Järvien kartoitus - FRESHABIT LIFE IP

Suomessa on tuhansia järviä, joiden kätköissä on monimuotoista ja valtaosin meille vielä tuntematonta vedenalaista luontoa ja kulttuuriperintöä.  FRESHABIT LIFE IP -hankkeessa (2016-22) (metsa.fi, aukeaa uuteen ikkunaan)  kehitettiin sisävesille soveltuvia monimuotoisuuden kartoitusmenetelmiä ja kokeiltiin miten hyvin vedenalaista kulttuuriperintöä voisi havainnoida luontokartoitusten yhteydessä.

Geologia on keskeinen tekijä, joka vaikuttaa paitsi järvialtaan kokoon ja muotoon, myös sen veden väriin ja laatuun valuma-alueen koon ja maanpeitteen välityksellä. Vesistön ominaisuuksiin vaikuttaa myös sen hydrologia; veden vaihtuvuus ja mistä vesi on peräisin. Suovaltaisilla alueilla on enimmäkseen ruskeita humusjärviä, savialueilla savisameita järviä, harju- ja moreenivaltaisilla alueilla kirkasvetisiä järviä. Nopeasti uusiutuvissa läpivirtausvesistöissä lähivaluma-alueen ominaisuudet vaikuttavat vähemmän kuin hitaasti uusiutuvissa, ja pohjaveden purkautuminen vesistöön voi vaikuttaa sen vedenlaatuun ja kasvillisuuteen voimakkaastikin. Veden väri taas vaikuttaa siihen, miten syvälle valo tunkeutuu, mikä puolestaan vaikuttaa vesikemiallisten tekijöiden sekä pohjanlaadun lisäksi kasvillisuuteen. Kasvillisuus muodostaa perustan järven ravintoverkolle, johon kuuluvat planktoneliöt, pienet pohjaeläimet sekä selkärankaiset kaloista nisäkkäisiin, aina ihmiseen saakka.

Kaikki ihmisen toiminta maalla, vedessä ja rantavyöhykkeessä vaikuttaa järvien tilaan. Vesistöjen tilaa seurataan veden laatuun ja eliöstöön perustuen vesienhoitoalueittain, mutta esimerkiksi järvistä seurataan vain noin 4 600 vesimuodostumaa, vaikka yhteensä järviä ja lampia on Suomessa noin 190 000! Seurattavat järvimuodostumat käsitellään yleensä kokonaisina järvinä, joiden sisälle mahtuu kuitenkin monenlaista vaihtelua. Tässä hankkeessa pyrimmekin kehittämään menetelmiä, joilla voidaan ennustaa yhden järviluontotyypin arvokkaimpien luontoalueiden sijoittumista niiden suojelun tehostamista varten.

Hankkeessamme kehitettiin vedenalaisen luonnon ja kulttuuriperinnön kartoitusmenetelmiä karuille kirkasvetisille järville (Natura -luontotyyppi Littorelletalia uniflorae), jotka ovat järviluontomme helmiä ja soveltuvat hyvin sekä vedenalaisten visuaalisiin havaintoihin perustuvien että kaukokartoitusmenetelmien kohteiksi. Kartoitimme vedenalaista luontoa Puruvedellä, Konnevedellä sekä Päijänteellä vuosina 2016-2018.

Esittelemme tässä tarinakartassa kartoitustemme tuloksia eri osatekijöiden suhteen. Linkkejä raportteihin ja muihin julkaisuihin löydät Lisätietoa -sivulta.

Kartoituksissa ovat olleet mukana  Suomen ympäristökeskus (syke.fi, avautuu uuteen ikkunaan) ,  Luonnonvarakeskus (luke.fi, avautuu uuteen ikkunaan) ,  Jyväskylän yliopisto (jyu.fi, avautuu uuteen ikkunaan) ,  Geologian tutkimuskeskus (gtk.fi, avautuu uuteen ikkunaan)  sekä  Metsähallitus (metsa.fi, avautuu uuteen ikkunaan) .

Geologia on se perusta, jolle rakentuu koko järven muu ekosysteemi kasveineen, kaloineen ja muine eliöineen. Geologia luo perustan järvien pohjanmuodoille, joka puolestaan vaikuttaa veden virtaukseen järvialtaassa ja sitä kautta sedimenttien kerrostumiseen järven pohjalle. Pohjasedimentit puolestaan tarjoavat elinympäristön vesikasveille, pohjaeliöstölle ja vaikkapa kalojen kudulle. Pohjasedimenttien laatu riippuu osittain myös järven valuma-alueen geologisista ominaisuuksista. Kohdejärvien pohjan geologisia ominaisuuksia on tutkittu pääasiassa kaikuluotaustutkimusten perusteella. Käytössä on ollut eri taajuuksilla toimivia kaiku- ja seismisiä laitteistoja, sekä viistokaikuluotain. Lisäksi apuna on käytetty olemassa olevaa geologista tietoa tutkimusalueelta, sekä vedensyvyystietoja ja ilmakuvia. Koska akustis-seismiset luotaukset eivät kattaneet tutkimusalueita kokonaan on kartoitusten tuloksia pidettävä lähinnä suuntaa antavina ja ne kertovat yleispiirteisesti pohjanlaadun vaihtelusta tutkimusalueilla. Kohdejärvien pohjanlaatutietoihin voi tutustua tarkemmin  erillisessä sovelluksessa (arcgis.com, avautuu uuteen ikkunaan) .

Pohjaeläimet ovat selkärangattomia eläimiä, joihin luetaan mm. koko elämänsä vedessä elävät harvasukasmadot, simpukat ja ravut sekä toukkavaiheensa vedessä elävät suden-, koski- ja päivänkorennot sekä vesiperhoset. Ne muodostavat tärkeän osan järven ravintoverkosta eloperäisen aineksen hajottajina ja laiduntajina sekä petoina, ja ovat myös erittäin tärkeä osa kalojen ravintoa etenkin poikasvaiheessa.

Pohjaeläimiä käytetään myös vesistöjen tilan ilmentäjinä. Syvänteiden pohjaeläimiä tutkimalla voidaan selvittää koko järvialtaan tilaa, ja paksummista kairatuista pohjasedimenttinäytteistä päästään jopa satojen vuosien taakse hyönteisten jäänteitä tutkimalla. Rantavyöhykkeessä pohjaeläinlajisto on monipuolisimmillaan ja sen riippuvuus pohjanlaadusta ja kasvillisuudesta selkein.

Tutkimme Puruveden rantavyöhykkeen pohjaeläinlajistoa selvittääksemme, miten lajiston koostumus vaihtelee erilaisilla rantatyypeillä (hiekka-, kivikko- ja kasvillisuusranta) sekä millä tavoin näytealojen ympäristötekijät vaikuttavat pohjaeläinten runsauteen ja monimuotoisuuteen. Näytteet otettiin vakioidulla menetelmällä 0,5 m syvyydestä yhteensä 21 tutkimusalalta, joilta oli selvitetty myös kasvillisuus.

Näytteistä tunnistettiin yli 16 000 yksilöä yhteensä 125 pohjaeläintaksonista (taksoni tarkoittaa mitä tahansa aineistosta tunnistettua tasoa, esim. laji, suku tai heimo). Yleisimpiä ja runsaimpia olivat tarkemmin määrittämättä jääneet surviaissääskien (Chironomidae) ja polttiaisten (Ceratopogonidae) toukat sekä harvasukamadot (Oligochaeta). Lajitasolle tunnistetuista pohjaeläimistä runsain ja yleisin oli vesisiira (Asellus aquaticus), joka pärjää monenlaisissa vesissä lähteistä reheviin järviin.

Hiekkapohja on elinympäristönä hyvin yksipuolinen, joten hiekkarannoilla pohjaeläinten runsaus ja lukumäärä olikin niukinta. Pohjaeläinten runsaus ja monimuotoisuus oli merkitsevästi suurempaa kivikko- ja kasvillisuusrannoilla, joilla pohjan rakenteellinen monimuotoisuus on suurempaa. Pohjaeläinten lajirunsaus oli suurempaa siellä, missä pohjalehtisten kasvien peittävyys ja vesikasvien kokonaispeittävyys oli suurempi.

Oheisella kartalla esitetään tutkittujen alojen pohjaeläinten havaittu taksonimäärä sekä kasvillisuuden kokonaispeittävyys niiltä aloilta, joilta pohjaeläimet selvitettiin. Taustalla on GTK:n tutkimusten perusteella tehty yleistetty pohjanlaatukartta. Kivikkorantoja esiintyy yleisimmin moreenirannoilla ja kasvillisuusrantoja sulkeutuneiden lahtien liejupohjien yhteydessä. Hiekkarannat näkyvät kartalla (pohjan maalajeina hiekka ja sora tai huuhtoumahiekka).

Vapaa-ajankalastus on yksi suosituimmista harrastuksista. Lähes kolmannes suomalaisista harrastaa kalastusta vapaa-ajallaan tavalla tai toisella ja suurin osa kalastuspäivistä kertyy sisävesillä. Kalat ja kalastus onkin se näkökulma, joka sisävesistä ja niiden tuottamista hyödyistä tulee ensimmäiseksi mieleen.

Taustalla on kuitenkin monia tekijöitä, jotka vaikuttavat kalakantoihin ja kalastuksen kestävyyteen. Alun perin kunkin järven kalasto on sopeutunut järvessä vallitseviin olosuhteisiin, joiden muuttuminen esimerkiksi rehevöitymisen seurauksena voi vaarantaa kalalajien välisiä voimasuhteita. Pohjaeläimet ja plankton ovat useimpien kalalajien ravintoa ainakin poikasvaiheessa ja rannat merkittäviä poikastuotantoalueita.

Tutkimme kahden kalalajin lisääntymistä kahdella kohdejärvellämme selvittääksemme, miten niiden lisääntyminen liittyy muihin tutkimiimme tekijöihin. Puruvedellä selvitettiin uhanalaisen harjuksen lisääntymisalueita ja Konnevedellä mallinnettiin, miten ruokapöydässä suositun muikun poikaset kulkeutuvat järvialtaassa kuoriutumisensa jälkeen.

Vesikasvillisuuden ja levästön koostumus järvessä riippuu maantieteellisen vaihtelun lisäksi järven veden ja pohjan ominaisuuksista sekä syvyydestä. Mitä kirkkaampi vesi, sen syvemmällä yhteyttävät kasvit tulevat toimeen, ja mitä niukemmin ravinteita, sen niukempaa on myös kasvillisuus. Karuja kirkasvetisiä järviä luonnehtii erityisesti ns. pohjaversoiskasvillisuus, jonka muodostavat matalat pohjalla kasvavat kasvit, kuten raani (Littorella uniflora) sekä nuottaruoho (Lobelia dortmanna) ja lahnaruohot (Isoëtes lacustris ja I. echinospora).

Karujen järvien kasvillisuus on yleensä niukkaa ja vähälajista, mutta pohjavesivaikutus voi paikallisesti rikastuttaa kasviyhteisöjä. Rantojen runsaat järviruokokasvustot sekä runsaat leväkukinnot ovat selkävesien äärellä yleensä rehevöitymisen merkkejä, vaikka lahdenpoukamat voivat olla luontaisestikin rehevämpiä. Mutapohjien lisäksi pohjaversoiset eivät menesty kallio- tai kivikkopohjilla eivätkä yksipuolisilla, aaltojen pieksämillä hiekkapohjilla aivan rantaviivan tuntumassa. Pohjaversoisia kasvaa yleensä muutaman kymmenen sentin syvyydestä muutaman metrin syvyyteen sopivan kiinteillä hiekka- ja sorapohjilla jopa laajoina, yhtenäisinä mattoina, tai pienialaisesti kivien välisissä laikuissa.

Keräsimme lajitasoista vesikasviaineistoa vuosina 2017-2018 Puruvedeltä, Konnevedeltä ja Päijänteeltä yhteensä 2 314 kahden neliömetrin havaintoruudulta. Havainnot tehtiin ennakolta määrätyiltä tutkimuslinjoilta matalassa vedessä kahlaten ja syvemmällä sukeltaen. Menetelmä kehitettiin Metsähallituksen merellä saamien VELMU-kartoituskokemusten pohjalta. Vuosi 2016 oli pitkälti kokeilua, mutta 2018 kartoitus sujui jo rutiinilla.

Vesikasvikartoituksen  ohjeistus (pdf 1,02 Mt, avautuu uuteen ikkunaan)  on julkaistu syksyllä 2022.

Puruveden Hummonselän alueella selvitettiin vesikasvillisuuden lisäksi myös maanpuoleista rantakasvillisuutta. Erityistä huomiota kiinnitettiin rantaluhtiin. Luhdat ovat lahtien pohjukoiden luontaista suokasvillisuutta, joka on riippuvainen järven pinnan korkeuden vaihtelusta. Luhtien läpi kulkee vesiä yläpuoliselta valuma-alueelta ja ne toimivat luontaisesti näiden vesien biosuodattimina.  

Maastotarkastelussa Hummonselän rantojen luhtaluonto osoittautui hyvin monimuotoiseksi. Rehevien lahtien pohjukoissa on ruokoluhtaa, ruoholuhtaa, saraluhtaa, ruoho- ja saraluhtaa, osmankäämiluhtaa, kastikkaluhtaa sekä pensasluhdista suomyrttiluhtia ja pajuluhtia. Luhtien yhteydessä on myös muita rantasoita, kuten nevoja ja rämeitä sekä erilaisia luhtaisia sekatyyppejä. Erikoisuutena Hummonselän rannoilta löydettiin useita pienialaisia suomyrttiluhtia. Suomyrttiluhta on luokiteltu uhanalaiseksi vaarantuneeksi (VU) luontotyypiksi luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa.

Karut rantakasvillisuustyypit ovat kirkasvetisille järville ominaisia ja maan puolella ranta voi olla hyvinkin karua siellä, missä pohjakasvillisuus on parhaimmillaan. Avoimet kivikko- ja lohkarerannat ja sekalajitteiset moreenirannat ovat tavallisimpia rantaluontotyyppejä Hummonselän rannoilla. Myös hiekkarantoja löytyy kohtalaisesti ja kalliorantoja paikoitellen. Muut rantaluontotyypit kuten sora- ja somerikkorannat sekä hienosedimenttiset savi- ja hiesurannat ovat harvinaisempia.

Hummonselän rantaluhdat on pääsääntöisesti ojitettu ja yläpuolisten valuma-alueiden tummat ravinnepitoiset vedet laskevat pelloilta ja talousmetsistä tavallisesti leveitä valtaojia pitkin suoraan järveen, jota ne rehevöittävät paikallisesti etenkin lahtien perukoissa. Järviruovikot ovat ilmeisesti runsastumassa ja tihentymässä Hummonselällä rehevöitymisen vuoksi. Ruokoa kasautuu valleiksi rantojen yläosaan sekä lahtien pohjukoihin ja ruokomassoja ajautuu syvänteisiin. Tästä on jo nyt ja etenkin tulevina vuosikymmeninä haittaa niin karuille rantaluontotyypeille kuin lahdenpohjukoiden ja koko järvialtaan ekosysteemeille. Hiekkarannat ovat erityisen alttiita umpeenkasvulle siellä, missä niitä ei aktiivisesti käytetä tai hoideta. 

Hummonselällä on hyvin monimuotoista rantaluontoa, jonka lajisto- ja luontotyyppiarvot liittyvät kirkasvetiseen niukkaravinteiseen järveen. Tarkempi rantaluonnon kartoitus ja lajistoselvitys olisi tarpeen tehdä koko Puruveden Natura-alueella. Tietoja ranta- ja vesiluonnosta tarvitaan tulevaisuudessa Puruveden Natura 2000 -alueen tilan seurannassa.

Vesistöihin päätyy monenlaisia käyttöesineitä ja muita jälkiä ihmisen vedenpinnan yläpuolisesta toiminnasta. Järvistä löytyy mm. monenlaisia hylkyjä ja muita kulkuneuvoja sekä kalastuskulttuurin jäänteitä. Muun muassa Hossan kansallispuistossa Suomussalmella sijaitsevasta Iso-Valkeainen -järvestä on löydetty Metsähallituksen selvityksissä kymmeniä kalastukseen liittyviä vedenalaisia muinaismuistoja, kuten liistekatiskoja ja johdeaitoja. Veden alta varsinkin pienet kohteet on ymmärrettävistä syistä vielä vaikeampaa havaita kuin maalta.

Sisävesien vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä on tehty havaintoja ja selvityksiä mm. erilaisten hankkeiden suunnittelun yhteydessä. Museoviraston ylläpitämään, kaikille avoimeen  muinaisjäännösrekisteriin (kyppi.fi, avautuu uuteen ikkunaan)  on tallennettu muinaisjäännöshavaintoja. Järvien vedenalaisista kohteista rekisterissä on melko runsaasti etenkin hylkyjä ja liistekatiskoja. Jos on kiinnostunut jonkin alueen kulttuuriperinnöstä, muinaisjäännösrekisteri onkin hyvä paikka aloittaa.

Perehdyimme muinaisjäännösrekisterin tietoihin ja järvillä tehtyihin selvityksiin ennen maastotöitä selvittääksemme tutkimusalueidemme vedenalaisen kulttuuriperinnön potentiaalia ja minkälaisia kohteita eteemme voisi tulla. Ajatuksemme oli, että aiheeseen riittävästi perehtyneet maastobiologit voisivat tehdä havaintoja, joita alan ammattilaiset voisivat myöhemmin tarpeen mukaan tarkistaa. Sukeltaessa ja kahlatessa tehtävien näköhavaintojen lisäksi kokeilimme kalastajille tarkoitetun viistokaikulaitteen käyttökelpoisuutta kulttuuriperintökohteiden havainnoinnissa.

Vedenalaisen kulttuuriperinnön osalta tuloksemme jäivät laihoiksi. Kasvillisuuden kartoitukseen soveltamamme satunnaisotanta ei ole harvassa esiintyvän kulttuuriperinnön kannalta hyvä lähestymistapa, vaan etsinnät kannattaa keskittää etukäteisselvitysten perusteella potentiaalisimmille alueille. Käytössämme ollut kaikuluotain, jota testasimme myös tunnettujen hylkyjen havaitsemisessa, ei ollut matalien vesialueiden kohteiden havaitsemiseen riittävän herkkä. Vaikuttaakin siltä, että vedenalaisen kulttuuriperinnön ja luonnon havainnointi samalla kertaa ei ole paras lähestymistapa kummankaan elementin kannalta.

Avaruudessa olevat satelliitit kuvaavat maapalloa erilaisilla instrumenteilla. Kuvia käsittelemällä voidaan saada tietoa maanpinnalla tai ilmakehässä olevien kohteiden ominaisuuksista. Vesistöistä voi seurata mm. vedenlaatua. Vedessä olevat aineet kuten levä, mineraalihiukkaset sekä humus vaikuttavat siihen, miten auringon valo heijastuu vedestä. Mittaamalla heijastunut valo tarkasti voidaan tehdä päätelmiä aineiden määrästä.

Kaukokartoituksen etuja ovat:

• Hyvä alueellinen kattavuus: Kuvat kattavat käytännössä koko maapallon, jolloin myös syrjäisistä alueista saadaan tietoa.
• Hyvä ajallinen kattavuus: Kuvia tulee tasaisin väliajoin, viime vuosina jopa päivittäin
• Kustannustehokkuus: Kuvat ovat ilmaisia lukuun ottamatta kaupallisia hyvin korkean erotuskyvyn satelliitteja.

Kaukokartoitusta voi hyödyntää yhdessä maastomittausten kanssa alueella tehtyjen  toimenpiteiden (arcgis.com, avautuu uuteen ikkunaan)  vaikutusten seurantaan. Yksi Puruveden tilanparannuskohteista on Savonlahden alue. Lahteen laskee joki läheisestä rehevästä Kuonanjärvestä, mikä aiheuttaa alueelle kohonneita sameus- ja klorofylliarvoja. Tilanne näkyy myös viereisen ikkunan tosivärikuvista ja sameuskartoista. Kuonanjärvi näkyy kuvissa vihertävän ruskeana, kun taas suurin osa Puruvedestä on tumman sinistä. Savonlahdella veden väri on ruskehtavaa ja loppukesän aikana selvästi samentunutta muuhun Puruveteen verrattuna. Sameuskartoissa tilanne näkyy samankaltaisena. Toimenpiteet alueella vaikuttavat vedenlaatuun viiveellä ja selviä muutoksia ei vielä ole havaittu satelliitti- tai maastomittauksissa.

Suomen ympäristökeskus SYKE on tuottanut satellittihavaintoihin perustuvia vedenlaatutietoja jo lähes kahden vuosikymmenen ajan. SYKEn satelliittihavaintoaineistoja voi katsella  TARKKA-palvelun (syke.fi, avautuu uuteen ikkunaan)  kautta, jossa on tarjolla seuraavia aineistoja:

Tosivärikuvat näyttävät kohteen kuten ihmissilmä sen näkisi. Tällaiset yksinkertaiset satelliittihavainnot ovat hyödyllisiä erilaisten ilmiöiden, kuten esimerkiksi leväkukintojen ja ruoppauksen aiheuttaman veden samentumisen, havaitsemiseen ja seurantaan.

Sameus kertoo vedessä olevien hiukkasten määrästä. Suuri sameus tarkoittaa suurta hiukkasmäärää ja yleensä huonoa vedenlaatua. Tästä yksi esimerkki Puruvedeltä löytyy  TARKKA-järjestelmästä (ymparisto.fi, avautuu uuteen ikkunaan) . TARKKAn oletusasteikko sameudelle on Puruvedelle melko suuri. Pienentämällä ylärajaa saat alueen sisäiset vaihtelut paremmin näkyville.

Humus kuvaa vedessä olevan eloperäisen liuenneen aineen määrää. Suuri humuspitoisuus kertoo veden tummentumisesta. Humuspitoisuuden kaukokartoitusaineistosta eräs esimerkki Puruvedeltä löytyy  TARKKA-järjestelmästä  (ymparisto.fi, avautuu uuteen ikkunaan).

Klorofylli eli lehtivihreä on yhdiste, joka kaappaa valoenergiaa kasvisolujen käyttöön. Suuri klorofyllimäärä on merkki korkeasta perustuotannosta ja sitä kautta rehevöitymisestä eli siitä, että veteen kerääntyy tai on kerääntynyt paljon ravinteita. Kuvamuotoinen klorofylliaineisto kattaa tällä hetkellä vain Itämeren.

Näkösyvyys kertoo veden läpinäkyvyydestä. Siihen vaikuttavat kaikki yllä mainitut vedenlaatumuuttujat, joten näkösyvyys on eräänlainen yleismittari vedenlaadulle.

In European environmental legislation lakes are typically handled as large units. However, they usually encompass a range of habitats that vary in diversity and sensitivity to anthropogenic drivers. The occurrence of different small-scale habitats within entire lakes is dependent on geomorphological variation (e.g. height/depth and slope of the littoral zone, soil type, wind exposure) and hydrology of both the water body and its’ catchment area.

In Freshabit LIFE IP we have developed habitat survey and assessment methodology for lake habitats and their biological, hydrological and geological diversity using clear-water lakes (Habitat type 3110 Oligotrophic waters containing very few minerals of sandy plains (Littorelletalia uniflorae)) as the test habitat. This lake habitat is defined, and its’ conservation/ecological status assessed by characteristic submerged isoetid vegetation.

Representative vegetation was patchy and it was limited by soft bottom partly related to eutrophication process of sheltered bays. In addition to developing the methodology, we have analyzed which environmental characteristics can be used to predict the occurrence of representative isoetid vegetation, and how this vegetation type correlates with macrozoobenthos, breeding of lake-spawning salmonid fishes, and terrestrial near-shore vegetation. In addition, we assessed if submerged cultural heritage of lakes can be effectively inventorized simultaneously with vegetation, and the possibilities of remote sensing methods for lake habitat assessment.

This work has been done in cooperation with  Metsähallitus Parks & Wildlife Finland (metsa.fi, opens in a new window) ,  Finnish Environment Institute (syke.fi, opens in a new window) ,  Natural Resources Institute Finland (luke.fi, opens in a new window) ,  University of Jyväskylä (jyu.fi, opens in a new window) , and  Geological Survey of Finland (gtk.fi, opens in a new window) . In this ArcGIS online story map we present the following outcomes from three pilot lakes:

 Geology : Generalized bottom substrate maps are shown for each study area, based on the hydroacoustic survey by the Geological Survey of Finland.

 Macrozoobenthos : Map shows the correlation between total vegetation cover and macrozoobenthos taxon richness in study sites in Puruvesi.

 Fish : Fishing is one of the key interests of laymen with regards to freshwater nature. Our studies show where the breeding sites of Grayling (Thymallus thymallus) were found in Puruvesi, and how juvenile vendace (Coregonus albula) are dispersed after hatching in Konnevesi.

 Aquatic macrophytes : Observed abundance of isoetid vegetation in our study plots is shown for Puruvesi, Konnevesi, and Päijänne on top of the generalized bottom substrate maps.

 Terrestrial vegetation : Characteristics of terrestrial shore vegetation in Lake Puruvesi is described, based on our studies above the submerged vegetation study sites. In general, the most representative submerged vegetation for oligotrophic lakes occurs in areas, where terrestrial vegetation can be relatively barren. Eutrophication of shoreline areas adds to the diversity of terrestrial plants and helophytes but impairs conditions for isoetid vegetation.

 Cultural heritage : Characteristics of submerged cultural heritage in lakes are presented. In our studies records of cultural heritage were very scarce due to the randomized sampling design and unsuitable equipment, so the approach of combined biological and archaeological survey was not a success.

 Remote sensing : Possibilities of remote sensing for lake status monitoring are presented, using Lake Puruvesi as an example. Products derived from satellite images allow monitoring for e.g. turbidity in lakes.

The project has received funding from the LIFE Programme of the European Union. The material reflects the views by the authors, and the European Commission or the CINEA is not responsible for any use that may be made of the information it contains.