Kotkan kansallinen kaupunkipuisto

Katariinan Meripuisto

Öljysatamasta merelliseksi kansanpuistoksi

Kotkansaaren eteläisimmässä kärjessä sijaitseva Katariinan Meripuisto on yli 20 hehtaarin suuruinen erityisen monipuolinen puisto- ja virkistysalue, joka on vilkkaassa käytössä ympäri vuoden.

Vuonna 2012 Katariinan Meripuisto palkittiin ELCA:n Trend Award -palkinnolla sekä Vuoden Ympäristörakenne -palkinnolla.

 Katariinan Meripuisto | Kotkan kaupunki 

Sibeliuksenpuisto

Kaupungin "vihreä" olohuone

Kotkan keskustassa, Keskuskadun Lehmusesplanadin alkupäässä sijaitseva Sibeliuksenpuisto on hienostunut muotopuisto, jota hoidetaan erityisen huolellisesti.

Ydinkeskustan puistossa viihdytään

Sibeliuksenpuisto on kuntalaisten ja matkailijoiden ”vihreä olohuone” keskellä Kotkansaarta. Puisto on tärkeä tapaamis- ja oleskelupaikka. Lapsille on oma nurkkauksensa.

Osittain geometrinen ja hienostunut muotokieli, vanhat puut ja kauniit kesäkukkaistutukset tekevät puistosta erityisen viehättävän.

Muotopuutarhan symmetriaa

Puutarha-arkkitehti Paul Olsson suunnitteli puistosta symmetrisen muotopuutarhan 1930-luvulla.

Vuonna 1955 puiston keskelle rakennettiin suihkulähde, jonka keskellä on katseenvangitsijana Jussi Mäntysen veistos Kotkat.

Entisestä Kisakentästä tuli Sibeliuksenpuisto 9.5.1956. Nimenmuutoksella haluttiin kunnioittaa 90 vuotta täyttävää säveltäjämestari Jean Sibeliusta.

 Sibeliuksenpuisto | Kotkan kaupunki 

Isopuisto

Maisemapuiston tunnelmaa

Isopuisto on Kotkansaaren laajin rakennettu puisto, kooltaan noin 8 hehtaaria. Puisto perustettiin vuonna 1801 valmistuneen Pyhän Nikolaoksen ortodoksisen kirkon ympärille.

Suuriruhtinas Konstantin osallistui kirkon peruskiven muuraukseen 1700-luvun lopussa. Vierailun aikana isutettiin alueelle ensimmäiset jalokuuset. Tästä voidaan sanoa kotkalaisen puistohistorian alkaneen.

Luonnonpuusto ja maaston muodot

Isopuisto on englantilaistyylinen maisemapuisto, jossa maaston muodot, luonnonpuusto ja käyttäjien tekemät polut ovat olleet suunnittelun lähtökohtina.

Puistokäytävät asettuvat luontevasti vanhojen, voimaa henkivien puiden lomaan. Runsas tuulentuivertama puusto ja kalliopinnat luovat alueelle omaleimaisen tunnelman.

Kukkia keväästä syksyyn

Ruotsinsalmenkadun varrella, ortodoksisen kirkon edustalla, sijaitsee näyttävä yli tuhannen neliömetrin suuruinen istutusalue. Yli 50 perennalajikkeen lisäksi kukkaloistoa ryhmään tuovat atsaleat ja köynnökset sekä keväisin kymmenet tuhannet kukkasipulit.

Puistossa on lapsille kaksi leikkipaikkaa, pelikenttä, kahluuallas sekä koirapuisto.

Infotaulu puistosta löytyy VPK:n talon nurkalta.

 Isopuisto | Kotkan kaupunki 

Palotorninvuoren puisto

Näkymiä tulevaan kulttuurisatamaan

Ruotsinsalmenkadun varrella sijaitseva Palotorninvuoren puisto on saanut nimensä vuonna 1895 rakennetusta palotornista, joka paloi elokuussa 1911. Puiston näköalatasanteelta on hyvät näkymät Kotkan kantasatamaan, joka on se alkuperäinen, legendaarinen Kotkan satama.

Tasanteelta näkyy rantaa myötäilevä Tornatorintie, joka on saanut nimensä Juha Vainion Albatrossi-laulusta.

Kantasatamassa sijaitsee Merikeskus Vellamo, Suomen puuvenekeskus sekä museojäänmurtaja Tarmo. Alueesta on kehittymässä kulttuurisatama.

Hietasen satama ja Sunila

Näköalatasanteelta näkyy myös Hietasen satama ja merenlahden takana Alvar Aallon suunnitteleman Sunilan tehtaan silhuetti.

Tehtaan ympäristöön Aalto suunnitteli 1930-luvulla Sunilan asuinalueen, joka vetää puoleensa arkkitehtuurista kiinnostuneita ympäri maailman.

Palotorninvuoren puistossa tehtiin peruskunnostus vuosina 2005–2006. Tällöin kivettiin puistokäytävät, lisättiin istutuksia, uusittiin valaistus ja rakennettiin koira-aitaus.

Lankkuvarkaat ikuistettuna

Palotorninvuorelle pystytettiin ahtaustyön kunniaksi vuonna 1966 kuvanveistäjä Oskari Jauhiaisen Ahtaajat-patsas. Ahtaajat antoivat patsaalle nimen "lankkuvarkaat", koska miehet kantavat raskaampaa taakkaa kuin mitä työaikana kannettiin.

Muistona 1939 – 1944 pommituksista Palotorninvuorella sijaitsee ilmapuolustuksen muistomerkki Ritsa. Paikalla sijainneella tykkiasemalla oli talvisodassa tärkeä merkitys Kotkan ilmapuolustukselle.

 Palotorninvuoren puisto | Kotkan kaupunki 

Yrttipuutarha

Aistien puutarha

Ruotsinsalmen entisöityyn, pieneen linnoitusrakenteeseen Haukkavuorenkadun varrelle Redutti-Kotkaan vuonna 2002 perustettu Yrttipuutarha henkii vanhan ajan tunnelmaa.

Redutit ovat pieniä umpilinnakkeita, joita rakennettiin Ruotsinsalmen linnoituskaupunkiin strategisesti tärkeille paikoille.

Lääkekasveja ja yrttejä viljeltiin muinoin yleisesti linnoitusten ja luostarien yhteydessä. Ruotsinsalmen linnoituskaupungin sairaala ja puutarha sijaitsivat lähellä Redutti-Kotkaa, Haukkavuoren itäpuolella.

Yrtit ovat kohopenkeissä

Yrttipuutarhassa voi tutustua noin sataan erilaiseen yrtti- ja lääkekasviin.

Puutarhan suunnittelussa on huomioitu erityisesti näkövammaiset ja esteettömyys. Kohopenkkeihin istutetut yrtit on varustettu myös pistekirjoitusnimilapuin.

Yrtit houkuttelevat luokseen myös perhosia ja muita hyönteisiä.

Yrttien vaihtelevat muodot, viettelevät värit sekä maukkaat aromit tarjoavat nautintoja kaikille aisteille.

 Yrttipuutarha Redutti-Kotka | Kotkan kaupunki 

Fuksinpuisto

Maan komeimmat atsaleat

Puistotien varrella sijaitsevassa Fuksinpuistossa voi tutustua kotipuutarhoihinkin hyvin soveltuviin kasvilajeihin ja niiden lajikkeisiin, aurinkoisen paikan kasveista aina varjon lajeihin.

Parhaiten puisto tunnetaan laajoista atsaleaistutuksistaan, jotka saivat alkunsa Helsingin yliopiston atsalealajikkeiden koekenttäistutuksista vuonna 1996.

Atsaleat ovat kauneimmillaan alkukesästä.

Runsaasti lajeja ja lajikkeita

Alueella on paljon maanpeittokasveja, marjapensaita, omena-, päärynä-, kirsikka-, ja luumupuita sekä runsaasti erilaisia kärhöjä.

Nimilapuin varustetuissa istutusalueissa kasvaa perennoja, kuten iiriksiä, kurjenpolvia, päivänliljoja, pioneja, kuunliljoja, nauhuksia ja monivuotisia köynnöksiä.

Uutta ihmeteltävää

Vihervuoden kunniaksi Kotkan seudun puutarhaseura ry. lahjoitti kesällä 2016 Kotkan kaupungille Samuli Alosen teoksen "Siivekkäät". Sudenkorennot ja perhoset ovat kotiutuneet Fuksinpuistoon loistavasti.

 Fuksinpuisto | Kotkan kaupunki 

Toivo Pekkasen puisto

Kotkalaisen kirjailijan Toivo Pekkasen mukaan nimetty puisto, jossa keväisin kukkivat lukuisat kirsikkapuut. Puisto on lisäksi osa veistospromenaadia.

Jokipuisto

Komea puistokohde Karhulassa

Jokipuisto on palkittu Vuoden Ympäristörakenteena 2015. Kilpailun tavoitteena on tehdä tunnetuksi tasokkaita ympäristökokonaisuuksia, joissa hyvällä suunnittelulla ja toteutuksella on luotu esteettisesti ja toiminnallisesti kestävä, hyvä ympäristö.

Palkinto jaettiin 25. kerran. Tuomaristossa olivat edustettuina Rakennustuoteteollisuus RTT:n, Puutarhaliiton, Kiviteollisuusliiton, Viherympäristöliiton, Suomen Maisema-arkkitehtiliiton, Suomen Arkkitehtiliiton, ympäristöministeriön ja lehdistön edustajat.

Komeat graniittimuurit

Jokipuisto sijaitsee Kymijoen Korkeakosken haaran eteläpäässä Urheilukadun varella. Puisto on osa noin 2,5 kilometrin pituista Jokirantaa, jonka rantakaistale tulee pääosin jäämään luonnontilaan. Puisto otettiin käyttöön Kotka-päivänä 17.5.2013.

Puiston komeat graniittimuurit, lummelammet ja näyttävät istutukset muodostavat hienon kokonaisuuden. Kivetyt käytävät mahdollistavat esteettömän liikkumisen alueella.

 Jokipuisto | Kotkan kaupunki 

Kotkan pojat / Essi Renvall, 1951

Kotkan ensimmäinen julkinen veistoa kuvaa aikansa yhteiskunnallisen optimismin ja toivon ilmapiiriä. Tyylillisesti veistosta voidaan pitää 30-luvun perinteen jatkajana. Juha Vainio levytti kappaleen Kotkan poikia vuonna 1982 ja se on yksi hänen suosituimpiaan.

Mutkia matkassa / Pertti Kukkonen, 2010

Pertti Kukkosen veistoksellinen penkkiryhmä rytmittää Kirkkokatua. Kukkonen on kehittänyt betonin esteettisiä ominaisuuksia ja tehnyt alaan liittyviä keksintöjä.

Äiti maan lapset / Anneli Sipiläinen, 2014

Antiikin Romulus ja Remus aiheen tulkinta kuuluu Suomen puunveistotaiteen Grand Old Ladyn perhesuhteita käsittelevään kokonaisuuteen. Teoksen hankinnan mahdollisti Kauppakeskus Pasaati.

Ovidiuksen tanssi / Olli Mantere, 2005

Kotkalainen Olli Mantere voitti teatterin lisärakennuksen rakentamisen yhteydessä järjestetyn kutsukilpailun teoksella, joka koostuu yhdeksästä ympyrän muotoon asetetusta painopisteestään nostetusta kivestä "muodonmuutoksen tanssista" ja veden lailla heijastavasta haponkestävästä teräsympyrästä seinällä. Kivien metamorfoosi saa valaistuksen teräspeilin kautta.

Tapion tyyny / Minna Tuominen 2019

Tapion tyyny on Minna Tuomisen mustagraniittinen teos. Nimen alkuosa on lähtöisin Kalevalasta.

Kotkan kilpi / Pekka Pitkänen, 2018

Elämän tanssi / Virpi Kanto, 2015

Virpi Kanto kommentoi: "Monimutkaiseen pronssivaluun verrattuna betonivalussa minua viehättää erityisesti sen sopankeitto". Elämän tanssi on valettu hänen kotinsa pihassa Orimattilassa.

Euroopan ääni, Tono d'Europa, 2019 / Olli Mantere

Olli Mantereen teoksen innoittajana on Lampedusan saarella Italiassa sijaitseva Porta d’Europa, Europan portti. Teos on myötätunnon osoitus mereen hukkuneille. Materiaalina on käytetty vanhasta tukkiproomusta peräisin olevaa laivarautaa.

Calvus, nuori ukkospilvi / Hanna Vihriälä, 2008

Rypälemäinen muoto on tippunut taivaalta ja jäänyt ympäröivien puiden, liikenteen, ja kaupungin vangitsemaksi vierailijaksi maan päälle. Calvus joka tarkoittaa "paljas" on kukkakaalimainen kumpupilvi tai nuori ukkospilvi.

Sapokan eläinveistokset / Hannele Kylänpää, 2007-2015

Hannele Kylänpään veistoksia on siroteltu ympäri Sapokan vesipuistoa katsojien yllättäen löydettäväksi. Jänis loikkii Tallinnankadun urheilukeskuksen puoleisessa päässä.

Veden nainen / Eero Hiironen, 2016-2017

Veden nainen on osa Eero Hiirosen veistoskokonaisuutta Sapokan vesipuistossa.

Eero Hiironen - AUKIO, 2016-2017

Missä loppuu vesi, missä alkaa taivas? Kuvanveistäjä, professori Eero Hiironen on mestarillinen veden muotojen ja heijastusten kuvaaja. Tarkoituksena oli hankkia Sapokan ruusuterassin altaaseen teokset Vesitorso, Veden vartija ja Vedestä lähtenyt, mutta kesän 2016 näyttelyn jälkeen päätettiin perustaa puistoon laajempi kokonaisuus. Näin syntyi Eero Hiironen -aukio, joka muodostuu seitsemästä teoksesta. Lisäksi Veden nainen -teos on sijoitettu Sapokan lahteen. Eero Hiirosen vahva mukanaolo on mitä merkittävin täydennys Kotkan Veistospromenadille.

Siivekkäät / Samuli Alonen, 2016

Nuoremman polven kuvanveistäjä ja taideseppä Samuli Alonen on tehnyt teräsperhosia aiemminkin, mutta nyt mittakaavaa piti suurentaa. Teokset ovat Kotkan Seudun Puutarhaseuran lahjoitus Kotkan kaupungin Veistospromenadille Vihervuoden 2016 kunniaksi.

Pylväspyhimykset / Kirsi Kaulanen, 2013

Pylväspyhimykset rakentuu Suomen uhanalisista kasveista. "Pyrin ilmaisemaan veistoksessa samanaikaisesti kauneutta ja voimaa ja toisaalta haurautta ja uhkaa. Peilaavat spiraalit, joista näemme itsemme, muodostavat kasvien kasvualustan. Ne kiertyvät maailmankaikkeuden sykkeestä".

Auringon palvojat / Jean-Erik Kullberg, 1989

Jean-Erik Kullbergin teräslevyistä polttoleikatut tanssivia naisia kuvaavat ihmishahmot ovat samanaikaisesti sekä kevyitä että raskaita. Teoksessaan Kullbergia ovat kiinnostaneet jännitetyn kaaren mahdollisuudet.

Vasikat / Miina Äkkijyrkkä, 2010

Äkkijyrkän kyky nähdä autonrohjakkeissa eläimellisiä muotoja pääsee laiduntavissa vasikoissa oivasti esiin.

Elinvoimainen läsnäolo / Frederico Assler, 2005

"Punaisen värin halusin ruohon vihreyden takia. Sinistä ja vihreää en koskaan käytä. Vihreä kuuluu luonnolle ja sininen taivaalle. Ulkoilmassa veistos muuttuu sään, valon, kosteuden vaihtuessa".

Portti / Birthe Marie Løveid, 1997

Teos juhlistaa Kotkan ja Fredrikstadin välistä ystävyyskaupunkisuhdetta. Portin sisarteos julkistettiin lokakuussa 2000 Fredrikstadissa. Portti-teoksen edessä on Susanna Tuorelaisen sadekivet, 1990.

Matkalla / Kimmo Pyykkö, 2005

Amerikan arkusta katkesi kahvat ja tavarat jäivät Kotkaan jalkakäytävälle. Matkaan tuli tauko. Professori Kimmo Pyykkö tunnetaan myös siitä, että hänen työhuoneellaan presidentti Kekkonen teki aikoinaan leipälapiomuotokuvansa.

Vello / Kimmo Schroderus, 2004

Vello-nimi kehkeytyi siitä, että taiteilija yritti kyselijöille kuvailla teostaan ja aina sanoi sen muotokieltä vellovaksi. Ars Fennicalla palkittu kuvanveistäjä on tehnyt veistoksensa taivuttamalla ja hitsaamalla muotoon 600 metriä kymmenmillistä haponkestävää terästankoa.

Tarrautuminen / Matti Peltokangas, 2002

Seitsenosaisen veistoksen toisiinsa takertuneet graniittipallot voisivat taiteilijan mukaan olla vaikkapa kaktuksia, takiaisia tai puusta pudonneita hedelmiä.

Lepäävä pajutyttö / Olavi Lanu, 2002

Olavi Lanu vietti osan nuoruudestaan Kotkassa, josta hänellä on paljon kauniita muistoja. Hän on kansainvälisesti arvostettu maa- ja ympäristötaiteilija, joka ammensi aiheensa varsinkin kivistä ja puista.

Pylväs / Kain Tapper, 2004

Akateemikko Kain Tapper on suomalaisen minimalistisen taiteen tärkeimpiä edustajia. Tapperilla on lähtökohtana taiteessa suomalaisen luonnon moninaisuus, vuorokauden- ja vuodenaikojen vaihtelu.

Aurinkoon katsoja / Tapio Junno, 2001

Tapio Junno tunnetaan erityisesti miesaiheisista pronssiveistoksistaan. Voimakkaan maskuliiniset hahmot ilmentävät usein ihmisen olemassaolon ahdistusta, puhdasta läsnäolon hetkeä tai persoonan kahtiajakautumisen kokemusta. Junnon veistos on ensimmäinen varta vasten veistospromenaadille hankittu teos.

Tuulen viemää / Tommi Toija, 2011

Tommi Toijan veistoksen päähenkilönä on usein pieni poika, jolla on lyhyet jalat ja suuri pää. Katsojan on helppo samaistua hahmoon, joka välittää tuttuja tunteita: viattomuutta, kateutta, nolostumista, ihmisen pienuutta maailman tuulissa.

Ylösnousemus / Heikki Häiväoja, 1969

Reliefimäinen julkisivuveistos on kestänyt paremmin aikaa kuin seurakuntakeskus, jonka arkkitehtuuriin se kiinteästi liittyy. Häiväoja on tehnyt muun muossa mitaleja, muotokuvia ja hautamuistomerkkejä. Hänen käsialaansa olivat yhden ja viiden markan kolikot, jotka olivat käytössä vuoteen 1993 saakka.

Varjo / Hannu Siren, 2014

Hannu Sirenin veistokset ovat abstrakteja, arkkitehtoonisia kokonaisuuksia. Hänen vanhempansa olivatkin arkkitehtejä ja pitivät toimistoaan Kotkan Keskuskadulla. Varjo koostuu neljästä suorakaiteen muotoisesta teräselementistä, jotka ovat lähellä toisiaan - ja lähellä isän ja äidin suunnittelemaa kuparitaloa.

Yön kulkijat / Markku Hirvelä, 2007

Kaksi ilvestä sivuavat toisiaan kuin laivat yössä. Rovaniemellä syntyneen, kotkalaistuneen Markku Hirvelän muita teoksia ovat mm. Hans Gutzeitin muistomerkki Meriniemessä ja pronssinen "Tuulet yli merien" Kotkan syväsatamassa.

Muodonmuutoksia / Alexander Reichstein, 2011

Muodonmuutoksia kuvaa lapsen kehitystä. Hyönteisten lailla lapset käyvät läpi monia kehitysvaiheita, välillä mönkivät toukkana, sitten jo lähtevät miltei lentoon.

Pisara Meressä / Jaakko Pernu, 2011

Puu on Pernulle luontainen materiaali, sillä hänen isänsä oli veneenrakentaja. Pajua on hänen kotiseudullaan Kokkolassa runsaasti. Pisara meressä on tehty käsitellystä puumateriaalista.

Ahdas Portti / Matti Nurminen, 2002

Matti Nurminen on käyttänyt veistosmateriaaleja laajalla kirjolla: puuta, pronssia, lujitemuovia ja kiveä. Veistokset ovat aiheeltaan klassisia, abstraktin ja esittävän välimailla, usein torneja ja portteja. Nurminen hallitsee hyvin kompaktit muodot ja pystyy virittämään niihin veistoksellista jännittävyyttä.

Kotkat / Jussi Mäntynen, 1955

Kuvanveistäjä, professori Jussi Mäntynen tunnetaan eläinaiheista. Mäntynen työskenteli Helsingin yliopiston eläinmuseossa konservaattorina 20 vuoden ajan ennen kuin ryhtyi päätoimiseksi taiteilijaksi. Kotkat-veistos on suunniteltu suihkukaivon keskusfiguuriksi.

Idoli / Kim Simonsson, 2010

Simonssonin taiteelle ominaista ovat eläimet tai naamioituneet, lapsenomaiset hahmot. Idoli on istuva jäniksenomainen hahmo, jolla on suuret, antennimaiset korvat.

Tuliportaat / Tapio Sinisalo, 2000

Tuliportaissa Tapio Sinisalo kertoo pohtivansa elämän tärkeyttä tässä ajassa, jossa ihmiset jaetaan jyrkästi onnistujiin ja epäonnistujiin. Teos kuvaa minuuden etsimistä ja toistemme löytämistä.

O-hoy / Oddvar I. N. Daren, 1995

Oddvar Daren on norjalainen taiteilija. Nänen työnsä ovat maalauksia, kuvanveistoa ja maisemataidetta. Hän asuu ja työskentelee Trondheimissa.

Santalahden luontopolut

Santalahdessa on kaksi upeaa luontopolkua, jotka eivät sijaitse kaupunkipuiston alueella. Polut on merkitty turvallisesti.

2,6 kilometriä pitkä metsäinen luontopolku, Forest track, kiertää Mussalon saaren lähes koskemattomissa keskiosissa sekä länsirannoilla. Tällä polulla löydät metsän kauneuden, tuoksut ja äänet. Älä hoppuile. Matkan varrella on myös näköalapaikka merelle. Tämä on koirien unelma.

1,8 km pitkä merireitti, Sea view track, puolestaan vie saaren läpi kallioisille etelärannoille, joilta avautuvat mahtavat merimaisemat Suomenlahden saaristoon. Hyvällä säällä voit nähdä jopa Venäjän puolelle Suursaareen. Matkalla on myös karuja saariston kallioita, metsää, loivia ja korkeita kalliorantoja sekä mainioita uima- ja picnicpaikkoja rantakallioiden tai siirtolohkareiden siimeksessä. Näistä uimarannoista tykkää myös koirat.

Langinkoski

Venäjän keisarille Aleksanteri III:lle rakennettiin 1800-luvun lopussa kalastusmaja Langinkosken rannalle. Keisariperhe vieraili täällä kolmasti ja kerrotaan että itse keisari osallistui aktiivisesti lohenkalastukseen. Tuonaikaisesta elämästä kertovaa esineistöä on nähtävissä kalastusmajalla, joka toimii nykyään museona.

Alueella toimii kaksi kahvilaa, joista toinen palvelee kesäisin.

Langinkosken arboretum

Langinkosken arboretum perustettiin vuonna 1959, ja se rajoittuu välittömästi Langinkosken luonnonsuojelualueeseen ja Kymijokeen. Arboretumin pinta-ala on 1,6 hehtaaria, siis kooltaan varsin vaatimaton. Yhdessä suojelualueen kanssa paikalle muodostuu kuitenkin merkittävä luontokohde.

Langinkosken alueella toimii kaksi kahvilaa, joista toinen kesäisin.

Tattarinkoski

Tattarinkoski on lyhyt ja kivikkoinen koskipaikka. Tattarinkosken niska on huippuluokan kalapaikka, josta tavoittaa niin nousulohen kuin meritaimenenkin.

Hinttulankoski/Väkinäisten silta

Kuninkaantie on nimitys vanhasta postireitistä, joka alkoi Bergenistä ja jatkui pohjoismaisten pääkaupunkien kautta Pietariin. Yksi reitin monista puurakenteisista silloista ylittää Kymijoen Kyminlinnan kohdalla. Vanhalta sillalta avautuu myös upea koskimaisema.

Kokonkoski

Kokonkoski tarjoaa kalastajille rauhallisen kalastuspaikan.

Kyminkartanon koski

Rautatienkoski

Koskipuiston arboretum

Vuosien saatossa melko laajalle alueelle on toimitettu lähes 100 puulajia. Puusukujakin on kaikkiaan 19. Eniten lajeja on pihtojen suvussa, kaikkiaan yhdeksän lajia. Toiseksi eniten alueelle on tuotu vaahteroita (8 lajia). Myös lehtikuusia on runsaasti eli seitsemän lajia.

Puiden ohella Koskipuiston arboretumin muukin kasvillisuus on monipuolista.

Koskipuistossa kävijöitä palvelee Villa Munkholma.

Siikakoski

Siikakosken rannalla on muinoin ollut Valamon luostarin sivutoimipiste, jossa munkit harjoittivat lohenkalastusta. Luostari samoin kuin entisaikaiset pyyntilaitteet ovat jo hävinneet ja jäljellä on enää hieno koskimaisema ja rannat vallanneet vapakalastajat.

Siikakoskella kävijöitä palvelee Villa Munkholma.

Ruhavuolle

Ruhavuolle on nimensä mukaisesti kahden syvän suvannon välinen nopeavirtainen vuolle.

Koivukosken pato

Koivukoskella on joen poikki rakennettu pato jonka ensisijaisena tehtävänä on ohjata Koivukoskenhaaran ja Korkeakoskenhaaran välisiä virtaamia säännöstelylupaehtojen puitteissa. Sateisina vuosina padon alapuolinen koski on kunnioitusta herättävä.

Hovinkoski

Lehmäsaaren koillislehto

Noin 5 ha:n suuruinen lehtoalue Lehmäsaaren koillisosassa. Kookkaat tervalepät ja männyt kohoavat korkealle yli tuomien ja pihlajien latvusten. Rehevässä kenttäkerroksessa erottuvat koiranputket, karhunputket, puna-ailakit ja lehtotesmat. Yksi näyttävimmistä lajeista on lehtokielo yli puolimetrisine versoineen.

Lehmäsaaressa on neljä taukokatosta, joiden yhteydessä on tulentekopaikat, WC:t ja puuliiterit.

 Lehmäsaari | Upeat ulkoilureitit, retkisatamat, MTB reitit Kymenlaaksossa (kyvi.fi) 

Simpukkamaa / Lehmäsaari

Simpukkamaa paljastaa jääkauden tapahtumia.

Hiekanoton seurauksena paljastui Lehmäsaaren itäisestä hiekkarinteestä jotain jännittävää. Menneisyydestä kertoi simpukkamaa- eli kuorisorakerros, joka oli muodostunut jääkauden päätyttyä.

Jääkauden jälkeen monet nyt paljaina olevat alueet jäivät veden alle. Sinisimpukat ja pienemmät kotilot kansoittivat pinnanalaisen harjun rinteitä. Maa alkoi jääkauden jälkeen hiljalleen kohota ja harjun laki kohosi luodoksi. Länsimyrskyjen tyrskyt irrottivat soraa itärinteen peitoksi. Hiekan alle jäivät myös simpukat.

Ilman hiekanottoa tätä harvinaista todistetta jääkautta seuranneista tapahtumista ei olisi koskaan löydetty.

Lehmäsaaressa on neljä taukokatosta, joiden yhteydessä on tulentekopaikat, WC:t ja puuliiterit.

 Lehmäsaari | Upeat ulkoilureitit, retkisatamat, MTB reitit Kymenlaaksossa (kyvi.fi) 

Kuusinen

Kuusisensaari on keskustan tuntumassa oleva luontokohde. Kuusisesta on tavattu sekä purjehduskauden paarlastikasveja että sotatulokkaita, polemokoreja. Kuusisen saareen johtavan Juha Vainion kadun sekä Kuusisen pengertien hiekka‐ ja sorapohjaisella vyöhykkeellä kasvaa muun muassa harmiota ja harvakseltaan uhanalaisille perhosille tärkeää ketomarunaa. Juha Vainion kadun rantapenkereeltä tavataan värimorsinkoa, josta on aikoinaan uutettu sinistä väriainetta tekstiilien värjäykseen.

Alueella sijaitsee mm. näkötorni sekä Ruotsinsalmen taisteluissa 1789–90 hukkuneiden merimiesten muistomerkki (Mihail Anikušin).

Varissaari/Fort Elisabeth

Vanhat linnoitukset ympäristöineen tarjoavat lukuisille kasvi- ja hyönteislajeille harvinaisen elinympäristön, johon on vuosisatojen aikana sopeutunut aivan oma lajistonsa.

Pitkänomaiseen Elisabethin linnakkeeseen kuului kaksi puolipyöreää ja kaksi kulmikasta puolustusrintamaa, joita muurit yhdistivät. Sisäpuolelle rakennettiin kasarmi, vartiotupa ja ruutikellari. Linnoitus pystyi hallitsemaan lähes koko sitä ympäröivää merialuetta. Linnoitus tuhoutui Krimin sodassa, mutta valleja on kunnostettu viime vuosina.

Linnoitus kuuluu osana Ruotsinsalmen merilinnoitukseen ja se on saanut nimensä Venäjän keisarinna Elisabet Petrovnan mukaan (hallitsijana 1741-62). Fort Elisabeth on linnoituksena epäsäännöllinen, rantaviivaa mukaileva ja Kotkansaaren suuntaan avoin linnoitus. Se rakennettiin Ruotsinsalmen ensimmäisen rakennuskauden aikana v. 1790-96 alun perin kahdelle pienelle saarelle.

Yhdessä Kukourissa sijaitsevan Fort Slavan kanssa se suojasi lännestä ja etelästä Ruotsinsalmeen johtavia laivaväyliä.

Saarille rakennettiin myös sotilaskasarmi, vartiotupa, erilaisia vajoja sekä kuulien kuumennusuuni ja ruutikellari, jonka rauniot ovat yhä edelleen olemassa. Linnoitus lakkautettiin jo 1800-luvun alkupuolella ja vähitellen saaresta muodostui kotkalaisten virkistysalue.

Saarella on kesäravintola ja siellä on myös uimaranta, grillipaikka ja beach volley -kenttä.

Varissaaressa palvelee ravintola Vaakku.

 Ravintola Vaakku (varissaari.com) 

Kukouri/Fort Slava

Vanhat linnoitukset ympäristöineen tarjoavat lukuisille kasvi- ja hyönteislajeille harvinaisen elinympäristön, johon on vuosisatojen aikana sopeutunut aivan oma lajistonsa.

Kukourin punatiilinen pyöreä linnake, Fort Slava, valmistui 1794. Osa räjäytetyistä raunioista on korjattu ja puinen portti noudattaa ääriviivoiltaan alkuperäistä muotoa. Saaressa on muutama laituripaikka myös huviveneille.

Fort Slava kuuluu Ruotsinsalmen merilinnoituksen uloimpiin linnakkeisiin. Saaren linnoittaminen alkoi Kustaa III:n sodan jälkeen vuonna 1792 ja linnake valmistui 1794. Linnakkeen erikoisuutena on sen täysin pyöreä muoto ja on tällä tavoin ainoa laatuaan Suomessa.

Kyminlinna

Kyminlinna on Kotkan kiinnostavimpia luontokohteita. Linnoituksen alueella yhdistyvät alkuperäisen luonnon elementit saumattomasti kulttuurivaikutukseen. Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia elinympäristöjä Kyminlinnan linnoituksen sisäosissa ovat lehdot, suot ja osin myös avokalliot. Alueella on vanhoja ja kookkaita lehtipuita, jotka tarjoavat elinympäristön monille harvinaisille hyönteislajeille. Pensaskerros suosii monipuolista pesimälinnustoa. Metsäalueilla on lahopuuta, joka on tärkeä monien lintu‐, hyönteis‐ ja sienilajien kannalta.

Kesäteatterin vieressä, linnoituksen koilliskulmassa on arvokas soistunut alue, jossa tavataan muun muassa rauhoitettua soikkokaksikkoa ja muinaistulokasta nurmilaukkaa.

Linnoitus on tärkeä niittylajiston elinympäristö. Rakenteiden kunnostuksen yhteydessä muurista tavattiin uhanalaista nuokkulapiosammalta.

Jumalniemen rantametsät

Rannoilla kiertää polkuja, joita pitkin pääsee katsomaan Kymijoen suuhaarojen maisemaa sekä Huumanhaaran (karttamerkintä) että Korkeakoskenhaaran puolelta. Varsinkin Huumanhaaran puolella kasvillisuus on runsasta. Järvikaisla, järviruoko, osmankäämi ja järvikorte muodostavat tiheitä kasvustoja. Väriä rantakasvillisuuteen antavat rantakukka, terttualpi ja ranta-alpi.

Upea tunnelma syntyy, kun liikkuu kookkaiden tervaleppien lomassa. Viitamaista tuntua lisäävät pihlajat ja tuomet sekä oksistojen lomassa luikertelevat karhunköynnökset.

Muraali / Smug

Smugin muraalissa taiteilijan omaleimainen, fotorealistinen tyyli pääsee oikeuksiinsa. Muraalitaiteen kovaan kärkeen kuuluva Smug on ihastuttanut maailmalla yksityiskohtaisilla, valokuvamaisen tarkoilla maalauksillaan eläin- ja ihmishahmoista.

Muraali / Helen Bur

Helen Burin teoksia on luonnehdittu visuaalisiksi kertomuksiksi ihmisyydestä. Nelosteatterin maalauksessa on myös voimakas yhteisöllinen teema. Burin mielestä aihe sopii hyvin kulttuuriharrastajien yhteisen tilan ulkoseinään. Seinämaalauksella halutaan vastustaa kapitalismia ja kulutusta, ja auttaa ottamaan askeleita kohti myönteisempää ympäristöä.

Muraali / Waone

Waone tunnetaan maailmalla surrealistisista, fantasiamaailmaa kuvaavista seinämaalauksistaan. Sama teema jatkuu myös Kotkan maalauksessa. Taiteilija jättää kuvan tulkinnan katsojalle. Taideteos on omistettu kaikille kirjojen ystäville.

Kotkan kaupunginteatteri

Lisätietoja ja ohjelmisto

 Kotkan Kaupunginteatteri (kotkanteatteri.fi) 

Merikeskus Vellamo

Merikeskus Vellamon upea rakennus Kotkassa meren äärellä kätkee sisäänsä monta merihenkistä ja seudun tarinoita kertovaa museonäyttelyä, kaikille avoimen Tietokeskuksen, varattavia tiloja kokouksiin ja juhliin, ravintolan ja museokaupan.

Merikeskus Vellamossa sijaitsevat Suomen merimuseo, Kymenlaakson museo, Merivartiomuseo, Tietokeskus Vellamo ja Kotkan kulttuuri- ja tapahtumapalvelut.

 Merikeskus Vellamo - merikeskusvellamo 

Kotkan konserttitalo / Kymi Sinfonietta

Vuonna 1907 valmistuneen konserttitalon on suunnitellut Eliel Saarinen. Aiemmin Työväentalona toiminut rakennus kunnostettiin ja restauroitiin perusteellisesti vuosina 1985 ja 1986. Kotkan konserttitalo toimii konsertti-, juhla-, kokous- ja kongressitilana.

Lisätietoja:

 Kotkan Konserttitalo | Kotkan kaupunki 

Kymi Sinfonietta on ainutlaatuinen, kahden kaupungin orkesteri, joka aloitti toimintansa 1.1.1999. Orkesterin perinteet ovat kuitenkin pitkät, sillä se koostuu vuoden 1998 lopussa yhdistettyjen Kotkan ja Kouvolan kaupunginorkestereiden muusikoista ja kymenlaaksolaiset orkesterimusiikin juuret ulottuvat aktiivisten musiikinharrastajien ansiosta ainakin sadan vuoden taakse.

Kotkan pääkirjasto

Kotkan kaupunginkirjasto muodostaa yhdessä muiden Kymenlaakson kirjastojen kanssa Kyyti-kirjastokimpan. Kaikissa Kyyti-kirjastoissa käy sama kirjastokortti. Käytössäsi on monipuolinen kokoelma: yli miljoona nidettä, äänikirjoja, musiikkia, elokuvia, karttoja ja konsolipelejä.

 Pääkirjasto | Kotkan kaupunki 

Kyminlinnan kesäteatteri

 Karhulan Työväennäyttämö | AJANKOHTAISTAKarhulan Työväennäyttämö (kyminsuu.fi) 

Kulttuuritalo Kyminsuu / Karhulan Työväennäyttämön Kannatusyhdistys ry

 Karhulan Työväennäyttämö | (kyminsuu.fi) 

Karhulan tori

Karhulan tori on vilkas myynti- ja kohtaamispaikka. Toripäivät ovat keskiviikko sekä lauantai tai juhlapäivän aatto, jolloin tori on avoinna klo 6–13. Karhulan torilta löydät lähituottajien tarjonnan parhaimmillaan, myynnissä myös paikallisten kädentaitajien töitä, liha- ja kalatuotteita. Herkulliset lihapiirakat, possot ja letut vievät kielen mennessään.

Kotkan kauppatori

Kotkan kauppatori sijaitsee aivan kaupungin sydämessä, Kauppakeskus Pasaatin ja Kotkan kaupungintalon välittömässä läheisyydessä. Kauppatori on vilkas myynti- ja tapahtumapaikka. Torilavalla tapahtuu kaikkina kesäviikonloppuina. Torin ja alueen monet kahvilat ja ravintolat täyttyvät asiakkaista.

Kaupungintalo

Arkkitehti Erkki Huttusen suunnittelema kuusikerroksinen, kapearunkoinen kaupungintalo, joka sulkee toriaukion itälaidan, edustaa monumentaalista funktionalismia. Julkisivujen symmetrian rikkovat keskiakselista sivuun sijoitetun valtuustosalin kapeat ja korkeat ikkunat. Ala-aulan ja portaikon lepotasojen lattioissa on kunkin kerroksen toimintoja kuvaavat taiteilija Bruno Tuukkasen mosaiikit. Kaupungintalo valmistui 1934.

Kotkan Säästöpankin talo

Kolmikerroksinen entinen Säästöpankki on torin pohjoislaidalla. Pieni, puhdaslinjainen ja detaljoinniltaan kaunis funktionalistinen rakennus on toteutettu kantavin välipohjin kapealle tontille arkkitehti P.E. Blomstedtin suunnitelmin. Pelkistetty, suhteiltaan harkittu katujulkisivu on neliömäinen ja sitä jäsentävät ikkunoiden ja ovien lasipinnat sekä johtajan asunnon parveke. Kapea ja korkea pankkisali putkihuonekaluineen ja kiiltävine seinäpintoineen on funktionalismin ihanteiden mukainen sisätila.

Entinen pankkirakennus sisältyy kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään suomalaisen modernin arkkitehtuurin teosvalikoimaan. Se on Kannonkosken kirkon lisäksi ainoa arkkitehti P.E. Blomstedtin lähes alkuperäisessä asussa säilynyt työ.

Ortodoksinen kirkko

Pyhän Nikolaoksen kirkko sijaitsee Kotkan keskustan Isopuistossa. Uusklassinen kirkko rakennettiin vuosina 1799-1801 Jakov Perrinin piirustusten mukaan ja se on nyky-Kotkan vanhin rakennus.​

Näyttävän julkisivun muodostavat kolmen sisäänkäynnin pylväät, kellotorni ja ristinkupoli.

Sisäpuolella ihastuttavat ikonit ja lukuisat esineet. Erikoinen ikoni kuvaa Pyhää Nikolaosta Kotkansaarella taustallaan näkymä Ruotsinsalmen meritaistelusta.

Maretarium

Maretariumissa tapaat suurimman osan suomalaisista kalalajeista. Joistakin lajeista näet sekä pienet sintit että isot köriläät. Maretariumin kalat elävät Suomen vuodenaikojen mukaan. Tiettyinä ajankohtina on mahdollista nähdä kalojen kutevan. Helmikuussa kutevat mateet, keväällä mm. nahkiaiset ja ahvenet, kesällä piikkikalat ja kuhat, loppuvuodesta taimenet ja lohet. Kala-altaita Maretariumissa on 22. Kalojen lisäksi altaissa näet mm. rapuja ja kesäkaudella myös mm. sammakoita ja vesiliskoja.

Maretariumin yhteydessä palvelevat myös matkamuistomyymälä Meripuoti ja kahvila Meri Café Kristina.

 Maretarium – Suomalaisten kalojen luonnonmukainen akvaario 

Meriniemi

Meriniemen huvila rakennettiin vuonna 1898. Talo valmistui Gutzeitin Kotkansaaren tehtaanjohtajan Alexander Gullichsenin työsuhdeasunnoksi. Perheineen hän asutti Meriniemeä vuoteen 1917 saakka. Tämän jälkeen rakennusta ovat asuttaneet tehtaanjohtajat perheineen vuoteen 1962 saakka, jolloin Enso Gutzeit luopui omistuksesta

Rakennukset siirtyivät Kotkan Pursiseuran omistukseen 30 vuoden vuokrasopimuksella. Tällöin sovittiin, että Meriniemessä tulee järjestää ravintolatoimintaa vähintään kesäaikaan kaikille kaupunkilaisille ja heidän vierailleen.

KPS:n omistukseen siirtymisen myötä merkittävä jakso Meriniemen historiassa päättyi ja uusi alkoi. Rakennus toimii Kotkan Pursiseuran tukikohtana ja nyt ravintolaperinnettä pitävät yllä Stella Evento Oy:n väki.

Puuvenekeskus

Suomen Puuvenekeskuksen nykyisellä paikalla on jo kymmenkunta vuotta veistetty puuveneitä. Syksyllä 1999 vuosikymmeniä Kotkan Kantasatamassa toiminut Kalarannan Konepaja muutti uusiin tiloihin Mussaloon ja samaan aikaan perustettu osuuskunta Kotkan Puuvenekeskus asettui taloksi. Pääosa osuuskunnan jäsenistä koostui Haminan puuveneopistossa opiskelleista veneveistäjistä. Kotkan kaupunki, jossa oli 1990-luvulla järjestetty kolmet onnistuneet kansainväliset puuvenemessut, tuki osuuskunnan alkutaivalta osallistumalla kiinteistöjen korjauksiin sekä maa- ja vesialueen kunnostuksiin.

Suomen Puuvenekeskus on 1,5 hehtaarin kokonaisuus Kotkan kulttuurisatamassa, Merikeskus Vellamon naapurissa. Keskuksen katseenvangitsija on kaarevakattoinen, kuparipäällysteinen veistämörakennus.

Kotkan kirkko

Uusgoottilaista tyyliä edustava kirkko on valmistunut 1898. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Josef Stenbäck. Kirkossa on noin 1 500 istumapaikkaa.

Punatiilisen kirkon hoikka torni ulottuu 54 metrin korkeuteen. Korkeat holvistot ja väljät sivuparvet antavat sisätilalle avaruutta. Kauniit pilarit jakavat kirkkosalin kolmeen laivaan. Sisustuksessa esiintyy runsaasti taidokkaita puuleikkauksia ja sorvauksia. Kotkan kirkon urut on rakentanut Urkurakentamo Martti Porthan Oy. Adventtina 1998 käyttöön vihityt barokkiurut edustavat saksalaisen urkumestarin Gottfried Silbermannin luomaa rakennusperinnettä.

Vuonna 1900 paikoilleen asetetun Pekka Halosen maalaaman alttaritaulun Tietäjien kumarrus (Kuninkaitten kumarrus) aiheena on itämaan tietäjien Jeesus-lapselle osoittama kunnioitus. Kirkossa on erityisen vaikuttavat kuorin lasimaalausikkunat ja kuusimetriset yli 2 000 lasipalasta kootut ruusuikkunat. Toisen ruusuikkunan keskusaiheena on Jumalan Karitsa, Agnus Dei. Toisessa teoksen keskellä on pelikaani, joka ruokkii poikasiaan omalla verellään.

Ravintola Kairo

Kotkalaisen satamaravintolan tarina alkaa vuodesta 1879. Tuona vuonna Nikolai Fredricksen perusti nykyisen Kauppa- ja Satamakadun kulmassa olleen kahvilan paikalle silloisen Kotkan upeimman ravintolan. Näin hienolle paikalle ei kelvannut nimeksi vähäisempi kuin Universal-Garden (huomaa kansainvälisyys nimessä jo tuohon aikaan).

Vuosisadan vaihtuessa taloon muutti Pelastusarmeija ja piti siellä päämajaansa vuoteen 1906 asti. 1907 avattiin Universal-Garden jälleen, mutta nyt se ei ainakaan merimiehiä ilahduttanut sen enempää kuin pelastusarmeijakaan, sillä paikka toimi nyt raittiusravintolana. Kyseenalaista mainetta liiketoiminnalle toi kieltolain aika. Ravintola oli myös nk. kovan teen paikka, josta sai suursaarelaisten Kotkaan kuljettamaan spriitä.

Pitkä kuiva kausi katkesi vuonna 1932, kun kieltolaki hellitti rautaisen otteensa Suomesta ja Kirkkokatu 10:ssä avattiin alimman hintaluokan ravintola Kairo omistajanaan neiti Anna Koskinen.

Ravintolaelämään vaikutti kielteisesti myös sota-aika. Mustan pörssin kauppa kukoisti, omia juomia kuljetettiin portsarin ohi ja ravintolassa oli äänekkäitä ja juopumishaluisia ihmisiä. Sota-ajan jälkeistä menoa kauhistelivat alkoholiliikkeen edustajat ja raittiusväki. Tanssikielto maassa oli vuoteen 1948, mutta Kairossa alettiin tanssia vasta 1950- luvun lopulla.

Merimiehet pitivät pitkään Ravintola Kairoa ”pystyssä”. Rahojen tuhlaaminen satamassa on merimiestarinoiden suosituimpia aiheita. Kairo oli monelle se paikka jossa mereltä tienatut rahat pantiin menemään. Erityisen suosittuja merimiesjuttujen aiheita olivat laivatytöt. Heitä kävi ravintolassa 1930-luvulta 1970-luvulle. Merimiesten ja ”alan naisten” tuoma eksotiikka leimasi ravintolan toimintaa. Kotkalaisten mielestä Kairon tapaista paikkaa tarvittiin. Jossainhan merimiesten oli naisia tavattava.

Käytössä oleva ravintolarakennus valmistui vuonna 1938. Julkisivu on säilynyt siitä asti samanlaisena. 1970-luvun alussa Kotkan Kaupunginteatterin lavastaja Tauno Rantaruikka maalasi Kairon maankuulut seinämaalaukset. Meri- ja naisaiheiset maalaukset ja meriaiheinen rekvisiitta sekä näkymä Kotkan Satamaan korvaavat ravintolan alkuperäistä tunnelmaa, jota olivat luomassa merimiehet, ahtaajat, lestinheittäjät, laivatytöt ja muu ”rantaporukka”.

Elävä tanssimusiikki, revyyt ja jazz-illat sekä merimieskapakkamiljöö tekevät ravintola Kairosta ainutlaatuisen suomalaisen ravintolan.

 Ravintola Kairo, perinteinen merimiesravintola Kotkassa 

Hovinsaaren koulu

Hovinsaaren koulu valmistui vuonna 1908. Kansakoulun perustamiseen Hovinsaarelle vaikutti alueen teollistuminen ja sen seurauksena syntynyt työläiskaupunginosa ja asukasluvun nousu sekä Kotkansaaren koulutilojen puute. Koulurakennuksesta järjestetyn arkkitehtikilpailun voitti Thomén jugendtyylinen ehdotus. Hovinsaaren koulua ovat käyneet muun muassa Toivo Pekkanen ja Veikko Lavi.

Höyrypanimo

Kotkan Höyrypanimo Osakeyhtiö vihittiin juhlallisesti käyttöön 22.8.1895. Vahvan rakennuksen liki puolitoistametrisine tiiliseinineen oli suunnitellut arkkitehti Alwin Jacobi. Panimon tuote oli maistuva Ukko-olut. Oluen tuotanto oli heti alkuvuosina yli 700 000 litraa. Vuonna 1912 Kotkan Höyrypanimo oli viidenneksi suurin panimo maan 59:n vahvaa olutta valmistavan panimon joukossa.

Monien vaiheiden jälkeen Mallasjuomat osti Kotkan Höyrypanimon vuonna 1967 saadakseen uusia markkina-alueita ja lakkautti panimon toiminnan. Sittemmin rakennuksessa on toiminut mm. metallisorvaamo, autokorjaamo, höyrypesula ja kalustovuokraamo.

1990-luvulle tultaessa rapistunut rakennus oli omistajalleen, Kotkan kaupungille, pulmallinen.

Syyskuussa 1991 lääninhallitukselle tehtiin kaksi suojeluesitystä. Museovirasto antoi esitysten tueksi lausunnon. Kotkan Höyrypanimon kohdalla kaikki kolme museoviraston suojeluperustetta toteutuivat: (1) rakennustieteellisesti, (2) historiallisesti ja (3) maisemallisesti arvokas. Suojeluesitysten pohjalta kaupunki kävi neuvotteluja lääninhallituksen kanssa, ja vuoden 1993 alussa päästiin sopimukseen jäljellä olevien rakennusten suojelemisesta kaavalla.

Nykyisin talo ei enää ole Kotkalle pulma, vaan ylpeydenaihe. Eräänä Kotkan vanhimmista rakennuksena sitä tullaan ihailemaan läheltä ja kaukaa; aina ulkomaita myöten. Panimorakennukseen on lisäksi saneerattu nykyaikaiset kokous‐, koulutus‐ ja juhlatilat.

Langinkosken keisarillinen kalastusmaja

Kun Venäjän tuleva keisari Aleksanteri III kävi ensimmäisen kerran Langinkosken lohenkalastamolla, hän ihastui paikkaan välittömästi ja lupasi palata uudelleen. Keisarina hän vieraili Langinkoskella kesällä 1887 ja silloin mukana oli myös hänen tanskalaissyntyinen puolisonsa Dagmar, joka Venäjälle avioiduttuaan otti nimen Maria Feodorovna. Käynnin yhteydessä keisaripari ilmaisi toiveensa saada kosken rannalle kalastusmaja. Suomalaiset toteuttivat nopeasti majesteetin toiveen ja jo kesällä 1889 vietettiin keisarillisen kalastusmajan juhlallisia tupaantuliaisia.

Majan suunnittelivat ja rakensivat suomalaiset. Majan esineistö on alkuperäinen ja lähes täysin suomalaisten valmistama. Kalastusmaja on saatettu siihen asuun kuin se keisariperheen käytössä oli. Venäjän keisari Aleksanteri III:n ja keisarinna Maria Feodorovna kalastusmaja Langinkosken luonnonsuojelualueella on ainoa keisarien omistama rakennus, joka on säilynyt Venäjän rajojen ulkopuolella. Kalastusmajan läheisyydessä ovat myös keisarin kalastajilleen rakennuttama mökki sekä Valamon munkkien jo ennen keisarillista kalastusmajaa rakentama pikku kappeli.

Kalastusmajassaan keisarillinen perhe vieraili useana kesänä. Siellä he saivat viettää lomaa poissa hovin ankaran etiketin kahleista. Täällä keisari pilkkoi puita ja keisarinna laittoi ruokaa. Innokkaana kalamiehenä Aleksanteri seurasi mielellään lohenkalastusta ja kävi ongella. Hän vei myös pienimmät lapsensa Mihailin ja Olgan marjaan ja sieneen. Koko Langinkosken alue henkii historiaa ja majassa vallitsee yhä edelleen keisarillinen ilmapiiri.

Alueella toimii kaksi kahvilaa.

Korelan siirtolapuutarha

Vanhempaa puisto- ja puutarhakulttuuria Kotkassa edustavat Kymijokivarteen perustetut siirtolapuutarha-alueet, joiden historia Kotkassa kantaa aina 80 vuoden taakse. Alueista vanhin, Langinlaakso perustettiin vuonna 1930- ja 1940-luvun loppuun mennessä aloittivat toimintansa vielä Langinkosken, Metsolan ja Korelan siirtolapuutarhayhdistykset.

Kunkin alueen mökeillä on omat, yhtenäiset mallinsa, mikä antaa alueille niiden omaleimaisen ilmeen. Alueiden arkkitehtuuri on vielä säilynyt melko hyvin, mutta uudisrakentamista ja vanhan korjaamista ei aina ole sopeutettu vanhaan, mikä on muuttanut perinteistä yleisilmettä.

Korelan siirtolapuutarha-alueella on 197 mökkiä ja alue on 14,2 hehtaarin suuruinen.

Langinkosken siirtolapuutarha

Vanhempaa puisto- ja puutarhakulttuuria Kotkassa edustavat Kymijokivarteen perustetut siirtolapuutarha-alueet, joiden historia Kotkassa kantaa aina 80 vuoden taakse. Alueista vanhin, Langinlaakso perustettiin vuonna 1930- ja 1940-luvun loppuun mennessä aloittivat toimintansa vielä Langinkosken, Metsolan ja Korelan siirtolapuutarhayhdistykset.

Kunkin alueen mökeillä on omat, yhtenäiset mallinsa, mikä antaa alueille niiden omaleimaisen ilmeen. Alueiden arkkitehtuuri on vielä säilynyt melko hyvin, mutta uudisrakentamista ja vanhan korjaamista ei aina ole sopeutettu vanhaan, mikä on muuttanut perinteistä yleisilmettä.

Langinkosken siirtolapuutarha-alueella on 50 mökkiä ja alue on 2,1 hehtaarin suuruinen.

Metsolan siirtolapuutarha

Vanhempaa puisto- ja puutarhakulttuuria Kotkassa edustavat Kymijokivarteen perustetut siirtolapuutarha-alueet, joiden historia Kotkassa kantaa aina 80 vuoden taakse. Alueista vanhin, Langinlaakso perustettiin vuonna 1930- ja 1940-luvun loppuun mennessä aloittivat toimintansa vielä Langinkosken, Metsolan ja Korelan siirtolapuutarhayhdistykset.

Kunkin alueen mökeillä on omat, yhtenäiset mallinsa, mikä antaa alueille niiden omaleimaisen ilmeen. Alueiden arkkitehtuuri on vielä säilynyt melko hyvin, mutta uudisrakentamista ja vanhan korjaamista ei aina ole sopeutettu vanhaan, mikä on muuttanut perinteistä yleisilmettä.

Metsolan siirtolapuutarha-alueella on 51 mökkiä ja alue on 3,3 hehtaarin suuruinen. Alueen alin kohta on vain 2,3 metriä merenpintaa korkeammalla.

Langinlaakson siirtolapuutarha

Vanhempaa puisto- ja puutarhakulttuuria Kotkassa edustavat Kymijokivarteen perustetut siirtolapuutarha-alueet, joiden historia Kotkassa kantaa aina 80 vuoden taakse. Alueista vanhin, Langinlaakso perustettiin vuonna 1930- ja 1940-luvun loppuun mennessä aloittivat toimintansa vielä Langinkosken, Metsolan ja Korelan siirtolapuutarhayhdistykset.

Kunkin alueen mökeillä on omat, yhtenäiset mallinsa, mikä antaa alueille niiden omaleimaisen ilmeen. Alueiden arkkitehtuuri on vielä säilynyt melko hyvin, mutta uudisrakentamista ja vanhan korjaamista ei aina ole sopeutettu vanhaan, mikä on muuttanut perinteistä yleisilmettä.

Langinlaakson siirtolapuutarha-alueella on 53 mökkiä ja alue on 24 000 m2 suuruinen, ja sen alin kohta on vain 1,3 metriä korkeammalla kuin merenpinta.

Kotkan rautatieasema

Asemarakennus on Thure Hellströmin suunnittelema ja valmistunut v. 1920.

Kyminlinna

Kyminlinna sijaitsee Kymijoen haarojen liittymäkohdassa Hovinsaarella. Sen kautta kulki jo keskiajalla rantatie, joka yhdisti Turun ja Viipurin linnat. Nykyisen Kyminlinnan alueella oli jo 1300-luvulla kuninkaan omistamia tiloja. Paikan tärkeydestä kertoo se, että siellä ollut kartano muutettiin 1500-luvulla kuninkaankartanoksi. Kartanoon kuului myös kappeli. Nykyisin kartano sijaitsee rannalla linnoituksen pohjoispuolella.

Venäläiset suunnittelivat Kyminlinnan osaksi Pietarin suojaksi rakennettua puolustusrintamaa 1790-luvulla. Myöhemmin alkuperäinen linnake purettiin ja paikalle rakennettiin uudenaikainen linnoitus.

Uusi Kyminlinna koostui viidestä bastionista ja niiden välisistä taitteisista muureista. Linnoituksen halkaisija oli lähes 500 metriä. Hovinsaaren alueelle rakennettu puolustusjärjestelmä oli tehokas ja moderni kaponieerilinnoitus eli sivustapuolustukseen ja lähipuolustukseen erikoistunut linnoitus. Lähipuolustus tehostui, kun vallihautojen yhteyteen rakennettiin erilliset varustukset eli kaponieerit. 

Vuonna 1809 Suomesta tuli Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta. Ruotsin ja Venäjän raja siirtyi, ja Kyminlinna jäi syrjäiseksi. Keskeneräisen Kyminlinnan rakentaminen lopetettiin, koska sen merkitys rajalinnoituksena väheni. Alueelle oli ehditty rakentaa talousrakennuksia, porttien vartiotuvat, päävartio, kasarmeja ja keittiörakennus. Kyminlinna muutettiin varikoksi, ja sen varustukset ja rakennukset alkoivat rappeutua.

1850-luvulla Kyminlinnassa alkoi uusi rakennuskausi. Sinne tehtiin puurakennuksia, ja kesäisin pidettiin leiriharjoituksia. Kyminlinna toimi venäläisenä varuskuntana aina Suomen itsenäistymiseen saakka 1917.

Vuonna 1918 Kyminlinnassa käytiin sen historian ainut taistelu punakaartin ja saksalaisten välillä. Suomen sisällissodan jälkeen alueella oli väliaikainen punavankien leiri. Maailmansotien välissä siellä sijaitsi karjalaisten ja inkeriläisten pakolaiskeskus. Alueella oli myös kulkutautisairaala. Toisen maailmansodan jälkeen Kyminlinna toimi varikkona, ja yli 50 vuoden ajan Suomen armeijan varuskuntana. Varuskunta muutti Haminaan vuonna 2005.

1980-luvulle tultaessa Kyminlinna oli päässyt huonoon kuntoon. Vuosikymmenen aikana kunnostettiin päämuuria, ulkovarustuksia ja maavalleja. 2000-luvulla kunnostustöitä on jatkettu ja alueella on tehty arkeologisia tutkimuksia. Kymenkartanon alueelta on löydetty hautoja 1400‒1700-luvuilta ja esineitä 1800‒1900-luvuilta.

Kyminlinna on Suomen ainoa ehjänä säilynyt kaponieerilinnoitus eli sivustapuolustukseen ja lähipuolustukseen erikoistunut linnoitus. Siksi se on arvokas sotahistoriallinen muistomerkki. Päämuurit ja linnoituksen sisäosat ovat säilyneet hyvin. Sen sijaan ulkovarustuksia halkovat nykyisin tiet ja rautatie. Lähipuolustukseen tarkoitetuista kaponieereista kaksi on kunnostettu. Toisessa niistä sijaitsee nykyisin Kyminlinnan kesäteatteri.

Korkeakosken voimala

Korkeakoskea on käytetty jauhomyllyn ja sahamyllyn voimanlähteenä jo 1500-luvulla. 1800-luvun lopulta lähtien koski pyöritti puuhiomoa. Vuonna 1906 valmistuneen ensimmäisen sähkövoimalaitoksen koskeen rakensi Karhula Oy. Nykyinen vesivoimala on arkkitehti Karl Lindahlin suunnittelema vuodelta 1926.

Kalatien rakentaminen Korkeakoskelle alkoi toukokuussa 2015 ja se valmistui 2016.

Karhulan urheilukenttä

Kenttä rakennettiin 1940-luvun lopulla ja siellä järjestettiin Kalevan kisat vuonna 1949. Kentän viereen entiselle hiekkakentälle rakennettiin vuonna 2010 jalkapallokentän viralliset mitat täyttävä tekonurmikenttä.

William Ruthin katu

Karhulan teollisuusympäristö on merkittävä osa Kymijoen varrelle syntynyttä teollisuutta. Teollisuuslaitokset ja sen ympärille muotoutuneet eri-ikäiset työntekijöiden asuinalueet sekä tehtaankartano muodostavat monipuolisen, eri aikoina muotoutuneen yhdyskunnan.

Vanhimmat 1880-luvun työväenasuintalot sijaitsevat teollisuusalueen rungon muodostavan William Ruthin kadun länsipuolella.

Karhulan Hovi

Nykyisen Karhulan Hovin paikalla oli alkujaan maalaistalo, joka oli 1600- ja 1700-luvuilla haminalaisten kauppiaiden omistuksessa. 1800-luvun puolivälissä omistajasukuina olivat Nordmannit ja Londénit. 1873 tila päätyi Knut Hjalmar Casselille, joka toimi kuninkaallisen hovimarsalkanviraston sihteerinä ja oli naimisissa varakkaan loviisalaisen Adelina Sundmanin kanssa. Vuonna 1874 Cassel perusti Karhulaan kaksiraamisen höyrysahan, joka teki konkurssin vuonna 1881 ja päätyi William Ruthin omistukseen. Vuonna 1888 hän meni naimisiin Fanny Standertskjöldin kanssa.

Nykyistä rakennusta alettiin rakentaa 1887, ja se valmistui 1892 arkkitehti Ricardo Björnbergin suunnitelmien mukaan. Kivisen rakennuksen arkkitehtuuri edustaa uusrenessanssia ja gotiikkaa, ja se jäljittelee ranskalaista aatelislinnaa. Hovin pinta-ala on 917 m² ja huoneita on 30. Nuori patruunatar halusi Karhulan Hovin muistuttavan mahdollisimman paljon Karlbergin kartanoa, jonka omisti hänen veljensä Hugo Standertskjöld.

Puistolan urheilukenttä

Puistolan eli Katariinan kentän avauskilpailuna pidetään 29. kesäkuuta 1914 järjestettyjä kilpailuja, joihin osallistui muun muassa Hannes Kolehmainen. Kentällä järjestettiin Kalevan kisat vuosina 1921 ja 1935. Hiekkakenttä muutettiin nurmipäällysteiseksi vuonna 1938. Yrjö Nikkanen heitti kentällä 16. lokakuuta 1938 keihästä 78,70 metriä. Tulos säilyi maailmanennätyksenä lähes 15 vuotta.

Tukkukaupan talo

Tukkukaupantalon suunnitteli Vilho Penttilä ja se valmistui vuonna 1912. Tyyliltään rakennus edustaa jugendia. Rakennuksessa on toiminut mm. Oululaisen leipomo ja Rosalia Gurovitschin parturiliike. Nykyisin siellä toimii muun muassa hotelli Merikotka ja taidenäyttelytila Galleria Uusikuva.

Haukkavuoren torni

Haukkavuoren näkötorni on rakennettu alun perin vesitorniksi. Arkkitehti Jussi Paatelan suunnitteleman tornin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1914, mutta torni valmistui vasta 1920.

Kotkansaaren korkeimmalla paikalla sijaitsevan näkötornin huippu kohoaa noin 72 metriin merenpinnasta. Se näkyy maamerkkinä Kotkan keskustaan saapuessa, tulitpa autolla tai venellä. Tornin näköalatasanteelta on upeat näkymät yli Kotkan ja itäisen Suomenlahden saariston.

Koko toisen maailmansodan ajan lotat valvoivat sen huipulta ilmatilaa.

Vanha paloasema

Vuonna 1898 valmistuneen rakennuksen on suunnitellut kaupunginarkkitehti Th. Borchard.

Uusrenessanssia edustava rakennus kuuluu Suomen vanhimpiin puisiin paloasemiin. Nykyisin rakennuksessa järjestetään taidenäyttelyitä ja siellä on myös työtiloja taiteilijoille.

Ahlqvistin talo

Carl Henrik Ahlqvistin rakennuttama, arkkitehti Sebastian Gripenbergin suunnittelema rakennus tunnetaan Ahlqvistin talona. Rakennusvuosi oli 1878, kuten talon seinään kiinnitetty muistolaatta kertoo.

Norskan pytingit

Norjalaisten kirvesmiesten 1872 rakentamat Norskan pytingit eli norjalaistyyppiset sivukäytävätalot ovat kansallisen kaupunkipuiston arvokkainta rakennuskantaa.

Alvar Aalto / Kantola

Johtaja Kannon vuonna 1937 valmistuneen asunnon ulkoa ankara, vähäeleinen arkkitehtuuri vaihtuu sisällä harmonisiin, valoisiin ja kodikkaisiin huonetiloihin. Rakennus on toiminut Sunila Oy:n ja Kotkan kaupungin edustus-, koulutus- ja majoitustilana. Nykyään Kantolan omistaa Kotkan kaupungin yhtiö Sunilan Kantola Oy ja sitä voi vuokrata koulutus- ja juhlatilaisuuksiin.

 Sunilan Kantola Oy (sunilakantola.fi) 

Kantolan arkkitehtuurissa on muistumia Aallon kuuluisasta kokonaistaideteoksesta, Villa Maireasta. Sisääntulon johdattelu vähitellen avautuvien näkymien kautta on Aaltoa parhaimmillaan. Talon päätila on avara ja valoisa kaksikerroksinen halli, joka avautuu luontoon suurten tammi-ikkunoiden kautta. Kantolaa on 1990-luvun lopulla restauroitu arkkitehti Tapani Mustosen johdolla, jolloin päätilat palautettiin suurimmaksi osaksi siihen tilaan, missä ne olivat Aallon ja Gripenbergin hienovaraisten muutosten jäljiltä.

Alvar Aalto / Päivölä

Sunilan terassitalot tunnetaan ympäri maailman. Rakennukset edustavat Sunilan työläisasuntokehittelyn huipentumaa. Alakerran yksiöillä on omat graniittimuureilla rajatut etupihansa ja 2.–3. kerroksen kaksioilla on suuret terassimaiset parvekkeet.

Karhulan kirjasto

 Karhulan kirjasto | Kotkan kaupunki 

Varissaari

Kotkansaaren kaakkoispuolella sijaitsevan Varissaaren rantakallioilla on lukematon määrä 1700–1900-luvuilta peräisin olevia kalliohakkauksia, mm. vuosilukuja ja nimikirjaimia.

Vanhimmat hakkaukset, 1788 ja 1794, on tehty saaren pohjois- ja etelärannan avokallioille. Ne liittyvät Ruotsinsalmen merilinnoituksen varustamiseen, missä yhteydessä saarelle rakennettiin Fort Elisabetin linnoitus.

(Lähde: Museovirasto)

Fort Elisabeth

Fort Elisabeth rakennettiin Kotkansaaren kaakkoispuolella sijaitsevalle Varissaarelle, joka vielä 1700-luvulla muodostui kahdesta pienestä saaresta. Linnoitustöiden yhteydessä saaria erottanut salmi täytettiin ja salmen yli rakennettiin muuri. Fort Elizabeth rakennettiin pitkänomaiseksi puolipyöreäksi varustukseksi, johon kuului kaksi puolipyöreää ja kaksi bastionimaista, kurtiinimuurien yhdistämää puolustusrintamaa. Linnoituksen länsiosa vahvistettiin poikkivarustuksella erilliseksi tukikohdaksi. Muuri perustettiin pääosin kalliolle eikä sillä ole vallihautaa. Eskarppimuuri peittää piirustusten mukaan koko etusivun. Yhtenäinen muuri on vielä nykyisin melko hyvässä kunnossa. Saarella on sijainnut myös tiilistä muurattu kasarmi, ammuskellari, kuulien kuumennusuuni ja puinen vartiotupa.

Fort Elisabeth suunniteltiin toimimaan yhteistyössä Fort Slavan kanssa lännestä ja etelästä Ruotsinsalmeen johtavien väylien päätorjuntalinjana. Linnakkeet pystyivät tulellaan hallitsemaan lähes koko niitä ympäröiviä merialueita.

Rintaman sisäpuolella sijainneen kasarmin, ruutikellarin ja varastorakennuksen kivijalat ovat yhä näkyvissä. Saarella on fregatti St. Nikolain esineistöä ja 1940 paljastettu vuoden 1790 meritaistelun muistomerkki.

(Lähde: Museovirasto)

Pieni Varissaari, patteri n:o 5

Pienellä Varissaarella eli Pikku Elizabethin saarella Kotkansaaren itäpuolella sijaitsi patteri numero 5. Se oli rakennettu täytemaasta ja kivistä. Patterissa oli suojavallin ympäröimä tykkipiha ja koillissivulla ammuskellari. Patteriin mahtui kolme tykkiä. 

(Lähde: Museovirasto)

Fort Slava

Fort Slava eli Fort de la Gloire sijaitsee pienellä Kukourin hiekkasärkällä Kotkan keskustan kaakkoispuolella. Linnoitusta alettiin rakentaa vuonna 1792 ja se valmistui vuonna 1794. Rakentamisen alkuvaiheessa itse saarta laajennettiin keinotekoisesti kivillä ja täytemaalla. Valmiissa pyörölinnoituksessa oli holvimaisesti katettu kehärakenne. Jokaisessa holvissa oli kaksi tykkiporttia ja joka toisessa holvissa lämmitettävä majoitustila takaosassa. Linnoituksessa oli yhteensä 44 tykkiä. Katon uloimmalla reunalla oli ampumakoroke ja rintasuoja varusmiehiä varten. Saaren keskellä oli kaivo, joka mainitaan useassa lähteessä. Linnakkeessa on ollut myös vartiohuone, muonavarasto ja keittiö.

1820-1840 -luvuilla Fort Slavaa käytettiin vankilana. Jo 1830-luvulla muu osa Ruotsinsalmen merilinnoitusta oli lakkautettu, mutta Fort Slavaan jäi pieni vartiosto. Krimin sodassa kesällä 1855 englantilais-ranskalainen laivasto tuhosi tyhjäksi jätetyn linnoituksen. Fort Slava on nykyisin osittain korjattu ja rajoitetusti matkailijoiden käytössä.

Kukouri kaakkoispuoli

Sijaintipaikka on Kotkan edustalla Kuutsalon länsipuolella Kukourista kaakkoon.

Paikalla on suuri melko ehjä hirsiarkkurakennelma, joka on täytetty kivillä. Rakennelman koko on arviolta 15 x 8 metriä. Rakennelman on oletettu olevan purjehdusesteen osa.

Rakennelma havaittiin Kymenlaakson maakuntamuseon organisoimassa merenpohjan kartoituksessa 1999, jossa kenttätyön teki Oy Baltic Eye Ltd.

Kukourin saarella on Ruotsinsalmen merilinnoituksen uloin varustus Fort Slava, joka rakennettiin 1791 - 1794. Kymenlaakson maakuntamuseon kokoaman tiedon mukaan varustus sulki Ruotsinsalmen sisääntuloväylän ja merialue sen itäpuolella oli tarkoitettu avomerilaivaston ankkuripaikaksi. Väylä oli mahdollista sulkea vedenpinnalla kelluvin puomein. Purjehdusesteen molemmissa päissä oli meren pohjaan upotettuja, kivillä täytettyjä hirsiarkkuja, joihin puomien ketju kiinnitettiin. Arkut sijoitettiin kulmittain esteen suuntaan optimaalisen vetolujuuden saavuttamiseksi. Puomikokonaisuuden kiinnittämisessä käytettiin myös naara-ankkureita. Myös Kukourin itäpuolella kerrotaan olevan kivillä täytettyjä hirsiarkkuja.

(Lähde: Museovirasto)

St. Nikolai

Purjealuksen hylky, jota pidetään venäläisen sotalaiva St. Nikolain hylkynä. Kyseessä on kolmimastoinen purjealus, jonka pituus on noin 42 metriä ja leveys noin 10 metriä. Aluksen kaaritus on tammea ja sivulankutus lehtikuusta. Hylyn keulamasto on paikallaan katkenneena, keskimasto on noussut pois paikaltaan ja on poikittain aluksen kannella, perämastosta on jäljellä alaosa. Alus on ollut varustettu keulakuvalla. Keula ollut kaksikerroksinen ja tykit ovat sijainneet ylimmässä kerroksessa. Hylystä purettuja tai sortuneita osia on perän ympärillä ja keulan vasemmalla puolella. Hylyn oikean kyljen ulkopuolella, eli hylyn pohjoispuolella on irto-osia yli 500 neliömetrin alueella.

Hylyllä on muinaismuistolain perusteella 1976 määrätty suoja-alue. Suoja-alueella sukeltamiseen tarvitaan Museoviraston lupa.

(Lähde: Museovirasto)

(Kuva: Ploki ja hylyn osia. Jari Hovikorpi 25.6.2014. Kuvan tekijänoikeudet omistaa Kymenlaakson liitto.)

Hylky, Lehmäsaaren luoteiskärki

Kyseessä on todennäköisesti Ruotsinsalmen meritaisteluihin liittyvän sota-aluksen jäänteet. Hylky on romahtanut styyrpuurin puoleiselle kyljelleen. Pituus on keularanrangan etuosasta kölin alaosan päähän noin 10 metriä. Aluksessa on ollut neljä reelinkitykkiä, joista kolme löytyy lavetteineen hylystä (neljäs todennäköisesti hylyn vierestä noin 20 m päästä löytynyt pieni, ilmeisesti nikhaka). Tykit ovat sijainneet aluksen keulan ja perän kulmissa laveteilla. Alus on ollut limisaumainen. Aluksessa on ollut peräpeili ja ilmeisesti vain keulassa ja perässä kannet, joissa lavetit ovat sijainneet.

Hylyssä on havaittu myös naara-ankkuri, mastot ja takilan osia, tiiliuuni ja irtaimia esineitä.

(Lähde: Museovirasto)

(Kuva: Esineistöä ja luita hylyn keskiosassa. Jari Hovikorpi 4.9.2014. Kuvan tekijänoikeudet omistaa Kymenlaakson liitto.)

Hylky, Lehmäsaari pohjoiskärki

Ison sota-aluksen hylky levinneenä pohjalle. Palaneiden rakenneosien joukossa iso tykki hiekkaan painuneena, vain takaosa näkyvissä. Laajalla alueella polvia, kaaria ja lautaa. Viistokaikukuvien mukaan hajonneita hylynosia on n. 750 neliömetrin alueella, alueen ulkoreunat ovat n. 30 x 30 m, suurin keskittymä oli n. 15 x 15 m alueella. Kyseessä on mahdollisesti everstiluutnantti Cronstedtin raportissaan kaksi vuotta Ruotsinsalmen taistelun jälkeen mainitsema räjähtänyt shebekki.

(Lähde: Museovirasto)

Hylky, Lehmäsaaren länsiranta 1

Hylky sijaitsee lähellä Lehmäsaaren rantaa hiekkarinteessä 4-10 m syvässä vedessä perä kohti saaren rantaa. Se on suurin piirtein linjassa saaressa olevan linjataulun ja rannassa olevan ison kiven kanssa.

Puisen n. 20 m pitkän aluksen hylky lepää oikealla kyljellään osittain hiekkaan hautautuneena rinteessä keula kohti Lehmäsaaren rantaa. Vasen kylki ja kaaret sekä osa kölipuuta ovat näkyvillä. Aluksen päällä on jonkin verran lautaromua, perässä enemmän. Varsinaisia takilan osia ei havaittu, mutta kyseessä on mahdollisesti purjealus. J. Pukki arvioi aluksen olevan 1700-luvun lopulta tai 1800-luvun alusta.

(Lähde: Museovirasto)

Hylky, Lehmäsaaren länsiranta 2

Paikalla on pahoin hajonneen puurunkoisen hylyn jäänteitä. Kotka Divers paikansi hylyn 2006. Hylky on aivan lähellä (25-50 m) saman seuran 2004 paikantamaa hylkyä. Museovirasto teki 7.6.2006 tarkastussukelluksen 2006 löytyneelle hylylle.

(Lähde: Museovirasto)

Shebekki Proserpina

Paikalla on puurunkoisen aluksen hylky, jonka runko on hajonnut useampaan osaan. Suurimman osakokonaisuuden, joka on mahdollisesti aluksen oikea kylki, pituus on noin 30 metriä. Välittömästi sen jatkeena on 7 metriä pitkä osa. Hylyn leveys on suurimmillaan noin 8 metriä.

Aluksen on oletettu olleen venäläinen shebekki Proserpina, joka upposi Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa 1790. Erään venäläisen taisteluraportin mukaan Proserpina antautui ruotsalaisille, jotka hinasivat aluksen matalikolle, totesivat huonokuntoiseksi ja polttivat.

(Lähde: Museovirasto)

Tykkisluuppi

Sijaintipaikka on Kotkan edustalla Kuutsalon ja Halssinsaaren länsipuolella ja Lehmäsaaren pohjoispuolella, Lehmäsaaren ja Kukourinkarien välisellä alueella noin 10 metrin syvyydessä hiekka - ja sorapohjalla. Kohteen lähellä noin 20 - 30 metrin päässä on ns. Jollahylky (id 1114).

Paikalla on puurunkoisen aluksen hylky, jonka pituus keularangasta perärankaan on 20 - 22 metriä ja leveys 4,5 - 5 metriä. Hylky lepää kölillään pohjois-luoteissuunnassa jonkin verran pohjahiekkaan vajonneena. Jäljellä olevat kyljet kohoavat pohjasta noin 70 - 90 cm:n korkeuteen. Sikokölin päällä on havaittavissa yksi mastonkenkä. Hylyn sisäpuolella on havaittavissa tiililatomus sekä puisia pyöriä, joiden oletetaan olevan peräisin tykkilaveteista.

Hylyn oletetaan liittyvän Ruotsinsalmen meritaistelun 1790 tapahtumiin. Hylystä puhutaan tykkisluuppina. Hylkyä ei kuitenkaan ole tutkittu. 

(Lähde: Museovirasto)

(Kuva: Sisäpuolelta kuvattuna hylyn laitaa, jossa kannen tukipolvia kiinni. Jari Hovikorpi 18.6.2014. Kuvan tekijänoikeudet omistaa Kymenlaakson liitto.)

Jollahylky

Sijaintipaikka on Kotkan edustalla Kuutsalon ja Halssinsaaren länsipuolella, Lehmäsaaren pohjoispuolella. Kohteen lähellä 20 - 30 metrin päässä on ns. tykkisluuppi (id 1116).

Paikalla on puurunkoisen aluksen hylky, jonka pituus on noin 30 metriä. Kyljet ovat romahtaneet. Keulassa on havaittavissa ankkuripelin tukki sivutukineen. Keulan lähellä meren pohjalla on keularanka. Peräranka on pystyssä paikoillaan. Laivan tulisijaan viittaavat tiilikasa sekä kaksiosainen niitattu metalliastia, jotka ovat keulaosassa. Hylyn keulaosassa styyrpuurin puolella osittain hylyn alla on hentorakenteinen limisaumainen jolla, jonka pituus on 3,70 metriä. Hylky on saanut kutsumanimensä tämän jollan perusteella. Hylyssä on havaittavissa takilan osia, kuten pylpyröitä ja viuluploki, sekä tykki ja siihen liittyvä lavetti.

Hylyn oletetaan liittyvän Ruotsinsalmen meritaistelun 1790 tapahtumiin.

(Lähde: Museovirasto)

St.Maria

Hylky sijaitsee Kotkan edustalla Ruotsinsalmessa, Lehmäsaaren pohjoispuolella ja Kukourinkarin kaakkoispuolella.

Puinen hylky on hajonnut pohjalle. Pohjan viistokaikuluotauksessa irtonaisia hylyn osia havattiin noin 300 neliömetrin alalta karikon reunassa. Hylyn oletetaan olevan venäläinen fregatti Sankt Maria, joka ajoi karille ja upposi lähelle rantaa Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa vuonna 1790.

Alus oli noin 40 metriä pitkä ja 9,5 – 10 metriä leveä, kahden ruumakannen ja yhden patterikannen fregatti, josta on jäljellä vain kohtuullisen hyvin säilynyt keula.

(Lähde: Museovirasto)

Ruotsinsalmen tunnusmajakka

Majakanraunio sijaitsee Kotkansaaren eteläosassa, Puistolan niemen itäosassa, Sapokanlahden eteläpuolella niin kutsutulla Pookinmäellä merivartioston maalla.

Ruotsinsalmen majakka rakennettiin vuonna 1798. Majakka toimi Ruotsinsalmen linnoitusten ja venäläisen laivastoaseman satamamajakkana ja kiintopisteenä. 24 metriä korkean tornin jalusta rakennettiin graniitista ja torniosa tiilestä. Erikoisuutena oli tornin ulkopuolella, sen sivulla kulkeva portaikko. Sisältä majakka oli pyöreä.

Englantilainen laivasto tuhosi majakan Krimin sodan aikana vuonna 1855. Majakasta jäi jäljelle vain raunio. Säilyneiden seinien korkeus on noin 2,5 - 3 m. Majakan pohjan mitat ovat 9 x 9 m. Rauniot ovat toimineet myöhemmin puisen tunnusmajakan perustana, joka on tuhoutunut.

Rauniot restauroitiin 1990-luvulla ja sen yhteyteen rakennettiin näköalatorni. Majakan raunio on merkittävä rakennusmuistomerkki ja se on myös Suomen vanhin säilynyt majakkahistoriallinen rakennusfragmentti.

(Lähde: Museovirasto)

(Kuva: Pekka Sihvonen. 2000)

Patteri Katarina

Patteri Katarina sijaitsee Fort Katarinan kaakkoispuolella rannassa. Se muodosti noin 40 m pituisen ampumakorokkein ja rintasuojin varustetun rantaviivaa myötäilevän vallirakennelman. Piirrustusten mukaan tukimuuri peittää koko vallin etusivun. Valli on kiveä, yläosa tiiltä. Rintatukimuuri on muurattu tiilestä. Vallin oikeassa päässä kulkee katu ja vallin päällä on 1960-luvulla ollut sähkölaitoksen laitekoppi. Vallin keskiosassa ja oikeassa siivessä eskarpin kivinen tukimuuri on noin 1,5 – 2 m korkea. Vallin päällä on molempiin sisäkulmiin kaivettu talvisodan aikana konekivääriasemat. Vallin luoteissiipi ja lounaisosa ovat tuhoutuneet todennäköisesti vuonna 1947 säiliön rakentamisen takia.

(Lähde: Museovirasto)

Katariinan tieraunio

Tieraunio sijaitsee Kotkansaaren eteläkärjessä sijaitsevaan Katariinan Meripuistoon vievän Puistotien itäreunassa, välittömästi patteri Katarinan pohjoispuolella. Tieraunion pohjoispää on jäänyt Puistotien alle (jatkuu mainitun tien alle) ja eteläpää rajautuu maastoon häviten tieraunion ja Patteri Katarinan välissä kulkevan lenkkipolun edustalla. länsisivustaltaan tienpohja sijaitsee 1,1–1,2 metriä matalammalla kun sen vieritse kulkeva Puistotie.

Tietä on jäljellä noin 30 metrin pituudelta ja sen leveys on noin 5 metriä. Tieraunion päällystä on tasainen ja sen länsisivustalla kulkee 60 senttimetrin levyinen polku. Tiepohjan pitkät sivut on kivetty, ja sammalen ja aluskasvillisuuden peitossa olevia reunakiviä on tienpätkän sivuilla ainakin kahdessa kerroksessa päällekkäin. Reunakivien koko vaihtelee 35–50 x 40 x 25–30 senttimetriin. Kivien ulkopinta on karkeasti lohkottu tasaiseksi. Tiepohjan länsisivusta on hyväkuntoinen, sen sijaan sen itäsivusta on hieman rauennut.

Fort Katarinan linnoituksen itäpuolitse merenrantaan, Patteri Katarinalle vievä tie on ikuistettu jo vanhimmille Ruotsinsalmen aikaisille kartoille, jotka ajoittuvat 1790-luvulle. Katarinan tieraunio on mitä todennäköisimmin mainitun tien eteläpään jäännös.

(Lähde: Museovirasto)

Kotkansaaren kenttäpatteri

Patteri on ilmeisesti merkitty virheellisesti linnoituskarttoihin tai sitten se on piirretty todellista sijaintiaan pohjoisemmaksi. Vallin etusivu on kiveystä, jossa on paikoin 1–2 kiviriviä korkeaa tukimuuria. Patterin muurin korkeus on 1 – 1,6 m. Rintasuojaa on 30 cm korkuisena noin 15 m matkalla, muualla vallin päällys on sisäpuolen tasossa.

Paikalle vie patterin pohjoispuolelta vanha tienpohja, jonka leveys on noin 5 metriä. Tienpätkää on havaittavissa maastossa noin 20 metrin pituinen osuus. Tien eteläpään itäreunaa on vahvistettu kivillä.

(Lähde: Museovirasto)

Kotkansaari, ruutikellari n:o 83

Ruutikellari n:o 83 sijaitsee Puistolanniemen itäosassa, Majakkalahden länsipuolella. Kellarin koko on 11 x 20 m. Sen itäsivua on korjattu siten, että tuuletusaukot ovat menneet umpeen. Pohjoispäädyn seinää oli pystyssä v. 1980 2 - 3 kivirivin korkeudelta. Myös eteläpäädyssä seinää oli osittain pystyssä.

Vuoden 2007 inventoinnissa havaittiin, että ruutikellari on sortunut ja siitä on jäljellä enää kivijalka.

(Lähde: Museovirasto)

Kotkansaari, ruutikellari n:o 82

Ruutikellarin numero 82 metriä korkea kivijalka sijaitsee Kotkansaaren eteläosassa Fort Katariinan länsipuolella, ulkoilutien vieressä.

Raunion korkeus on 2–4 kivikertaa eli 1–2 metriä. Luoteisseinällä on tiilisiä tuuletusaukkoja. Raunion kulmissa on hakatut suuret nurkkakivet, joiden ansiosta muuri on säilynyt nurkissa muuta muuria paremmin.

(Lähde: Museovirasto)

Kotkansaari, Tiilikasarmi

Tiilikasarmin kivijalka sijaitsee Fort Katarinan itäpuolella Puistolanniemeen vievän tien vasemmalla puolella. Tiilikasarmin läpi kulkee nykyisin polku.

(Lähde: Museovirasto)

Fort Katarina

Fort Katarina (Chaterina tai Ekaterina) on rakennettu 1790-luvulla nykyisen Puistolan niemen lounaisosaan. Linnoitus koostui korkealle kalliolle rakennetuista ylä- ja alalinnoituksesta sekä merenrannalla olleesta patteri Katariinasta. Ala- ja ylälinnoituksen lounaispuolella oli meren rannalla patteri nro 1 sekä väliaikainen pienempi patteri. Fort Katariinan kasarmialue rakennettiin linnoituksen itäpuolelle, jonne nousi tiilinen kasarmirakennus ja vahtitupa.

Kasarmirakennuksesta on vielä jäljellä kivijalka. Patteri Katariinasta koilliseen rakennettiin kaksi ruutikellaria. Ylälinnoitus oli noin 110 metriä pitkä ja noin 50 metriä leveä. Alalinnoituksen kanssa yhdessä ne muodostivat noin 210 metriä pitkän puolustusvarustuksen, jonka yhteispinta-ala oli yli hehtaarin.

Piirustusten mukaan eskarp-muuri peitti koko vallin etusivun. Sen alaosa oli kiveä ja yläosan rintatukimuuri tiiltä. Fort Katarina toimi Kotkansaaren keskuslinnakkeena. Linnakkeeseen sijoitettiin hallinto- ja muut julkiset rakennukset, sekä päällystön asunnot ja eri tarpeita palvelevat laitokset.

Ylälinnoituksen itäosa on lähes tuhoutunut ilmeisesti vuonna 1986 öljysäiliöiden ympärille rakennettujen betonisten suojarakenteiden takia. Ylälinnoituksen eteläosan eskarppimuuri oli säilynyt hyvin, lukuun ottamatta sen purettua koillisosaa, joka oli tuhoutunut viimeistään laululavaa rakennettaessa 1940-luvulla. Linnoituksen läntinen puolustusrintama ei enää hahmotu kokonaisuutena valleihin tehtyjen aukkojen vuoksi. Ylälinnoituksen pohjoisosasta on purettu vallia yli 40 metrin matkalta, ja eskarppimuurista on säilynyt ainoastaan länsiosa. Valli on purettu ennen vuotta 1966. Linnoituksen tiiliosat ovat maan peitossa sekä suurelta osin rapautuneet ja tuhoutuneet jo ennen öljysataman rakentamista. Rannassa sijainneesta patterista 1 olivat luoteissiipi ja lounaisosa tuhoutuneet todennäköisesti vuonna 1947 säiliön rakentamisen takia.

(Lähde: Museovirasto)

Katariinan kivilouhos

Avokalliolla sijaitseva, runsaan 500 neliömetrin laajuinen kivenlouhintapaikka Fort Katariinan alalinnoituksen ulkomuurin edustalla, linnoituksen etelä-sivustalla.

Alueen kalliopinta on paikoin portaittainen kivenlouhinnan vuoksi. Isojen poraamalla kalliosta irrotettujen ja myöhemmin pilkottujen kivilaattojen lisäksi alueella on erikokoista kiviainesta aina pienestä kivisäläjätteestä isoihin kivenjärkäleisiin saakka. Kivissä olevien porausjälkien perusteella paikalla on lohkottu kivimateriaalia ainakin kahteen eri otteeseen: 1930-luvulla (kapeat porausreiät) ja 1790-luvulla Ruotsinsalmen aikaan (leveät porausreiät). Osa kivistä on peräisin paikalla sijainneen öljysataman huoltotunnelin louhinnasta. Paikalle johtaneessa tiessä on käytetty hyväksi osittain vanhasta louhostoiminnasta jääneitä kiviä.

(Lähde: Museovirasto)

Ruotsinsalmi, Ammuskellari

Kohde sijaitsee teollisuusalueen paikoitusalueen laidalla Urheilijankadun länsipäässä. Kohdalla kasvaa vesakkoa. Se sijaitsee yksityisellä teollisuustontilla. Ammuskellarin koko on 2,5 x 4,5 m. Näkyvissä on pelkästään rakenteiden raunio.

(Lähde: Museovirasto)

Ruutikellari, Katariina

Ruotsinsalmen linnoitusyhdyskunnan aikainen ruutikellari.

Tykistön kasarmi

Kotkan maauimalan lounaispuolella on säilynyt 33 x 17 metrin laajuinen ja 30–50 senttimetriä korkea kasarmin kivijalka. Kyseessä lienee tykistön kasarmeista säilynyt pieni osa.

(Lähde: Museovirasto)

Redutti Kotka

Redutti Kotka sijaitsee Kotkansaaren länsirannalla. Varustuksessa oli nelikulmainen keskusosa, jonka kolmea sivua kiersi kulmaulokkeellinen rintavarustus. Meren puoleisella sivulla jyrkkä kallioseinämä toimi riittävänä esteenä. Nelikulmainen korotettu keskusta muodosti sisälinnoituksen. Sen ulkopuolella on noin 5 m leveä kuiva vallihauta ja etuvarustus katveineen, ampumapenkereineen, rintasuojineen ja esteilailla varustettuine etuluiskineen. Polvekkeinen etuvarustus sijaitse sisälinnoitusta huomattavasti alempana, joten sisälinnoituksesta pystyi ampumaan etuvarustuksen yli tarvittaessa.

(Lähde: Museovirasto)

Kotkansaari, patteri n:o 3

Patteri numero 3 sijaitsee Kotkansaaren länsiosassa redutti Kotkan eteläpuolella. Patterille on Haukkavuorenkadulta noin 100 m matkaa. Piirustusten mukaan eskarp-muuri peittää koko etusivun. Sen alaosa on tehty kivestä ja yläosa tiilestä. Patteri on osin tuhoutunut myöhemmässä maankäytössä.

(Lähde: Museovirasto)

Kivisalmen siltalinnake

Kivisalmen sillan eteläpuolelle rakennettu linnake on sulkenut Kotkansaarelle pohjoisesta kulkevan tien. Linnake on alun perin käsittänyt bastionin, kurtiinivallin ja puolibastionin sekä näiden takana olevat kaksi patteria.

Linnakkeesta on nykyisin jäljellä vain heikosti havaittavia kivipenkereitä rautatieasemalle ja entiseen öljysatamaan vievien ratojen välissä Kivisalmen rannassa.

(Lähde: Museovirasto)

Ruutikellari, Valtion rautatiealue

Ruotsinsalmen linnoitusyhdyskunnan aikainen ruutikellari.

Ruotsinsalmen linnoituskaupunki

Ruotsinsalmen linnoitusta alettiin rakentaa vuonna 1790. Linnoitus vihittiin käyttöön vuonna 1795. Kotkansaari muodosti Ruotsinsalmen merilinnoituksen keskuslinnoitusalueen. Sinne kaavoitettiin myös linnoituskaupunki asuin- ja hyötyrakennuksineen, kasarmeineen ja kirkkoineen. Se sijaitsi nykyisen Kotkan ydinkeskustan alueella ulottuen etelässä suunnilleen Puutarhakadun ja Museokadun tienoille ja rajautuen lännessä Heikinkadun paikkeille.

Ruotsinsalmen kaupungin jakoi kahteen osaan itä-länsisuunnassa kulkenut mutkitteleva kanava tai avo-oja, joka oli rakennettu maaperän kuivaamiseksi. Sen eteläpuolella olevat korttelit olivat kutakuinkin ruutukaavan mukaisia kun taas pohjoinen puoli oli asemakaavaltaan vapaampi. Rakennukset olivat yleensä yksikerroksisia puurakennuksia, mutta varuskunnan käyttöön rakennettiin myös kivisiä asuin- ja kasarmirakennuksia. Kaupunkialueen lounaiskulmassa sijaitsi suuri Ruotsinsalmen merisairaala puutarhoineen.

Kaiken kaikkiaan Ruotsinsalmessa asui 1800-luvun alussa hieman yli 8 000 henkeä, enimmillään noin 10 000. Yhdyskunta ei ollut juridisesti kaupunki vaan sotasatama. Suomen sodan 1808–1809 jälkeen Ruotsinsalmi alennettiin II-luokan linnoitukseksi ja sinne jäi enää pieni 200–300 miehen vartiosto. 1830 luvun lopussa Ruotsinsalmi luovutettiin kokonaan suomalaisten viranomaisten hallintaan, ja kaupunkialue rappeutui ja autioitui. Englannin laivasto pommitti linnoituskaupunkia ja sytytti sen tuleen Krimin sodan aikana kesällä 1855. Pystyyn jäi vain ortodoksinen kirkko ja joitakin yksittäisiä rakennuksia. Kotkan kaupunki perustettiin vuonna 1879.

Kaupunkialueella on tehty joitakin arkeologisia tutkimuksia, joiden perusteella kiinteitä rakenteita on vähän ja kulttuurikerroksen paksuus vaihtelee. Esinelöydöt ovat sen sijaan monipuolisia.

(Lähde: Museovirasto)

(Kuva: Ruotsinsalmen katukiveystä on esillä Sibeliuksen puiston luoteislaidalla. Kadun pintaan muodostuu erikokoisista kivistä ruutuja. Ulla-Riitta Kauppi)

Ortodoksinen kirkko

Kotkan Pyhälle Nikolaokselle omistettu, 1801 valmistunut ortodoksinen kirkko on venäläisen uusklassismin huomattavin esimerkki Suomessa ja ainoa Ruotsinsalmen linnoituskaupungista säilynyt rakennus. Laajan puistoalueen keskellä sijaitsevassa, pohjakaavaltaan latinalaisen ristin muotoisessa ortodoksisessa kirkossa on ikkunoilla varustettu keskikupoli. Pääsisäänkäynnin kohdalla on kellolle varattu torni. Oviaukkojen edessä on pylväspäädyt. Kirkon sisustus, taideteokset ja esineistö ovat erityisen merkittävät. Ikonostaasin 21 ikonin maalaukset on tehnyt Pietarin gobeliinitehtaan johtaja, professori Ivan Tupylev.

Kirkkoa ympäröivä korttelin kokoinen ns. Isopuisto on muodostunut 1800- ja 1900-luvun kuluessa. Puiston neliömäinen alue on Ruotsinsalmen linnoituskaupungin sotilasrakennusten ja siviilikaupungin leikkauskohdassa. Puiston luonteelle ovat ominaisia maaston loivat kalliomuodot, rannikolle tyypillinen puusto ja kevyesti polveilevat puistokäytävät.

Luotsi-Kuusinen

Palaneen puualuksen hylky, jonka pituus on 39 m ja leveys 10 m. Masto (pyöröpuu) sijaitsee n. 6 metrin päässä keulasta. Rungon kaarien leveys 40 cm.

Vuonna 2018 alueella tehtiin sukelluksia rakennushankkeeseen liittyen (Kotkan Juha Vainion kadun hankealueen arkeologinen vedenalaisinventointi. Nordic Marine Group Oy, Eveliina Salo ja Maija Huttunen, projektinrof-27:2018. 16.5.2018). Kohteen tiedot tarkentuivat seuraavasti: Hylky sijaitsee 85 metrin päässä pengertiestä. Hylky makaa kölillään styyrpuurin puolen kyljelle kääntyneenä. Keula osoittaa kohti pohjoista. Alus on tasasaumainen ja se on valmistettu männystä. Peräranka on pystyssä ja siinä jäljellä yksi rautainen peräsimen kannatin. Rangan yläosaa ei ole jäljellä. Aluksen peräosassa kyljet ovat revenneet irti perärangasta. Peräpeilistä ei vaikuta olevan osia jäljellä.

Ainakin kaksi typpiporttia on näkyvissä styyrpuurin puolen kyljessä aivan merenpohjan tasossa. Toisen tykkiportin sisäpuolella on avaamiseen käytetty rautalenkki. Todennäköisesti styyrpuurin puolen kylki ja hylyn pohja ovat hyvin säilyneet sedimentin sisällä. Paapuurin puolen kylki on alimmilta näkyviltä osiltaan hyvin säilynyt. Kaarirakenne on jykevä. Alus on rakennettu kaaret aivan toistensa viereen asentamalla. Sisäpuolella on lisäksi kylkiä tukevat v-rakenteet.

Kansirakenteita ei ole jäljellä, mutta kantta kannatelleet massiiviset polvet ovat osittain paikoillaan. Irronneita polvia makaa myös hylyn sisällä. Keula on ulkopuolelta ilmeisesti vahvistettu metallilaatoilla. Keularanka on paikoillaan kiinni kölissä ja alemmat kylkilaudat ovat siinä edelleen kiinni. Rangan yläosa on katkennut irti. Sikoköli on osittain näkyvissä keulasta alkaen. Tutkimuksen yhteydessä ei tehty havaintoja mastosta tai takiloinnista. Kylkilautoja on romahtaneena hylyn sisällä ja ulkopuolella.

Hylyn sisällä on joitain suurempia krustittuneita rautakeskittymiä, joista ei saatu selvää, mitä ne ovat. Mitään esineistöä ei havaittu hylyn sisällä tai sen ympäristössä. Alukseen mahdollisesti jäänyttä esineistöä voi olla säilyneenä esimerkiksi rungon sisällä sedimenttiin ja puutavaraan peittyneenä.

Merkkejä tulipalosta on vaikea todentaa, mutta on mahdollista, että alus on palanut. Ainakin se on ylemmiltä osiltaan erittäin pahasti hajonnut.

On mahdollista, että vuoden 1968 hylkyilmoituksen ”pyöröpuu” viittaisi alueella esiintyviin tukkeihin. On myös mahdollista, että mastoa ei löydetty tämän tutkimuksen yhteydessä tai se on ajelehtinut kauemmas.

Vuoden 2018 esitutkimusvaiheessa löydettiin kartta Ruotsinsalmen vuoden 1790 taistelun alusten sijainneista, jossa Kuusisen rantaan on merkitty venäläisalus. On mahdollista, että kyseessä on sama alus. Joka tapauksessa kyseessä vaikuttaa olevan sota-alus. Hylyn tarkempi identifiointi ja iän määrittäminen vaativat jatkotutkimuksia.

(Lähde: Museovirasto)

Kuutsalon hirsiarkku

Hirsiarkku sijaitsee Kuutsalon Mullinlahden satamasta noin 1,2 km luoteeseen laivaväylän kohdalla noin kymmenen metrin syvyydessä. Lähin saariryhmä on Laisankari etelässä.

Kyseessä on kivillä täytetty hirsiarkku, joka on toiminut ilmeisesti väyläestepuomien kiinnityskohtana. Hirsiarkku on osittain hajonnut ja kiviä on levinnyt sen ympäristöön. Arkun koko on noin 5 x 8 metriä.

(Lähde: Museovirasto)

Mäntykarin patteri

Redutti Ruotsinsalmen lounaispuolella sijaitsevan Petäjäkarin (nyk. Mäntykari) patterissa oli kaksi tykkiä. Niiden ampumasuunta oli Kuninkaanportin väylälle.

(Lähde: Museovirasto)

Redutti Ruotsinsalmi

Redutti Ruotsinsalmi sijaitsee vastapäätä redutti Majasaarta Vallikari-nimisellä luodolla. Umpipatterityyppisessä varustuksessa oli korkea suojamuuri, rintasuoja ja portti, mutta ei redutin tavallisia etuvarustuksia. Redutin tehtävänä oli yhdessä Majasaaren redutin ja patteri n:o 7:n kanssa estää pääsy Kuninkaanportin salmen kautta Ruotsinsalmeen. Varustuksen ulkopuolella sen lounaiskulmassa oli pieni puinen kasarmi tai vartiotupa.

(Lähde: Museovirasto)

Redutti Majasaari ja patteri n:o 7

Redutti Majasaari sijaitsee korkealla rantakalliolla Majasaaren kaakkoisosassa, josta se pystyi hallitsemaan laajaa merialuetta. Redutti on (v. 1978) hyvin säilynyt kaksiportaitainen puolustusjärjestelmäkokonaisuus. Välittömästi redutin pohjoispuolella sijaitsee patteri n:o 7. Se muodostuu kahdesta osasta ja sen täydensi redutin tulivoimaa itään ja koilliseen. Alueella oli maanpäällinen ammusvarasto, tiilinen kasarmirakennus patterin luoteispuolella sekä puinen vartiotupa.

(Lähde: Museovirasto)

Redutti Tiutinen

Redutti Tiutinen sijaitsee Tiutisen saaren kaakkoisosan niemekkeelle Tiutisen ja Majasaaren välisen salmen vartiointia varten. Redutti on pohjakaavaltaan neliön muotoinen ja siitä on säilynyt ainoastaan keskiosat ja osia vallihaudasta. Ulkovarustukset ovat lähes kokonaan hävitetyt alueen myöhemmässä maankäytössä.

(Lähde: Museovirasto)

Jylppy, Ruotsinsalmen sotilassairaala

Ruotsinsalmen sotilassairaalan paikalla erottuu edelleen 1700-1800-lukujen vaihteessa toimineeseen sairaalaan liittyviä rakennusjäännöksiä, jotka erottuvat matalina kiviriveinä, maavalleina ja tulisijojen purkumaakekoina.

Kyminlinna

Kyminlinna sijaitsee Hovinsaaren pohjoisosassa Kymijoen itäisen Huumanhaaran ja läntisen Langinkoskenhaaran yhtymäkohdassa Kotkan keskustan luoteispuolella. Linnoituksen itäosan halki kulkee 1890-luvulla rakennettu rautatie sekä 1900-luvun alussa rakennettu Kymintie (ent. Tampsantie). Valtatie 7 leikkaa Kyminlinnan eteläosien ulkovarustuksia. Kyminlinnan alueella on kymmenkunta rakennuksen pohjaa, mahdollisesti sotilasleiriin liittyviä painanteita, nk. Suvorovin linnoitukseen liittyviä valleja ja sudenkuoppia sekä muita rakenteita. Kyminlinnan ympäristössä on lisäksi 1700-luvun lopun, 1800-luvun aluen sekä molempien maailmansotien aikaisia sotahistoriallisia kohteita.

Kyminlinna oli läntisin venäläisten 1700–1800-lukujen vaihteessa Pietarin suojaksi rakentamista linnoituksesta ja se muodosti yhdessä Ruotsinsalmen merilinnoituksen kanssa ensimmäisen puolustusrintaman Ruotsin vastaiselle rajalle. Linnoitus sijaitsi strategisesti merkittävällä Hovinsaarella, jonka kautta kulki alinen Viipurintie.

1791–1792 Kymenkartanon maille Hovinsaaren pohjoisosaan rakennettu 200 metriä halkaisijaltaan oleva Suvorovin linnoitus jäi kokonaisuudessaan uuden Kyminlinnan sisällä. Uuden Kyminlinnan rakennustyöt aloitettiin 1803. Kuusi kertaa entistä Suvorovin linnoitusta laajemmaksi rakennettu kaponieerilinnoitus kattoi lähes koko Hovinsaaren pohjoisosan. Linnoitus ei ollut vielä täysin valmis Suomen sodan alkaessa vuonna 1808. Keskeneräinen linnoitus poistettiin linnoitusluettelosta 1819 ja siitä tehtiin varikko. Linnoitus siirtyi suomalaisten hallintaan 1839. Itämaisen sodan ja Ruotsinsalmen tuhoamisen jälkeen alkoi linnoituksessa uusi rakennuskausi 1855, jolloin linnoituksen länsiosaan, vanhan Suvorovin linnoituksen päälle rakennettiin uusia puurakennuksia. 1900-luvulla Kyminlinna on toiminut niin punaisten koulutuskeskuksena, sotavankien kokoomaleirinä, pakolaiskeskuksena, kulkutautisairaalan keuhkotautiosastona ja suojelukuntien ampumaratana. Talvisodan myöta Kyminlinna palautui sotilaskäyttöön. Nykyisin Puolustusvoimat on luopunut linnoituksesta ja sen tulevaa käyttöä ei ole vielä päätetty.

(Lähde: Museovirasto)

Korela, taistelukaivanto

Taistelukaivanto sijaitsee hieman Kyminlinnasta etelään jääden sekä Sutelantien ja valtatie 7 väliin. Todennäköisesti 1. maailmansotaan ajoittuva juoksuhauta on keskimäärin 1,2-1,5 m syvä. Se on ojamainen ja siinä on paikoin silmukkamaisia lenkkejä.

(Lähde: Museovirasto)

Sutelantien linnoitteet

Kohde on ensimmäisen maailmansodan aikainen puolustusasema, joka sijaitsee Kymijoen Langinkoskenhaaran itärannasta 240 m itään, Sutelantien eteläpuolella.

Puolustusaseman eteläosassa on 20 m taisteluhautaa. Hauta jatkuu pohjoisosassa yhdyshautana kohti Kyminlinnaa ja päättyy Sutelantien reunaan. Hautojen yhteispituus on 60 m. Kaksi traverssia, joista pohjoisempi on vaurioitunut ojankaivuun yhteydessä. Kohteen eteläpäästä lähtee lounaan suuntaan myöhemmin kaivettu oja.

(Lähde: Museovirasto)

Kyminlinnan I maailmansodan linnoituslaitteet

Kohde on ensimmäisen maailmansodan aikainen puolustusasema, joka sijaitsee Kymijoen Langinkoskenhaaran itärannasta 30 metrin päässä. Kohteen yli on rakennettu Sutelantie, jonka eteläpuolella taisteluhauta jatkuu vielä 60 m matkan.

Kohteessa on maahan kaivettuja hautoja, jotka ovat maatuneet V-profiilin muotoisiksi. Hautojen yhteispituus on noin 220 m. Haudoissa on kolme suurikokoista tarverssia sekä niiden lisäksi rintasuojan seinämissä pienempiä, n. 1 m syvyisiä sivustasuojia.

Taisteluhaudan rintasuojasta on avattu kaksi joenrantaan johtavaa kapeaa ojamaista hautaa, jotka madaltuvat länsipäässään. Pohjoisempi näistä on varustettu jyrkällä mutkalla.

Poikittaishautojen käyttötarkoituksesta ei ole tietoja. Edellä mainittujen hautojen välissä kulkee myöhemmin kaivettu oja, samoin kuin kohteen pohjoisosassa.

(Lähde: Museovirasto)

Sutelantie-Korela

Sutelantien molemmin puolin Langinkoskenhaaran itärannalla on ensimmäisen maailmansodan aikaisia juoksuhautoja. Juoksuhautoja on myös Korelan kaupunginosan luoteispuolella, VT 7:n molemmin puolin. Juoksuhaudat kuuluvat venälaisten 1910-luvulla rakentamaan Kymijoki-Päijänne linjaan.

(Lähde:Museovirasto)

Hovinkoski

Kustaa Vaasan käytyä Kymenkartanossa 1555 tila muutettiin kuninkaankartanoksi ja tilan toimintaa tehostettiin. Kymijoen lohikosket haluttiin ottaa aiempaa tehokkaampaan käyttöön, minkä seurauksena oli rakennettava uusia kalastus- ja pyyntilaitteita, parannettava pyyntimenetelmiä ja uusittava lohiveromaksut. Tilivuonna 1556-1557 rakennettiin päivätöinä viisi kiviarkkua Kymenkartonon koskiin.

Koordinaattien osoittamassa kohdassa nykyisin niemenä oleva alue on 1700-luvun karttojen mukaan muodostunut neljästä saarekkeesta ja niitä yhdistävästä pato- tai siltarakenteesta. Kalastuslaitteiden sijaintia ei ole selvitetty.

(Lähde: Museovirasto)

Kymin kappeli

Ensimmäinen kirjallinen tieto Kymin kappelista on 1430-luvulta. Tällöin Viipurin linnanpäällikkö Kristiern Niilonpoika Vase olisi rakennuttannut kappelin Kymenkartanon ja sen alustalaisten käyttöön. Kymenkartanon kappeliseurakunta mainitaan lähteissä ensimmäisen kerran 1440-luvulla. Kuvausta kappelista tai mainintaa sen rakennusmateriaalista ei kirjallisista lähteistä ole löytynyt. Kymin uusi puukirkko valmistui kappelin paikalle ennen vuotta 1642, jolloin Kymin seurakunta perustettiin. Puukirkko ränsistyi ja uusi kirkko rakennettiin 1729 Helilään noin kahden kilometrin päähän vanhasta paikasta.

Kymin kappeliin on liittynyt hautausmaa. Koekaivauksessa 2003 alueelta löydettiin 13 hautausta. Kaikki hautaukset olivat löydöttömiä. Alue on kirjallisten lähteiden perusteella ollut hautausmaakäytössä 1400-luvulta 1700-luvun alkupuolelle.

Kohde sijaitsee yksityisalueella.

(Lähde: Museovirasto)

Kokonkoski 1

Kohde on ensimmäisen maailmansodan aikainen tuliasema, joka sijaitsee pienellä mäenkohoumalla 20 m Kymijoen Kokonkosken pohjoisrannasta, luonnonsuojelualueella.

Tuliasema on maahan kaivettu 5 x 6 m kokoinen kuoppa, jolla on syvyyttä 2 m. Se on ollut aikanaan katettu. Aseman pohjalla on kivenlohkareita. Asemaan johtaa idän suunnasta maahan kaivettu 15 m pitkä yhdyshauta. Haudassa on sisäänkäynnin kohdalla kivikasa, joka on saattanut syntyä, kun katto on aikanaan purettu. Ampumasektoria varten on aseman eteen raivattu tähtäysalaa. Kookas yksittäinen tuliasema on harvinainen linnoituslaitetyyppi Suomen ensimmäisen maailmansodan aikaisissa kenttälinnoitteissa.

(Lähde: Museovirasto)

Kokonkoski 2

Kohde on ensimmäisen maailmansodan aikainen suurikokoinen tuliasema, joka sijaitsee noin 70 m päässä Kymijoen Kokonkosken pohjoisrannasta luonnonsuojelualueella. Tuliasema on rakennettu mäenkumpareen reunaan kivikkoiseen hiekkamaahan.

Tuliasema on kaivettu maahan ja se on ollut aikanaan katettu. Aseman sisämitat ovat 6 x 6 m ja syvyys 3 m. Siihen johtaa idän suunnasta 2–3 m leveä yhdyshauta. Sisäänkäynnin kohdalla hauta on täyttynyt maa-aineksista todennäköisesti silloin kun aseman katto on purettu.

Asemasta on voitu tulittaa kahteen suuntaan. Ampuma-aukkoseinät ovat sortuneet niin ettei varsinainen ampuma-aukko ole näkyvissä. Ampumasektoreita varten on raivattu ampuma-aukkojen eteen tähtäysalaa. Lounaaseen suunnatun ampumasektorin siipivallit ovat n. 30 m pitkät. Luoteeseen suunnatun sektorin siipivallit ovat 25 ja 10 m pitkät.

Kohde on ainoa laatuaan. Tuliasema on tarkoitettu ilmeisesti pienelle tykille.

(Lähde: Museovirasto)

Kokonkoski 3

Kohde on ensimmäisen maailmansodan aikainen puolustusasema, joka sijaitsee 130 metrin päässä Kokonkosken pohjoisrannasta, pellon laidassa. Kohteen eteläosa sijaitsee luonnonsuojelualueella. Alueen maasto kivikkoista hiekkamaata.

Puolustusasema koostuu kahdesta taisteluasemasta, jotka on yhdistetty toisiinsa suoraviivaisella, loivasti kaartuvalla 60 m pitkällä yhdyshaudalla. Hirsiset tukirakenteet ovat hävinneet, mutta joissakin kohdissa on vielä näkyvissä hirsien sitomiseen käytettyjä metallilankalenkkejä. Hautoja on koko puolustusasemassa yhteensä 250 m.

Pohjoisessa taisteluasemassa on noin 50 m taisteluhautaa. Taisteluhaudan rintasuojassa on pieniä sivustasuojia joiden välissä erottuu vielä ampumakoroke. Lisäksi haudassa on yksi suurempi traverssi, joka on malliltaan poikkeuksellinen — traverssin ja rintasuojan väliin on tehty ampumasyvennys. Traverssin taustapuolella on haudan takaseinässä ollut portaat, joista on jäljellä enää syvennys haudan reunassa. Taisteluhautalinjan itäpuolelle kaartuu yhdyshauta.

Eteläisessä taisteluasemassa on 40 m taisteluhautaa, joka on saman mallista kuin pohjoisosassa. Yksi isokokoinen traverssi. Yksi kuoppa, jossa on ollut hirsituenta. Katosta ei näy merkkejä, kyseessä on mahdollisesti avoin tuliasema tai kattamattomaksi jäänyt suojahuone. Kuoppa on rakennettu myöhemmin yhdys-/taisteluhaudan päälle, siten että se katkaisee haudan kulun. Rakenne on kuitenkin ensimmäisen maailmansodan ajalta.

(Lähde: Museovirasto)

Siikakoski 1

Kohde on ensimmäisen maailmansodan aikainen puolustusasema, joka sijaitsee Kymijoen Siikakosken itärannasta 140 m itään ja Munkkisaarentiestä 75 m etelään. Kohde on rakennettu matalalle mäenkumpareelle.

Puolustusasemassa on maahan kaivettuja taistelu- ja yhdyshautoja. Hautojen vahvistamisena käytetyt hirret ovat hävinneet mutta niitä sitoneita metallilankasilmukkoja on vielä jäljellä. Hautojen yhteispituus on noin 200 m. Haudoissa on kaksi traverssia, joiden kohdalla on haudan taustaseinässä portaiden paikat.

Kohteen eteläosassa on maahan kaivettu tuliasema. Tuliasema on rakennettu taisteluhaudan päälle myöhemmin. Asema on kuitenkin ensimmäisen maailmansodan ajalta. Aseman sisämitat ovat 8 x 8 m. Siihen johtaa yhdyshauta. Asema on ilmeisesti ollut katettu. Ampuma-aukko on 2,5 m leveä ja sen eteen on raivattu maaleikkauksin suurikokoinen ampumasektori. Ampuma-aukon edessä, aseman sisäpuolella on kuoppa. Tuliasema on tarkoitettu ilmeisesti tykille.

Tuliaseman taustalta kaartuu sen pohjoispuolelle 2,5 m leveä hauta joka päättyy taisteluhaudan rintasuojaan, johon on raivattu ampuma-ala. Kyseessä on mahdollisesti avoin tykkiasema. Tuliaseman takaa pääsee myös sen kaakkoispuolella olleeseen maahan kaivettuun, yhdyshaudan suuntaiseen suojahuoneeseen, jonka koko on 5 x 2 m. Oviaukot ovat olleet huoneen kummassakin päässä. Katto on romahtanut tai purettu. Puolustusaseman itäpuolella on kaksi suorakulmaista kuoppaa.

Suurikokoinen tuliasema on harvinainen linnoituslaitetyyppi Suomen ensimmäisen maailmansodan aikaisissa kenttälinnoitteissa. Vastaavanlaisia tuliasemia tiedetään tällä hetkellä olevan vain Kotkan Kokonkosken ja Siikakosken puolustusasemissa.

(Lähde: Museovirasto)

Siikakoski 2

Kohde on ensimmäisen maailmansodan aikainen puolustusasema, joka sijaitsee Kymijoen Siikakosken itärannalla.

Kohteessa on kallioon louhittua ja osin maahan kaivettua taistelu- ja yhdyshautaa. Maahautojen vahvistamisena käytetyt hirret ovat hävinneet. Hautojen yhteispituus on noin 30 m.

Kohteen keskellä on maahan kaivettu ja osittain kallioon louhittu tuliasema. Aseman syvyys on 4 m ja se on ilmeisesti ollut katettu. Asemasta on voitu tulittaa kahteen suuntaan. Ampumasektorien siipivallit ovat 10 m pitkät.

Suurikokoinen tuliasema on harvinainen linnoituslaitetyyppi Suomen ensimmäisen maailmansodan aikaisissa kenttälinnoitteissa. Vastaavanlaisia tuliasemia tiedetään tällä hetkellä olevan vain Kotkan Kokonkosken ja Siikakosken puolustusasemissa.

(Lähde: Museovirasto)

Siikakoski, hakkaus

Kymijoen Siikakosken itärannalla, Munkholman saarta vastapäätä olevan rantakallion luoteiskärjessä on kolme joen pinnan korkeutta osoittavaa vaakaviivaa ja päivämäärää. Hakkaukset on tehty vuosina 1898 ja 1899.

Siikakoski, Munkholma

Kohde sijaitsee Kymijoen Siikakoskessa Munkholman Siikasaaren itärannalla. Paikalla on lohkotuista kivistä rakennettu n. 4 m leveän sillanperustukset. Mantereen puolella rakennetta vastapäätä on tasainen suunnilleen samankorkuinen kalliotasanne, joka on todennäköisesti ollut sillan toinen alkupiste. Munkholma ja siihen kuuluva Siikasaari on ollut munkkien kalastuspaikka aivan 700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella.

(Lähde: Museovirasto)

Siikakoski 3

Kohde on ensimmäisen maailmansodan aikainen puolustusasema, joka sijaitsee harjun rinteessä Kymijoen Siikakosken itärannalla, noin 50 m päässä rannasta. Kohde on jäänyt osittain Jokipolku-nimisen tien alle, joka halkaisee puolustusaseman kahteen osaan.

Puolustusasemassa on maahan kaivettua taisteluhautaa, jonka hirsiset tukirakenteet ovat hävinneet. Taisteluhautalinjasta erkanee taustalle lyhyt yhdyshautasilmukka, jonka keskellä on suojahuone, jonka katto on hävinnyt.

Kohteen eteläosassa on 6 x 4 m kokoinen maahan kaivettu tuliasema. Asema on todennäköisesti ollut katettu. Puolustusaseman pohjoisosassa on toinen tuliasema, jonka koko on 7 x 8 m. Siinä on ollut ampuma-aukot kahteen suuntaan. Asema on ollut katettu. Ampumasektoreille on tehty kookkaat maaleikkaukset. Aseistuksena on mahdollisesti ollut tykki. Kummatkin tuliasemat on rakennettu paikalle myöhemmin, siten että niiden seinävallit katkaisevat haudan kulun. Asemat on kuitenkin rakennettu ensimmäisen maailmansodan aikana. Kookkaat tuliasemat ovat harvinaisia linnoituslaitteita.

Kohteesta noin 200 m luoteeseen on tien ja joen välillä olevalla alueella pieni betoninen kellari, josta puuttuu katto. Betonin koostumuksen ja rakennustavan perusteella se ei kuitenkaan liity ensimmäisen maailmansodan linnoitteisiin.

(Lähde: Museovirasto)

Langinkoski

Kohde sijaitsee Langinkoskella Heinäsaarella ja mantereen puolella pusikkoa kasvavan rannan läheisyydessä. Paikalla on saarta ja mannerta yhdistävän sillan perustuksia, jotka on tehty lohkotuista ja käsiporalla muokatuista n. 1 x 0,25–0,30 metrin kokoisista kivistä. Saaren puolella perustus on romahtanut, mutta mantereen puolella on kaksi ehjää kylmämuurattua kiveystä pienen Langinkoskeen johtavan puron molemmin puolin sekä yksi perustus joenrannassa. Kivet on aseteltu pariin kerrokseen. Lisäksi joen keskellä on nähtävissä tasainen kivi, joka sijaitsee siltalinjauksella. Paikalla ei näy enää merkkejä vanhasta tielinjauksesta, joka liittyisi siltarakenteisiin.

Sillanperustukset liittyvät todennäköisesti Langinkoskella kalastaneiden munkkien toimintaan eli ne ajoittuvat silloin 1700–1800-lukujen taitteeseen.

(Lähde: Museovirasto)

Langinkosken varustukset

Kohde on ensimmäisen maailmansodan aikainen puolustusasema, jonka rakennusajankohta on 1916. Se sijaitsee Kymijoen Langinkosken itärannalla Keisarillisen kalamajan ympäristössä olevalla Luonnonsuojelualueella. Linnoitteet on tehty aivan joen rannalle sekä siitä nousevalle rinteelle. Joen ylittävän Langinkoskentien alle on jäänyt osia linnoitteista samoin kuin Metsolassa sijaitsevan tekniikan ja liiketalouden oppilaitoksen alle.

Langinkosken puolustusasema koostuu kahdesta peräkkäisestä joen suuntaisesta taisteluhautalinjasta. Taistelu- ja yhdyshaudat on kaivettu suurimmaksi osaksi maahan, osa on louhittu kallioon. Hautojen kokonaispituus on n. 1500 m. Taisteluhaudoissa on useita traversseja. Ampumakorokkeet ovat maatuneet näkymättömiin. Hirsivahvistukset ja niiden sitomiseen käytetyt metallilangat ovat hävinneet.

Ulommassa taisteluhautalinjassa on kolme maahan kaivettua ja aikanaan katettua konekivääriasemaa, joissa kussakin on ampumasektorit kahteen suuntaan. Langinkoskentien eteläpuolella, joen rannassa, on kallioon louhittu ja osin maahan kaivettu konekivääriasema, jonka katto on osittain luhistunut. Kohteen pohjoisosassa on lisäksi kaksi avonaista mahdollista tuliasemaa.

Taisteluhautalinjojen yhteydessä on seitsemän suojahuonetta. Huoneet ovat olleet hirsirakenteisia ja niiden katot ovat romahtaneet. Hirsirakenteet ovat hävinneet lukuun ottamatta yhtä kohteen pohjoisosassa sijaitsevaa romahtanutta suojahuonetta. Sisemmän taisteluhautalinjan suojahuoneista kaksi on varustettu vain yhdellä sisäänkäynnillä.

Ulompien taisteluhautojen rintasuojiin on tehty yhdeksässä kohdassa 0,7 m leveä leikkaus, joista johtaa suora ja matala, ojamainen hauta joen varteen. Näiden rakenteiden käyttötarkoituksesta ei ole tietoja.

(Lähde: Museovirasto)

Sokeritehdas

Kohde sijaitsee Liitulahdentien itäpuolella, Sokeritehtaalle vievän tien risteyksessä. Paikalla on vielä vuonna 1967 ollut pystyssä graniitista hakattu hautakivi, jossa on ollut ortodoksiristi ja nimi Egor Fedorov Tsiganov sekä vuosiluku 1854.

Alueella on sijainnut vuoden 1844 kartan mukaan hautausmaa pienen kallionkumpareen luoteispuolella. Kallio ja aivan sen lähiympäristö on säilynyt Liitulahdentien ja Kotkansaarelle vievän Hyväntuulentien välissä. Tällä alueella on saattanut säilyä myös hautausmaan rippeitä.

(Lähde: Museovirasto)

Mansikkalahti, kalliohakkaus

Kalliohakkauksia Mansikkalahden uimarannalla.

Pohjoisin kalliohakkaus on keskeneräiseksi jäänyt Suomen vaakuna. Kooltaan se on noin 180 x 130 cm. Vaakuna on hakattu sileään rantakallioon ison siirtolohkareen eteläpuolelle. Vaakunan itäpuolella on havaittavissa jälkiä jostain muustakin hakkauksesta. Kyseessä on mahdollisesti jonkin kirjoituksen osa. Hakkaukset ovat peräisin 1900-luvulta.

Vaakuna-hakkauksen eteläpuolella, mereen viettävässä rantakalliossa Mansikkalahden uimarannan laiturin edustalla, on lisäksi pienempialaisia hakkauksia 10 x 25 m kokoisella alueella.

(Lähde: Museovirasto)

Lehmäsaari 1

Soikea kiviröykkiö on kooltaan noin 4,7 x 3,5 m. Korkeutta sillä on noin puoli metriä. Röykkiön keskustasta on poistettu kiviä. Kuopasta voitiin havaita, että röykkiössä on ainakin kolme kivikerrosta. Röykkiö sijaitsee länteen viettävässä rinteessä maapohjalla. Etäisyys merenrantaan on noin 100 m.

(Lähde: Museovirasto)

Lehmäsaari 2

Kohde sijaitsee Lehmäsaaren eteläosassa kallion itäreunalla noin 60 metrin päässä merenrannasta. Kallion juurella on mäntykangasta ja kesämökki. Muinaisjäännöksen päällä kasvaa vanha kataja ja sammalta sekä heinää. Röykkiö on kooltaan n. 3x 4 m ja siihen käytetyt luonnonkivet ovat 20–40 cm. Kivet ovat kahdessa kerroksessa. Röykkiöstä on siirretty kiviä pois niiden alkuperäisiltä paikoiltaan.

(Lähde: Museovirasto)

Kuusinen, yhteysalukset

 Kotka-Pyhtää | Finferries 

Kauppakeskus Pasaati

 Etusivu - pasaati 

Asiakaspalvelupiste Ruori

Ruori tarjoaa asiointi- ja neuvontapalveluja kuntalaisille (mm. Walttimyyntipiste, Kotka-tuotteiden myynti, tilavaraukset, maksuton asiakaspääte, venelaitureiden avaimet).

 Asiakaspalvelu­piste Ruori | Kotkan kaupunki 

Hotelli Merikotka

 Hotelli Merikotka 

Sokos Hotel Seurahuone

 Original Sokos Hotel Seurahuone Kotka - sokoshotels.fi 

Mansikkalahden uimaranta

 Mansikkalahti | Kotkan kaupunki 

Katariinan uimala

Katariinan uimalassa on uimahalli sekä maauimala. Maauimalassa käytiin avauskilpailut vuonna 1954 ja yleiseen käyttöön se avattiin 1955. Uimahalli valmistui 1970. Uimahallissa on 25 metrin allas sekä kuntoutusallas, lasten allas ja pienten lasten allas. Varusteina on niska- ja selkähierontasuihkut, porepenkki ja vastavirtalaite.

Maauimala on avoinna kesäisin, aukioloajat ovat samat kuin varsinaisen uimahallin. Altaan pituus on 50 m, lasten ulkoaltaan syvyys on 50 cm. Ulkoaltaan hyppytelineet: 10m/7,5m/5m sekä pomppulauta 1m.

 Kotkan uimala Katariina | Kotkan kaupunki 

Kalastus Langinkoski

 Osta kalastuslupa Kymijoelle - Lohikeskus Kotka 

Kalastus, Siikakoski

 Osta kalastuslupa Kymijoelle - Lohikeskus Kotka 

Kalastus Korkeakoski

 Osta kalastuslupa Kymijoelle - Lohikeskus Kotka 

Kymen Golf Pay & Play golfkenttä

 Koivula (6 väylää) - Kymen Golf 

Jumalniemen kauppakeskus

 Jumalniemen kauppakeskus 

Uimaranta Tampsan monttu

 Tampsan monttu | Kotkan kaupunki 

Karhulan uimahalli

 Karhulan uimahalli | Kotkan kaupunki 

Lehmäsaaren taukokatokset

 Lehmäsaari | Upeat ulkoilureitit, retkisatamat, MTB reitit Kymenlaaksossa (kyvi.fi) 

VR, Kotkan sataman seisake

 Uudistunut vr.fi – tervetuloa yhteiselle matkalle - VR 

VR, Kotkan rautatieasema

 Uudistunut vr.fi – tervetuloa yhteiselle matkalle - VR