Oulun seudun ympäristön tila

Oulun seudun ympäristötoimen toimialue kattaa Oulun kaupungin sekä Hailuodon, Kempeleen, Limingan, Lumijoen, Muhoksen ja Tyrnävän kunnat. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluu ympäristön tilan seuranta. Tämä sivusto on kooste Oulun seudun ympäristön tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä.

Sivustolle on koottu tietoa alueen yleisestä kehityksestä, luonnonoloista, luonnonvaroista sekä ympäristövaikutuksista. Tavoitteena on hahmottaa sekä ympäristön tämänhetkistä tilaa että tulevaa kehitystä.

Sivustolla olevat linkit aukeavat uuteen ikkunaan. Osa linkeistä johtaa toisen toimijan sivustolle.

Oulun kaupunki on Oulun seudun kunnista pinta-alaltaan suurin, kokonaisalaltaan noin 3800 km ² . Muut kunnat ovat huomattavasti pienempiä, Kempeleen ollessa pienin, noin 110 km ² .

Klikkaa alla olevasta kartasta haluamaasi kuntaa. Näin saat auki inforuudun, josta löydät tietoa kyseisen kunnan väkiluvusta, pinta-alasta, väestötiheydestä ja taajama-asteesta.

Oulun seudulla on tiivistä kaupunkiympäristöä, maaseutua ja rakentamatonta luonnonympäristöä. Ympäristökuormitus ja olosuhteet vaihtelevat alueittain, mutta kokonaisuutena tarkastellen ympäristön tilaa voidaan pitää hyvänä eikä alueella ole osoitettavissa vakavia ympäristöongelmia.

Ympäristökuormituksen painopiste on entisestään siirtynyt suurista yksittäisistä päästölähteistä monen pienemmän tekijän yhteisvaikutukseen. Tämä asettaa haasteita ympäristömuutosten varhaiselle toteamiselle ja haittojen ennaltaehkäisylle.

Maaperän pilaantuminen, pohjavesien suojelu, meluhaitat ja jätekysymykset nousevat aika ajoin esille kaikissa alueen kunnissa. Ympäristön tilan turvaamisen ja viihtyisyyden ylläpitämisen kannalta ennaltaehkäisevän ja ympäristövastuullisen toiminnan merkitys korostuu suhteessa jälkivalvontaan.

Lähitulevaisuuden keskeisimpiä haasteita toimialueen kunnissa ovat luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, ilmastonmuutoksen hillintä ja muutokseen sopeutuminen sekä energian tuotantoon ja raaka-aineiden saantiin liittyvät kysymykset.

Oulun seudun ympäristön tila -tietopaketti on laadittu Oulun seudun ympäristötoimen ympäristönsuojeluyksikössä. Tiedot on koottu pääosin ympäristötoimen omista aineistoista ja muista viranomaislähteistä sekä aluetta koskevista selvityksistä ja tutkimuksista. Toimialueen kuntia on osallistettu muun muassa kyselyn muodossa. Sivustoa varten laadittujen karttojen toteutuksesta on vastannut Oulun kaupungin konsernihallinnon kehittämisen yksikkö.

Tästä osiosta löydät tietoa Oulun seudun kallio- ja maaperästä, vesistöistä ja metsistä sekä seudun kasveista ja eläimistä.

Oulun seudun kallioperän ikä- ja kivilajivaihtelu on Suomen oloissa harvinaisen monipuolista. Maaperä on pääosin mannerjäätikön irrottamaa, kuljettamaa ja eri tavoin kerrostamaa moreenia. Merialueelle on ominaista alhainen suolapitoisuus ja pitkä jääpeitteinen kausi. Perämereen laskee yhdeksän jokea. Jokien vesi on luonnostaan humuspitoista ja tummaa. Tilanne on sama myös merkittävässä osassa alueen järvistä.

Oulun seudun monipuolisessa kasvi- ja eläinmaailmassa kohtaavat niin eteläistä, pohjoista kuin itäistä alkuperää olevat lajit. Luonnosta löytyy myös läntisiä, merellisiä piirteitä.

Kallioperän ikä ja kivilajit vaihtelevat Oulun seudulla Suomen oloihin nähden harvinaisen paljon. Kallioperän vanhinta, arkeeista osaa, edustaa niin sanottu Pudasjärven pohjagneissikompleksi, jolle sijoittuu pääosa Yli-Iin alueesta.

Arkeeisen alueen eteläpuolelle sijoittuva Pohjois-Pohjanmaan liuskealue on osa karjalaisia muodostumia, jotka koostuvat 2500 - 1900 miljoonaa vuotta vanhoista, metamorfoituneista sedimenttikivistä ja vulkaniiteista. Pääosat Haukiputaan, Kiimingin ja Ylikiimingin alueista sijoittuvat tälle alueelle.

Pohjois-Pohjanmaan liuskealue on geologisesti ja malmipotentiaalisesti mielenkiintoista aluetta, minkä vuoksi alueella tehdään edelleenkin etenkin sulfidimalmien (kupari-, sinkki- ja lyijyesiintymät) ja kullan etsintää.

Ihmistoiminnan seurauksena mustaliuskeista voi aiheutua myös happamuuskuormitusta. Esimerkiksi kalliopintaan saakka ulottuva maa-aineksen otto voi aiheuttaa kallioperässä olevien kiisujen rapautumista ja pohjaveden happamoitumista. Mustaliuskeiden on havaittu useissa tapauksissa vaikuttavan myös turpeen alkuainepitoisuuksiin

Kiimingin taajaman koillispuolella on dolomiittiesiintymä, johon liittyy kuituisia tremoliittikarsia. Liuskealueen sisälle jää myös ns. Koitelin kvartsiitti-konglomeraattimuodostuma.

Oulun kaupungin alue ja osa Kempeleestä sijoittuvat graniittialueelle. Graniittialueen sisälle jää kallioperän erikoisuus, Muhoksen savikivimuodostuma. Se ulottuu kallioperän siirrosten rajaamana Muhokselta länsi-koilliseen Liminkaan ja edelleen meren pohjassa Hailuotoon. Tämä noin 1300 – 1400 miljoonaa vuotta vanha sedimenttikivimuodostuma edustaa Suomen nuorimpia kivilajeja ja koostuu pääasiassa siltti- sekä savikivestä. Muhoksen muodostuman rajat erottuvat selvästi geomorfologiassa, vaikka muodostumaa peittää paksu irtomaapeite.

Savikivimuodostuman eteläpuolella kallioperä on granitoidivaltaista. Kallioperä sisältää kuitenkin runsaasti sedimentti- ja vulkaniittiperäisiä kiviä, jotka vastaavat iältään pohjoisen liuskealueen kiviä.

Oulun seudun maaperä on pääosin mannerjäätikön irrottamaa, kuljettamaa ja eri tavoin kerrostamaa moreenia. Alueen pohjoisosissa on koko valtakunnan mittakaavassakin tärkeitä moreenimuodostumien esiintymiä. Oulun drumliinikenttä koostuu luoteesta kaakkoon suuntautuneista drumliineista, joista osa on matalia ja loivapiirteisiä ja osa kohtalaisen hyvin kehittyneitä, noin 10 - 15 metrin korkuisia selänteitä. Drumliinikenttä sijoittuu länsiosaltaan päällekkäin Oulun kumpumoreenikentän kanssa.

Seudulle sijoittuu myös Sotkamosta Oulujärven kautta Oulunsaloon ja edelleen Hailuotoon ulottuva voimakas, osin moreenipeitteinen harjujakso, joka muodostui pääosin viimeisen jäätikön perääntyessä. Harjujaksoon kuuluu muun muassa yli 6 km pitkä ja paikoin yli 1,5 km leveä Hangaskangas Muhoksen ja Oulun raja-alueella. Karkearakeisia kerrostumia on myös Salonselän ja Kempeleen harjuissa.

Alueen pohjoisosaan sijoittuu pienempiä katkonaisia harjujaksoja, kuten Jolosharju ja Iin-Ylikiimingin harjujakso. Rantavoimien tasoittava vaikutus on ollut alueella suuri. Siksi jäätikköjokisyntyisten muodostumien sijainti ilmenee vain runsaiden rantavallien ja dyynien esiintymisenä.

Mannerjäätikön peräännyttyä yli 10 000 vuotta sitten länsiluoteeseen Oulun seudun alue jäi Itämeren muinaisten vaiheiden peittämäksi. Merivesi oli tuolloin nykyistä lämpimämpää ja suolaisempaa. Lämpimässä ilmastossa myös kasvillisuus oli runsasta. Veteen kuolleet ja maatuvat kasvinosat rehevöittivät veden, ja merenpohjan hapettomissa osissa bakteeritoiminta pääsi muodostamaan rikkiyhdisteitä. Näin syntyi rikkipitoisia sulfidisavikerrostumia, jotka ovat maankohoamisen seurauksena nousseet merenpinnan yläpuolelle.

Tyypillisesti nämä, myös aluna- tai sulfaattimaiksi kutsuttavat, alavat vanhan merenpohjan kerrostumat ovat nykyisin viljelyskäytössä tai turpeen alla soiden pohjalla. Kerrostumia esiintyy monin paikoin muuan muassa Kempeleen lounaisosassa, Tyrnävän luoteisosissa sekä Limingan pohjoisosissa.

Rikkipitoisia sedimenttejä kerrostuu nykyisinkin muun muassa rannikon merenlahdissa ja jokisuistoissa, josta ne voivat tulevaisuudessa kohota kuivalle maalle ja kehittyä happamiksi sulfaattimaiksi. Ongelmia niistä aiheutuu siinä vaiheessa, kun pohjavedenpinta laskee ojituksen, ruoppauksen tai maan kaivamisen seurauksena.

Hapen kanssa tekemisiin joutuvan sulfidisaven sisältämät rikkipitoiset mineraalit hajoavat ja muodostavat rikkihappoa, joka on tehokas syövyttäjä ja liuottaa maaperästä sen luontaisesti sisältämiä metalleja. Pahimmillaan valumien pH voi olla alle 3, mikä on tuhatkertainen muutos suomalaisten vesien yleistilaan verrattuna. Happamien sulfaattimaiden sijaintia voit tarkastella tarkemmin alla olevasta GTK:n kartasta.

Oulun seudulla on runsaasti turvekerrostumia. Soistuminen on suurelta osin alkanut alavien maastonkohtien ja painanteiden soistuessa niiden paljastuttua merestä maanpinnan kohoamisen myötä. Selvästi pienempi osa suoalasta on saanut alkunsa pienten järvien ja lampien umpeenkasvun seurauksena.

Omalta osaltaan maaperän kehitykseen ovat vaikuttaneet myös alueen joet. Ne ovat kuljettaneet ja kerrostaneet maa-aineksia sekä muuttaneet uomansa sijaintia vuosituhansien aikana. Tämä näkyy erityisesti Iijoen ja Siuruanjoen varsilla.

Toimialueen kuntien maa-alasta yli puolet on suota ja yli neljännes kangasmaita. Viimeisimmän metsävaratiedon mukaan metsämaan pinta-ala toimialueella on noin 442 000 hehtaaria. Luku sisältää myös vähätuottoiset maat ja joutomaat. Yleisin puulaji on mänty, noin 80 %. Kuusen ja koivun osuudet ovat noin 10 % kummankin. Ne sijoittuvat pääosin rannikolle ja jokivarsiin. Muiden lehtipuulajien osuus jää alle prosenttiin.

Oulun seudun soista kaksi kolmasosaa on ojitettu. Suurin osa ojituksista on tehty metsänkasvatusta varten. Uudisojituksia ei nykyisin juurikaan tehdä, mutta vanhoja ojituksia voidaan maankäyttömuodosta ja tavoitteista riippuen kunnostaa. Suometsät jakaantuvat pääosin rämeisiin ja korpiin.

Kangasmaat ovat pääosin tuoretta ja kuivaa kangasta. Rannikolla ja jokien varsilla on jonkin verran lehtoja ja lehtomaista metsää. Kuivaa kangasta ja karukkokankaita esiintyy etupäässä harjualueilla. Toimialueelle sijoittuu useita metsälaissa erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi määriteltyjä luontotyyppejä, kuten reheviä korpia, lehtoja ja rantaluhtia, puroja ja noroja sekä maankohoamisrannikon metsiä.

Metsien yksityisomistus on Pohjois-Pohjanmaalla yleisempää kuin Suomessa keskimäärin. Valtion ja yhtiöiden metsänomistus on puolestaan hieman vähäisempää. Oulun seudun ympäristötoimen toimialueen kuntien metsäomaisuuden määrät vaihtelevat suuresti Oulun kaupungin lähes 20 000 hehtaarista Hailuodon kunnan muutamaan sataan hehtaariin.

Toimialueen metsien hoidolla ja käytöllä on moninaisia vaikutuksia niin ilmastoon, vesistöihin kuin luonnon monimuotoisuuteen. Metsätalouden päämäärien sekä ilmasto- ja ympäristötavoitteiden välillä onkin tunnistettu monenlaisia riippuvuussuhteita. Tavoitteiden yhteensovittaminen on erilaisten ristikkäisvaikutusten vuoksi monimutkaista. Tilanne korostuu Oulun seudulla etenkin suometsien kohdalla.

Esimerkkinä ristikkäisvaikutuksista ja riippuvuussuhteista voidaan nähdä metsien vaikutukset vesistöihin. Metsät tasaavat tulvia, suodattavat vettä sekä ylläpitävät ja suojelevat pohjavesiä. Tämä vaikuttaa edelleen positiivisesti vesitalouden säätelyyn. Toisaalta, metsien ja metsätalouden aiheuttamat kiintoaines-, ravinne-, humus-, happamuus- ja metallikuormitus vaikuttavat vesiekosysteemien tilaan haitallisesti. Vesiensuojelun merkitys metsätaloudellisessa toiminnassa onkin kasvanut viime vuosina.

Metsien monimuotoisuudella tarkoitetaan ekosysteemien, lajien ja geenien kirjoa metsien muodostamissa elinympäristöissä. Luontoympäristön monimuotoisuus sekä kyky kohdata muutoksia ja sopeutua niihin on välttämätöntä ihmisen hyvinvoinnille.

Monimuotoinen metsä on elinvoimainen ja kykenee paremmin sopeutumaan erilaisiin ilmastonmuutoksen aiheuttamiin uhkiin, kuten hyönteis- ja myrskytuhoihin ja muuttuviin lämpö- ja kosteusolosuhteisiin. Samalla metsäluonto tuottaa ihmisille ekosysteemipalveluja, kuten ruoaksi hyödynnettäviä marjoja ja riistaa, ruoantuotannon kannalta elintärkeitä pölyttäjähyönteisiä sekä ravinteiden kiertoa, puhdasta juomavettä ja raaka-aineita. Lisäksi metsät ovat ensisijainen elinympäristö noin kolmasosalle maamme uhanalaisista lajeista, joille etenkin lehtojen ja vanhojen metsien merkitys on huomattava.

Toimialueen kuntien metsien monimuotoisuutta, ekologista kestävyyttä ja kykyä tuottaa ekosysteemipalveluita arvioidaan muun muassa lahopuun, järeiden yksilöiden ja lehtipuiden määrien sekä vanhojen ikäluokkien osuuksien pohjalta.

Luonnonvarakeskuksen 2019 tuottaman metsävaratiedon perusteella toimialueen metsistä vain noin 10 % on satavuotiasta tai sitä vanhempaa. Lisäksi monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät puulajit eli haapa, raita ja jalot lehtipuut ovat aliedustettuina. Toimialueen metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa tuleekin keskittyä metsien rakenteellisen vaihtelun, arvokkaiden elinympäristöjen sekä lehti- ja lahopuun lisäämiseen.

Tällä hetkellä metsien arvokkaiden luonnon ominaisuuksien ja monimuotoisuuden suojelua toteutetaan toimialueella lähinnä omaehtoisesti. Suojelutyötä ohjaavat metsien hoito- ja käyttösuunnitelmat, kuntien luonnonhoidon ja maankäytön suunnitelmat sekä taajamametsien hoitoluokitus. Metsä- ja suoluonnon monimuotoisuutta parannetaan myös ennallistamalla kohteita.

Esimerkiksi Oulun kaupunki pyrkii lähtökohtaisesti metsäomaisuuden hoidossaan jättämään arvokkaat ja vaikeapääsyisimmät kohteet kokonaan toimenpiteiden ulkopuolelle. Metsänhoidossa huomioidaan lisäksi valuma-alueella sijaitsevat vesistöt ja tavoitellaan aktiivisesti vesistöihin kohdistuvan kuormituksen ehkäisyä. Lähitulevaisuudessa kuntien metsänkäsittelyyn on odotettavissa nykyistä tiukempaa sääntelyä sekä EU-tasolla että kansallisella tasolla.

Metsien merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa on huomattava. Metsän hiilivarastosta suurin osa sijaitsee metsämaassa. Ilmastonmuutokseen liittyvät epävarmuustekijät luovat kuitenkin suuria haasteita hiilinielujen ylläpidolle ja kasvattamiselle etenkin pitkällä aikavälillä. Vaikka ilmaston lämpenemisellä voidaan Suomessa nähdä myös myönteisiä vaikutuksia, kuten puuston kasvua kiihtyminen, ovat kielteiset vaikutukset pahimmillaan moninkertaisia.

Toimialueelle tyypillisten suometsien ilmastovaikutukset ovat merkittäviä niihin sitoutuneiden kasvihuonekaasujen vuoksi. Suometsien maaperässä voi olla varastoitunutta hiiltä kymmenkertainen määrä kivennäismaametsiin verrattuna. Hiili hajoaa, kun turve pääsee veden pinnan laskun vuoksi tekemisiin hapen kanssa. Suometsien vesitalouden muutos voi aiheuttaa myös metaanipäästöjä, joka on hiilidioksidiakin voimakkaampi kasvihuonekaasu. Lisätietoa suometsistä löydät esimerkiksi  Luonnonvarakeskuksen verkkosivulta .

Ilmastonmuutoksen myötä metsien positiivisia ilmastovaikutuksia uhkaavat myös lisääntyvät tuuli- ja lumituhot, kuivuus ja metsäpalot sekä hyönteistuhot ja taudinaiheuttajat.

Suurin peltopinta-ala seudulla on Tyrnävällä. Lukumäärältään eniten maatiloja on Oulussa. Suurimmat peltopinta-alat Oulussa ja Muhoksella ovat monivuotisten kuivaheinä-, säilörehu- ja tuorerehunurmien viljelyssä, Tyrnävällä ja Limingassa ohran viljelyssä, Lumijoella ja Kempeleessä kauran viljelyssä ja Hailuodossa luonnonlaitumena tai -niittynä.

HOX! Klikkaa alla olevasta kartasta haluamaasi kuntaa. Näin saat auki inforuudun, josta löydät kuntakohtaista tietoa mm. maatilojen ja tuotantoeläinten lukumääristä.

Tuotantoeläinten määrä Oulun seudulla on ollut jo pitkään vähenemässä. Sikatilojen pito on loppunut kokonaan. Oulussa on lukumäärällisesti eniten nautoja, kun taas Hailuodossa on suurin tilakoko. Karjatalouden ensisijainen tuotantosuunta on lypsykarjatalous. Noin kaksi kolmannesta seudun karjatiloista on maitotiloja, joiden osalta tilakoko on suurin Muhoksella. Kiiminkijoen pohjoispuolinen osa Ylikiimingissä on poronhoitoaluetta ja alueella on arviolta 1 750 poroa.

Vuonna 2021 Pohjois-Pohjanmaalla oli Suomen maakunnista eniten luomutuotantoalaa, yhteensä yli 40 000 hehtaaria (sisältää siirtymävaiheen tuotannon). Suhteutettuna maakunnan koko peltopinta-alaan luomutuotannon osuus oli n. 17 %. Vuonna 2019 Pohjois-Pohjanmaalla luomutilat (76 ha) olivat selvästi maan keskiarvoa (55 ha) suurempia. Luomutiloja oli Oulun seudun kunnissa vuonna 2022 yhteensä noin 60.

Viljakasveista luomuviljelyssä Pohjois-Pohjanmaalla on eniten kauraa. Suurin viljelypinta-ala on kuitenkin nurmella. Luomupuutarhatiloilla eniten tuotetaan luomumustaherukkaa ja –perunaa. Myös luomueläintilojen määrä on ollut kasvussa. Kasvu on keskittynyt lähinnä lihanautoihin ja kanaloihin lypsylehmien, sikojen ja lampaiden määrän pysyessä lähes ennallaan.

Luonnonhoitopeltoja oli vuonna 2021 yhteensä noin 3 300 ha ja tiloja 406 kpl. Luonnonhoitopeltoja oli pinta-alaltaan eniten Limingassa, mutta tilamäärältään eniten Tyrnävällä. Luku sisältää nurmikasvi-, niittykasvi-, maisema- ja riistaluonnonhoitopellot.

Erilaisille maatalousluonnon ja maisema-alueille voidaan tehdä pinta-alaperusteisesti ympäristösopimus. Sopimuksen tarkoituksena on edistää luonnon monimuotoisuutta ja maiseman hoitoa. Sopimukseen kuuluvat alueen vuotuinen hoitokorvaus sekä erikseen haettavat aitaamis- ja/tai raivaamiskorvaukset. Maatalouden tunnuslukuja -kartassa (yllä) on kerrottu kunkin kunnan ympäristösopimusalueiden pinta-ala.

Maatalous sekä kiihdyttää ilmastonmuutosta että joutuu kohtaamaan ilmastonmuutoksen vaikutukset. Maatalous ei tuota ainoastaan ruokaa vaan monia tärkeitä ympäristöpalveluja kuten vedensäätelyä, hiilinieluja ja kasvien pölytyspalveluja.

Maataloudessa syntyvät kasvihuonepäästöt jakautuvat maatalouden, maankäytön ja energiantuotannon välille. Suurin osa päästöistä syntyy maaperän päästöistä. Erityisesti turvepelloilta syntyvät päästöt ovat pinta-alaan nähden korkeita. Viljelytoimet (ojitus, lannoitus, kalkitus ja maanmuokkaus) voimistavat turpeen hajoamista, jonka seurauksena kasvihuonekaasuja (hiilidioksidia ja dityppioksidia) alkaa vapautua maaperästä. Turvepeltojen päästöt riippuvat merkittävästi pohjaveden pinnan korkeudesta.

Pohjois-Pohjanmaan ilmastotiekartan laatimisen yhteydessä (2020) on tehty  maataloutta koskeva taustaselvitys , jossa tarkasteltiin mm. toimenpiteiden ilmastovaikutuksia. Lisäksi maataloudelle muodostettiin kolme päästöskenaariota.

Oulun seudun maisemarakenne on vaihteleva. Seutuun kuuluu kaupunki- ja kyläkeskusten ohella laajoja suoalueita ja maaseutumaisemaa. Oman lisänsä tuovat mannerjäätikön vetäytymissuunnan mukaiset jokilaaksot, joista merkittävimpiä ovat Oulu-, Kiiminki- ja Iijoki-laaksot. Maasto nousee tasaisesti Perämeren rannikolta sisämaahan päin. Suhteellinen maanpinnan korkeuksien vaihtelu Oulun seudulla on kuitenkin pientä, mikä tekee maisemasta alavaa ja tasaista. Rannikon maisemaa muokkaa maankohoaminen.

Oulun seudulla asutus on levinnyt nauhamaisesti jokivarsia pitkin sisämaahan päin. Jokien varteen ja meren rannoille sijoittuu paljon kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia sekä maisema- ja luontoarvoja. Maankäytön suunnittelua ohjaavat Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava, voimassa olevat yleiskaavat sekä alueiden käyttötarkoitusta tarkemmin ohjaavat asemakaavat.

Hailuodon kunta muodostuu saaresta meren ympäröimänä. Noin 900 vakinaisen asukkaan asutus levittäytyy ympäri saarta, mutta kuntaan sijoittuu myös paljon vapaa-ajan asukkaita. Kuntalaisten lisäksi saaresta löytyykin noin 650 vapaa-ajan asuntoa.

Kempeleen asukkaista yli 90 % asuu taajamassa. Väestöntiheys on yksi Suomen tiheimmistä. Kerrostalovaltainen keskusta-alue on yli 6 000 asukkaallaan merkittävä asutuskeskittymä. Asukkaita koko kunnan alueella on noin 19 500.

Limingan kuntakeskuksessa reilun 10 000 asukkaan asutus on sijoittunut pääosin kaava-alueelle ja taajamia on kaksi: Limingan kirkonkylä ja Tupos. Kunnan alueella risteävät valtatiet 4 ja 8.

Lumijoen kunnalla on maarajat Limingan ja Siikajoen kanssa sekä vesistöissä sijaitsevat rajat Hailuodon ja Oulun kanssa. Asutus on sijoittunut pääosin kirkonkylän ympärille, joskin kyläkeskuksia löytyy mm. Varjakasta, Korvenkylästä, Lapinkylästä, Hirvasniemeltä ja Ylipäästä. Lumijoen asukasluku on noin 2 000.

Muhoksen kunta on noin 9 000 asukkaan paikkakunta, jonka asutus jakautuu kaupunkimaiselle ja maaseutumaiselle alueelle. Muhos on näin maisemaltaan moni-ilmeistä. Kunnan halki virtaava Oulujoki halkoo maiseman. Joen eteläpuolella alkavat Pohjanmaan laajat tasangot ja pohjoispuolella Kainuun vaarat yhtenäisine metsineen.

Oulun rakennettu kaupunkialue on merenrantojen, jokisuistojen ja valtateiden rajaama, joskin verrattain hajanainen. Kaupungin asutus laajenee lähiöiden osalta yhä laajemmalle. Samaan aikaan tietyillä alueilla rakentaminen tiivistyy ja tehostuu. Väkiluvultaan Oulu on Suomen viidenneksi suurin kaupunki noin 212 000 asukkaallaan.

Tyrnävän kunnassa asutaan maalaismaisemassa tai metsäisessä ympäristössä. Asutus keskittyy pääosin useisiin taajamiin, kuten kirkonkylälle, Murtoon ja Temmeksen Meijerikylälle. Kyläkeskuksia sijoittuu myös Markkuulle, Jokisillalle ja Keskikylälle. Tyrnävän asukasluku on noin 6 500.

Maiseman ominaispiirteet ja arvot ovat alueiden käyttöä ja suunnittelua tukevia voimavaroja. Ne houkuttelevat myös asukkaita ja matkailijoita, joten maisema-arvot ovat tärkeitä maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitäjiä. Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ovat edustavimpia maaseudun kulttuurimaisemia, joilla on kulttuuri-, luonto- ja maisema-arvoja. Arvot perustuvat monimuotoiseen kulttuurivaikutteiseen luontoon, hoidettuun viljelymaisemaan ja perinteiseen rakennuskantaan. Oulun seudulla on neljä  valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta :

• Limingan lakeus (Limingan, Lumijoen, Tyrnävän, Kempeleen ja Oulunsalon alueilla)
• Oulujoen laakso (Turkansaaresta Muhokselle)
• Hailuoto
• Rokuanvaaran maisemat (Muhoksen, Utajärven ja Vaalan alueilla)

Maisema-alueiden sijainnit Suomen kartalla löydät  täältä .

Valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden lisäksi on määritelty lukuisia maakunnallisesti arvokkaita kohteita. Vuonna 2015 tehdyssä päivityksessä pääpaino oli maaseudun kulttuurimaisemissa, erityisesti viljelymaisemissa, niihin liittyvässä asutuksessa, vanhassa tiestössä ja kulttuuriperinnössä sekä mahdollisesti jonkin muun alkutuotantoon liittyvän elinkeinon synnyttämissä maisemissa. Keskeisiä olivat perinteisessä asussa säilyneet, elinvoimaiset, luonnoltaan ja kulttuuriperinnöltään monipuoliset alueet.

 Maakunnallisesti arvokkaiksi  maisema-alueiksi Oulun seudulla on nostettu:

• Oulujoen suun kulttuurimaisema, Oulu
• Koitelinkoski ja Huttukylän kulttuurimaisema Kiiminkijokivarressa, Oulu
• Sanginjokivarren kulttuuri- ja luonnonmaisemat; Oulu, Muhos
• Ängeslevän Ylipään kulttuurimaisema, Tyrnävä
• Ahmasjärven kulttuurimaisema, Muhos, Utajärvi
• Joki-Kokon kulttuurimaisema, Oulu
• Juopulin kulttuurimaisema, Oulu
• Yli-Vuoton kulttuurimaisema, Oulu
• Karjalankylän - Hökänrannan kulttuurimaisema Iijokivarressa, Oulu
• Iso Matinsuo, Muhos
• Pohjantie, Kontinkangas - Laanila, Oulu
• Revonneva; Siikajoki, Liminka, Lumijoki
• Ylipään kulttuurimaisema, Lumijoki
• Hirvisuo ja Kuusisuo - Hattusuo; Oulu, Pudasjärvi

Oulun seudun rannat muuttuvat jatkuvasti, kun maankohoaminen paljastaa vedestä uutta maata. Samalla syntyy uusia kasvupaikkoja kasveille. Luonnontilaisilla rannoilla on monin paikoin havaittavissa maankohoamisen myötä kehittynyt kasvillisuussarja. Kasvillisuus kasvaa vyöhykkeinä sisämaahan päin mentäessä, vaihettuen matalasta rantaniitystä paju- ja lepikkovyöhykkeeksi tai kosteammilla paikoilla lehtomaiseksi metsäksi. Kasvillisuus muuttuu edelleen koivuvaltaiseksi metsäksi ja lopulta kuivemmaksi mäntyvaltaiseksi kangasmetsäksi.

Oulussa Perämeren maankohoamista edustaa Letonniemen suojelusalue, joka on perustettu esittelemään merenrantaluontoa ja sen kehityssarjaa. Letonniemeen pääset tutustumaan tarkemmin  tästä .

Ilmastonmuutoksesta johtuva merenpinnan nousu pienentää havaittavaa maannousua. Tämänhetkisten arvioiden mukaan viimeistään vuonna 2100 ollaan tilanteessa, jossa uutta maa-aluetta ei enää paljastu.

Oulun seudun naapurissa Simossa on  Maankohoumapuisto , jossa voit tutustua kattavammin maan kohoamiseen vuosien saatossa.

Virkistysalueiden merkitys on asukkaille huomattava. Taajaan asutuilla alueilla erilaiset rakentamattomat viheralueet, taajamametsät ja puistot ovat tärkeitä lähivirkistyskohteita. Laaja-alaisemmat ulkoilu- ja retkeilyalueet sekä erilaiset reitistöt palvelevat koko seudun asukkaita. Viheralueet toimivat myös elinympäristöinä ja ekologisina käytävinä eri eliöille.

Oulun seudun virkistysaluevalikoima on runsas ja monipuolinen, se ulottuu sisämaan laajoista erämaisista metsä- ja suoalueista merenrannikon saaristoon:

• Oulussa sijaitseva  Pilpasuo  on suosittu retkeilypaikka niin aikuisille kuin lapsille.
• Usean kunnan alueelle sijoittuva Liminganlahti on yksi tärkeimmistä virkistysalueista, jolla on myös valtakunnallista merkitystä. Löydät lisätietoa Liminganlahden reiteistä, lintutorneista ja luontokeskuksesta  täältä .
• Liminkaan ja Lumijoelle sijoittuva  Rantakylä -Hirvasniemen harjualue on tärkeä virkistysalue. Sinne on rakennettu uimapaikat ja Limingan puolelle maankohoamisen luontopolku.
• Lumijoella  Varjakan  alueella on pienvenesatama, uimaranta ja matkailua palvelevia rakenteita.
• Tyrnävällä on  Markkuun luontopolun  lisäksi useita retkeilyreittejä, laavuja ja kotia.
•  Hailuoto  kokonaisuudessaan on yksi Suomen kansallismaisemista ja tärkeä virkistys- ja matkailukohde. Ranta-alueille on rakennettu vaellusreittejä, taukopaikkoja ja lintutorneja. Marjaniemen alueelle on keskittynyt matkailua ja virkistäytymistä palvelevia rakenteita.
• Kempeleen  Köykkyrissä  on tarjolla ulkoilu- ja liikuntamahdollisuuksia ympäri vuoden. Myös  Sarkkirannassa  on monipuoliset urheilumahdollisuudet.
• Muhoksen monipuolisiin virkistyskohteisiin kuuluu Pyhäkosken alueella sijaitseva kahden kilometrin pituinen Sanginjokivarren reitti, toiselta nimeltään  Lemmenpolku . Lemmenpolku kunnostetaan kesällä 2024. Myös Kursun portaat kunnostetaan. Portaiden kunnostus on jo aloitettu ja sen arvioidaan kestävän elokuun 2024 loppuun asti. Muita virkistyskohteita ovat Muhos- ja Poikajoen laaksot, Leppiniemen alue, Rovastinsaari-Kestinsaari ja Rokua.

Oulun kaupungin verkkosivuilta löydät myös  Oulun luontokohdekartan  sekä tietoa  Oulun luontopoluista ja suojelualueista .

Oulun seudun kasvi- ja eläinmaailmassa kohtaavat niin eteläistä, pohjoista kuin itäistä alkuperää oleva lajisto. Luonnosta löytyy myös läntisiä, merellisiä piirteitä. Lajiston erityispiirteitä seudulla ovat alueen runsas ja monipuolinen linnusto sekä Perämeren piirissä kasvavat arktiset kasvilajit.

Suomen lajiston uhanalaisuusarvioinnin tuloksia (2019) esitellään  Punaisen kirjan verkkopalvelussa . Oulun seutu kuuluu keskiboreaaliseen uhanalaisuusvyöhykkeeseen (3a). Vuonna 2019 alueella arvioitiin olevan yhteensä 2 014 uhanalaista lajia.

Oulun seudulla tavataan runsaat 30 vakituisesti esiintyvää nisäkäslajia. Runsaimpia ovat pikkunisäkkäät, kuten myyrät ja päästäiset. Vakituisessa lajistossa on myös uhanalaisstatukseltaan elinvoimaiset metsäjänis ja saukko sekä silmälläpidettäviä lajeja, kuten karhu. Vakituisen lajiston lisäksi alueella on havaittu esimerkiksi ahmaa (erittäin uhanalainen), sutta (erittäin uhanalainen), hilleriä (vaarantunut), ilvestä, metsäsopulia, valkohäntäkaurista ja villisikaa. Lepakoista tavataan yleisesti pohjanlepakkoa.

Metsäpeuroja esiintyy Oulun seudulla joitakin kymmeniä (Metsähallitus). Peurat kuuluvat Suomenselän metsäpeurapopulaatioon ja laiduntavat siellä talviaikana. Metsäpeurapopulaatioiden viralliset laskennat suoritetaan talvilaidunnusalueilla Luonnonvarakeskuksen (Luke) toimesta. Oulun seudun alueet, esimerkiksi Tyrnävä, Muhos, Liminka ja Lumijoki, ovat metsäpeurojen kesälaidunnusaluetta tai alueen reunaa. Peuroja havaitaan alueilla säännöllisesti. Alueiden peurakantojen tiheys on pieni ja sitä on haastavaa arvioida tarkasti reunavaikutuksen vuoksi. (Metsähallitus).

Metsäpeurojen geneettistä perimää halutaan suojella sekoittumasta porojen kanssa. Pohjois-Pohjanmaan alueelle on suunnitteilla aita, joka mahdollistaa lajien pitämisen erillään. Aidan suunnittelusta vastaa Metsähallitus.

Linnustoltaan runsaslajisimmat alueet ovat rannikon monipuolisissa ympäristöissä. Sisämaan alueilla lintuja on vähemmän. Muuttoaikoina vesialueet ja rannat ovat tärkeitä muuttolintujen levähtelypaikkoja. Talvilinnusto keskittyy puolestaan pääasiassa asutuksen piiriin. Metsä- ja suoalueiden linnustossa näkyy selvästi itäinen ja pohjoinen leima. Lajitietokeskuksen havaintotietojen mukaan Oulun seudulla on tavattu yli 300 lintulajia, joista noin 70 on valtakunnallisesti uhanalaisia.

Yksi Suomen merkittävimmistä lintualueista, kansainvälisestikin tärkeäksi lintualueeksi tunnistettu ns. IBA-alue, on Oulun seudun kerääntymisalue. Alue kattaa Hailuodon, Siikajoen, Liminganlahden, Kempeleenlahden ja Haukiputaan saariston lintuvesialueet sekä koko laajan Lakeuden viljelyalueen Muhokselle asti.

Oman haasteensa seudun linnustolle asettavat rantojen avoimet keinoympäristöt, joilla esiintyy useita harvinaisia ja jopa uhanalaisia lintulajeja. Oulussa on jo yli 15 vuotta toiminut kaupungin asettama Rantakenttäseurantatyöryhmä, jonka määrittämien lajien, kuten lapinsirrin ja pikkutiiran pesimäympäristöä pyritään erilaisin toimenpitein turvaamaan ja etsimään ja kehittämään uusia potentiaalisia elinympäristöjä. Haasteena on muuttuvan maankäytön tuomat paineet ja parimäärien laskeminen paikoin kriittiselle tasolle.

Oulun edustan merialueella esiintyy säännöllisesti 29 ja sisävesissä 25 kalalajia. Yhteensä säännöllisesti tavattavien kalalajien määrä nousee yli 30:n. Lisäksi on tavattu useita satunnaislajeja. Lajitietokeskuksen mukaan Oulun seudulla on tavattu kolme valtakunnallisesti uhanalaista kalalajia; lohi, harjus ja taimen.

Toimialueella tehdään runsaasti kalanistutuksia, joista osa on ympäristölupiin sisältyviä velvoiteistutuksia. Vapaaehtoisia istutuksia tekevät myös vesialueen omistajat ja kalastusalueet. Lisäksi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos osallistuu istutuksiin valtion kalanviljelyvaroin.

Merikosken kalatie mahdollistaa kalojen nousun merestä voimalaitoksen ohi kutemaan Oulujoen alueelle. Kalatiellä lasketuista kaloista pääosa on ollut lohia, taimenia ja lahnoja.

Hupisaarten purot kunnostettiin 2017-2018. Kunnostusten tavoitteena on palauttaa Hupisaarten purot vaelluskaloille soveltuviksi lisääntymis- ja elinympäristöiksi. Ensisijaisena tavoitteena on saada uhanalainen meritaimen lisääntymään jatkossa puroissa.

Toimialueen kunnat sijoittuvat kolmeen eri kalatalousalueeseen. Oulun Haukipudas, Kiiminki ja Ylikiiminki kuuluvat Kiiminkijoen kalatalousalueeseen. Oulun Yli-Ii kuuluu Iijoen kalatalousalueeseen. Loput Oulun alueesta ja muut alueen kunnat kuuluvat Oulujoen ja merialueen kalatalousalueeseen. Kiiminkijoen kalatalousalueen vesialueen pinta-ala on noin 16 000 hehtaaria. Iijoen kalatalousalueen koko pinta-ala on noin 1 265 000 hehtaaria ja vesialueen pinta-ala noin 74 000 hehtaaria, Oulujoen ja merialueen kalatalousalueen koko on kokonaisuudessaan noin 580 000 hehtaaria ja vesialueen pinta-ala noin 80 000 hehtaaria.

Kalavarojen kestävää käyttöä ja vapaa-ajankalastusta ohjataan kalatalousaluekohtaisilla käyttö- ja hoitosuunnitelmilla. Oulun kaupungin omistamilla vesialueilla toteutetaan Oulun kaupungin omistamien vesialueiden kalataloudellista käyttö– ja hoitosuunnitelmaa. Lue lisää Oulun kaupungin vesialueiden hoidosta   kaupungin verkkosivuilta  .

Oulujoen ja merialueen rannikolla harjoitettavan vapaa-ajankalastuksen tärkeimpiä saalislajeja ovat lohi, siika, muikku ja muut rannikkolajit. Sisävesillä kalastusta on koko alueella ja tärkeimpiä lajeja ovat pyyntikokoisena istutetut taimen ja kirjolohi, sekä hauki. Meritaimenta on istutettu Oulujoen lisäksi Temmesjokeen ja Kalimenojaan. Taimenkantojen elpymistä edistetään merialuekohtaisilla säädöksillä. Utosjoen alaosalla on vahva rapukanta ja siellä voi harjoittaa vapaa-ajankalastuksen lisäksi ravustusta.

Kiiminkijoen kalatalousalueella vapaa-ajan kalastus on suosittua Kiiminkijoen pääuomassa sekä merialueella Kiiminkijoen edustalla. Niin meressä kuin Kiiminkijoen pääuomassa eniten esiintyviä lajeja ovat ahven ja särki, Myös kiiskeä esiintyy Kiiminkijoen edustalla. Lahnaa ja haukea on runsaasti. Pääuoman koskissa esiintyy yleisesti ahventa, taimenta ja harjusta. Myös lohta, madetta, kivisimppua ja mutua tavataan alueilla. Vaikka koskikalasto on lohikalavoittoinen, hauki on havaintojen mukaan vallannut koskialueita. Kiiminkijoen kalatalousalueella kalakannat uusiutuvat pääsääntöisesti luonnollisesti ja eri lajeja hyödynnetään monipuolisesti. Kiiminkijoen nahkiaiskannan arvioidaan olevan heikko ja sen rauhoittaminen koetaan tarpeelliseksi. Joen sivuvesien jokirapukanta ei kunto- ja hoitosuunnitelman mukaan kestä pyyntiä. Kantaa elvytetään siirtoistutuksilla.

Iijoen kalastusalue on kooltaan suuri. Yli-iin kohdalla Iijoen alaosalla jokeen laskee kohtalaisen suuri sivuhaara, Siuruanjoen vesistöalue. Muun muassa Siuruanjoelle ylisiirretään kudulle nousevia nahkiaisia kannan ylläpitämiseksi. Nahkiaisen pyynti joella on aktiivista ja Iijoki onkin Suomen merkittävin nahkiaisjoki. Iijokisuun kalasto on muutoin samantyyppistä kuin Oulujoen ja Kiiminkijoen kalatalousalueillakin, hauki- ja madesaaliiden lisääntyessä viime vuosina. Iijoen lohikalojen (lohi, siika, meritaimen) luontainen lisääntyminen on kuitenkin heikkoa, joten kantoja ylläpidetään viljelyllä ja velvoiteistutuksilla. Luontaista lisääntymistä rajoittavat vaellusesteet Iijoessa.

On huomioitavaa, että kalatalousalueilla on myös erityiskalastuskohteita, vesistöjä tai vesistön osia, joilla yleiskalastusoikeudet eivät ole voimassa. Erityiskalastuskohteisiin on haettu rauhoitus ELY-keskukselta joko vesistönomistajan tai kalastusoikeudenhallitsijan toimesta. Erityiskalastuskohteisiin myydään usein erillisiä kalastuslupia tietylle ajanjaksolle. Kohteet eivät välttämättä ole avoinna koko vuotta. Oulujoen ja merialueen erityiskalastuskohteissa vesistöön on istutettu pyyntikokoista kalaa, esimerkiksi taimenta, kirjolohta tai siikaa. Kiiminkijoen erityiskalastuskohteissa puolestaan istutetaan kirjolohta. Kiiminkijoella kirjolohen istutuksesta suunnitellaan luovuttavan asteittain suunnitelmakauden 2022-2030 aikana. Iijoen kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa mainitaan olemassa olevien kalapaikkojen vetovoiman kasvattamisesta uusien yhteislupa-alueiden ja erikoiskalastuskohteiden avulla.

Kalatalousalueiden käyttö ja hoitosuunnitelmat:

 Iijoen kalatalousalue 

Eläimistön tapaan Oulun seudun kasvillisuus on tullut alueelle eri suunnista ja eri tavoin, mikä näkyy vaihtelevana ja runsaana kasvilajistona. Oulussa on tavattu  Luonnontieteellisen keskusmuseon kasviatlaksen  mukaan yhteensä noin 1 200 eri kasvilajia, Muhoksella vähän yli 500 lajia, Hailuodossa ja Limingassa reilusti yli 400, Lumijoella lähes 400 sekä Kempeleessä ja Tyrnävällä noin 350 kpl kummassakin.

Oulun alueella alkuperäislajeja on noin 400. Satunnaistulokkaita on noin 450, mikä on suuri määrä koko maan tilanteeseen verrattuna. Valtaosa tulokkaista on satama-alueiden painolastikasveja ja muita satamatulokkaita. Uhanalaisia kasvi-, sammal-, jäkälä- ja sienilajeja on toimialueen kunnista löytynyt Lajitietokeskuksen mukaan yhteensä noin 140 eri lajia.

Oulun alueen tärkeimmät elinympäristöjen, lajiston ja suojelustatuksen avulla määritetyt monimuotoisuuskeskittymät sijoittuvat meren rannikolle, Oulu- ja Kiiminkijokien suistoihin ja Kiimingin lettoalueelle. Muita tärkeitä monimuotoisuuskeskittymiä ovat Joutsensuo-Vareputaanojanlehto, Hämeenkangas, Harakkalampi-Niilesjärven länsipuoli, Isokankaan alue, Iso Kalliosuo-Satamosuo ja Poikainlammit-Karhunsuo, Hirvisuo sekä Kalliomaa ja Torvensuo-Viidansuo. Samoille alueille osuvat myös useimmat uhanalaisten ja harvinaisten kasvien esiintymät.

Vieraslajit ovat eliölajeja, jotka eivät ole jonkin alueen alkuperäislajeja. Vieraslajit, kasvit tai eläimet, päätyvät alueelle ihmisen toimesta joko tarkoituksellisesti tai tarkoituksettomasti. Sellaiset vieraslajit, joista on haittaa alkuperäiselle lajistolle, pyritään poistamaan. Suomen vieraslajeihin voit tutustua tarkemmin  täällä .

Vieraskasvit

Oulun alueella esiintyviä vieraskasveja ovat muun muassa kurttulehtiruusu, jättipalsami ja komealupiini. Oulun kaupunki kannustaa torjumaan vieraskasveja ja järjestää kasvienpoistotalkoita, joihin jokainen voi osallistua. Talkoita järjestetään pääasiassa arvokkaille ranta- tai rakennetuille viheralueille. Esimerkiksi kurttulehtiruusua ja jättibalsamia torjutaan tällä tavalla.

Haukiputaan Asemakylällä ja Hietasaaressa komealupiinin ja jättibalsamin torjuntaan käytetään alueella laiduntavia lampaita.

Yksittäisten ihmisten osallistuminen vieraslajien poistoon on suotavaa. Tarkempaa tietoa Oulun vieraskasveista ja ohjeet kasvien poistoon löydät täältä:  Viheralueiden kunnossapito | Puistot ja viheralueet | Oulun kaupunki (ouka.fi) 

Vieraseläimet

Kansallisesti haitallisia vieraseläinlajeja esiintyy Oulun seudulla joitakin. Vieraslajeja alueella ovat muun muassa  kanadanhanhi,   minkki ,  supikoira , kettu ja  valkohäntäkauris . Vieraslajilain mukaan kyseisiä lajeja ei saa kasvattaa, myydä, pitää hallussa eikä päästää ympäristöön. Vieraslajilaki ei koske riistaeläimiä, kuten valkohäntäkauriita, joiden luontoon laskeminen edellyttää riistakeskuksen lupaa.

Kanadanhanhia on ollut Oulun alueella 2000-luvun alussa vain muutamia, mutta kanta on vahvistunut viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Hanhet muuttavat keväisin ja syksyisin ja niitä voi nähdä muuttoaikaan esimerkiksi Liminganlahdella. Kanadanhanhet eivät tyypillisen vieraslajin tapaan kuitenkaan aiheuta haittaa Suomen alkuperäisille lintulajeille. Hanhien aiheuttamat haitat ovat pääosin ihmisasutusta, uimarantoja tai viljelysmaita koskevia. Kanadanhanhia torjutaan metsästämällä, hanhen metsästysaika on syksyisin ja voit katsoa siitä lisätietoa  Riistakeskuksen  sivuilta.

 Supikoira  ja minkki ovat haitallisia vieraslajeja ja petoja, sillä ne käyttävät ravintonaan muun muassa lintuja ja linnunmunia. Petolajit voivat olla haitaksi erityisesti harvinaisten lintulajien lisääntymiselle. Vahinkojen minimoimiseksi supikoiraa minkkiä sekä samaisesta syystä myös kettua on pyydetään Oulun ranta-alueilla. Petolajeja pyydetään elävänä pyytävillä loukuilla, jotta väärät loukkuun jääneet lajit voidaan vapauttaa takaisin luontoon. Pyynti jatkuu tarpeen mukaan, jos eläimistä tehdään havaintoja. Pyynti tapahtuu vapaaehtoisvoimin

Valkohäntäkaurista esiintyy peltojen laitamilla ja viljelysten lähellä olevissa metsissä. Valkohäntäkauriin määrät olivat Suomessa kasvussa 1990-luvulta lähtien, mutta kasvun arvioidaan pysähtyneen 2020-luvulla. Valkohäntäkaurisvoi aiheuttaa vahinkoa pihojen ja kasvimaiden kasvillisuudelle sekä satokaudella viljalle. Myös puuntaimien, varpujen ja istutusten uudistuminen kärsivät valkohäntäkauriin laidunnuksesta. Puutiaiset eli punkit leviävät valkohäntäkauriin mukana. Ihmistä koskevana isona haittana se aiheuttaa myös liikennekolareja.  Valkohäntäkauriista  kirjattiin Oulun riistakeskusalueella 21 havaintoa 2023.

Alueella on runsaasti erilaisia valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita. Lisäksi kunnat ovat osoittaneet useissa kaavoissa paikallisesti merkittäviä alueita suojelumerkinnöillä. Luonnonsuojeluun varatut alueet turvaavat Perämeren rannikon ja Pohjois-Pohjanmaan suolakeuden tyypillisen luonnonympäristön säilymisen.

Suojeluohjelma-alueita on toimialueen kunnissa yhteensä 36 kpl ja niiden pinta-ala on yhteensä noin 130 000 ha. Yksityisiä luonnonsuojelualueita on yhteensä 555 kpl, joista määrällisesti eniten Hailuodossa (282 kpl) ja Oulussa (178 kpl). Pinta-alaltaan yksityisessä suojelussa on yhteensä noin 36 000 ha.

Oulun seudulla on 40 luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettua luonnonmuistomerkkiä, joista kaksi on geologisia kohteita ja loput erilaisia puita tai puuryhmiä. Voit lukea lisää luonnonmuistomerkeistä  Oulun kaupungin verkkosivulta .

 Köppenin ilmastoluokituksen  mukaan Suomen ilmasto jaetaan viiteen pääluokkaan, joista Oulun seutu kuuluu keskiboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen. Vyöhykkeellä on runsaasti soita ja puusto on vähäisempää kuin etelämpänä. Terminen kasvukausi alkaa toukokuun alkupuolelta ja kestää lokakuun alkupuolelle.

Perämeri vaikuttaa rannikolla ilmastoon lämmittämällä sitä syksyisin ja viilentämällä keväisin ja alkukesällä. Myös auringonpaistetunteja on enemmän ja vuotuinen sademäärä on pienempi kuin idempänä sisämaassa. Vähäsateisin kuukausi on huhtikuu ja sateisinta on heinä-elokuussa.

Vuoden keskilämpötila on Oulun seudulla 2 – 3 astetta. Vallitseva tuulensuunta on kaakko, mutta keväällä ja kesällä rannikon läheisyydessä vallitsevat lännen ja luoteen puoleiset tuulet, mikä johtuu maa- ja merituuli-ilmiöstä.

Ilmastonmuutos aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymisestä ilmakehässä. Kasvihuonekaasuista yleisimmät ovat hiilidioksidi (CO ₂ ), metaani (CH ₄ ) ja typpioksiduuli (N ₂ O). Määrällisesti merkittävin on hiilidioksidi. Suurimmat hiilidioksidin lähteet ovat energiantuotanto ja liikenne. Metaanipäästöjä syntyy mm. tuotantoeläimistä, kaatopaikoilta ja liikenteestä. Typpioksiduulipäästöjen lähteitä ovat mm. maatalousmaa, jätevedet, energiantuotanto ja liikenne.

Ilmastonmuutoksen yleisiä seurauksia ovat muun muassa sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen ja vedenpinnan nousu napajäätiköiden sulaessa. Lisätietoja ilmastonmuutoksen seurauksista voit lukea esimerkiksi Euroopan komission sivuilta.

Suomessa keskimääräiset lämpötilat nousevat, etenkin talvella. Vuosittainen vaihtelu on suurta. Pohjois-Pohjanmaalla ilmasto on lämmennyt seuraavasti: jakso 1991–2020 oli noin 0,6 °C lämpimämpi kuin edeltävä kolmekymmenvuotisjakso. Vuosisadan puolivälissä keskilämpötila on noin 1,9–3,0 °C korkeampi kuin nykyisin. Nousun suuruus riippuu tulevien vuosien kasvihuonekaasupäästöjen kehittymisestä maailmanlaajuisesti.

Lämpenemisen myötä myös vuotuiset sademäärät kasvavat. Pohjois-Pohjanmaalla sademäärän arvioidaan kasvavan kaikkina vuodenaikoina, eniten kuitenkin talvella. Alueellista vaihtelua odotetaan etenkin lumen ja roudan esiintymisessä. Lumen määrä vähenee erityisesti meren lähellä, mutta itään päin siirryttäessä lumen määrä voi jopa kasvaa.

 Tutkimuslaitosten ylläpitämästä kansallisesta ilmasto-oppaasta  löydät maakunnallista tietoa ilmastonmuutoksesta.

Oulun seudulla keskeisiä ilmastonmuutokseen liittyviä ilmiöitä ovat muuan muassa tulvat, sadannan kasvu sekä muutokset tuuliolosuhteissa ja lumisateiden määrissä.

Kaupunkirakenteen tiivistymisen ja vettä läpäisemättömien pintojen määrän kasvu yhdistettynä ilmastonmuutokseen kasvattaa syntyviä hulevesimääriä, jolloin hulevesiviemäriverkoston kapasiteetti voi olla riittämätön.

Tulvariskialueita ovat muun muassa Haukipudas-Ylikiiminki Kiiminkijoella, Temmesjoen alaosa, Heikkilänsaari ja Turkansaari Oulujoella. Tulvat voivat katkaista sähkön jakelun, vahingoittaa tietoverkkokaapelointia, rakennuksia ja muuta infrastruktuuria sekä aiheuttaa haittaa maataloudelle.

Rankkasateiden ja tulvien rinnalla on kuitenkin varauduttava myös toiseen ääripäähän eli kuivuuteen. Ei ole poissuljettua, että jo monessa maassa tutut veden käytön rajoitukset tulevat myös meille. Myös veden laatuun liittyviä ongelmia voi olla aiempaa enemmän.

Myrskyt, sateisuus ja kuivuus vaikuttavat voimakkaasti maa- ja metsätalouteen, samoin kuin roudan väheneminen. Kun elinolot muuttuvat suotuisaksi uusille eläin- ja kasvilajeille, vieraslajien leviämisuhka kasvaa. Tämä vaikuttaa maa- ja metsätalouden lisäksi riista-, kala- ja porotalouteen sekä luonnon monimuotoisuuteen.

Nousevat lämpötilat ja äärimmäiset sääilmiöt vaurioittavat omaisuutta ja kriittistä infrastruktuuria. Kulkuväylien kunnossapito muuttuu talvella haastavammaksi, kun lämpötila sahaa entistä useammin nollan molemmin puolin. Liukkaudesta aiheutuvien tapaturmien määrän ennakoidaan kasvavan.

Tästä osiosta löydät tietoa Oulun seudun ilmanlaadusta, ympäristömelusta, vesistökuormituksesta, maaperän pilaantumisesta ja jätehuollosta.

Merkittävimpiä ilman epäpuhtauksia kaupungeissa ja taajamissa ovat erikokoiset hiukkaset, typen oksidit ja erilaiset hiilivedyt. Huomattavin vaikutus näiden epäpuhtauksien pitoisuuksiin on liikenteellä, jonka päästöt purkautuvat suoraan hengitettävän ilman tasolle. Teollisuuden ja energiantuotannon päästöt purkautuvat korkealle, joten niiden vaikutus maanpinnan tasolla on pieni. Lämmityskaudella tulisijojen käyttö voi heikentää ilmanlaatua paikallisesti varsinkin pientaloalueilla.

Ilmanlaatu vaihtelee vuorokauden- ja vuodenaikojen mukaan. Ilma on puhtainta silloin, kun liikennettä on vähiten, kuten öisin ja sunnuntaisin. Huonoimmillaan ilmanlaatu on yleensä talvisin arkiruuhkien aikaan ja keväisin katupölyajanjaksolla. Ilmanlaatuun vaikuttaa oleellisesti myös säätila. Tuulisella säällä ilmansaasteet laimenevat nopeammin kuin tyynellä säällä. Myös sade puhdistaa ilmaa.

Ajantasaisen ilmanlaatutiedon löydät  Ilmatieteen laitoksen sivuilla , joilla voit seurata koko maan ilmanlaatutilannetta. Sivuille on koottu myös vuositilastot, joiden avulla voit verrata ilmanlaatua Suomen kaupunkien kesken.

Oulussa ilmanlaatua mitataan kolmella kiinteällä mittausasemalla. Oulun ilmanlaatu on pääsääntöisesti hyvä. Eri yhdisteiden pitoisuudet pienenevät nopeasti, kun etäisyys vilkkaimmista liikenneväylistä sekä energiantuotanto- ja teollisuuslaitoksista kasvaa. Merkittävimmin alueen ilmanlaatuun vaikuttavat autoliikenteen typen oksidipäästöt, katupöly ja kotitalouksien lämmitys sekä pienhiukkasten kaukokulkeuma. Energiantuotantolaitosten ja teollisuuden päästöjen vaikutus ilmanlaatuun on pieni.

Uusimman ilmanlaaturaportin sekä muuta tietoa Oulun ilmanlaadusta löydät Ilmanlaatu-sivulta.

Merkittävin ympäristömelun aiheuttaja Oulun seudulla on tieliikenne. Myös teollisuuslaitokset, rakennustyöt, yleisötapahtumat ja vapaa-ajan toiminta aiheuttavat ajoittain paikallista meluhaittaa. Meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyvyyden turvaamiseksi on annettu melutason ohjearvot. Niitä sovelletaan maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa, eri liikennemuotoja koskevassa liikenteen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä.

Meluntorjunnan päämääränä on terveellinen, viihtyisä ja vähämeluinen elinympäristö. Kasvava liikenne ja muutokset maankäytössä lisäävät melulle altistuvien määrää, jos meluntorjuntaa ei tehosteta. Melun haittavaikutusten vähentämiseksi ensisijaisesti ratkaisuja tulee hakea ennakoivasti suunnittelemalla toimintoja mahdollisimman vähän meluhaittaa tuottaviksi.

Maankäytön suunnittelulla, kuten liikenneväylien, asuinalueiden ja teollisten toimintojen sijoittelulla on keskeinen merkitys asukkaiden kokemaan meluhaittaan. Olemassa olevien ympäristöluvallisten toimintojen melua arvioidaan säännöllisesti ja otetaan huomioon myös meluntorjuntatekniikan kehittyminen.

Koska Oulun kaupunkialue muodostaa yli 100 000 asukkaan väestökeskittymän, tulee tie- ja raideliikenteen melua selvittää säännöllisesti. Oulun kaupungin liikennemelua on selvitetty laskennallisesti viimeksi vuonna 2022.

Tieliikenteen päiväajan ohjearvon ylittävälle melulle altistuu noin 11 % Oulun kaupungin asukkaista ja vastaavasti yömelutasolle noin 7 % asukkaista. Päiväaikainen melutaso ylittyy valtatie 4:n meluvyöhykkeillä Kempeleen rajalta Kellonväylälle saakka ja Haukiputaan Asemakylällä. Liikenteen meluvyöhyke levittäytyy pitkälle alueilla, joilla melu pääsee esteettä leviämään mm. Oulunlahdentien eteläpuolella, Kuivasjärven ja Herukan kohdalla sekä laajalti Kellonväylän pohjoispuolella. Meluvyöhyke tarkoittaa käsitettä, jota käytetään ympäristömelun arviointiin. Meluvyöhyke on alue, jolla melutaso ylittää tietyn rajan. Vesistöjen kohdalla meluvyöhykkeet leviävät laajalle Kempeleenlahdella, Toppilan ja Herukan välisellä rantavyöhykkeellä ja valtatie 4:n ylittäessä Oulujoen.

Ruutukaavakeskustassa pääkatujen varressa olevat asuinkerrostalot jäävät poikkeuksetta liikenteen aiheuttamille meluvyöhykkeille. Haukiputaan, Kiimingin ja Oulunsalon kaupunginosissa tieliikenteen meluvaikutukset rajautuvat tarkastelussa mukana olevien läpikulkuväylien ympäristöön.

Raideliikenteen aiheuttamat meluvyöhykkeet ovat Oulun keskustan eteläpuolella leveydeltään samaa luokkaa kuin valtatie 4:n meluvyöhykkeet. Yöaikaan raideliikenne aiheuttaa suuremman melualtistuksen, sillä tavarajunien määrä on suurempi kuin päivällä.

Tie- ja raideliikenteen yhteismelulle päiväaikaan altistuu Oulussa 24 500 asukasta ja yöaikaan 20 000 asukasta. Yhteismeluvyöhykkeet mukailevat rautateiden varsia altistaen asukkaita myös toimialueen muissa kunnissa. Yhteismeluvyöhykkeet muodostavat esimerkiksi eteläisessä Oulussa yhtenäisen alueen leveimmillään Kempeleenlahdelta Kainuuntielle saakka sekä Kempeleen rajalta Herukkaan.

Finavia on kartoittanut Oulun lentoaseman melualueet vuonna 2012 tehdyssä lentokonemeluselvityksessä. Uusin melunhallintasuunnitelma on valmistunut vuonna 2020.

Vuoden 2020-30 ennusteessa Oulun lentoasemalla tapahtuva lentoliikenne aiheuttaa melualueen, joka ulottuu luoteessa noin 9 km ja kaakossa noin 6 km kiitotiestä. Tiiveimmin asutetut Hahtorannan ja Santamäen alueet jäävät melualueen ulkopuolelle.

Melualueella lentotoiminnan yhteensä aiheuttama päivä-ilta-yömelutaso (Lden) ylittää 55dB. Melulle arvioidaan altistuvan 770 asukasta, joista 190 asuu yli 60 dB:n alueella. On huomattava, että lentomelua on tarkasteltu eri laskentamenetelmällä kuin tässä aiemmin esitettyjä tie- ja raideliikenteen melualueita. Lentomelun laskennassa painotetaan ilta- ja yöajan melua.

Oulun lentoasemalle suuntautuvan siviililentotoiminnan arvioidaan tulevaisuudessa kasvavan. Sotilasharjoitusten aikana lentomelua voi esiintyä myös kiitoteiden ja laskeutumisalueiden ulkopuolella.

Teollisuuden aiheuttama melualtistuminen on tie- ja raideliikenteen aiheuttamaa altistumista paikallisempaa. Merkittävimmin teollisuusmelulle altistutaan Laanilan ja Nuottasaaren teollisuusalueiden ympäristöissä. Tehtaiden ja laitosten sekä muiden ympäristölupavelvollisten toimintojen aiheuttamaa meluhaittaa säännellään niille myönnettävissä ympäristöluvissa asettamalla melutasorajoja tai kellonaikoja meluavalle toiminnalle.

Ajoittaista meluhaittaa Oulun seudulla aiheuttavat muuan muassa rakentaminen, ulkoilmakonsertit, moottoriurheilu, lentotoiminta ja ampumaradat. Rakentamismelu ajoittuu pääasiallisesti päiväsaikaan ja se on tavanomaisimmin paalutusta tai erilaisiin hankkeisiin, kuten asunto- ja liikerakentamista tai siltojen ja raideliikenteen parannustöihin liittyvää rakentamista. Paikallista meluhaittaa aiheutuu myös moottoriurheiluratojen kilpailutapahtumista ja harjoittelusta. Helikopteri- ja pienkoneiden lentopaikkoja on Oulun seudulla muutamia ja ampumaratoja 20.

Erityisen häiritsevää tilapäistä melua aiheuttavia toimintoja, kuten ulkoilmakonsertteja ohjataan meluilmoitusmenettelyllä. Melupäätöksillä meluhaittaa voidaan rajoittaa määrittelemällä toiminnoille päättymisaikoja sekä melutasorajoja.

Oulun seudun merialuetta kuormittavat teollisuuden ja yhdyskuntien jätevedet, jokien mukanaan tuoma kuormitus, rannikon hajakuormitus, kaupunkialueen ja taajamien sekä ilman kautta tuleva laskeuma. Jokia ja järviä kuormittavat erityisesti maa- ja metsätalous, turvetuotanto, haja-asutus ja hulevedet. Myös luonnonhuuhtouma ja ilmalaskeuma vaikuttavat jokien ja järvien kokonaiskuormitukseen.

Maatalous on suurin yksittäinen vesistön kuormittaja Oulun seudulla. Suurin osa maatalouden aiheuttamasta kuormituksesta aiheutuu huuhtoutumisesta pelloilta. Maatalouden osuus ihmisen aiheuttamasta fosforikuormituksesta on noin 60 % ja typpikuormituksesta noin 55 %. Maatalouden kuormitus aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä ja pohjien liettymistä. Vaikutukset pohjavesiin riippuvat suuresti alueen olosuhteista ja pohjavesiriskit muodostuvat lähinnä lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytöstä. Lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö on selkeästi vähentynyt ja tarkentunut viimeisten vuosikymmenten aikana.

Voit lukea lisätietoa  maatalouden vesiensuojelusta Vesi.fi -sivustolta .

Metsätalouden aiheuttamat kiintoaines-, ravinne-, humus-, happamuus- ja metallikuormitus vaikuttavat haitallisesti vesien tilaan. Eniten pinta- ja pohjavesien sekä vesiluonnon tilaan vaikuttavat ojitus, avohakkuu, maan muokkaus ja lannoitus. Oulujoen vesistöalueella ojituksen merkitys on keskimääräistä suurempi. Energiapuun korjuussa kantojen poisto lisää maaperän käsittelyalaa aiheuttaen eroosio- ja huuhtoumariskejä.

Metsätaloustoiminnan osuus ihmisen aiheuttamasta typpikuormituksesta on noin 10 % ja fosforikuormituksesta noin 12 %. Ravinnekuormitusmääriin voidaan vaikuttaa toimenpiteiden hyvällä suunnittelulla ja oikea-aikaisella ajoituksella. Metsätalouden rehevöittävät vaikutukset näkyvät lähinnä niillä vesialueilla, joilla muun ihmistoiminnan aiheuttamat vaikutukset ovat suhteellisen vähäisiä.

Turvetuotantoon liittyvissä lupa-asioissa on näkynyt turpeen energiankäytön vähentämistavoitteet sekä happamien sulfaattimaiden tuomat haasteet.

Aluehallintoviraston lupapäätökset turvetuotantoa koskien painottuvat nykyisin ympäristölupien rauettamiseen, jälkihoitotöiden vahvistamiseen ja lupamääräysten muuttamiseen vesienkäsittelyn tehostamisen osalta. AVIn myöntämiä lupia valvoo ELY-keskus.

Hulevedet aiheuttavat vesistökuormitusta erityisesti kaupunkialueilla. Hulevesien vesistö- ja pohjavesivaikutukset eivät aiheudu pelkästään hulevesissä itsessään olevista aineista vaan myös niistä aineista, joita hulevesi irrottaa maaperästä. Nämä aineet voivat olla luonnollista alkuperää (esim. kiviaineksen sisältämät metallit) tai ne voivat olla maaperässä ihmisen toiminnan seurauksena. Oulussa helpoimmin havaittava esimerkki huleveden irrottamasta aineksesta on vesissä ilmenevä rautasakka.

Hulevesien laatuvaikutukset vesistöissä voivat olla akuutteja tai kroonisia. Suurin osa haittavaikutuksista on kroonisia, mutta akuutit vaikutukset ovat helpommin havaittavissa ja ylittävät helpommin uutiskynnyksen. Akuutit vaikutukset ovat lyhytkestoisia (tunneista päiviin) ja aiheutuvat hetkellisistä pitoisuus- tai kuormitushuipuista vastaanottavissa vesistöissä. Akuutteja vaikutuksia ovat esimerkiksi uimarantojen veden huono hygieeninen laatu sadetapahtuman jälkeen tai ylivuotojen aiheuttamat kalakuolemat sekaviemäröidyillä alueilla.

Krooniset vaikutukset aiheutuvat pitkällä aikavälillä vähitellen kertyvästä kuormituksesta. Niiden aikajänne ulottuu kuukausista jopa vuosikymmeniin. Esimerkkejä kroonisista vaikutuksista ovat rehevöityminen, haitta-aineiden kertyminen pohjasedimentteihin sekä pohjaveden pilaantuminen.

Voit lukea lisää  hulevesien ympäristöriskeistä Vesi.fi -sivustolta. 

Kunnan tehtäviin omistamillaan vesialueilla kuuluu:

• vesistöjen tilan seuranta
• tarvittavat vesistöjen kunnostustoimenpiteet
• kalavesien hoito ja kalastuksen järjestäminen kestävän kehityksen periaatteella, sekä istutusvelvoitteiden vastaanotto ja valvonta
• kalastuksenvalvonnan järjestäminen

Oulussa kaupungin omistamien vesialueiden kunnostustoimenpiteitä toteutetaan laaditun kunnostusohjelman ja sen sisältämän prioriteettijärjestyksen mukaisesti.

Haitallisia aineita voi joutua maaperään pitkän ajan kuluessa tapahtuneiden vähittäisten päästöjen tai erilaisten onnettomuuksien ja vahinkojen seurauksena. Teollisuus ja muu ympäristöä mahdollisesti pilaava toiminta on toimialueella keskittynyt Ouluun. Myös muissa kunnissa on kuitenkin mm. polttonesteiden jakelutoimintaa, kaatopaikkoja, korjaamoja ja muita yksittäisiä toimintoja, jotka ovat saattaneet tai saattavat aiheuttaa maaperän ja pohjaveden pilaantumista.

Yli puolet pilaantumisista johtuu polttonesteiden pääsystä maaperään. Valtakunnalliseen maaperän tilan tietojärjestelmärekisteriin (Matti) on Oulun seudulta kirjattu noin 650 kpl epäiltyä tai tiedettyä maaperän pilaantumaa. Todellinen määrä on kuitenkin selvästi suurempi, koska uusia pilaantumia löytyy ja syntyy vuosittain.

Pilaantuneita maa-aluekohteita kunnostetaan tyypillisesti muutamia kymmeniä vuodessa. Kohteista osa käy läpi ympäristölainsäädännön lupa- tai ilmoitusmenettelyn. Osa taas on pienten, äkillisten onnettomuuksien vaatimia kunnostuksia. Vaativimmat kunnostukset kestävät useita vuosia ja niihin liittyy mm. maaperän huokosilman tai pohjaveden pumppausta. Kaikilla kohteilla ei nykyisellä maankäytöllä ole puhdistustarvetta.

Yhdyskuntarakenteen tiivistyessä entiset teollisuus- ja liikennealueet otetaan asuin- tai muuhun uusiokäyttöön. Etukäteisselvityksin ja puhdistuksin varmistetaan, että maaperä on riittävän puhdas uuteen käyttötarkoitukseen. Asuinalueilla puhdistusvaatimukset ovat tiukempia kuin esim. teollisuusalueella.

Vuonna 2021 toteutetun jätelain uudistuksen tavoitteena ovat erityisesti kiertotalouden edistäminen, jätehierarkian noudattamisen tehostaminen ja materiaalien resurssitehokkaan käytön lisääminen. Kunta voi jätehuoltomääräyksillä supistaa tai laajentaa kiinteistöillä tapahtuvaa erilliskeräystä siitä, mihin lainsäädäntö velvoittaa.

Kotitalouksien lajiteltu hyötyjäte ja polttokelpoinen jäte kerätään jätehuoltomääräysten mukaisesti joko kiinteistökohtaisella keräyksellä tai ekopisteisiin. Jokaisen asuinkiinteistön tulee kuulua järjestetyn jätteenkuljetuksen piiriin. Yritykset ja elinkeinotoiminta vastaavat omien jätteidensä jätehuollosta siltä osin, kun jätettä ei käsitellä kunnan jätehuoltojärjestelmässä.

Kunnan velvollisuus on huolehtia asumisessa ja kunnan omassa toiminnassa syntyvän jätteen keräämisestä ja asianmukaisesta käsittelystä. Näistä jätehuollon käytännön tehtävistä Hailuodon, Kempeleen, Lumijoen ja Oulun alueilla huolehtii Kiertokaari Oy ja Limingan, Muhoksen, Tyrnävän ja Utajärven kuntien alueella Lakeuden EKO.

Jätehuoltoviranomaisina toimivat Oulun kaupungin yhdyskuntalautakunnan alainen seudullinen jätehuoltojaosto ja Lakeuden EKO -lautakunta. Ne vastaavat mm. jätehuoltomääräyksistä. Jätehuoltomääräykset koskevat esimerkiksi kiinteistön lajitteluvelvollisuuksia ja astioiden tyhjennystiheyksiä, jäteastioiden ja -tilojen teknisiä vaatimuksia sekä jätehuollosta aiheutuvien haittojen ehkäisemistä.

Jätelain ja jätehuoltomääräysten noudattamisen, jätteiden käsittelyn asianmukaisuuden sekä roskaamiskiellon toteutumisen valvontatehtävät puolestaan kuuluvat ympäristönsuojeluviranomaisille eli Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle ja Oulun seudun ympäristötoimi -liikelaitoksen johtokunnalle.

Paperi- ja kartonkijäte, pakkausmuovi sekä keräysmetalli käytetään uusioraaka-aineena. Pakkausjäte ja paperi hyödynnetään uusien tuotteiden raaka-aineena tuottajayhteisön toimesta. Biojäte käsitellään biokaasulaitoksessa ja kaasu hyödynnetään uusiutuvana energiana lämmön ja sähköntuotannossa sekä liikennepolttoaineena. Poistotekstiilien erilliskeräys on alkanut vuoden 2023 alusta koko maassa. Kerätyt tekstiilit pyritään hyödyntämään kierrätyskuituna tai sellaisenaan uusien tuotteiden raaka-aineena. Kiinteistöjen polttokelpoinen jäte hyödynnetään energiantuotannossa.

Kiertokaari Oy:n vastaanottama yhdyskuntajätemäärä vuonna 2022 oli 98 333 tonnia, josta polttokelpoista jätettä oli 52 857 tonnia.

Kiertokaaren vastaanottamasta yhdyskuntajätteestä noin 76 % hyödynnettiin energiana ja vajaa 24 % kierrätettiin materiaalina. Loppusijoitukseen päätyi ainoastaan 0,02 % käsitellystä yhdyskuntajätteestä. Jätteitä ohjautuu hyötykäyttöön myös muiden jätealan toimijoiden kautta, joten alueellinen materiaalikierrätysprosentti on suurempi. Oulun seudulla toimii noin sata yritystä, joilla on ympäristölupa erilaisten jätteiden varastointiin, käsittelyyn ja hyödyntämiseen.

Kiertokaari Oy:n toimialueen kiinteistöiltä kerätty polttokelpoinen jäte toimitetaan suoraan Laanilan ekovoimalaitokselle, jossa siitä tuotetaan höyryä ja lämpöä. Lisäksi ekovoimalaitokseen ajetaan muita yhdyskuntajätteitä sekä teollisuuden polttokelpoista jätettä. Vuonna 2021 Laanilan ekovoimalaitoksella hyödynnettiin yhteensä 154 000 tonnia jätettä. Syntyvää tuhkaa hyödynnetään maarakennuksessa ja jalostetaan metsälannoitteeksi. Pohjakuonassa oleva metalli seulotaan uusiokäyttöön. Lakeuden EKOn alueelta suurin osa polttokelpoisesta jätteestä on toimitettu Kiirunan kunnallinen polttolaitokselle ja Boden Energi AB:lle Ruotsiin.

Asumisen biojätettä otettiin Ruskon jätekeskuksessa vuonna 2022 vastaan noin 7,9 miljoonaa kiloa, josta kaikki hyödynnettiin. Kaupan ja kotitalouksien biojätteestä, puhdistamolietteistä ja elintarviketeollisuuden jätteistä tuotetaan biokaasua. Syntyvällä kaasulla Kiertokaari Oy paitsi tuottaa sähköä ja lämpöä omaan käyttöönsä, myös toimittaa biokaasua teollisuuteen ja jalostaa siitä liikennepolttoainetta. Vuonna 2022 biokaasulla tuotetun lämmön ja sähkön määrällä korvattiin fossiilisten polttoaineiden käyttöä 1,4 miljoonan öljylitran verran. Lisäksi biokaasusta tuotetulla liikennepolttoaineella korvattiin fossiilisten polttoaineiden käyttöä noin miljoonaa bensalitraa vastaava määrä.

Pohjois-Pohjanmaalla on 35 % koko Suomen tuulivoimakapasiteetista. Toimintaa ei kuitenkaan ole tasaisesti koko maakunnan alueella. Joissakin kunnissa tuulivoimatoimintaa on ollut jo pitkään, kun taas toisaalla kehitys on vasta alussa. Uusia tuulivoimahankkeita rajoittavat osaltaan esimerkiksi maakotkareviirit hankealueilla sekä puolustusvoimien toiminta. Keväällä 2023 päättyneen Pohjois-Pohjanmaan liiton  TUULI-hankkeen  mukaan uusia voimaloita onkin suunnitteilla esimerkiksi Muhoksen ja Tyrnävän alueille. TUULI-hanketta rahoitetaan EU:n ja valtion taholta osana  Uudistuva ja osaava Suomi 2021−2027 EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelma a.

Toiminnassa olevia voimaloita on Oulun seudun alueella yhteensä 11. Oulun alueella voimaloita on viisi, Limingassa neljä, Lumijoella yksi ja Hailuodossa yksi.

Oulun eteläpuolella rannikolla tuulivoimarakentamista rajoittaa lintujen päämuuttoreitti. Lisäksi mahdollisia rajoituksia aiheuttavat maakotkien ja susien reviirit alueilla. Tuulivoiman vaikutuksista maakotkiin ja susiin on tehty erilliset selvitykset eläinten suojelun turvaamiseksi.

Pohjois-Pohjanmaan liiton TUULI-hankkeen puitteissa tehtyjen  maakotkaselvityksen  perusteella yhteenlaskettu maakotkien törmäysriski voimalapaikoilla ylittää merkittävän vaikutuksen rajan. Olemassa olevien, ennen huhtikuuta 2022 rakennettujen voimalaitosten riski jää alle maakunnallisen riskirajan. Sen sijaan reviirikohtaisesti tarkasteltuna raja ylittyy monilla reviireillä. Selvityksessä todetaan, että "voimala-alueiden suunnittelua ja muita haittojen vähentämistoimia tarvitaan." Selvityksen perusteella suositetaan muun muassa, että haittoja mahdollisesti vähentävistä toimista sekä kotkapopulaatioista kerättäisiin lisätietoa.

TUULI-hankkeessa tehtiin myös erillinen  selvitys  voimala-alueiden susipopulaatioista. Selvityksen mukaan Oulun seudun alueella, erityisesti rannikkoalueella Limingassa ja Lumijoella, on vakiintunut susireviiri. Sudet ja tuulivoimarakentaminen kilpailevat samoista alueista, sillä molemmat hyötyvät kaukana asutuksesta olevista erämaa-alueista, joskin eri syistä. Tuulivoima halutaan sijoittaa mahdollisimman kauas ihmisasutuksesta, jotta se ei häiritsisi ihmisten elämää. Sudet hakeutuvat erämaa-alueille saadakseen pesiä rauhassa. Kevät-kesä on susien lisääntymisaikaa. Alueiden häiritsemistä tulisi välttää tänä aikana, jotta lisääntymismenestys ei heikkenisi. Uutta, kooltaan entistä isompaa tuulivoimaa rakennetaan sisämaahan ja sen vaikutus susiin on suurin poronhoitoalueiden ulkopuolella.

Tästä osiosta löydät tietoa muun muassa ympäristöjohtamisesta, ympäristötietoisuudesta ja -kasvatuksesta sekä kunnissa tehtävästä ilmastotyöstä.

Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu meille kaikille. Kuntien tehtävänä on turvata terveellinen, viihtyisä ja virikkeitä antava elinympäristö niin nykyisille kuin tulevillekin asukkaille. Kunnilla on näin ollen keskeinen rooli alueiden toiminnan ohjaamisessa kohti kestävää kehitystä.

Ympäristövastuullisuuteen kytkeytyy olennaisesti ajatus systemaattisesta muutoksesta, joka vaaditaan taataksemme nykyisille ja tuleville sukupolville sekä planeetan ekosysteemeille hyvät elämisen mahdollisuudet.

Kestävän tulevaisuuden tavoittelun tueksi tarvitaan johtamista, joka perustuu ajantasaiseen tilannekuvaan ja tulevaisuuteen suuntaavaan tietoon. Ympäristönsuojelun ja ympäristövastuullisuuden tavoitteet voidaan saavuttaa ottamalla ne huomioon kaikessa toiminnassa ja päätöksenteossa.

Vastuullisuuden ja ympäristöasioiden edistäminen sekä ympäristön hyvän tilan ylläpitäminen edellyttävät systemaattista suunnittelua, sitoutumista ja avointa tiedottamista.

Tiedolla johtamisen ja toiminnan sekä seurannan organisoinnin tueksi on luotu useita toimintaa ohjaavia välineitä. Kunnilla ja organisaatiolla voi olla käytössään erilaisia ympäristö- ja laatujärjestelmiä tai strategisia toimenpideohjelmia. Kansainvälisen, mutta samalla paikallisen näkökulman huomioivan ja toimintaa ohjaavan viitekehyksen tarjoaa esimerkiksi  YK:n Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma Agenda2030 .

Kuntien ympäristöpolitiikalla luodaan puitteet ympäristötavoitteiden asettamiselle ja toimintatapojen kehittämiselle. Toimintaa ohjaavien strategian, sitoumusten ja sopimusten lisäksi ympäristöasioiden edistämisen tulee sisältää säännöllisen seurannan ja vaikutusten arvioinnin.

Esimerkiksi Oulun kaupungin toimintaa ohjaa  Ympäristöohjelma 2026 . Nykyinen ohjelma jatkaa jo 1990-luvun lopussa käynnistynyttä koko kaupunkiorganisaation kattavaa pitkäjänteistä ympäristötyötä.

Tyrnävän kunta laatii paraikaa  resurssiviisauden tiekarttaa . Resurssiviisauden tiekartta on kunnan strateginen, pitkän aikavälin kehittämissuunnitelma, jossa pyritään löytämään tehokkaimmat, Tyrnävälle sopivat toimenpiteet kasvihuonekaasupäästöjen ja muiden ympäristövaikutusten vähentämiseksi.

Kempeleen kunta linjaa vastuullisuudestaan strategiatason  Kempele-sopimus 2022 :ssa. Kunta sitoutuu ottamaan kaikessa valmistelussa huomioon päätösten sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuri- sekä ympäristövaikutukset.

Limingan kunnan strategisten tavoitteiden toteutumista ohjataan valtuustotyöskentelyyn kuuluvalla ohjelmatyöllä. Vastuullisuuden osalta toteumasta vastaa  Kestävän kehityksen Liminka -työryhmä , jonka tehtävänä on valmistella päätöksentekoon Limingan kestävän kehityksen toimenpiteitä.

Lumijoen kunta on asettanut  kuntastrategiassaan  tavoitteeksi kasvaa kestävästi vaalimalla luontoarvoja. Tavoitteita edistetään muun muassa HINKU- ja KETS-sitoumuksilla, joista tarkemmin jäljempänä.

Hailuodon  kuntastrategiaan  on kirjattu toimintatapa Yhdessä vastuullisesti. Hailuoto on ulottanut kuntastrategiassa linjattujen vastuullisuustavoitteiden ja toimenpiteiden jalkauttamisen kaikille kunnan palvelualueille, joiden tehtäväkenttää ne sivuavat. Hailuoto huomioi vastaisuudessa ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen toimintakulttuurissaan.

Myös Muhoksen kunta linjaa toimintansa vastuullisuudesta, kuten luonnon monimuotoisuuden, kestävä kehityksen ja ympäristön hoidon huomioimisesta  kuntastrategiassaan . Moninaisia ympäristö- ja luontovastuullisia toimia toteutetaan kunnassa myös hankkeiden muodossa.

Kunnat voivat edistää asukkaiden ympäristövastuullisuutta toimimalla esimerkkinä sekä osallistamalla ja luomalla toiminta- ja vaikutusmahdollisuuksia. Tietoisuuden ja keinovalikoiman lisääntyessä ympäristövastuullisten valintojen tekeminen on helpompi muuttaa osaksi jokapäiväistä tekemistä.

Kestävän elämäntavan omaksumisessa myös kasvatuksella on keskeinen rooli. Esimerkiksi virkistys- ja lähivirkistysalueet toimivat usein koulujen ja päiväkotien opetuskohteina. Hyvä käytäntö on, että jokaisesta koulusta ja päiväkodista on kävelyetäisyydellä ainakin yksi opetuskohteeksi soveltuva virkistysalue. Esimerkkejä toimialueen maasto-opetuskohteista kouluille ja päiväkodeille on löydettävissä muun muassa  Oulun kaupungin verkkosivuilta .

Kestävän kehityksen kasvatusta on Oulussa toteutettu erityisen toimintamallin pohjalta. Malli korostaa oppijan omaa aktiivista roolia ja toimijuutta tiedon rakentamisessa. Tavoitteena on ekososiaalisesti sivistynyt ihminen, joka pitää huolta Oulun ja koko planeetan tulevaisuudesta. Tavoitetta kohti kuljettaa  Kestävän tulevaisuuden opinvirta , jonka kolme keskeistä teemaa ovat luontosuhde, kiertotalous ja ilmasto-osaaminen.

 Vihreä lippu  on kansainvälinen ympäristömerkki ja kestävän kehityksen ohjelma kouluille, päiväkodeille, oppilaitoksille ja vapaa-ajan toimijoille. Vihreä lippu -sertifikaatti on osoitus organisaation kehittämisestä kestävämmäksi. Organisaatiota ohjataan toimimaan pitkäjänteisesti, tuloksellisesti ja innostavasti. Vihreä lippu -kouluja on Oulun seudulla Oulussa, Limingassa ja Muhoksella. Oulun Vihreä lippu -koulut ja päiväkodit näet alla.

Konsernin sisäistä arjen ympäristötyötä edistetään Oulun kaupungissa muun muassa ekotukitoiminnalla. Toiminnan avulla lisätään henkilöstön ympäristötietoisuutta ja innostetaan ruohonjuuritason toimiin ja uusien käytäntöjen omaksumiseen.

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen lienee jo mahdotonta, mutta muutoksen vauhtia voidaan vielä hidastaa. Muutoksen hillitseminen edellyttää konkreettisia toimenpiteitä. Kunnat voivat vaikuttaa oman alueensa kasvihuonekaasupäästöihin varsinkin liikennejärjestelmiin, maankäyttöön, rakentamiseen ja koulutukseen liittyvillä toimenpiteillä.

Oulun seudun kuntiakin koskeva  Pohjois-Pohjanmaan ilmastotiekartta  valmistui vuoden 2021 alkupuolella. Tiekarttaan kirjattujen painopistealueita ovat bio- ja kiertotalous, energia, liikenne, maatalous, maankäyttö, metsät ja suot sekä yhteistyö. Mukana on myös ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyviä toimenpiteitä.

Hinku-verkosto on vuonna 2008 perustettu verkosto, joka kokoaa yhteen kunnianhimoisiin päästövähennyksiin sitoutuneet kunnat, ilmastoystävällisiä tuotteita ja palveluita tarjoavat yritykset sekä energia- ja ilmastoalan asiantuntijat. Verkostossa on mukana myös maakuntia. Tavoitteena verkoston jäsenillä on 80 % päästövähennys vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta. Oulun seudulta mukana ovat Lumijoki, Muhos ja Tyrnävä.

Oulun kaupungin tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Hiilineutraalisuus Oulun kaupungissa tarkoittaa sitä, että päästöt ovat vähentyneet vähintään 80 % vertailuvuoteen 1990 verrattuna ja loput päästöt kompensoidaan. Lisäksi Oulu on sitoutunut Euroopan kaupunginjohtajien energia - ja ilmastosopimukseen, jossa tavoitteena on vähentää päästöjä vähintään 40 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä.  

Limingassa toteutetaan Kestävä Liminka -ohjelmaa, jota tukee tulevaisuuden ilmastoviisas ja kestävä Liminka -hanke eli TUIKE.

Vapaaehtoiset energiatehokkuussopimukset ovat tärkeä osa Suomen energia- ja ilmastostrategiaa. Oulun seudun kunnista kunta-alan energiatehokkuussopimuksessa ovat mukana Hailuoto, Liminka, Lumijoki, Muhos, Oulu ja Tyrnävä. Oulun kaupungin omistama Sivakka-yhtymä Oy on mukana vuokra-asuntojen sopimuksessa ja Oulun Energia Oy energiantuotannon sopimuksessa. Nykyinen sopimuskausi kattaa vuodet 2017–2025.

Suomen ympäristökeskus SYKE laskee kasvihuonekaasupäästöt kaikille Suomen kunnille. Päästöt on laskettu kaikille kunnille yhdenmukaisella laskentamenetelmällä, joka vastaa HINKU-verkostossa sovellettavia laskentasääntöjä. Pääset Pohjois-Pohjanmaan tai kuntakohtaisiin tietoihin vierittämällä linkin sivua alaspäin.

Suomen  kansallisista kasvihuonekaasupäästöistä  tietoa tuottaa Tilastokeskus.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen tarkoittaa aktiivista työtä sekä nykyisten että tulevien sää- ja ilmastoriskien hallitsemiseksi sekä näistä seuraavien riskien minimoimista.

Kasvihuonekaasupäästöjen hillitseminen vaikuttaa ilmastoon viiveellä, joten nykyiset päästövähennystoimet näkyvät vasta useiden vuosien päästä. Oulun seudullakin ilmasto muuttuu lähivuosikymmeninä vääjäämättä, joten sopeutuminen on keskeinen osa kuntien ilmastotyötä. Sopeutumisen merkitys korostuu sitä enemmän, mitä hitaammin kasvihuonekaasupäästöt vähenevät.

Äkilliset sään ääri-ilmiöt kuten myrskyt, metsäpalot, helleaallot ja tulvat voivat aiheuttaa mittavia hetkellisiä vahinkoja. Vahingoista aiheutuvia kustannuksia voidaan vähentää merkittävästi etukäteen varautumalla. Pitkällä aikavälillä etenevien muutosten (esimerkiksi kuivuus, luonnon monimuotoisuuden väheneminen, maaperän köyhtyminen) taloudelliset seuraukset ovat kuitenkin todennäköisesti äkillisiä vahinkoja merkittävämmät.

Kunnissa ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää useiden eri tahojen, kuten maankäytön suunnittelun, teknisen toimen ja vesihuollon yhteistyötä.

Asuinalueiden hulevesien viivytysrakenteiden suunnittelu ja mitoittaminen vastaamaan lisääntyviä sademääriä ovat jo osa tämän päivän maankäyttöä. Tulvariskien hallitsemisen ratkaisuja ovat mm. suunnitelmat tulvariskialueille sekä uusien riskikohteiden syntymisen ennalta estäminen maankäytön ja rakentamisen ohjauksella.

Vesiä pyritään hallitsemaan siellä, mihin niitä tulee, ja välttämään viemäristön kuormitusta. Tähän löytyy hyviä luonnonmukaisia ratkaisuja: kosteikot, suot ja vesistöt pidättävät tehokkaasti vettä ja kuljettavat sitä hallitusti paikasta toiseen. Ratkaisut voivat myös lisätä luonnon monimuotoisuutta.

Kaupunkialueiden viherryttäminen on hyvä esimerkki toimenpiteestä, josta on monenlaista hyötyä äärisäihin varautumisessa. Viheralueet pidättävät tehokkaasti vettä. Kosteuden haihtuminen myös hidastaa lämpötilan nousua helteellä. Viheralueilla on muitakin hyötyjä. Ne mm. vähentävät ilmansaasteita ja lisäävät viihtyisyyttä.

Oulun kaupungille on laadittu hulevesiohjelma. Ohjelman tavoitteena on, että hulevedet huomioidaan kokonaisvaltaisesti maankäytön suunnittelussa, rakentamisessa ja kunnossapidossa huomioiden ilmastonmuutos.

Tästä osiosta löydät tietoa muun muassa Oulun seudun ympäristötoimen ympäristönsuojeluyksikön valvonnan piiriin kuuluvista luvanalaisista toimista ja tunnusluvuista.

Ympäristön tilan turvaamiseksi ympäristöä pilaavaa tai pilaantumisen riskiä aiheuttavaa toimintaa valvotaan lakien ja asetusten pohjalta.

Oulun seudun ympäristötoimen valvonnassa on reilut 320 laitosta tai toimintaa, joilla on ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa, yleisen ilmoitusmenettelyn mukainen päätös tai jotka on rekisteröity ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Vuosittain uusia hakemuksia käsitellään noin parikymmentä.

Määrällisesti eniten on:

• Jakeluasemia: 92 kpl
• Jätteen ammattimaista ja laitosmaista käsittelyä: 87 kpl
• Eläinsuojia: 55 kpl

Kohteista yli puolet sijaitsee Oulussa.

Toimialueella maa-aineslain mukaista maa-ainesten ottotoimintaa harjoitetaan noin 150 kohteessa. Toiminta koskee pääosin hiekan ja soran sekä kalliokiviaineksen ottoa. Vuosittain uusia hakemuksia käsitellään vajaa kaksikymmentä. Kohteista reilusti yli puolet sijaitsee Oulussa.

Alla olevaan taulukkoon on koottu tietoa Oulun seudun ympäristötoimelle tulleista haittailmoituksista. Voit tarkastella ilmoitusten yhteismäärää koko alueella tai kunnittain, tai valita tietyn ilmoitustyypin.

Palautetta ympäristöhaitoista, kuten roskaantuneista alueista, ilmanlaadusta, melusta ja jätevesihaitoista tai muista ympäristöasioista voit antaa  Oulun kaupungin palautepalvelun  tai ympäristönsuojelun neuvonta- ja palvelupuhelimen (p. 044 703 6790) kautta.

Palautetta voit antaa koko Oulun seudun ympäristötoimen toimialueelta. Palautepalvelussa voit merkitä havaintosi kartalle ja sen kautta annetut palautteet välitetään oikealle viranomaiselle, mikäli ympäristötoimella ei ole toimivaltaa asiaan.