Pohjaveden tila 2024

Lahden pohjavesialueiden suojelusuunnitelma

Lahden pohjavesialueiden suojelusuunnitelma vuosille 2024–2033 on valmistunut. Lahden pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaan on koottu tiedot kaupungin alueelle sijoittuvista pohjavesialueista pohjavesialueisiin liittyvästä mahdollisesta vedenotosta sekä pohjavesialueille sijoittuvista riskitoiminnoista. Suojelusuunnitelmassa on nostettu esiin kehittämisehdotuksia ja toimenpiteitä pohjaveden suojelun tehostamiseksi.

Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmassa on esitetty toimenpide-ehdotuksia pohjaveden suojelun tehostamiseksi. Toimenpide-ehdotusten pohjalta on laadittu toimenpideohjelma. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien päivitysväli on noin kymmenen vuotta, ja seuraavan kerran Lahden pohjavesialueiden suojelusuunnitelman päivitys on aika käynnistää viimeistään vuonna 2033.

Lahden pohjavesialueiden suojelusuunnitelman päivityksen on laatinut Ramboll Finland Oy. Suunnitelman laatimista ohjasi monialainen, viranomaisista sekä vesihuoltolaitoksen (Lahti Aqua Oy) koostuva ohjausryhmä. Työn tilaajana oli Lahden kaupunki. Alla olevasta linkistä pääset tutustumaan Lahden pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaan:

Kukkilan vedenottamo jälleen käytössä

Kukkilan vedenottamon raakavedessä havaittiin vuonna 2022 pieniä haitta-ainepitoisuuksia, jotka olivat todennäköisesti peräisin maaperään joutuneesta bensiinistä. Vaikka pitoisuudet olivat hyvin vähäisiä, ne aiheuttivat veteen maku- ja hajuhaitan, minkä vuoksi vedenottamo poistettiin käytöstä. Sen uudelleen käyttöönotto vaati laajamittaista suojapumppausta.

Kukkilan vedenottamo otettiin takaisin käyttöön vuoden 2023 marraskuussa ja ottamolta on otettu pohjavettä keskimäärin 340 m ³ /vrk vuonna 2024.

Pohjavesi on läsnä jokapäiväisessä elämässämme, vaikka harva tulee sitä ajatelleeksi tai on siitä edes tietoinen: lahtelaiset ja hollolalaiset laskevat hanoistaan pohjavettä, asuvat ja työskentelevät pohjavesialueilla, ja käyvät virkistäytymässä ja nauttimasta luonnosta - pohjavesialueilla!

Lahti ja Hollola sijoittuvat alueelle, jossa pohjavedellä todella on erityinen asema. Siksi myös pohjavetemme tilan tuntemisella ja pohjaveden tehokkaalla suojelulla on alueella erityinen asema.

Tämä kooste esittelee Lahden ja Hollolan pohjaveden tilaa. Tarkastelu laaditaan vuosittain ja sen taustalla on vuonna 2019 käynnistynyt pohjaveden yhteistarkkailu. Vuoden 2024 osalta yhteistarkkailun vuosikooste on toteutettu ensi kertaa tässä tarinamuodossa. Yhteistarkkailun toteutusta on esitelty tarkemmin työn lopussa.

Lahti ja Hollola ovat kehittyneet I Salpausselälle ja sen ympäristöön. Maaperä on ollut helppoa rakentaa, Salpausselät ja harjut ovat tarjonneet luontaisia reittejä kulkemiseen, ja sijainti Vesijärven tuntumassa on monella tapaa lisännyt alueen soveltuvuutta asumisen kehittymiseen.

Ensimmäisestä Salpausselästä puhutaan Lahden seudulla usein Salpausselän harjuna, mutta geologisesti Salpausselissä on kyse muodostumistavaltaan harjuista eroavasta muodostumasta. Salpausselät ovat reunamuodostumia, jotka ovat kerrostuneet mannerjäätikön edustalle sulamisvesien kuljettamasta maa-aineksesta. Reunamuodostumat ovat nimensä mukaisesti mannerjäätikön reunan suuntaisia. Reunamuodostumille tyypillistä on karkeampi, heikommin lajittuneesta aineesta muodostunut jäätikönvastainen pohjoisreuna sekä lajittuneesta, karkeudeltaan vaihtelevista kerroksista muodostunut eteläreuna.

Salpausselkiä on tunnistettu Suomessa kolme. Lahti ja Hollola sijoittuvat Hangosta aina Suomen itärajalle jatkuvalle ensimmäiselle Salpausselälle ja sen ympäristöön.  I Salpausselkä on Lahden ja Hollolan alueella maamerkkimäinen, ympäristöstään selkeästi erottuva selänne. Myös II Salpausselkä liittyy alueeseen tiiviisti, onhan esimerkiksi Vesijärvi muodostunut näiden kahden reunamuodostuman väliin patoutumalla.

Peruskalliota peittävän irtomaan kerrospaksuudet Salpausselällä ovat Lahdessa ja Hollolassa yleisesti useita kymmeniä metrejä, ja maa-aines on pääosin hyvin lajittunutta hiekkaa ja soraa, jossa on paikoin runsaasti kiviä. Hiekka- ja sorakerrokset toimivat valtavana pohjavesivarastona. Pohjaveden pinta on muodostumassa syvällä ja vedellä kokonaan kyllästyneen maakerroksen, eli pohjavesikerroksen, paksuus on suurimmillaan useita kymmeniä metrejä.

Reunamuodostuman eteläpuolella maa-aines on usein hienojakoista ja savikerroksen paksuus voi olla kymmeniä metrejä. Savikko on muodostunut jäätikön sulamisvesien kuljettamasta hienoaineksesta.

Maa-aineksia kuljettaneet jäätikköjoet näkyvät nykypäivän maisemassa jäätikön kulkusuuntaa myötäilevinä harjuina eli tarkemmin pitkittäisharjuina, jotka Salpausselkien yhteydessä levittyvät viuhkamaisesti Salpausselkien pohjoispuolelle. Pitkittäisharjut kerrostuivat jäätikön railoihin ja sulamisvesitunneleihin sekä kallioperän ruhjeisiin veden mukanaan kuljettamasta kiviaineksesta. Virtaava vesi ja virtauksen vaihtelu hioi, pyöristi ja lajitteli veden kuljettamaa kiviainesta. Harjuille tunnusomaista onkin usein karkearakeinen ydin, ja sitä peittävät hiekkakerrokset.

Tyypillisesti harjuilla tarkoitetaan nykymaisemassa ympäristöstään kohoavia hiekkavaltaisia selänteitä. Harjut muodostavat usein kilometrien pituisia harjujaksoja. Harjut voivat olla myös osittain tai kokonaan hienoaineskerrosten peittämiä, sulamisvesien kerrostamien savi- ja silttikerrosten alle jääneitä ns. piiloharjuja. Savikon peittämissä harjun osissa pohjavesi on usein paineellista. Paineellisella pohjavedellä tarkoitetaan pohjavettä, joka ei pääse maaperässä nousemaan sille luontaiselle korkeudelle sitä pidättävien savikerrosten takia.

Pohjavedellä tarkoitetaan sade- ja sulamisvesiä, jotka suotautuvat ja varastoituvat maa- ja kallioperään. Pohjavesimuodostuma on geologinen muodostuma, johon on varastoitunut merkittäviä määriä pohjavettä ja joista vettä on mahdollista myös pumpata käyttöön. Suomessa tällaisia muodostumia ovat tyypillisesti yllä kuvatut reunamuodostumat sekä harjut.

Pohjavesialueet liittyvät sellaisiin geologisiin muodostumiin, joilla maaperään on varastoitunut tai varastoituu merkittäviä määriä pohjavettä. Tällaisia muodostumia ovat erityisesti (yllä kuvatut) viimeisen jääkauden aikana muodostuneet hiekka- ja soramuodostumat kuten pitkittäisharjut sekä reunamuodostumat.

ELY-keskukset vastaavat pohjavesialueiden luokituksesta. Suomessa on noin 5 000 luokiteltua pohjavesialuetta. Alueista pienimmät ovat pistemäisiä kohteita, suurimmat taas kymmenien neliökilometrien kokoisia. Pohjavesialueen pinta-alan, pintamaalajin ja sadannan perusteella alueille on laskettu arvio alueella muodostuvan pohjaveden määrästä. Suurimmilla pohjavesialueilla pohjavettä muodostuu kymmeniä tuhansia kuutioita vuorokaudessa.

Päijät-Hämeessä pohjavesialueita on 155. Päijät-Hämeen pohjavesialueista Hollolan Kukonkoivu-Hatsinan (1E) pohjavesialue on sekä pinta-alaltaan että muodostuvan pohjaveden määrältään Suomen viiden suurimman pohjavesialueen joukossa. Myös Lahden Lahti-pohjavesialue (1) on Suomen kymmenen merkittävimmän pohjavesialueen joukossa.

Pohjavesialueet on luokiteltu kahteen luokkaan sen mukaan, hyödynnetäänkö pohjavesimuodostumaa jo yhdyskunnan vedenottoon (1-luokan pohjavesialueet) vai onko hyödyntäminen mahdollista mutta sitä ei toistaiseksi ole tehty (2-luokan pohjavesialueet). Lisäksi pohjavesialue voi kuulua luokkaan E. E-luokitus kertoo, että pohjavesialueelle sijoittuu pintavesi- tai maaekosysteemi kuten lähde tai tihkupinta, joka on suoraan riippuvainen pohjavedestä.

Luokitelluilla pohjavesialueilla pohjaveden suojeluun kiinnitetään erityistä huomiota, ja esimerkiksi kaavoituksella rajoitetaan pohjavesialueille sijoittuvia toimintoja. Pohjavedelle riskin aiheuttavat toiminnot ohjataan sijoitettavaksi pohjavesialueiden ulkopuolelle. On kuitenkin tärkeää muistaa, että pohjavettä esiintyy myös luokiteltujen pohjavesialueiden ulkopuolella ja pohjaveden pilaaminen on aina kiellettyä (   ympäristönsuojelulaki   ). Myöskään muunlainen pohjaveden määrän tai laadun muuttaminen ei ole sallittua ilman erillistä lupaa (   vesilaki   ).

Tässä pohjaveden tilaa Lahdessa ja Hollolassa esittävässä katsauksessa tarkastellaan pohjaveden tilaa neljän pohjavesialueen osalta. Tarkastelu on laadittu osana Lahden ja Hollolan pohjavesien yhteistarkkailua, joka kattaa Lahdessa Renkomäen pohjavesialueen ja Lahti-pohjavesialueen, sekä Hollolassa Salpakankaan ja Kukonkoivu-Hatsinan pohjavesialueet. Yhteistarkkailua on esitelty tarkemmin tarinakartan kohdassa Yhteistarkkailun toteutus.

Lahti-pohjavesialue liittyy I Salpausselän reunamuodostumaan, joka Lahdessa kulkee itä-länsi-suuntaisena. Pohjavesialueen keskiosaan sijoittuu I Salpausselän sekä kallioperän ruhjeeseen kerrostuneen pitkittäisharjun risteyskohta. Salpausselän paksut hiekka- ja sorakerrokset peittävät alleen pohjois-eteläsuuntaisen, ns. Vesijärvi–­­­­Laune-ruhjeen. Harjun karkea maa-aines nousee maanpintaan vain muutamassa kohdassa I Salpausselän eteläpuolella; Launeella Launeen ja Kullankukkulan vedenottamoiden sekä Sokeritopanmäen alueella. Ruhjeen kohdalla ehjää kalliota peittävän irtomaakerroksen paksuus on jopa 90 metriä ja ruhjeeseen kerrostuneen harjun vedenjohtavuus on erittäin hyvä. Pohjaveden pinnantaso on ruhjeessa Vesijärven pinnantasossa, laskien hieman etelään mentäessä.

Lahti-pohjavesialue muodostuu useammasta pohjaveden valuma-alueesta. Pohjaveden virtaus suuntautuu Vesijärvi–Laune-ruhjeessa etelään kohti Launeen vedenottamoa sekä Salpausselän keskeltä kohti reunoilla sijaitsevia vedenottamoita. Vesijärvi–Laune-ruhje ja I Salpausselkä rajautuvat suoraan Vesijärveen, ja siksi Jalkarannan ja Launeen vedenottamoiden antoisuutta lisää järvestä rantaimeytyvä pintavesi. Ruhjeeseen kerrostuneen harjun erittäin hyvän vedenjohtavuuden takia pohjaveden pinnankorkeus ei juurikaan Vesijärven ja Launeen välillä laske, vaan pohjaveden pinnantaso on Launeella lähellä järven pinnantasoa.

Yhteistarkkailualueella ja sen lähiympäristössä merkittävin pitkittäisharju on Lahden keskusta-alueen läpi pohjois-eteläsuuntaisesti kulkeva, kallioperän ruhjeeseen kerrostunut harju. Harju jatkuu epäyhtenäisenä harjujaksona Renkomäestä Orimattilaan ja edelleen etelään. Sama harjujakso jatkuu mahdollisesti myös Lahden pohjoispuolelle. I Salpausselän kohdalla harju sukeltaa Salpausselän ali etelään. Harju todennäköisesti jatkuu myös järven alla pohjoiseen.

Lahti on luokiteltu 1-luokan pohjavesialueeksi. Alueella sijaitsee viisi kunnallista vedenottamoa sekä muutama vedenottomäärältään suurempi yksityinen vedenottamo.

Lahden pohjavesialueita on käsitelty laajemmin Lahden pohjavesialueiden suojelusuunnitelmassa, jonka löydät  TÄÄLTÄ .

Renkomäki on pitkittäisharjumuodostuma, jonka pääosan muodostaa eteläosan leveä ja paksu, jäätikkojoen suistoon muodostunut deltalaajentuma. Renkomäen alueella harjun aines on valtaosin hyvin vettäjohtavaa hiekkaista soraa; paikoin esiintyy myös runsaasti kivistä soraa. Kerrospaksuudet ovat alueella suurimmillaan yli 70 metriä. Pohjaveden virtaus suuntautuu luoteeseen kohti vedenottamoa muodostuman reunojen kautta, johtuen alueen kalliopinnan korkeuden vaihtelusta; alueen halki kulkee kallioperän ruhjevyöhyke.

Renkomäki on luokiteltu 1-luokan pohjavesialueeksi. Alueella sijaitsee yksi kunnallinen vedenottamo.

Lahden pohjavesialueita on käsitelty laajemmin Lahden pohjavesialueiden suojelusuunnitelmassa, jonka löydät  TÄÄLTÄ .

Salpakankaan pohjavesialue liittyy I Salpausselän reunamuodostumaan.  Maaperä Salpakankaan alueella on pääosin hiekkaista soraa. Maaperäkerrosten kokonaispaksuus on alueella keskimäärin noin 20 metriä. Paksuimmat maakerrokset esiintyvät kallioperän ruhjevyöhykkeissä. Maa-aines on alueella paikoin hyvin kivistä.

Pohjaveden päävirtaus suuntautuu Salpakankaan pohjavesialueella kohti Salpausselän eteläreunaa. Salpakankaan pohjavesialue rajautuu kalliokynnysten perusteella useaan valuma-alueeseen. Alueen itäreunalla sijaitsee pohjaveden virtausta rajoittava kalliokynnys, joka muodostaa Salpakankaan ja Lahden pohjavesialueiden välisen vedenjakajan. Kallionpinta kohoaa myös Tiirismaan eteläpuolella lähelle pohjavedenpintaa.

Salpakangas on luokiteltu 1E-luokan pohjavesialueeksi. Pohjavesialueella sijaitsee yksi kunnallinen vedenottamo. Pohjavesialueen E-luokituksen perusteena on Räläksuon lähteikköalue, joka on riippuvainen alueella purkautuvasta pohjavedestä.

Hollolan pohjavesialueita on käsitelty laajemmin Hollolan pohjavesialueiden suojelusuunnitelmassa, jonka löydät   TÄÄLTÄ  .

Kukonkoivu-Hatsinan pohjavesialue on pinta-alaltaan hyvin laaja I Salpausselkään liittyvä alue. Sekä pinta-alassa että muodostuvan pohjaveden määrässä mitattuna Kukonkoivu-Hatsina on yksi Suomen suurimmista pohjavesialueista.

Kukonkoivu-Hatsinan pohjavesialue jakautuu useampaan erilliseen valuma-alueeseen ja pohjavettä purkautuu pohjavesialueelta lukuisien lähdealueiden kautta. Salpausselän eteläpuolella lähteistä purkautuva pohjavesi kerääntyy eteläreunan pelto-ojiin. Salpauselän pohjoispuolen lähteisiin ja uomiin purkautuva pohjavesi päätyy lopulta Vesijärveen.

Pohjavesialueen luoteisosassa Salpausselkään liittyy luode-kaakkosuuntainen pitkittäisharju. Tässä leikkauskohdassa vedenjohtavuus on erityisen hyvä ja purkautuvan pohjaveden määrä siksi suuri. Leikkauskohdan yhteyteen on muodostunut useita suuria lähteitä.

Kukonkoivu-Hatsina on luokiteltu 1E-luokan pohjavesialueeksi. Alueella sijaitsee kolme kunnallista vedenottamoa pohjavesialueen eri osissa. Pohjavesialueen E-luokituksen perusteena ovat eri puolilla pohjavesialuetta sijaitsevat monet erityyppiset pohjavedestä riippuvaiset ekosysteemit. Merkittäviä pohjavesivaikutteisia ekosysteemejä esiintyy mm. Kiikunlähteellä, Mussuonlähteellä, Monteron lähteiköllä, Hetteikkölähteillä sekä Sakaramäen lähteiköllä. Myös pohjavesialueelle sijoittuva Kotajärvi ja sen lähiympäristö sekä Ketarlammit muodostavat erilaisia suoraan pohjavedestä riippuvaisia ekosysteemejä.

Hollolan pohjavesialueita on käsitelty laajemmin Hollolan pohjavesialueiden suojelusuunnitelmassa, jonka löydät   TÄÄLTÄ  .

Pohjavettä muodostuu sade- ja sulamisvesistä erityisesti alueilla, joilla hiekka- ja sorakerrokset ulottuvat maanpintaan asti. Näitä osia pohjavesialueista kutsutaan pohjaveden varsinaisiksi muodostumisalueiksi. Pohjaveden muodostumisalueet ovat pohjavesimuodostuman ydinosia, joissa hyvin vettä johtavien hiekka- ja/tai sorakerrosten paksuus on suuri; kerrospaksuus voi vaihdella pienten muodostumien muutamista metreistä suurimpien pohjavesimuodostumien kymmeniin metreihin. Olosuhteista riippuen pohjaveden pinta voi olla lähellä hiekkkerroksen yläosaa, tai pohjaveden pinta voi olla syvällä hiekka- tai sorakerroksessa. Paksut sora- ja hiekkakerrokset toimivat pohjaveden varastoina.

Pohjaveden virtaussuunta riippuu mm. muodostuman geologiasta. Harjussa pohjavesivirtaa usein muodostuman suuntaisesti ja voi purkautua kilometrien päässä syntypaikaltaan. Salpauselkien kaltaisissa muodostumissa pohjaveden virtaussuunta ei ole niinkään muodostumansuuntaisesti vaan kohti sen reunoja. Pohjaveden virtaussuuntaa ohjailee maaperän ominaisuuksien lisäksi myös kalliopinta. Pohjaveden pinnan yläpuolelle nousevat kalliot toimivat pohjaveden osalta virtaussuuntaan vaikuttavina vedenjakajina, aivan kuten pintavedelläkin.

Pohjavesi purkautuu erityisesti luonnontilaisilla alueilla lähteistä tai tihkupinnoilta. Näiden lisäksi tyypillisiä pohjaveden purkautumispaikkoja ovat pohjavesimuodostumien ympäristön ojat sekä vesistöt, jos muodostuma rajatuu suoraan vesistöön. Toisaalta vesistöstä voi myös imeytyä pintavettä pohjavesimuodostumaan.

Pohjaveden pinnankorkeus riippuu monesta tekijästä, kuten hiekka- ja sorakerrosten paksuudesta ja yhtenäisyydestä, kallion pinnantasosta, ympäröivien vesistöjen pinnantasosta sekä vedenotosta. Koska pohjavettä muodostu sade- ja sulamisvesistä maaperään imeytymällä, näkyy vuodenaikojen vaihtelu pohjaveden muodostumisessa ja pohjaveden pinnankorkeudessa. Pinnankorkeus on korkeimmillaan loppukeväästä tai alkukesästä sulamisvesien imeytyessä pohjavedeksi. Vastaavasti matalimmillaan pohjaveden pinta on kevättalvella; talvella pohjavesivarastoja kartuttavaa vettä ei roudan takia pääse imeytymään maaperään.

Pohjaveden pinnankorkeus voi vaihdella vuodenaikojen mukaan paljonkin, tai pohjaveden pinta voi säilyä ympäri vuoden lähes muuttumattomana. Vaihtelu on suurinta pienissä pohjavesimuodostumissa, joissa sadannan vaihtelu näkyy herkästi pohjaveden pinnankorkeuden heilahteluna. Suurissa pohjavesimuodostumissa pinnankorkeuden vaihtelu on verrattain vähäistä, kuten yhteistarkkailun pohjavesialueilla (Lahti, Renkomäki, Salpakangas, Kukonkoivu-Hatsina). Maltillisen vuodenaikaisvaihtelun lisäksi pohjaveden pinnankorkeudessa näkyvät muutokset vedenottomäärissä.

Pohjavettä muodostuu sadeveden suotautuessa maaperään. Maa- ja kallioperästä veteen liukenee monenlaisia alkuaineita ja luontaisia yhdisteitä; koska maa- ja kallioperän ominaisuudet vaihtelevat eri alueilla, myös pohjaveden luontainen laatu vaihtelee. Maa- ja kallioperän vaikutusta pohjaveden laatuun voidaan tarkastella esimerkiksi eri metallien tai pohjaveden pH:n kautta. Lahdessa ja Hollolassa pohjavesi on laadultaan luontaisesti erinomaista; pohjavesi on pääosin hapekasta ja kirkasta, ja pohjaveden rauta- ja mangaanpitoisuus on alhainen. Seudun asukkaille veden erinomainen laatu on itsestäänselvyys, mutta pohjaveden laatu vaihtelee eri puolilla Suomea huomattavasti. Pohjaveden laatua voi heikentää esimerkiksi veden sameus ja korkea rauta- ja mangaanipitoisuus.

Pohjavesi- ja talousvesinäytteiden tuloksia ja pitoisuuksien suuruutta arvioitaessa käytetään vakiintuneita, lainsäädännössä määritettyjä raja-arvoja ja tavoitepitoisuuksia. Ensisijainen vertailukohta on talousvedelle asetetut laatuvaatimukset ja tavoitteet, jotka on määritetty ns. talousvesiasetuksessa.

Alla olevalla kartalla voi tarkastella miten pitoisuuksien vaihtelu jakautuu alueelle. Kartalla esitetty teema vaihtuu sivulle selaamalla. Pitoisuuksia ja syitä pitoisuuksien vaihteluun on avattu tarkemmin kartan alapuolen selattavilla välilehdillä.

Pohjaveden luontainen lämpötila on Suomessa keskimäärin noin 6-8 astetta, ympäri vuoden. Pohjaveden lämpötila säilyy varsin tasaisena vuodenajasta riippumatta. Muodostumissa, joissa on selkeää pintavesivaikutusta, näkyy pintaveden lämpötilan vuodenaikaisvaihtelu myös pohjaveden lämpötilassa. Ilmastonmuutos vaikuttaa osaltaan myös pohjaveden lämpötilaan vaikuttamalla mm. routakauden pituuteen ja roudan paksuuteen.

Alla olevassa kuvaajassa on esitetty jatkutoimisten mittauslaitteiden mittaamana pohjaveden lämpötilan vaihtelua Lahti-pohjavesialueelle vuosien 2022-2024 aikana. Kuvaajalla erottuu selvästi ne havaintopisteet, joissa on selkeää pintavesivaikutteisuutta. Pohjavesimuodostumaan imeytyvä pintavesi nostaa kesällä pohjaveden lämpötilaa, ja toisaalta keväällä kylmä pintavesi laskee pohjaveden lämpötilaa. Tämän tyyppistä pohjaveden lämpötilan luontaista vaihtelua esiintyy esimerkiksi Teivaan alueella. Vastaavasti alueilla joilla pintavesivaikutteisuutta ei ole, pohjaveden lämpötila on hyvinkin vakaa. Tämä näkyy esimerkiksi Kärpäsenmäen alueelle sijoittuvissa pohjaveden tarkkailupisteissä.

Ihmistoiminta näkyy mm. Lahden ja Hollolan pohjavesialueiden kaltaisilla alueilla monella tapaa, sillä asutus ja siihen liittyen liikenneverkostot ja muu toiminta on yleisesti keskittynyt juuri pohjavesialueille. Ihmistoiminnan seurauksena pohjaveteen päätyy haitta-aineita, joita ympäristössä ei luontaisesti esiinny.

Pohjaveden virratessa maaperässä pohjaveteen liuenneet aineet kulkeutuvat pohjaveden mukana. Kulkeutumisnopeus, -herkkyys ja -tapa riippuvat aineen ominaisuuksista sen painosta suhteessa veteen. Haitta-aineista esimerkiksi öljy on vettä kevyempää ja kertyy siksi pohjavesikerroksen yläosaan erilliseksi kerrokseksi (faasi).

ELY-keskuksen tehtävä on seurata pohjavesialueiden yleistä tilaa. Osana valvontatyötä sellaiset pohjavesialueet, joilla ihmistoiminta aiheuttaa erityisen riskin pohjaveden laadulle, on luokiteltu riskipohjavesialueiksi. Yhteistarkkailualueen pohjavesialueista Lahti, Renkomäki sekä Salpakangas on luokiteltu riskialueiksi, johtuen alueille sijoittuvasta runsaasta ihmistoiminnasta. Pohjavedelle riskin aiheuttavia toimintoja alueilla ovat mm. tiet ja tienpito, rautatie sekä laaja teollisuus- ja yritystoiminta.  

Kaikki Suomen pohjavesialueet on lisäksi luokiteltu kemiallisesti tai määrällisesti hyvään tai huonoon tilaan. Renkomäen ja Salpakankaan sekä Kukonkoivu-Hatsinan pohjavesialueiden kemiallinen ja määrällinen tila on luokiteltu hyväksi.

Lahti-pohjavesialueen määrällinen tila on hyvä, mutta kemiallinen tila on luokiteltu huonoksi. Lahti-pohjavesialueen huonon kemiallisen tilan taustalla on pohjavedessä paikoin korkeat kloridi- sekä torjunta-ainepitoisuudet. Luokitus laaditaan aina koko pohjavesialuetta koskevaksi; Lahti-pohjavesialue on pinta-alaltaan laaja, ja suurella osalla aluetta pohjaveden laatu on hyvä. Pohjavedessä esiintyvät haitta-aineet keskittyvät Lahden keskustan ympäristöön.

Pohjavesialueiden tilaa seurataan noin kymmenen vuoden välein laadittavien pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien avulla:

Talousveden otto on toteutettu Lahdessa ja Hollolassa osin kuntakohtaisesti ja osin seudullisesti. Lahden pohjavesialueille sijoittuvat yhdyskunnan vedenottoon tarkoitetut ottamot ovat Lahti Aqua; Hollolassa osa vastaavista vedenottamoista on Hollolan vesihuoltolaitoksen, ja osa Lahden kaupungin ja Hollolan kunnan yhteisomistuksessa (Hollolan-Lahden vesilaitoskuntayhtymä).

Vedenotto Lahdessa ja Hollolassa on toteutettu siten, että vedenotto painottuu niille pohjavesialueille, joilla pohjaveden muodostuminenkin on suurinta. Alueen vedenotosta vajaa puolet painottuu Lahti-pohjavesialueelle, ja reilu kolmannes Kukonkoivu-Hatsinan pohjavesialueelle.

Lahden ja Hollolan suurimmilla pohjavesialueilla muodostuu pohjavettä niin paljon, että koko seudun talousvesi voitaisiin ottaa Kukonkoivu-Hatsinan tai Lahti-pohjavesialueelta. Vedenoton hajauttaminen on kuitenkin tätä järkevämpää sekä vedenjakelun kannalta että vedenoton toimintavarmuutta ajatellen. Vedenottamoiden poikkeustilanteissa on tärkeää, että otettava vesimäärä on tarvittaessa mahdollista korvata lisäämällä vedenottoa muilla vedenottamoilla.

I Salpausselkä kulkee Hollolan kunnan ja Lahden kaupungin läpi itä-länsisuuntaisena selänteenä. Suurin osa Hollolan ja Lahden asutuksesta sekä suuri osa alueen teollisuudesta ja muusta yritystoiminnasta sijoittuu I Salpausselälle tai aivan sen liepeille. Toiminnan luonteesta riippuen toiminta voi erityisesti pohjavesialueella edellyttää ympäristö- tai maa-aineslupaa. Lupamääräysten toteutumista seurataan tarkkailemalla pohjaveden laatua ja määrää. Pohjavesitarkkailu tuottaa hydrogeologista perustietoa pohjaveden pinnankorkeuden vaihtelusta, laadusta ja muodostumisesta, sekä ihmisen toiminnan vaikutuksista pohjaveden laatuun ja määrään. Pohjaveden määrää seurataan havaintoputkista ja kaivoista tehtävin pohjaveden pinnankorkeusmittauksin.

Yhteistarkkailun tarkoituksena on koota alueella tehtävät useat erilliset pohjavesitarkkailut yhdeksi kokonaisuudeksi. Yhteistarkkailussa toiminnanharjoittajien tarkkailut liittyvät maa-aines- tai ympäristölupien mukaiseen velvoitetarkkailuun.

Pohjaveden yhteistarkkailu käynnistettiin Lahden alueella vuonna 2019. Ensimmäisellä kaudella yhteistarkkailu kattoi Renkomäen ja Lahti-pohjavesialueen sekä Salpakankaan pohjavesialueen itäosan. Yhteistarkkailun 2. toteutuskausi käynnistyi vuonna 2023 ja samassa yhteydessä yhteistarkkailualuetta laajennettiin. Nykyisellä toimintakaudella yhteistarkkailu kattaa Lahti-pohjavesialueen, Renkomäen pohjavesialueet sekä Salpakankaan ja Kukonkoivu-Hatsinan pohjavesialueet.

Yhteistarkkailussa on 2. toteutuskaudella mukana yhteensä 24 toimijaa. Viisi toimijaa tuli vuonna 2024 mukaan yhteistarkkailuun, kun yhteistarkkailua laajennettiin Hollolaan Kukonkoivun alueelle. Yhteistarkkailussa vesinäytteistä analysoidut parametrit vaihtelevat havaintopisteittäin. Analysoitavat tekijät on määritetty kunkin kohteen pohjaveden tarkkailuohjelmassa. Havaintopisteistä otetuista vesinäytteistä on analysoitu havaintopaikasta riippuen mm. metalleja, erilaisia haitta-aineita kuten torjunta-aineita, liuottimia ja öljyhiilivetyjä, sekä pohjaveden yleisestä laadusta kertovia perusparametreja, joita ovat mm. kloridipitoisuus, happipitoisuus sekä sähkönjohtavuus.