrkiä sijoittamaan uudet, erityisesti suolattavat ja vilkasliikenteiset tiet pohjavesialueiden ulkopuolelle.

Mikäli 1- tai 2-luokan pohjavesialueelle rakennetaan uusia liikenneväyliä, tulee pohjavesialueelle sijoittuvalle liikenneväylälle rakentaa pohjavesisuojaukset. Pohjavesisuojauksia tulee rakentaa myös vanhan tiestön perusparannushankkeiden yhteydessä tai erikseen erityisen riskialttiimmille pohjavesialueille.

Pohjavesialueilla tulee suosia vaihtoehtoisia, ympäristölle haitattomampia liukkaudentorjunta-aineita aina kun tämä on mahdollista.

Teiden liukkauden torjuntaan käytettävä natriumkloridi tulee levittää valmiina liuoksena käytettävien määrien minimoimiseksi.

1- ja 2-luokan pohjavesialueille sijoittuvien vaarallisten aineiden kuljetusten pääreiteillä tulee olla pohjavesisuojaukset.

Pohjavesialueille ei tule perustaa uusia raskaanliikenteen pysäköintialueita.

Pohjavesialueilla ei tule käyttää vesakkomyrkkyjä.

Vedenottamoalueiden olisi hyvä olla aidattuja. Aitausten kunto tulee tarkastaa säännöllisesti.

 Mahdolliset vedenottamoilla käytettävät kemikaalit on varastoitava turvallisella tavalla.

Mahdollisiin kemikaalivahinkoihin ja muihin onnettomuustilanteisiin pohjavesialueilla tulee varautua ennalta, jotta vahingon sattuessa voidaan toimia mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Pirkanmaan pelastuslaitos johtaa kemikaalivahinkojen ensitorjuntatyötä Kangasalan alueella. Jokaisella on velvollisuus ilmoittaa pohjavesialueella tapahtuneesta ympäristövahingosta pelastuslaitokselle sekä aloittaa olosuhteisiin nähden tarpeelliset ja välittömät torjuntatoimenpiteet. Kemikaalivahingosta tulee ilmoittaa myös kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle ja Pirkanmaan ELY-keskukselle. Vahinkojen torjunnan tehokkuus riippuu olennaisesti tiedonvälityksen nopeudesta, mistä johtuen yhteydenpito eri viranomais- ja muiden tahojen välillä tulisi olla etukäteen suunniteltua.

Pelastuslaitos ryhtyy ensitorjuntatoimiin saatuaan ilmoituksen vahingosta tai onnettomuudesta. Pelastuslaitoksen suorittamilla välittömillä torjuntatoimenpiteillä pyritään rajaamaan maaperän sekä pinta- ja pohjaveden likaantuminen mahdollisimman pienelle alueelle ja estämään haitta-aineen kulkeutuminen kaivoihin tai vedenottamolle. Pelastuslaitoksella tulee olla ajantasainen tieto pohjavesialueiden ja vedenottamoiden sijainnista. Varsinaisia ensitorjuntatoimia johtaa pelastuslaitos, mutta myös kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisella sekä vesilaitoksella tulee olla toimintasuunnitelma mahdollisten onnettomuustilanteiden varalle. Vahingon jälkitorjunnasta vastaava viranomainen on kunta. Pirkanmaan ELY-keskus antaa tarvittaessa asiantuntija-apua kemikaalivahinkojen torjuntaan.

Pohjavettä uhkaavan onnettomuuden torjuntatoimenpiteiden yhteydessä saatetaan tarvita nopeasti erityisasiantuntemusta, jotta pohjaveden pilaantumiselta vältytään. Kaupungin ja vesilaitoksen varautumissuunnitelmissa on hyvä olla tiedot niistä keskeisistä asiantuntijoista, laboratorioista ja urakoitsijoista, joiden apua saatetaan tarvita. Etukäteen on hyvä sopia myös tiedottamiseen ja tiedonvälitykseen liittyvistä järjestelyistä vahinkotilanteessa.

Vesilaitoksen tulee olla varautunut vedenjakeluun myös erilaisissa häiriötilanteissa. Vesihuollon erityistilanteet voivat olla lyhytaikaisia, vesilaitoksen toimintaan liittyviä häiriöitä tai suurempia ongelmia, kuten raakavesilähteen likaantuminen, vesijohtoverkoston jäätyminen tai likaantuminen, ilkivalta tai suuronnettomuus.  Vesihuollon erityistilanteita ja niihin varautumista on käsitelty tarkemmin Suomen ympäristökeskuksen ympäristöoppaassa nro 128 (Vikman & Arosilta, 2006) .