Arvilan tilan luonnonlaidunten luonnon monimuotoisuus
Yhden tilan lumo-tarina
Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan elämän koko kirjoa, lajien sisäistä perinnöllistä muuntelua, erilaisten lajien runsautta sekä niiden elinympäristöjen monimuotoisuutta. Mutta mitä tämä kaikki tarkoittaa, kun puhutaan maatilasta? Tässä tarinakartassa esitellään yhden Lumotaito -hankkeen esimerkkitilan luonnon monimuotoisuutta heidän luonnonlaitumillaan. Tervetuloa Arvilan luomutilalle Pukkilan Torpin kylään!
Arvilan tila
Arvilan tila on luonnonmukaiseen tuotantoon ja luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen erikoistunut luomumaatila. Tilalla kasvatetaan kyyttökarjaa, viljellään kauraa ja härkäpapua. Lisäksi heiltä löytyy on myös tilapuoti ja maatilamajoitusta. Arvilan kyytöt laiduntavat vapaasti luonnonlaitumilla ja luomupelloilla varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Samalla ne tekevät arvokasta maisemointityötä perinnebiotoopeilla ylläpitäen näin laajaa kasvilajistoa, mikä tarjoaa eri hyönteislajeille moninaisempia elinolosuhteita.
Arvilan kyytöt laiduntavat vapaasti luonnonlaitumilla ja luomupelloilla ja samalla ne tekevät arvokasta maisemointityötä perinnebiotoopiella. Laidunnuksesta hyötyvät monet sienet, hyönteiset, linnut sekä nisäkkäät.
Lajistoa tilan laidunalueilla
Arvilassa laidunnetaan kolmella eri laidunkohteella. Kartan eteläisin laidunalue on Toivola, joka sisältää raivattua metsälaidunta sekä varttunutta sekametsälaidunta. Kartan keskellä, tilakeskuksen vieressä sijaitseva Lankhuhdan metsälaidun on rinteistä metsälaidunta, jossa on myös kivikkoa sekä suoalue, rehevää ojanvieriniittyä, tienpiennarta ja runsaasti ojia. Pohjoisin Jokirannanlaidun sisältää tuoreen niityn, joka laskee jyrkkänä kohti kosteaa jokivartta. Alla olevalta kartalta voit tutkia laidunalueiden eri lajeja ja maisemia suuntaa-antavine paikkamerkintöineen. Eri putkilokasvilajeja laitumilta löytyi lähes sata, ja kartalle on nostettu esille vain muutamia tyypillisimpiä alueen monimuotoisuuden ilmentäjiä.
Valkovuokko ja metsäkorte
Metsäorvokki
Kevätlinnunherne
Korvasieni
Rentukka
Purtojuuri
Jänönsalaatti
Kellopoimumörsky
Vuokonpahkapikari
Punamaljakas
Monilajinen pelto
Lehtoimikkä
Kevätlinnunsilmä
Torpinjokilaakson maisemaa
Torpinjokilaakson niityt
Tulvaniitty
Keltamo
Haapa
Kyytöt
Lanttuperhoset
Metsäapila ja siankärsämö
Ojanpiennar
Ratamosarpio
Keräpäävihvilä
Kurjenjalka
Tähtisara
Jokapaikansara
Harakankello
Mukulaleinikki
Aho-orvokki
Rantatädyke
Voikukka
Tesmaperhonen
Huopaohdake
Maitohorsma
Valkovuokko ja metsäkorte
Keväisen metsälaitumen polun varrella kukkivat valkovuokot ja metsäkorteet availevat versojaan.
Metsäorvokki
Metsäorvokki on lehtomaisten kankaiden indikaattorilaji. Orvokkikasvit ovat monen perhoslajin toukkien ravintokasveja.
Kevätlinnunherne
Kevätlinnunherne on keväisin kukkiva näyttävä laji.
Korvasieni
Korvasienet ovat hyvin yleisiä metsälaitumilla. Sieni kasvaa alueilla, missä maanpinta rikkoutuu.
Rentukka
Suurikukkainen rentukka kasvaa kosteilla paikoilla. Metsälaitumen pohjoisosassa on kosteita painanteita, mistä rentukka on löytänyt paikkansa. Rentukka on monelle tärkeä kevään merkki.
Purtojuuri
Peltotien varrella kasvaa purtojuurta. Purtojuuri on hyödyllinen loppukesän myöhäisimpänä kukkijana. Se on elintärkeä talvehtimaan valmistautuville hyönteisille, etenkin päiväperhosille, mutta myös mehiläisille, kukkakärpäsille ja kovakuoriaisille.
Jänönsalaatti
Jänönsalaatti on lehtokasvi, joka on runsastunut metsälaidunnuksen loputtua. Mutta nyt se saa taas väistyä laidunnuksen alettua uudelleen.
Kellopoimumörsky
Kellopoimumörsky on hyvä ruokasieni. Se kasvaa keväällä ja mielellään suurien haapojen seuralaisena.
Vuokonpahkapikari
Vuokopahkapikari elää valkovuokon juurakolla loiskasvina näivetäen lopulta isäntäkasvinsa.
Punamaljakas
Punamaljakas on yleinen kosteiden paikkojen keväinen sieni. Sieni kasvaa laholla puulla lehtomaisissa metsissä.
Monilajinen pelto
Vuonna 2023 tilan pelloilla kasvoi monia typpeä tuottavia lajeja. Puna-apilaa ja mailasia.
Lehtoimikkä
Lehtoimikkä kasvaa lehtometsissä. Sitä kasvaa metsälaitumella vain yhdessä paikassa kosteassa painanteessa.
Kevätlinnunsilmä
Kevätlinnunsilmän kasvupaikkoja ovat puron- ja ojanvarret ja märät painanteet, kuten tälläkin metsälaitumella.
Torpinjokilaakson maisemaa
Laidunnettu jokilaakso hurmaa maisemallaan.
Torpinjokilaakson niityt
Jokilaakson joen varrassa olevat pajukot tarjoavat linnustolle elinpaikkoja. Niityt ovat maakunnallisesti arvokkaita perinnebiotooppeja.
Tulvaniitty
Alavat niityt tulvivat keväisin.
Keltamo
Keltamo on muinaistulokas, kasvi on tullut jo keskiajalla Suomeen.
Haapa
Haapa on metsien avainlajeja, sillä elä monia muita lajeja. Metsähaavan rungoilla kasvaa runsaasti erilaisia päällyskasveja.
Kyytöt
Suomalainen alkuperäisrotu kyyttö eli itäsuomenkarja on yksi Suomen alkuperäisistä karjaroduista ja tärkeä osa suomalaista kulttuurimaisemaa. Kyytöt ovat tärkeässä roolissa maisemanhoitajina.
Lanttuperhoset
Yleisimpiä päiväperhosiamme ja laji viihtyy avoimissa maastoissa kuten niityillä, pelloilla, pientareilla ja puutarhoissa.
Metsäapila ja siankärsämö
Metsäapila ja siankärsämö ovat molemmat hyvä pölyttäjäkasveja, jotka viihtyvät monenlaisissa ympäristössä. Tässä ojanpiennar on tyypillinen kasvupaikka niille.
Ojanpiennar
Ojanpiennar tarjoaa erinomaisen kasvupaikan useille kasvilajeille ja sitä myötä hyönteisille. Siellä viihtyy mm. voikukka, kortteet, heinät, siankärsämö, metsäapila ja mesiangervo.
Ratamosarpio
Ratamosarpio viihtyy matalassa vedessä järvissä, joissa ja murtovesilahdissa, etenkin laidunnetuilla märillä rannoilla, ojissa sekä lammikoissa.
Keräpäävihvilä
Keräpäävihvilä kasvaa usein rannoilla, ojissa ja suopelloilla.
Kurjenjalka
Kurjenjalan ominta ympäristöä ovat erilaiset kosteikot, rantavedet, allikot, ojat, lätäköt, luhdat, korvet ja märät suot.
Tähtisara
Tähtisaraan voi törmätä soistuvissa metsissä, korvissa, suopoluilla, niityillä, ojissa ja lammenreunuksissa.
Jokapaikansara
Laji kasvaa kosteilla paikoilla, teiden pientareilla, suonlaidoissa, rannoilla ja luhdissa.
Harakankello
Yleiset kasvupaikat ovat niityt, pientareet, tienvarret, kesantopellot ja joutomaat.
Mukulaleinikki
Laji viihtyy purolaaksoissa, rantaniityillä, lehtoniityillä ja puistoissa.
Aho-orvokki
Yleinen kasvupaikka lajille on kuivat mäenrinteet, kuivahkot niityt, kedot, pientareet, tienvarret, avoimet metsät, lehdot, kulo- ja hakkuualueet, metsänlaidat, rantametsiköt, harjunrinteet, lehtoniityt ja hakamaat.
Rantatädyke
Esiintyy mm. järven- ja joenrannoilla, rantapensaikoissa, rantakallioilla sekä pientareilla.
Voikukka
Voikukka viihtyy runsaana lähes missä vaan sekä myös niityillä, pientareilla ja joutomailla.
Tesmaperhonen
Hyvin yleinen perhoslaji ja tavataan runsaana monenlaisissa ympäristöissä.
Huopaohdake
Huopaohdakkeen kasvupaikkoja ovat rehevät metsät, kosteat lehdot, korvet, letot, kosteat niityt, puronvarret, tienvarsiojat sekä pientareet.
Maitohorsma
Loppukesän hunajakasvina pitkään kukkiva maitohorsma on verraton ravinto pölyttäjille.
Itäsuomenkarja eli kyytöt laiduntajina
Kyytöt ovat kevyitä ja ketteriä laiduneläimiä. Niille kelpaa luonnonlaidunten rehu ja ne syövät myös lehtipuun taimia. Suomalaisena alkuperäisrotuna ne ovat hyviä laiduntamaan luonnonlaitumilla, erityisesti emolehminä kasvavatettava karja. Muihin lehmiin verrattuna kyytöt ovat kooltaan pienempiä ja tulevat toimeen vähemmällä ravinnolla.Väritykseltään itäsuomenkarjan yksilöt ovat vaaleanruskeita ja niillä kulkee selässä valkoinen ns. kyyttöjuova. Myös mahanalunen voi olla valkea. Itäsuomenkarjan yksilöt ovat luonnostaan nupoja eli sarvettomia.
Laidunnus kehittää kasvillisuutta
Arvilan tilan metsälaitumilla on runsaasti lehtomaista kasvillisuutta, kuten valkolehdokkia, imikkää ja kevätlinnunhernettä. Metsänreunoilla tapaa hyönteisille merkittävää mesikasvia, purtojuurta. Jokiranta puolestaan tarjoaa kostean niityn lajeja, kuten useita leinikkejä, kevätlinnunhernettä, voikukkaa ja rantatädykettä.
Runsas variaatio erilaisia luonnonvaraisia mesikasveja tarjoavat eri hyönteisille niiden tarvitsemaa ravintoa. Mitä moninaisempi kasvilajisto on, sitä enemmän ja monimuotoisempaa myös hyönteisten lajikirjo on.
Monimuotoisuuden ilmentäjät
Hyönteislajien ja linnuston lisääntyminen kertoo jo, että monimuotoisuus on kasvussa. Arvilan tilalla laidunnuksesta ovat hyötyneet niin lukuisat sienet, hyönteiset, linnut kuten nisäkkäätkin ja mailla onkin havaittu aiempaa enemmän mm. kottaraisia ja pääskysiä. Kun hoitotyö saa jatkua vuosia katkeamattomana, vanhat kasvien siemenet, jotka ovat odottaneet maan uumenissa kymmeniä vuosia, pääsevät nousemaan maasta laiduntamisen ansiosta. Tällaisista kasvilajeista hyötyvät mm. erityisesti monet harvinaistuneet perinnebiotooppien hyönteislajit.
Purtojuuri kuuluu loppukesän myöhäisimpiin kukkijoihin ja laji on elintärkeä talvehtimaan valmistautuville hyönteisille, etenkin päiväperhosille, mutta myös mehiläisille, kukkakärpäsille ja kovakuoriaisille.
Rusokukkajäärä on kookas, punaruskea kovakuoriainen. Laji esiintyy metsissä ja niityillä. Aikuiset, erityisesti koiraat, ruokailevat kukilla, mistä niitä tapaa usein. Toukat kasvavat lahossa havupuussa.
Ohdakkeet on hyvin monen hyönteislajin suosiossa. Tässä piikkiohdakkeella ruokailee kimalainen. Suomessa kimalaisia on 37 eri lajia.
Kekomuuraisten esiintyminen metsälaitumella on hyvä merkki monimuotoisuudesta.
Metsälaidunten lahopuu on koti lukuisille hyönteislajeille, eliöille, lahottajasienille, sammalille yms. Lahopuuta tulisikin aina olla "uutta tuloillaan" jatkuvana ketjuna.
Nokkosperhosen elinympäristöä ovat niityt, hakamaat, pihat, puutarhat ja kulttuuriympäristöt.
Rikkoutunut maaperä antaa aina kasveille leviämisen mahdollisuuden. Maaperässä on kasvien siemenpankki.
Hämähäkki on erinomainen hyötyeläin pitäen tuholaisten kannat kurissa luonnon omana biologisena torjujana.
